ostitko lapsellesi lahkeista 10 senttiä liian pitkiä housuja, jotta niitä voidaan käyttää sitten myöhemmin kun on kasvanut pituutta?

Outo aloitus. Vauvasta lähtien minulla on ollut aina seuraavan koon vaatteita lapselleni valmiina varastossa. Ei nyt sentään 10 cm liian pitkiä lahkeita, mutta kuitenkin.

En, mutta kengissä ostin aina sen seuraavan koon ja se olikin sopiva heti ja meni vielä seuraavanakin vuonna hetken aikaa. Nyt jässikän kengännumero on jo 45.

Tietysti. En ymmärrä vanhempia, jotka ostavat juuri sopivia vaatteita, koska ne näyttävät hetkessä jo pieniltä. Vähän reilut, niin toimivat hyvin.

Ulkohousuissa, jossa kumpparit/tarrat, niin hyvin on mennyt 10cm liiankin kanssa. Tietysti jossain kaupungissa voi ahdistaa, mutta täällä maalla toimii hyvin.

Monet paidatkin ostan reiluna. Ensin käännetään hihoja vähän ja lopulta pidetään sopivana. Samoin kerrastot jne., eikä ketään ahdista.

Kengissä se kunnon käyntivara, mahtuu vielä villasukka. Kun jalka kasvaa, pidetään ilman villasukkaa ja talveksi sitten uusi käyntivaravillasukkakenkä.

Ja kyllä, lapsella on mieluisia vaatteita. Ei kalliita, mutta nättejä ja käytännöllisiä. Paljon harrastavana ja ulkoilevana arvostaa niitä valtavasti.

Mistä tämä tapa ostaa "kasvunvaraa" juontaa juurensa? Pula-ajasta vai 90-luvun lamasta? Vai onko kysymys taloudellisesta tilanteesta/säästämisestä? Tässä kasvun varan ostamisessa ei pääsääntöisesti ole mitään järkeä, vaan ainoastaan haittaa.

En, piti ostaa 10cm liian lyhyitä jotta vyötärön saattoi vetää kasaan ja housut jotakuinkin pysyivät jalassa. Oikeesti ostin lapsen vaatteet maailmalta, kun löysin hoikalle tarkoitetut mallistot. Ostin vielä alakoululaisellekin kaiken edellisen kauden alesta eli sitä kasvuvaraa, ei niitä kuitenkaan käytetty ennenkuin olivat sopivan kokoisia.

Kyllä olen varannut aina kasvunvaraa. Tosin pari kertaa on käynyt niin, että lapsi on saanut polvet ja persaukset rikki ennen kuin vaatteet ovat käyneet liian pieniksi.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tapa ostaa "kasvunvaraa" juontaa juurensa? Pula-ajasta vai 90-luvun lamasta? Vai onko kysymys taloudellisesta tilanteesta/säästämisestä? Tässä kasvun varan ostamisessa ei pääsääntöisesti ole mitään järkeä, vaan ainoastaan haittaa.

Kyse on maalaisjärjestä. Ei kukaan halua laittaa rahaa uusiin farkkuihin kiinni 130€ jos ne ovat 2 kk päästä jo pienet. Mielummin ostaa reilulla mitalla ja kääntää lahkeita kuukauden, sitten voikin pitää jo kohta kääntämättä.

kun itse olin kakara, niin minulle ostettiin 42 numeron luistimet, ettei tarvi uusia ostaa. Jalkani on nyt 69-ikäisenä edelleenkin kokoa 36. Eipä noita luistimia tullut monesti käytettyä.

Jotkut ulkohousut/puvut on kyllä tullut ostettua reiluina. Esim. IELMin shoftshell tuotteissa on hyvät resorit ja tuotteet niin laadukkaita, että ovat kestäneet useamman kauden kahdellakin lapsella.

