Kerro äiti mitä osaat hyvin!

En ole hyvä missään. Täysin epäonnistunut lapsen asioissa. Ei ole hermoja pätkääkään. En osaa tehdä lapsen kanssa mitään kun menee heti hermo. Mua ei kiinnosta lapsen mielenkiinnon kohteet ja lasta ei kiinnosta mun.
T. Paska äiti

Hyvä aloitus :) Mä olen tosi hyvä lukemaan lapselle ääneen. Olen lukenut hänelle ihan vauvasta asti, ensin yksinkertaisia kuvakirjoja jutellen ja sivuja käännellen. Hän oppi itse nopeasti kääntämään pahvikirjan sivua ja selkeästi nauttii yhdessä lukemisesta. Nyt 1,5 vuotiaana pitää kovasti kirjoista ja luen hänelle joka päivä ääneen, myös satukirjoja joissa on vähemmän kuvia. Välillä lelut "näyttelevät" satujen rooleja. En ehkä ole mikään leikkimestari tai superkokki mutta tämän minä osaan.

Olen hyvä juttelemaan, tunteista ja kaikesta. Suukotab halaan ja luon uskoa tulevaan.

Ääh mä oon hyvä vaan sanomaan ihan kohta ja olemaan olematta läsnä. Terveisin netti riippuvuus ja älypuhelin.( Jees jees ai nou.)

Mulla on lehmän hermot. Toooosi pitkä pinna siis. Mieheni aina ihmettelee tätä piirrettä minussa. :) Olen myös aika hyvä heittäytymään lasten tasolle ja leikkimään lasten kanssa :)

Lukemaan päiväuni- ja iltasatuja, luen tunnin pari päivässä ja ne on parhaita hetkiä, koska niistä nauttii kaikki, minä , lapset ja mies joka saa silloin olla rauhassa omissa oloissaan. Myös kirjastoreissut on olleet kivoja, kassi täyteen kirjoja ja kahvilasta vuodenajasta riippuen jäätelöä tai kuumaa kaakaota. Toinen juttu on uiminen, kesällä järvessä tai meressä, talvella halleissa. Nautin uimisesta ja olen molemmat lapset opettanut myös nauttimaan siitä.

Sitten on läjäpäin juttuja joissa olen ihan peppusta, olen kova räyhäämään turhasta, heikkohermoinen ja en jaksa leikkiä, en leikkinyt oikein edes lapsena, joten miten nyt aikuisena osais...

Kivoja vastauksia! Mut kehukaa lisää...varmana on aihetta. Melko vaatimatonta porukkaa av:llä tänään. ;) t. Ap

En ensiksi meinannut keksiä mitään asiaa, jossa olisin hyvä lasten kunnes se tuli mieleeni. Mielikuvitus!

Olemme varsinkin esikoisen kanssa tehneet tarinoita. Tämä lähti siitä kun lapsi noin nelivuotiaana selitti mihin aurinko menee kun se laskee. Kuuntelin hämmästyneenä lapsen kertomusta ja myöhemmin kirjoitin se ihan kirjamuotoon (kirjoittaminen yksi intohimoni). Kirjan nimeksi tuli Aurinkomaa (lapsi, joka nyt on 8v. päätti nimen, onhan hänen tarinastaan kyse).

Tästä jotenkin muotoutui tapa että sepittelemme lapsen kanssa tarinoita toisillemme. Nuorempikin lapsi tulee aika usein kuuntelemaan näitä. Joskus intoudumme oikein leikkimään tarinan lomassa (viimeksi lapsi sepitti tarinaa merirosvoista ja mehän sitten pukeuduimme teeman mukaan jne.).

Mies aina pudistelee päätään meidän kahden touhuille joihin toki otamme myös nuorimman mukaan jos hän haluaa. 

Itse harrastan larppausta ja olen suunnitellut, että otan seuraavan larppiin lapsen mukaan. Saa vapaasti edelleen käyttää mielikuvitusta ja kehitellä tarinaa omaa suuntaansa.

Osaan naurattaa lapsiani !!

Mielestäni olen todeööa hyvä ruoanlaittaja. Ja saan lapawtkin innostumaan ruoanlaitosta/leipomisesta. Lapset osalliatuvat päivittäin ruoka askareisiin ja viikonloppuisin lwivomme yhdessä lastwn toiveiden mukaan! Kuulostaa aina ihanalle kun lasten ystävät kilvan kehuvat ruokiani/leipomuksiani

Olen hyvä keskustelemaan lasteni kanssa aiheesta kuin aiheesta. Osaan myös hyvin sparrata heitä kokeisiin, vaikka teinien kanssa se vaatiikin vähän kosiskelua :D

Oon mestari viemään huomion muualle. Niin omien kuin sukulaistenkin. Jos lapset kiukuttelevat jostakin tai tekevät kiellettyjä asioita eikä kielloista huolimatta lopeta, niin pystyn ihan pienestäkin olemattomasta asiasta tekemään kiinnostavan ja uhmittelut loppuu kuin seinään eikä niihin palata.

Mä olen aina ollut kaveriäiti ja ymmärrän lapsiani erittäin hyvin. Mä osaan neuvoa niitä ja neuvon miten ne selviää ongelmista ja ne tietää aina että äitiin voi luottaa ja että äiti tekee kaikkensa teidän puolesta ja puolustaa aina tapahtui mitä tahansa. Lapsille mä en usko että mikään voisi olla sen arvokkaampaa.