Jos saisit tietää, että tapailemasi mies on ollut sängyssä toisen naisen kanssa teidän tapailunne aikana

Fem kirjoitti:

Mikä tässä on oikein ongelma? Jos vasta tapaillaan eikä ole sovittu että seurustellaan tms niin miksi ei voisi panna muidenkin kanssa.

Niin no, ihmiset ovat erilaisia. Joillain halu muiden ihmisten paneskeluun loppuu, kun kiinnostuu toisesta ja ihastuu häneen, joillain taas halu paneskella muiden kanssa ei lopu ollenkaan, ja se täytyy lopettaa erikseen sopimalla, ts. sopimalla seurustelusta. Kumpi tahansa on toki ihan ok, mutta sanoisin, että näin eri lailla ajattelevat ihmiset eivät sovi ehkä yhteen toistensa kanssa, koska ehkä se tapa kiinnostua toisesta ja tapa rakentaa suhdetta ja yhteenkuuluvuutta toisen kanssa on niin perustavanlaatuisesti erilaisia.

Eli toisin sanoen ongelma tulee siitä, että toinen osapuoli ei koe tapailukumppanin olevan kiinnostunut, koska hän on samaan aikaan kiinnostunut muistakin. Ja jos itse hakee suhdetta, jossa ollaan tosissaan kiinnostuneita yhdestä, niin eihän tuollaista kuviota silloin halua jatkaa, kun tuntuu että ollaan ihan eri linjoilla. Jotkut kun eivät halua paneskella muiden kanssa, vaikka eivät vielä edes tapailisi, vaan olisivat vain ihastuneita. 

Riippuu mitä on yhdessä sovittu ja puhuttu. Sekä siitä kuinka tiivistä tapailu on.

Jos käydään treffeillä kerran viikossa, eikä ole puhuttu mistään vakavasta, en oleta olevani ainoa nainen ja tuskin hän on ainoa mies. Voisin hyvinkin jatkaa tapailua.

Jos taas nähdään lähes joka päivä ja tätä on jatkunut useamman kuukauden, mutta ei ole sovittu ettei muita tapailla. Sitten selviäisi, että viikonloppuna miehellä on ollut joku muu säätö, niin en välttämättä pystyisi jatkamaan. En myöskään tässä tilanteessa olisi miehelle vihainen, mutta en varmaan voisi jatkaa yhdessä oloa. Jos selviäisi, että on joskus tapailun alussa ollut, niin voisin varmaan jatkaa, ei kuitenkaan ole ollut mistään kuukausien tiiviistä yhdessä olemisesta kyse.

Jos on yhdessä puhuttu, ettei ole muita, niin en jatkaisi, jos selviää, että mies on valehdellut.

Jos on puhuttu, että muita voi olla, niin en varmaan lähtisi kovin tiiviiseen tapailuun,vain johonkin satunnaisempaan ja ottaisin asian uudelleen puheeksi, ennen kuin tapailu vakavoituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä kuinka ihastunut olen ja miten mies on itse puhunut ja käyttäytynyt. Jos itse pidän häntä aivan ihastuttavana ja mies lepertelee että olen hänelle kuin jokin "puuttuva palanen" niin siinä vaiheessa jos mies menee toisen kanssa sänkyyn, niin en todellakaan katso läpi sormien.

Jos taas tapailu on ollut tosi pintapuolista eikä kumpikaan ole ilmaissut ihastustaan toiseen, niin siinä tapauksessa ei mitään ongelmaa. Tällaisen ihmisen kanssa ei luultavasti ole tulossa mitään. Kyllä ne tunteet yleensä herää jo ihan alussa, jos on herätäkseen.

Minulla ainakin on ollut oletus että jos tapaillaan, silloin on jonkinasteisesti ihastunut toiseen, vaikka sitä ei ääneen sanoisikaan. Mitä järkeä tapailussa olisi, jos niitä ihastumisen tunteita ei olisi? Minusta ei mitään, kavereita en kuitenkaan ole ollut etsimässä.

Mutta joo, moni ajattelee toisin ja sänkyynkiin voidaan mennä, vaikka fiilikset ovat vain kaverilliset... Asia jota minä en ymmärrä.