Sitten kun ovat kokotaulukon mukaan sopivia niin menevät ihan hetken enää, eikä silloin alle mahdu enää kerrastoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tapa ostaa "kasvunvaraa" juontaa juurensa? Pula-ajasta vai 90-luvun lamasta? Vai onko kysymys taloudellisesta tilanteesta/säästämisestä? Tässä kasvun varan ostamisessa ei pääsääntöisesti ole mitään järkeä, vaan ainoastaan haittaa.

Kyse on maalaisjärjestä. Ei kukaan halua laittaa rahaa uusiin farkkuihin kiinni 130€ jos ne ovat 2 kk päästä jo pienet. Mielummin ostaa reilulla mitalla ja kääntää lahkeita kuukauden, sitten voikin pitää jo kohta kääntämättä.

Jos ei perse kestä ostaa kaksia 130 euron farkkuja lapselle, niin osta kahdet 65 euron farkut tai jätä lapset tekemättä. Mikä siinä on, että aikuiset ostavat kyllä itselleen niin vimpanpäälle tiptop vaatteet ja lapset saakin sitten kulkea epämukavissa, liian suurissa vaatteissa. 

Vierailija kirjoitti:

kun itse olin kakara, niin minulle ostettiin 42 numeron luistimet, ettei tarvi uusia ostaa. Jalkani on nyt 69-ikäisenä edelleenkin kokoa 36. Eipä noita luistimia tullut monesti käytettyä.

Juuri näin. Aikuiset ostavat kasvun varaa niin polkupyörään, suksiin, luistimiin, lätkämailoihin, suojavarusteisiin ja jalkineisiin, jne. Ei ole ihme, että harrastukset jäävät, kun pitäisi vääränkokoisilla välineillä harrastaa. Kaiken lisäksi väärän kokoiset välineet ovat turvallisuusriski, erityisesti esim. suojavarusteiden osalta. 

Jos budjetti ei kestä ostaa uusia, niin ostakaa vaikka käytettyjä, kunhan ovat oikean kokoisia lapsille. Suojavarusteiden osalta (erityisesti kypärät) kieltäisin jopa ostamasta käytettyjä. 

Esimerkiksi ulkoiluvaatteita olen ostanut kokoa isomman, vaikka pienempikin olisi sopinut nipin napin päälle. Eskarilaiseni on kasvanut vauhdilla oikeastaan koko ajan (syksyllä ostetut 140 koon verkkarit ovat jo pienet), ja välttyäkseni ostamasta joka kausi kahdet uudet haalarit, ostan suoraan sen isomman. Siltikin syksyyn ostetut ulkovaatteet ovat yleensä keväällä jo pienet. Ostohetkellä testataan liikkuminen, ettei esim. haalarin haarus roiku polvissa, hihat yletä sormenpäihin asti tai lahkeet jää jalan alle ja estä normaalia liikkumista, pitkät lahkeet tyssäävät onneksi resoreillaan kenkien varteen.

Sisävaatteissa olen tarkka mallin kanssa. Tytölle on helppo ostaa tunikoita, jotka menevät vielä hyvin paitana. Housujen pitkät resorit lahkeissa mahdollistavat helpon lyhennyksen taitoksella. Tai pitävät housut vähän pussilla, pääasia on, etteivät lahkeet jää jalan alle.

Toiselle lapselle olen ostanut hänen kokoisiaan vaatteita, sillä kasvuvauhti on niin hidasta. Käytti samaa talvihaalariakin taaperona kaksi talvea. Hänelle on turhaa ostaa käyttöön koon isompia vaatteita, sillä ne ehtivät kulumaan puhki ennen kuin lapsi ehtii kasvamaan vaatteen mittoihin :D.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tapa ostaa "kasvunvaraa" juontaa juurensa? Pula-ajasta vai 90-luvun lamasta? Vai onko kysymys taloudellisesta tilanteesta/säästämisestä? Tässä kasvun varan ostamisessa ei pääsääntöisesti ole mitään järkeä, vaan ainoastaan haittaa.

