Ahdistus erosta ei helpota :(

Tuo "en viihdy sinkkuna" kuulostaa kyllä pahalta. Taidat olla sellainen epätoivoinen roikkuja, joka ei pärjää hetkeäkään yksin.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:29"]

Tuo "en viihdy sinkkuna" kuulostaa kyllä pahalta. Taidat olla sellainen epätoivoinen roikkuja, joka ei pärjää hetkeäkään yksin.

[/quote]

Jotkut kypsyy aikasin ja haluu viettää elämää yhdessä, ei meitä tänne luotu yksin elämään ;)

Minäkin olin todella masentunut eron jälkeen. En syönyt. En voinut kuunnella musiikkia. En pystynyt nukkumaan kun pienissä pätkissä kun väkisin nukahti.

Pari ensimmäistä viikkoa oli näin. Toivoin vaan että oltais palattu yhteen... 1kk jälkeen olin jo vähän tottunut olemaan yksin mutta itkukohtauksia tuli pari kertaa viikossa. 3kk jälkeen olinkin jo aika lailla toipunut erosta.. luulin etten koskaan olisi päässy yli mutta kyllä se siitä :)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:25"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:18"]Paras tapa,jos haluat miehesi takaisin on esittää vahvaa. Ajatuksen voimalla (olette molemmat hengissä, molemmilla kaikki hyvin, eikö se ole pääasia) voin vaan tuntea sun tuskan, mutta paras jatkaa elämää ajattelematta aluksi toista, ehkä jos päästät irti itsekkin, niin jos toinen ei haluakkaan tauon jälkeen jatkaa, se ei enää tunnu niin isolta asialta. Keskity nyt omaan hyvinvointiisi kyllä se siitä ja tee asioita, mitä et yleensä pysty hänen kanssa tekemään. Aika auttaa, paljon jaksamisia! :) [/quote] Kiitos. Kaikkeni yritän. On vain niin pirun vaikeaa, kun ei viihdy sinkkuna tippaakaan ja ei pysty kiinnostumaan muista miehistä. Kaikista vähiten kiinnostaa jotkut "tyttöjenillat", biletys ja "hauskanpito." Minä en toivu niin, en koskaan ole toipunut. Kännissä masentaa vaan entistä pahemmin ja darrassa vituttaa, masentaa ja on järjetön morkkis kaikesta. Ja sama paska alkaa alusta. Minulla on alkanut kypsyä ajatus äitiydestä nuorena, joten minun on tehtävä työtä NYT saadakseni sen peruspohjan perheelle, mikäli se tulee ajankohtaiseksi. Biologisesti ei ole mikään kiire mutta järjellä ajatellen on. Ja muutenkin, en vain viihdy sinkkuna. That's it. Muistot satuttavat liikaa ja tuntuu niin pahalta, jos niitä ei tule enää lisää. En nauti elämästä tippaakaan.

[/quote]

Mä niin tiiän ton tunteen, mut kutsu joku kaveri vaikka sun luokse niin saat ajatuksia purettua, se kun niistä puhuu nii helpottaa kummasti, omassa päässä sitä saa kaiken tuntumaan niin suurelta. Elämä jatkuu, on jatkunu jokaisen sun exän jälkee ero on aina ahdistava tunne ku se toinen ei ookkaan enää siinä tai se tunne kun kukaa ei tulekkaan kotiin. Tee rutiini muutoksia hetkiä jolloin tiedät kaipaavasi häntä esim, illalla soita jollekkin. Liiku paljon, väsytä ittes niin uni tupee paremmin.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:46"]

Vitun vittu en jaksa tätä surua ja ikävää!!! Tapaan huomenna uuden miehen, mutta en odota treffeiltä yhtään mitään. En jännitä tippaakaan eikä minulla ole mitään paineita. Kunhan vain menen katsomaan senkin kortin. Jos (kun) sitten sekään ei kohda mihinkään olen jälleen samassa pisteessä kuin nyt. Itkemässä exän perään kykenemättä löytämään ketään edes melkeim yhtä ihanaa.

[/quote]

Klassinen läheisriippuvainen.

Kokeile terapiaa. 

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:29"]

Tuo "en viihdy sinkkuna" kuulostaa kyllä pahalta. Taidat olla sellainen epätoivoinen roikkuja, joka ei pärjää hetkeäkään yksin.

[/quote]

Jotkut kypsyy aikasin ja haluu viettää elämää yhdessä, ei meitä tänne luotu yksin elämään ;)

[/quote]

Tuosta kun vielä vähän kypsyt, niin huomaat, että harva tuollaista roikkujaa jaksaa kovin kauan katsella ;)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:46"]

Vitun vittu en jaksa tätä surua ja ikävää!!! Tapaan huomenna uuden miehen, mutta en odota treffeiltä yhtään mitään. En jännitä tippaakaan eikä minulla ole mitään paineita. Kunhan vain menen katsomaan senkin kortin. Jos (kun) sitten sekään ei kohda mihinkään olen jälleen samassa pisteessä kuin nyt. Itkemässä exän perään kykenemättä löytämään ketään edes melkeim yhtä ihanaa.