Veikkaan, että monelle tapailuun riittää vain se, että toisen kanssa tulee toimeen - eli periaatteessa voi tapailla ketä tahansa, joka on halukas tapailemaan. Näin ollen on myös yhdentekevää, kenet heistä "saa" kumppaniksi, ja kun mitään varsinaista kiinnostusta saati ihastusta ei ole sen kummemmin kehenkään, voi harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tai vaikka kaikkien kanssa. Veikkaan, että yllättävän iso osa suhteista on pohjimmiltaan tällaiselta pohjalta lähteneitä, enemmän kaverillisia kuin mitään intohimosuhteita.

Nuorena tein näin, tapailin kahta naista ja harrastin seksiä molempien kanssa, koska hekin olivat siihen ilmeisen halukkaita. En kummallekaan luvannut mitään kuuta taivaalta tai vastaavaa.

Kun aloin tapailla nykyistä vaimoani, nämä suhteet olivat jo historiaa. Tapailun alkuvaiheessa, ennen kuin olimme harrastaneet seksiä, ehdin kyllä "hommailla" parin naisen (ja yhden miehen) kanssa, mutta en varsinaisesti harrastanut seksiä. Sen koommin kun suhteemme vaimoni kanssa syveni seksi- ja seurustelusuhteeksi, en touhuillut muiden kanssa enää yhtään mitään. Enkä ole niin tehnytkään nyt viimeksi kuluneen 17 vuoden aikana (vaikka joskus tilaisuuksia on tullutkin).

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olla sovittu siinä kohtaa että tapaillaan vaan toisiamme, niin eipä tuo mulle kuulu.

Itsekin ennen sitä tapailin useita, se on kuulkaa tytöt semmonen juttu, ettei kannata laittaa kaikkia munia samaan koriin. Jos tapailusta ei tulekaan mitään, niin on vaan mennyt aikaa hukkaan.

Itse en ainakaan ole "yhden miehen nainen" ennenkuin mies ilmaisee halukkuutensa monogamiseen suhteeseen.

Tämä pätee kaikkiin ihmisiin.

Kannattaa keskustella siinä vaiheessa, jos haluaa, että tapailu pidetään vain meidän kahden välisenä (vaikka seksiäkään ei olisi ennätetty harrastaa). 

Jos itse sinkkuuntuisin, tapailisin kyllä useampaa ihmistä kerrallaan, jos siihen olisi aikaa ja tilaisuus. Jos heistä yksi olisi muita kiinnostavampi, himmailisin toki muiden tapailua ja lopettaisin sen heti, jos tämä yksi ihminen olisi halukas seurustelemaan kanssani.

Ei tämän tarvitse niin vakavaa olla!

Vierailija kirjoitti:

Parasta keskeyttää missio ja lähteä toiseen suuntaan. Kokemusta on. Muutimme jo yhteen, kun mies päätti tunnustaa nusaisseensa exäänsä tapailumme alkuvaiheessa. Yritin vielä senkin jälkeen, mutta mies oli täysin patologinen valehtelija sitä pahinta laatua. Se on mielenkiintoinen tunne, kun tajuaa vuoden yhdessäolon jälkeen että mies on valehdellut kaikesta, ihan kaikesta. Ja kun jää valheesta kiinni, valehtelee uudestaan. 

Ei tuommoisen ihmisen  kanssa tule mistään mitään, ja ne on täysin parantumattomia. Psykopaatti on psykopaatti eikä sitä mikään muuksi muuta. 

Ai vain kerran? Olisin tyytyväinen jos se olisi tapahtunut vain kerran, mutta kertoja oli ainakin 4. Tosin "exäkin" oli toisella paikkakunnalla asuva naisystävä, joka ei ollut tainnut omasta puolestaan lyödä kättä päälle erosta vaan ajatteli taistelevansa vielä viimeisiään vetelevässä suhteessa. Yritys saada suhde kestämään kasassa oli hänen puoleltaan tietysti kova. Äijä rimpuili sitten siinä välissä yrittäen jatkaa alkanutta seurustelua mun kanssa ja samaan aikaan liueta edellisestä niin, ettei nainen saa tietoonsa, että hällä on uusi jo katsottuna.  Sänkyyn piti kuulemma mennä, ettei olisi paljastunut, että hänellä on jo uusi suhde ja että voisi sanoa entiselle yrittäneensä KAIKKENSA (yrittämästä päästyään). Nainen oli tämän ajattelun kannattajia, ettei edes lapsettomasta seurustelusuhteesta erota ennen kuin "kaikki kivet on käännetty" -siis jos se erohaluinen on toinen osapuoli. Stalkkasi ja sotkikin sitten kaikin mahdollisin keinoin entisensä elämää vielä ainakin vuoden-pari lopulta tulleen eron jälkeen.

