Sinulla on rahaa ja asunto. Olet terve. Mikä masentaa? Miksi olet allapäin?
Etkö yhtään ihmettele tätä? Eikö mikään riitä? Etkö saa mistään iloa elämääsi vaan on vain loputonta tylsyyttä?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Miehen vanhemmat ovat olleet kamalia meidän perhettä kohtaan.
Onneksi olkoon. Olet 70 000. akka joka valittaa tätä 🤦🏻♂️
Olen helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.
Kaikki on periaatteessa hyvin.
On töitä, terveyttä ja asunto.
Mutta johtunee aivokemiasta, että olen onnellinen vain rakastuneena. Tällä hetkellä en ole, eli olen aika masentunut.
Ei tuossa ole mitään järkeä, mutta ei sen tajuaminen auta.
Vierailija kirjoitti:
Läheinen voi olla sairas tai juuri kuollut, useampikin.
Kummasti latistaa tunnelmaa, kun mies kuolee ja sen jälkeen aikuinen oma lapsi, molemmat syöpään.
MITEN TÄLLÄ PALSTALLA VOIvittuOLLA NOIN PALJON SYÖPÄPOTILAITA 🤦🏻♂️
Nyt kun pakotit ajattelemaan asiaa niin oikeastaan ei minulla ole mitään noista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen paljon miettinyt mikä minua masentaa.
Olen kohtuullisen terve, hiukan on ylipainoa, mutta niin vähän, että korostaa vain muotojani. Ja paino putoaa muutamassa viikossa kun vain saisin liikuttua.
Minulla on oma velaton tilava (80 m2) uusi rivarikoti. Kauniisti laadulla kalustettu.
Asun yksin, omasta halustani, en jaksa miehiä enää, enkä koskaan onnistu valitsemaan minulle sopivaa miestä.
Minulla on ihanat rakkaat lapsenlapset ja erinomaiset välit lapsiini ja heidän puolisoihinsa.
Sain juuri tililleni perinnön, joka turvaa mukavan (ei rikkaan mutta huolettoman) vanhuuden, eläkkeeni on keskitasoa parempi.
Ulkonäköni on ihan kiva, olen ikäistäni nuoremman näköinen, niin aina kuulen.
Mutta olen masentunut ja alakuloinen.
Summa summarum, kertokaapa, mistä masennuksen johtuu?Vali vali vali vali vali vali vali jasaatanaVALI!!!
Kiitos, kylläpä on sinulta älykäs kannanotto!
Ajattelin, estänyt tulee kiva ketju, jossa voidaan pohtia mistä alakulo tulee. Mitä hulluja, ääliöt löysivät tämänkin ja heidän on pakko päästä törkeilemään.
Ehkäpä me masentuneet voimme ajatella, että kaikki on oikeastaan hyvin niin kauan kuin emme ole sellaisia kuin esim. 25/28 ja 27/28.
Mielummin masentunut kuin ääliö.
😂
Vierailija kirjoitti:
Rahaa on hyvin vähän vuosien syöpähoitojen jälkeen ja asun liian kalliissa vuokra-asunnossa, vaikka olen vuosien ajan yrittänyt löytää halvempaa asuntoa.
Ei masenna, koska olen edelleen hengissä. :)
Tsempin sinne, toivottavasti löydät pian edullisemman asunnon.
Onni on kaunis ilma ☀️ ja syksyn värit loistaa . Vuokrat on liian korkeita pienituloisille se murehduttaa elämä ei oikein kulje sen takia mutta ulkoilu on terveellistä pitkä kävely lenkki pelastaa verisuonet. Kun ihminen tulee keski ikään alkaa läähätys vaihe huohottaa jo kupillisesta kahvia. Vaatii ponnistuksia päästä ulos lenkille. Sauvakävely auttaa asiaa. Monta erityisesti naista on joutunut muuttamaan moneen kertaan ,aina kun vuokrat nousee on vaihto halvempaan edessä. Kaikki aurinkoon nyt kohta alkaa kaamos aika.
Sukulaisia kuollut se on suruaika silloin ei jaksa hillua. Noi alapää jutut täällä masentaa ne kuuluu bordelliin noi jutut).
En koe enää intohimoa ja kiintymystä mieheeni. Minun on vaikeaa elää parisuhteessa, jossa en oikeasti haluaisi olla. Elämä on monelta muultakin osin raskasta, ja tavallaan tällaisessa elämäntilanteessa parisuhteen tulisi antaa voimia - ei viedä niitä. Kaiken muun jotenkin jaksaisin, mutta en sitä ettei ole enää minkäänlaista toivoa rakkaudesta ja intohimosta. Pettämiseen en ala. Varmaan kuulostan lapselliselta. Eroaminen on todella vaikeaa miehen masennuksen ja lasten vuoksi. Koen tekeväni väärin, jos rikon perheen ja pahennan miehen masennusta. Itse en ole varsinaisesti masentunut, vaikka sitä tunnetta koenkin elämäntilanteen vuoksi. No, tätähän sitä kysyttiin, niin siinä rehellinen ja kenties pinnallinen vastaus.
Aviomieheni kuoleman jälkeen värit katosivat elämästä.
En ole terve, koska minulla on masennus.
Omat tunnesäätelykeinoni, en uskalla hakeutua parisuhteeseen, koska olin edellisessä suhteessa henkisesti, sosiaalisesti, digitaalisesti ja fyysisesti väkivaltainen.
Se ettei minulla ole koskaan ollut isää.
Äitini vuosia jatkunut alkoholismi ja elämänhallinnan ongelmat, se että hän on riippuvainen minusta ja elää elämäänsä kauttani.
Nuori ikäni (24), mutta samalla se, etten ole saavuttanut asioita joita monet ikätoverini ovat tehneet (esim. kolmannen asteen koulutus).
Välirikko siskoon ja lankoon ja se, että sen myötä olenkin kokonaan ilman sukulaisia (äiti + sisko).
Ystävien vähyys, lähes olemattomuus ja se että olemme kasvaneet ns. ”erilleen” näiden 11 vuoden takaisten ystävien kanssa.
Minulla on asunto, jonkun verran rahaa ja työ, pitäisikö kolmellla peruspilarilla olla onnensa kukkuloilla?
Kyllä sitä tarvitsisi sosiaalisia suhteita, harrastuksia, muistoja, tulevaisuuden suunnitelmia ja välittämistä sekä rakkautta ollaakseen kokonaistilanteeseen tyytyväinen.
Lukisitteko otsikon ennenkuin vastaatte? Pysyttäisiin edes vähän aiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheinen voi olla sairas tai juuri kuollut, useampikin.
Kummasti latistaa tunnelmaa, kun mies kuolee ja sen jälkeen aikuinen oma lapsi, molemmat syöpään.MITEN TÄLLÄ PALSTALLA VOIvittuOLLA NOIN PALJON SYÖPÄPOTILAITA 🤦🏻♂️
Ei ole pelkästään tällä palstalla vaan ihan oikeassa elämässä on todella paljon syöpää.
Useampia tuttavia sairastanut ja moni kuollutkin.
Itsellänikin on ollut hyvälaatuinen muutos rinnassa joka leikattiin ettei muutu pahaksi muodoksi.
Elämä on tätä, Ikävä kyllä.
En ole terve.