Kyse on maalaisjärjestä. Ei kukaan halua laittaa rahaa uusiin farkkuihin kiinni 130€ jos ne ovat 2 kk päästä jo pienet. Mielummin ostaa reilulla mitalla ja kääntää lahkeita kuukauden, sitten voikin pitää jo kohta kääntämättä.

Jos ei perse kestä ostaa kaksia 130 euron farkkuja lapselle, niin osta kahdet 65 euron farkut tai jätä lapset tekemättä. Mikä siinä on, että aikuiset ostavat kyllä itselleen niin vimpanpäälle tiptop vaatteet ja lapset saakin sitten kulkea epämukavissa, liian suurissa vaatteissa. 

Onpa taas ystävällistä tekstiä. Toivott. sinulla ei ole ainakaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tapa ostaa "kasvunvaraa" juontaa juurensa? Pula-ajasta vai 90-luvun lamasta? Vai onko kysymys taloudellisesta tilanteesta/säästämisestä? Tässä kasvun varan ostamisessa ei pääsääntöisesti ole mitään järkeä, vaan ainoastaan haittaa.

Kyse on maalaisjärjestä. Ei kukaan halua laittaa rahaa uusiin farkkuihin kiinni 130€ jos ne ovat 2 kk päästä jo pienet. Mielummin ostaa reilulla mitalla ja kääntää lahkeita kuukauden, sitten voikin pitää jo kohta kääntämättä.

Melkoista kaurapuuroa teidän perheessä syödään, jos lapsetkin kasvavat kuukaudessa useampia senttejä. Sehän tekee jo vuodessa useita kymmeniä senttejä! Ihan mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tapa ostaa "kasvunvaraa" juontaa juurensa? Pula-ajasta vai 90-luvun lamasta? Vai onko kysymys taloudellisesta tilanteesta/säästämisestä? Tässä kasvun varan ostamisessa ei pääsääntöisesti ole mitään järkeä, vaan ainoastaan haittaa.

Kyse on maalaisjärjestä. Ei kukaan halua laittaa rahaa uusiin farkkuihin kiinni 130€ jos ne ovat 2 kk päästä jo pienet. Mielummin ostaa reilulla mitalla ja kääntää lahkeita kuukauden, sitten voikin pitää jo kohta kääntämättä.

Jos ei perse kestä ostaa kaksia 130 euron farkkuja lapselle, niin osta kahdet 65 euron farkut tai jätä lapset tekemättä. Mikä siinä on, että aikuiset ostavat kyllä itselleen niin vimpanpäälle tiptop vaatteet ja lapset saakin sitten kulkea epämukavissa, liian suurissa vaatteissa. 

Onpa taas ystävällistä tekstiä. Toivott. sinulla ei ole ainakaan lapsia.

Anteeksi, jos loukkasin jonkun hipiää. Tapanani ei ole asioita silotella ja kaunistella kaunistelemisen vuoksi. Ihmisen ei pitäisi mennä rikki siitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä. Ja mitä tulee minun lapsiin, niin niitä on kolme ja kaikki ovat saaneet kulkea sopivankokoisissa vaatteissa. Jos on ollut tarve tinkiä jostakin, olen tinkinyt itseni ja puolison tarpeista, en lasten.

Yhden toppatakin ostin kasvunvaralla, kun oli juupelin kallis. Lapsi oli 10 kun se ostettiin eikä se ostettaessakaan nyt ylisuuri ollut, mutta sen verran, että ajattelin sen menevän kahtena talvena. Sitten lapsen kasvu pysähtyikin ja se toppatakki oli käytössä lopulta kahdeksan talven ajan, eikä senkään jälkeen ollut vielä huonokuntoinen, vain hihansuista ja selän puolelta alareunasta paikoitellen kulunut puhki se ohut päälikangas, muuten todella siistissä kunnossa edelleen. Siinä sen taas huomasi, että harvemmin joutuu katumaan, jos ostaa jotain kallista.

Ei minusta ole järkevää ostaa kovin isolla varalla vaatteita. Uutena ne näyttävät jonkun toisen vaatteilta ja sitten kun ovat sopivat ovat jo kuluneet. Kälyni harrasti tuota ja minulla oli tunne, että lapsilta puuttui kokonaan mahdollisuus nauttia kauniista vaatteista. 