Nuo ajat on jo takanapäin, mutta en hemmetti suosittele kenellekään, sen verran jäi pysyvä ahdistus ja sielunvamma kaikesta. Jos suhteen alussa jo joku haiskahtaa vähänkin epäilyttävälle niin jatkossa tiedän lähteä heti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä kuinka ihastunut olen ja miten mies on itse puhunut ja käyttäytynyt. Jos itse pidän häntä aivan ihastuttavana ja mies lepertelee että olen hänelle kuin jokin "puuttuva palanen" niin siinä vaiheessa jos mies menee toisen kanssa sänkyyn, niin en todellakaan katso läpi sormien.

Jos taas tapailu on ollut tosi pintapuolista eikä kumpikaan ole ilmaissut ihastustaan toiseen, niin siinä tapauksessa ei mitään ongelmaa. Tällaisen ihmisen kanssa ei luultavasti ole tulossa mitään. Kyllä ne tunteet yleensä herää jo ihan alussa, jos on herätäkseen.

Minulla ainakin on ollut oletus että jos tapaillaan, silloin on jonkinasteisesti ihastunut toiseen, vaikka sitä ei ääneen sanoisikaan. Mitä järkeä tapailussa olisi, jos niitä ihastumisen tunteita ei olisi? Minusta ei mitään, kavereita en kuitenkaan ole ollut etsimässä.

Mutta joo, moni ajattelee toisin ja sänkyynkiin voidaan mennä, vaikka fiilikset ovat vain kaverilliset... Asia jota minä en ymmärrä.

Veikkaan, että monelle tapailuun riittää vain se, että toisen kanssa tulee toimeen - eli periaatteessa voi tapailla ketä tahansa, joka on halukas tapailemaan. Näin ollen on myös yhdentekevää, kenet heistä "saa" kumppaniksi, ja kun mitään varsinaista kiinnostusta saati ihastusta ei ole sen kummemmin kehenkään, voi harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa tai vaikka kaikkien kanssa. Veikkaan, että yllättävän iso osa suhteista on pohjimmiltaan tällaiselta pohjalta lähteneitä, enemmän kaverillisia kuin mitään intohimosuhteita.

Kuulostaa kyllä itselleni todella vieraalta. Toivon etten koskaan päädy minkäänlaiseen suhteeseen tuollaisen ihmisen kanssa, vaan ihmisen joka ajattelee samalla tavalla kuin minä, eli että suhteeseen lähdetään vain tunnepohjalta. Onneksi on aika helppo huomata, jos on toiselle vain yksi monista, "kuka tahansa"... Toki ihastuneena voi olla vaikea myöntää itselleen, ettei merkitse sille toiselle mitään vaan tilalla voisi olla ihan kuka tahansa muu.

Mä tapailin kerran yhtä naista. Tapailu alkoi hänen aloitteestaan. Hän oli kiinnostunut minusta. Tutustuttiin kaikessa rauhassa ja hän kertoi lähes halveksuvansa eksäänsä. Meidän suhde ei edennyt fyysiseksi pussailua pidemmälle, mutta kävi ilmi, että tuo halveksunta ei ollut este sille, että eksä yhä kelpasi säännöllisesti seksiin, mutta minä en. 

Vierailija kirjoitti:

Fem kirjoitti:

Mikä tässä on oikein ongelma? Jos vasta tapaillaan eikä ole sovittu että seurustellaan tms niin miksi ei voisi panna muidenkin kanssa.

Niin no, ihmiset ovat erilaisia. Joillain halu muiden ihmisten paneskeluun loppuu, kun kiinnostuu toisesta ja ihastuu häneen, joillain taas halu paneskella muiden kanssa ei lopu ollenkaan, ja se täytyy lopettaa erikseen sopimalla, ts. sopimalla seurustelusta. Kumpi tahansa on toki ihan ok, mutta sanoisin, että näin eri lailla ajattelevat ihmiset eivät sovi ehkä yhteen toistensa kanssa, koska ehkä se tapa kiinnostua toisesta ja tapa rakentaa suhdetta ja yhteenkuuluvuutta toisen kanssa on niin perustavanlaatuisesti erilaisia.