[/quote]

Klassinen läheisriippuvainen.

Kokeile terapiaa. 

[/quote]

No ihan normaali sureva.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:29"]

Tuo "en viihdy sinkkuna" kuulostaa kyllä pahalta. Taidat olla sellainen epätoivoinen roikkuja, joka ei pärjää hetkeäkään yksin.

[/quote]

Jotkut kypsyy aikasin ja haluu viettää elämää yhdessä, ei meitä tänne luotu yksin elämään ;)

[/quote]

Tuosta kun vielä vähän kypsyt, niin huomaat, että harva tuollaista roikkujaa jaksaa kovin kauan katsella ;)
[/quote]

Ei muuten ollut ap:n viesti tuo ylempi. Ap

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 23:05"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:36"]

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:29"]

Tuo "en viihdy sinkkuna" kuulostaa kyllä pahalta. Taidat olla sellainen epätoivoinen roikkuja, joka ei pärjää hetkeäkään yksin.

[/quote]

Jotkut kypsyy aikasin ja haluu viettää elämää yhdessä, ei meitä tänne luotu yksin elämään ;)

[/quote]

Tuosta kun vielä vähän kypsyt, niin huomaat, että harva tuollaista roikkujaa jaksaa kovin kauan katsella ;)
[/quote]

Ei muuten ollut ap:n viesti tuo ylempi. Ap
[/quote]

Ja kiitos sinulle joka tuon ymmärtävän viestin kirjoitit.

Itseänikin edellinen ero ahdisti ja masensi mutt pikkuhiljaa alkoi löytymään omia kivoja juttuja. Oli kiva etsiä oma pieni vuokrakämppä, kirppiksillä käydä löytämässä edullisesti pieniä sisustustavaroita, alkaa käymään salilla ja tavata kavereita sillon kun itselle sopi ja niin myöhään kun huvitti jne. Kyllä sinkkunakin voi lopulta olla ihan kivaa ja jossain vaiheessa sitä löytää jonkun uuden jonka kanssa taas olla. Netissäkin on paljon deittipalstoja jne. Nyt kun on uusi sujde ja pieniä lapsia niin välillä muistelee ilolla että on ollut elämässä se vaihe kun oli sinkku ja sai mennä ja tulla oman päänsä mukaan. Yritä nauttia pienistä asioista ja siitä mitä on tällä hetkellä.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 23:12"]Itseänikin edellinen ero ahdisti ja masensi mutt pikkuhiljaa alkoi löytymään omia kivoja juttuja. Oli kiva etsiä oma pieni vuokrakämppä, kirppiksillä käydä löytämässä edullisesti pieniä sisustustavaroita, alkaa käymään salilla ja tavata kavereita sillon kun itselle sopi ja niin myöhään kun huvitti jne. Kyllä sinkkunakin voi lopulta olla ihan kivaa ja jossain vaiheessa sitä löytää jonkun uuden jonka kanssa taas olla. Netissäkin on paljon deittipalstoja jne. Nyt kun on uusi sujde ja pieniä lapsia niin välillä muistelee ilolla että on ollut elämässä se vaihe kun oli sinkku ja sai mennä ja tulla oman päänsä mukaan. Yritä nauttia pienistä asioista ja siitä mitä on tällä hetkellä.
[/quote]

Ainoa asia mihin olen tyytyväinen nyt on se, että saan syödä mitä haluan tai olla syömättä eikä kukaan kyttää ja huomauttele. Deittipalstat ovat tulleet tutuiksi, liiankin tutuiksi. Aina vain sama surkea tarjonta.
Pelkään, et löydän joskus muuten täydellisen miehen, mutta hänellä on jo lapsi(a). Se on asia jota en vain voi sulattaa. Joko omat lapset tai ei mtään, se asia ei muutu. Ja kun oikeasti haluan vain exäni ja sen onnellisen ajan joka meillä joskus oli.

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:03"]Milloin erositte? Mee johonkin eroryhmään tms.
[/quote]

En halua paljastaa, mutta tuore ero kuitenkin. En viitsi mennä erorygmään koska siellä kaikki ovat jotain väh. viiden vuoden suhteita eronneita ja minun suhteeni jäävät aina niin lyhyeen. Pyydän, älkää tuomitko. En voi tietää kaikkia miesten ongelmia sionä vaiheessa kun päädyn suhteeseen. Omani voin tietää ja niille olen tehnytkin jo jotain. Jos se olisi minusta kiinni niin olisimme aina tuon exän kanssa yhdessä. Ketään muuta exää en haikaile millään tasolla.

Sorit virheistä, kosketusnäyttö ja nopeus...