Kuvitelkaapa itsenne luistelemassa tai hiihtämässä väärän kokoisilla välineillä. Itse hiihdin kerran aikuisena numeroa liian isoilla monoilla ja jalka kipeytyi niin vietävästi, kun mono taipui väärästä kohdasta. Luistelemaan opetellessa tuki on vieläkin tärkeämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tapa ostaa "kasvunvaraa" juontaa juurensa? Pula-ajasta vai 90-luvun lamasta? Vai onko kysymys taloudellisesta tilanteesta/säästämisestä? Tässä kasvun varan ostamisessa ei pääsääntöisesti ole mitään järkeä, vaan ainoastaan haittaa.

Kyse on maalaisjärjestä. Ei kukaan halua laittaa rahaa uusiin farkkuihin kiinni 130€ jos ne ovat 2 kk päästä jo pienet. Mielummin ostaa reilulla mitalla ja kääntää lahkeita kuukauden, sitten voikin pitää jo kohta kääntämättä.

Toimii ehkä teini-ikäisellä, mutta ei ala-asteella, kun se vyötärön leveys kasvaa sen koon mukana -> ei kestä jalassa. Hoikkana lapsena harmitti valtavasti, kun uusienkin housujen lahkeet oli jo ostettaessa vähän turhan lyhyet, kun niillä isommilla ei vaan ollut mitään hajoa, että olisivat kestäneet jalassa. Teini-iässä sitten onneksi sai jo muutakin kuin markettivaatteita, mutta ei tosiaan auta ihan lapsilla. Paitsi jos lapsi on leveää sorttia, jolloin on pakko ostaa liian pitkät lahkeet, että mahtuu kiinni vyötäröltä...

Normaalikokoisilla lapsilla varmaan toimii hyvin kasvunvara. Itsekin olen vauvalle ostanut varastoon 1-2 kokoa isompaa vaatetta jo valmiiksi, ettei käy niin, että jonain päivänä huomataan, että kaikki vaatteet on liian pieniä. Niitä isompia voi sitten liukuvasti ottaa käyttöön, koska ei kaikki kokomerkinnästä huolimatta ole oikeasti samankokoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tapa ostaa "kasvunvaraa" juontaa juurensa? Pula-ajasta vai 90-luvun lamasta? Vai onko kysymys taloudellisesta tilanteesta/säästämisestä? Tässä kasvun varan ostamisessa ei pääsääntöisesti ole mitään järkeä, vaan ainoastaan haittaa.

Kyse on maalaisjärjestä. Ei kukaan halua laittaa rahaa uusiin farkkuihin kiinni 130€ jos ne ovat 2 kk päästä jo pienet. Mielummin ostaa reilulla mitalla ja kääntää lahkeita kuukauden, sitten voikin pitää jo kohta kääntämättä.

Jos ei perse kestä ostaa kaksia 130 euron farkkuja lapselle, niin osta kahdet 65 euron farkut tai jätä lapset tekemättä. Mikä siinä on, että aikuiset ostavat kyllä itselleen niin vimpanpäälle tiptop vaatteet ja lapset saakin sitten kulkea epämukavissa, liian suurissa vaatteissa. 

Olisiko vaikka se että aikuinen voi ostaa vaikka kalliin, 1000€ talvitakin ja käyttää sitä vaikka 10-20v koska ei enää kasva pituutta? Leveyden kasvu taas on ihan omassa kontrollissa.

Vanhempani ostivat minulle kengät aina kasvuvaralla, kävelin sitten koko nuoruuteni liian isoilla kengillä, sillä jalkani ei ole kasvanut sitten kutosluokan.

Ja se villasukkavara, argh. Olen aina inhonnut villasukkien käyttöä kengissä, ja nytkin harmittaa käyttää teininä saamiani hai-saappaita, jotka vain lonksuu jaloissani ollen liian isot.