Eli toisin sanoen ongelma tulee siitä, että toinen osapuoli ei koe tapailukumppanin olevan kiinnostunut, koska hän on samaan aikaan kiinnostunut muistakin. Ja jos itse hakee suhdetta, jossa ollaan tosissaan kiinnostuneita yhdestä, niin eihän tuollaista kuviota silloin halua jatkaa, kun tuntuu että ollaan ihan eri linjoilla. Jotkut kun eivät halua paneskella muiden kanssa, vaikka eivät vielä edes tapailisi, vaan olisivat vain ihastuneita. 

Näin just. En tiedä haluaisinko alkaa seurustelua jonkun kanssa jolle pitää erikseen lyödä kättä päälle, ettei nyt sitten enää käydä muiden kanssa lakanoissa. Täysin eri tilanne jos suhteessa tulee myöhemmin etäisiä kausia ja sovitaan avoimesta suhteesta, mutta  en alkaisi suhteeseen, jossa ei ole edes alussa sellaista ihastumisen ja rakastumisen huumaa, jossa muita ei edes näe.

En jatkaisi. Olen yksiavioinen ja samaa edellytän myös kumppaniltani.

Se ei tavallaan haittaisi, mutta sen verran olen oppinut ihmisistä, että mies jatkaisi muiden panemista, enkä halua avointa suhdetta. En jatkaisi.

Aloitin seurustelun 80 luvulla ka onneksi kumppania ei ole tarvinnut vaihtaa. Kyllä nämä netit ja tinderit sekoittaa monen pään, ylä-ja ala. Sääliksi käy niitä viattomia lapsia, jotka joutuu haluamattaan tällaiseen parinvaihto rumbaan mukaan. Mikähän kuva heille tulee perhe-elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Aloitin seurustelun 80 luvulla ka onneksi kumppania ei ole tarvinnut vaihtaa. Kyllä nämä netit ja tinderit sekoittaa monen pään, ylä-ja ala. Sääliksi käy niitä viattomia lapsia, jotka joutuu haluamattaan tällaiseen parinvaihto rumbaan mukaan. Mikähän kuva heille tulee perhe-elämästä?

Toivottavasti sellainen, että parisuhteessa ja muutenkin yhdessä eläessä tehdään kompromisseja ja ratkaistaan ongelmia keskustelemalla. Sitten jos ei tyydyttävä yhteiselämä kertakaikkiaan onnistu niin viimeisenä keinona vaikka sitten lähdetään eri kattojen alle.

Vanhempieni ikäpolvessa eroaminen oli vielä kovin harvinaista ja leimasi ihmiset jotenkin epämääräiseen ryhmään. Kumppanissa ja vanhemmassa siedettiinkin sitten paljon enemmän huonoa kuin tänä päivänä siedettäisi. Kas kun ero ei ollut vaihtoehto ja jos toinen ei taivu kompromissiin niin ei sitten taivu. Minkäs teet. 

Esim oma isäni kävi vieraissa, joi liikaa ja pahalla tuulella ollessaan huusi ja räyhäsi kaikille ihan estoitta. Särki tavaroita ja kävi käsiksikin. Tätä piti vaan jotenkin itsestäänäselvästi sietää ja olla sitten kuin mikäkin yksi suuri onnellinen herttasten perhe aina kun isälle sattui parempi jakso. Ystävien perheistä tiedän, etten ollut kokemuksieni kanssa todellakaan yksin. Jos meille lapsille jotain on lapsuudenperheestä jäänyt korvan taakse, on se oppi, että paskaan parisuhteeseen ja perhetilanteeseen ei tarvitse jäädä vain, jotta lapset saisi pitää ehjän perheen idyllin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kokeilla toimintaa, jota kutsutaan keskusteluksi. Siinä sanoja tuottamalla kerrotaan omista toiveista ja odotuksista ja kuuntelemalla saadaan selville toisen osapuolen vastaavat. Joskus voidaan jopa sopia yhdessä jotakin.

Enpä olis uskonut itsekään kuinka uskottavasti mies voi valahdella ihan päin naamaa. Eli eipä auta keskustelut kun mies HALUAA arpoa kahden välillä

Jos kumppani valehtelee, ongelma on tietenkin se valehtelu. En jatkaisi.