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:00"]Muistot sattuvat ja se, etten tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olemmeko joskus vielä yhdessä vai ei enää ikinä? Sattuu. En viihdy sinkkuna pätkääkään, ikävöin meitä liikaa :'(
[/quote]

Salli itsellesi kohdata ikävä. Salli itsellesi kohdata suru. Sinä olet kuitenkin paljon muutakin kuin ikävän ja surun tunteet. Sinä olet sinä. Suru ja ikävä ovat vain tunteita jotka sinä koet. :)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:08"][quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:00"]Muistot sattuvat ja se, etten tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olemmeko joskus vielä yhdessä vai ei enää ikinä? Sattuu. En viihdy sinkkuna pätkääkään, ikävöin meitä liikaa :'(
[/quote]

Salli itsellesi kohdata ikävä. Salli itsellesi kohdata suru. Sinä olet kuitenkin paljon muutakin kuin ikävän ja surun tunteet. Sinä olet sinä. Suru ja ikävä ovat vain tunteita jotka sinä koet. :)
[/quote]

En halua kokea niitä eron takia :'( haluan kokea niitä ihan muista syistä ja että ihana poikaystäväni tukisi minua ja olisi yhtä ihana kuin vielä joskus oli :(

Paras tapa,jos haluat miehesi takaisin on esittää vahvaa. Ajatuksen voimalla (olette molemmat hengissä, molemmilla kaikki hyvin, eikö se ole pääasia) voin vaan tuntea sun tuskan, mutta paras jatkaa elämää ajattelematta aluksi toista, ehkä jos päästät irti itsekkin, niin jos toinen ei haluakkaan tauon jälkeen jatkaa, se ei enää tunnu niin isolta asialta. Keskity nyt omaan hyvinvointiisi kyllä se siitä ja tee asioita, mitä et yleensä pysty hänen kanssa tekemään. Aika auttaa, paljon jaksamisia! :)

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 22:18"]Paras tapa,jos haluat miehesi takaisin on esittää vahvaa. Ajatuksen voimalla (olette molemmat hengissä, molemmilla kaikki hyvin, eikö se ole pääasia) voin vaan tuntea sun tuskan, mutta paras jatkaa elämää ajattelematta aluksi toista, ehkä jos päästät irti itsekkin, niin jos toinen ei haluakkaan tauon jälkeen jatkaa, se ei enää tunnu niin isolta asialta. Keskity nyt omaan hyvinvointiisi kyllä se siitä ja tee asioita, mitä et yleensä pysty hänen kanssa tekemään. Aika auttaa, paljon jaksamisia! :)
[/quote]

Kiitos. Kaikkeni yritän. On vain niin pirun vaikeaa, kun ei viihdy sinkkuna tippaakaan ja ei pysty kiinnostumaan muista miehistä.

Kaikista vähiten kiinnostaa jotkut "tyttöjenillat", biletys ja "hauskanpito." Minä en toivu niin, en koskaan ole toipunut. Kännissä masentaa vaan entistä pahemmin ja darrassa vituttaa, masentaa ja on järjetön morkkis kaikesta. Ja sama paska alkaa alusta.

Minulla on alkanut kypsyä ajatus äitiydestä nuorena, joten minun on tehtävä työtä NYT saadakseni sen peruspohjan perheelle, mikäli se tulee ajankohtaiseksi. Biologisesti ei ole mikään kiire mutta järjellä ajatellen on.

Ja muutenkin, en vain viihdy sinkkuna. That's it. Muistot satuttavat liikaa ja tuntuu niin pahalta, jos niitä ei tule enää lisää. En nauti elämästä tippaakaan.

Et ole ilmeisesti itse päätynyt eropäätökseen. Ehdotan että kysyt mieheltä tosi suoraan: Palataanko yhteen enää koskaan vai ei?

Sitten päättele itse vastauksesta...

[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 21:02"]Et ole ilmeisesti itse päätynyt eropäätökseen. Ehdotan että kysyt mieheltä tosi suoraan: Palataanko yhteen enää koskaan vai ei?

Sitten päättele itse vastauksesta...
[/quote]

Olemme puhuneet asiasta. Sovimme, että elämme jonkun aikaa erossa ja katsomme sitten. Ymmärrän sen ja se on minullekin ok, koska ei kukaan juuri jättäneenä ajattele, että ehkä kuitenkin. Ne ajatukset tulevat myöhemmin, jos tulevat. Sovimme että pidämme taukoa yhteydenpidosta, ja minun täytyy nyt toivoa etten sorru yhteenkään yhteydenottoon. Miehen pitää huomata, millaista on todellisuudessa olla ilman minua. Ilman raikuvaa nauruani ja hymyäni. Toivon, että hän huomaa.

Vitun vittu en jaksa tätä surua ja ikävää!!!

Tapaan huomenna uuden miehen, mutta en odota treffeiltä yhtään mitään. En jännitä tippaakaan eikä minulla ole mitään paineita. Kunhan vain menen katsomaan senkin kortin. Jos (kun) sitten sekään ei kohda mihinkään olen jälleen samassa pisteessä kuin nyt. Itkemässä exän perään kykenemättä löytämään ketään edes melkeim yhtä ihanaa.