Paitsi jos käy kuten edellä joku mainitsi; et edes tiedä eläneesi valetta ennen kuin tilanne on jo täysin muuttunut ja suhde vakiintunut jo.  Mitäs sitten? Ero postyymisti mahdollisesti vuosien takaisista loukkauksista johtuen?

Vaikeaa sitä on tulevaisuudessa tapahtuvien loukkausten vuoksi ennakoivastikaan erota, kun näitä ei ole vielä tapahtunut. Pakko tyytyä eroamaan loukkausten jälkeen.

Eroaisit vuosien takaisen pelailun vuoksi, jos se sinulle vasta silloin tulisi tietoon? Riippumatta siitä mikä olisi sen hetkinen elämäntilanne /suhteen tila? Vaikka yhteinen koti ja vauva mahassa niin mies pihalle, koska selvisi, että oli tapailuvaiheessa käynyt 'lohduttelemassa' tuoretta exäänsä?

Voi kun porukka ymmärtäisi miten epäreiluun asemaan tuollaiset vuosien takaiset salaisuudet voivat selvitessään toisen ihmisen laittaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin seurustelun 80 luvulla ka onneksi kumppania ei ole tarvinnut vaihtaa. Kyllä nämä netit ja tinderit sekoittaa monen pään, ylä-ja ala. Sääliksi käy niitä viattomia lapsia, jotka joutuu haluamattaan tällaiseen parinvaihto rumbaan mukaan. Mikähän kuva heille tulee perhe-elämästä?

Toivottavasti sellainen, että parisuhteessa ja muutenkin yhdessä eläessä tehdään kompromisseja ja ratkaistaan ongelmia keskustelemalla. Sitten jos ei tyydyttävä yhteiselämä kertakaikkiaan onnistu niin viimeisenä keinona vaikka sitten lähdetään eri kattojen alle.

Vanhempieni ikäpolvessa eroaminen oli vielä kovin harvinaista ja leimasi ihmiset jotenkin epämääräiseen ryhmään. Kumppanissa ja vanhemmassa siedettiinkin sitten paljon enemmän huonoa kuin tänä päivänä siedettäisi. Kas kun ero ei ollut vaihtoehto ja jos toinen ei taivu kompromissiin niin ei sitten taivu. Minkäs teet. 

Esim oma isäni kävi vieraissa, joi liikaa ja pahalla tuulella ollessaan huusi ja räyhäsi kaikille ihan estoitta. Särki tavaroita ja kävi käsiksikin. Tätä piti vaan jotenkin itsestäänäselvästi sietää ja olla sitten kuin mikäkin yksi suuri onnellinen herttasten perhe aina kun isälle sattui parempi jakso. Ystävien perheistä tiedän, etten ollut kokemuksieni kanssa todellakaan yksin. Jos meille lapsille jotain on lapsuudenperheestä jäänyt korvan taakse, on se oppi, että paskaan parisuhteeseen ja perhetilanteeseen ei tarvitse jäädä vain, jotta lapset saisi pitää ehjän perheen idyllin.

Täsmälleen näin. Sekään ei ole hyvä malli, jossa perhe on ehjä mutta sen jäsenet rikki. Lääke on täsmälleen sama, siis puhuminen, rehellinen sellainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kokeilla toimintaa, jota kutsutaan keskusteluksi. Siinä sanoja tuottamalla kerrotaan omista toiveista ja odotuksista ja kuuntelemalla saadaan selville toisen osapuolen vastaavat. Joskus voidaan jopa sopia yhdessä jotakin.

Enpä olis uskonut itsekään kuinka uskottavasti mies voi valahdella ihan päin naamaa. Eli eipä auta keskustelut kun mies HALUAA arpoa kahden välillä

Jos kumppani valehtelee, ongelma on tietenkin se valehtelu. En jatkaisi.

Paitsi jos käy kuten edellä joku mainitsi; et edes tiedä eläneesi valetta ennen kuin tilanne on jo täysin muuttunut ja suhde vakiintunut jo.  Mitäs sitten? Ero postyymisti mahdollisesti vuosien takaisista loukkauksista johtuen?

Vaikeaa sitä on tulevaisuudessa tapahtuvien loukkausten vuoksi ennakoivastikaan erota, kun näitä ei ole vielä tapahtunut. Pakko tyytyä eroamaan loukkausten jälkeen.

Eroaisit vuosien takaisen pelailun vuoksi, jos se sinulle vasta silloin tulisi tietoon? Riippumatta siitä mikä olisi sen hetkinen elämäntilanne /suhteen tila? Vaikka yhteinen koti ja vauva mahassa niin mies pihalle, koska selvisi, että oli tapailuvaiheessa käynyt 'lohduttelemassa' tuoretta exäänsä?

Voi kun porukka ymmärtäisi miten epäreiluun asemaan tuollaiset vuosien takaiset salaisuudet voivat selvitessään toisen ihmisen laittaa..

Eiköhän se salailu ja pettäminen ole se epäreilu asia, ei se että tulee jätetyksi kun salaisuudet tulee ilmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kokeilla toimintaa, jota kutsutaan keskusteluksi. Siinä sanoja tuottamalla kerrotaan omista toiveista ja odotuksista ja kuuntelemalla saadaan selville toisen osapuolen vastaavat. Joskus voidaan jopa sopia yhdessä jotakin.

Enpä olis uskonut itsekään kuinka uskottavasti mies voi valahdella ihan päin naamaa. Eli eipä auta keskustelut kun mies HALUAA arpoa kahden välillä

Jos kumppani valehtelee, ongelma on tietenkin se valehtelu. En jatkaisi.

Paitsi jos käy kuten edellä joku mainitsi; et edes tiedä eläneesi valetta ennen kuin tilanne on jo täysin muuttunut ja suhde vakiintunut jo.  Mitäs sitten? Ero postyymisti mahdollisesti vuosien takaisista loukkauksista johtuen?

Vaikeaa sitä on tulevaisuudessa tapahtuvien loukkausten vuoksi ennakoivastikaan erota, kun näitä ei ole vielä tapahtunut. Pakko tyytyä eroamaan loukkausten jälkeen.

Eroaisit vuosien takaisen pelailun vuoksi, jos se sinulle vasta silloin tulisi tietoon? Riippumatta siitä mikä olisi sen hetkinen elämäntilanne /suhteen tila? Vaikka yhteinen koti ja vauva mahassa niin mies pihalle, koska selvisi, että oli tapailuvaiheessa käynyt 'lohduttelemassa' tuoretta exäänsä?

Voi kun porukka ymmärtäisi miten epäreiluun asemaan tuollaiset vuosien takaiset salaisuudet voivat selvitessään toisen ihmisen laittaa..

Eiköhän se salailu ja pettäminen ole se epäreilu asia, ei se että tulee jätetyksi kun salaisuudet tulee ilmi.

Sitä kai tässä vähän niin kuin tarkoitettiin..? Että se joutuu kamalaan asemaan, jolle selviää joku päivä ne vuosien takaiset valheet. Eikä se ole ihan niin yksinkertaisesti siinä vaiheessa päätetty, että ok, valehtelit vuonna 2014 eli tuossa on ovi. Mut toinen vaihtoehto on jäädä sitten sen vitutuksen kanssa siihen yhteiselämään. Molemmille olisi ollut lopult parempi kun asiat olisi selvittänyt heti suhteen aluksi ja tuoreeltaan päässyt kaiken oikean tiedon valossa päättään haluaako jatkaa vai ei. Päätös on tuhat kertaa vaikeampi vuosien jälkeen.

Pitäisi tietää enemmän, jotta voisin vastata kysymykseen. Ihan jo sekin, että mistä ja miten saisin tietää. Koska en olisi tavannut miestä Tinderistä tai muusta sovelluksesta enkä myöskään baarista, niin kyllähän se oudolta tuntuisi, että hän ehtii paneskella ympäriinsä. Erittäin todennäköisesti kiinnostukseni loppuisi siihen. Itse tutustun ihmiseen eli tapaan häntä, seurustelen hänen kanssaan, millä nimellä sitä haluaakin kutsua vain, jos pidän häntä niin kiinnostavana, että muut menettävät mielenkiintonsa silmissäni. Ei sillä, että kohdalleni olisi sinkkuna edes osunut kiinnostavia ihmisiä edes vuosittain saati useammin.

hampaat

Niin tapailu loppuu siihen. Ei sen kummempaa.