Lue keskustelun säännöt.
Äitien lössähtäminen; miksi repsahtaa juuri silloin kun pitäisi jaksaa?
25.11.2014 |
Olisi kiva, jos saataisin hyvä keskustelu aikaan siitä, miten jotkut naiset päästävät itsensä ihan rappiolle lapsen saatuaan. Näyttäviä ilmestyksiä ja poks, pamahdetaan paksuksi ja syödään mitä sattuu eikä liikuta. Sitten syntyy vauva ja koko oma hyvinvointi unohtuu sen siliän tien.
Olen itse äiti, liikuin raskausaikana normaalisti ja söin normaalin terveellisesti. Kiloja kerty 16. Vauva syntyi ja aloitin heti vaunulenkit uuden tulokkaan kanssa. Söin normaalisti, joskin aika paljon, että maitoa tuli riittävästi ja oli laadultaan hyvää. Sairastan myös selkärankareumaa, joten siitäkin syystä olen pitänyt liikuntaa tärkeänä. En kuitenkaan ole mikään himoliikkuja, vaan arkiliikunta ja satunnainen salitreeni on riittänyt.
Myös oma äitini on aina pitänyt huolen itsestään, ja on aina jaksanut touhuta meidän lasten kanssa. Perheemme on aina ollut aktiivinen, joten olen pyrkinyt jatkamaan samanlaisista elämäntapaa oman lapseni kanssa.
Miksi antaa itsensä repsahtaa juuri silloin, kun pitäisi jaksaa parhaiten?
Ja vaikka se pinnallisesta varmaan kuulostaakin, niin myös puolison vuoksi pidän itseni kunnossa.
Kommentit (50)
Onko aloittajan lapsi valvonut kaiket yöt? Nuo vaunulenkit kuulostavat ihan herttaisen mukavilta ja niitä itsekkin ajattelin tehdä, kunnes iski todellisuus.... syntyi lapsi joka valvoi ja huusi. Kun oli niin väsynyt, että hengittäminen ja kasassa pysyminen vei kaikki voimat.... ja tätä valvomista kesti kolme vuotta... niin ei kyllä elämän prioriteettilistalla ollut tuo oma ulkonäkö edes mukana. Yritin selviytyä.
Yritin käydä vaunulenkeillä mutta sain jo rytmiäiriötä ja aivot tuntui sammuvan väsymyksestä. Oma syyni oli epäterveellinen ruokavalio mutta kokkauksen ja tiskauksen sijaan lämmitin mikroaterian tai söin leipää.
En kyllä varsinisesti lihonut mutta löysää on joka paikassa, koska en kiinteytynyt.... nyt tiedän mitä skiny-fat tarkoittaa.
Lopulta ehkä helpotuksen toi eräs terveydenhoidon ammattilainen, joka sanoi, että palautumista synnytyksestä ei ole lähtenyt tapahtumaan, koska stressihormonit ovat olleet niin korkealla. Tämä helpotti itseäni, että tietää, miksi näytän tälle.
Tsemppiä samassa elämäntilanteessa nyt oleville! AP:n kaltaiset supermutsit paistatelkoot omassa erinomaisuudessaan! Joskus elämässä vaan on ihan tosi tiukoilla ja silloin mennään riman alta, että ei päädy puukottamaan lapsiaan. Jokaisella ihmisellä on rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ymmärrä sitä, että jos laahustaa kotona yöpaidassa koko päivän, eikä edes syömään tai suihkuun ehdi, niin miksei pyydä apua? Itse ainakin lähtisin heti ukon tultua kotiin lenkille, ihan yksin. Mikään ei oo sen parempaa terapiaa.
No joo. Jos sinä olet onnistunut pitämään itsestä huolta ja itsesi kunnossa, niin älä nyt kuvittele että kaikilla on niin helppo vauva, että jaksaa ja ehtii pitää itsestään huolta.
Mä haahuilin puoli vuotta zombina ja verkkareissa, kun en muuta jaksanut. Nyt sitten on tilanne toinen, kun lapsi nukkuu jo yöt, niin jaksaa jo kummasti ja ehtii meikkaamaan ja laittamaan tukkaakin. Raskauskilot tippui jo tuossa zombivaiheessa.
Mä hoidan kaikki kotityöt, kaksi lasta (esikoinen on mun, ja on nyt vauvan synnyttyä enemmän kiinni mussa, joten haluan mahd paljon olla hänen kanssaan ja hoitaa hänen iltapesut ym itse), imetän vauvaa, sit on esikoisen harrastukset ja kaverisuhteiden ylläpito. Mies käy fyysisesti raskaassa työssä ja on työpäivän jälkeen aivan poikki, jos ei saa levättyä niin on pahalla päällä. Pidän huolen että lapset ovat puhtaita, siististi puettuja ja hiukset laitettuina, ei mulla itselläni ole niin väliä. Hiuslaatuni on kihara ja karvainen ja mulla on pitkät ja paksut hiukset, jos haluan että ne näyttää normaaleilta hiuksilta, menee mulla siihen aikaa n.30-45min, oikeasti. Joten siksi yleensä ne ovat epämääräisellä nutturalla. Ja en vaan jaksa laittaa ulkonäköäni paremmaksi, ainakaan arkisin. Yleensä viikonloppuisin yritän panostaa. Mitä se edes muita kiinnostaa miltä näytän?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 21:57"]
Itse en ymmärrä sitä, että jos laahustaa kotona yöpaidassa koko päivän, eikä edes syömään tai suihkuun ehdi, niin miksei pyydä apua? Itse ainakin lähtisin heti ukon tultua kotiin lenkille, ihan yksin. Mikään ei oo sen parempaa terapiaa.
[/quote]
Niin onhan niitä lihavia naisia vaikka ei ole lapsia tai vauvaakaan. Voihan sitä silloinkin lenkille mennä..mikä on tekosyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 21:57"]
Itse en ymmärrä sitä, että jos laahustaa kotona yöpaidassa koko päivän, eikä edes syömään tai suihkuun ehdi, niin miksei pyydä apua? Itse ainakin lähtisin heti ukon tultua kotiin lenkille, ihan yksin. Mikään ei oo sen parempaa terapiaa.
[/quote]
Entä jos ei ole terapian vaan unen ja levon tarpeessa?
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 21:57"]
Itse en ymmärrä sitä, että jos laahustaa kotona yöpaidassa koko päivän, eikä edes syömään tai suihkuun ehdi, niin miksei pyydä apua? Itse ainakin lähtisin heti ukon tultua kotiin lenkille, ihan yksin. Mikään ei oo sen parempaa terapiaa.
[/quote]
Minä menin tasan siinä kohtaa nukkumaan. Mieluummin olin rupsahtanut kuin kärsin unenpuutteesta fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se joka ei ole koskaan kokenut todellista unenpuutetta ja pidempi aikaista väsymystä, ei voi muiden haahuilua tuomita. Miestä turha vetää mukaan, joillain se paljastuu saamattomaksi ja joillain sitä ei ole.
Siinä vaiheessa kun elämä muodostuu todelliseksi selviytymiskamppailuksi (kunhan jotain ruokaa saa ja välillä saa vähän nukuttua) ei vois vähempää kiinnostaa ulkonäkö. Saati se lenkkeily kun meinaa jo pyörtyä rappusille.
Ei vaan mahdu jakeluun, että mies voi luistaa kaikesta vastuusta lasten ollessa pieniä. "Pitää nukkua, että jaksaa käydä töissä." Eikö sillä oo väliä, että se emäntä on samoilla silmillä kotona lapsen kanssa? Sekö ei tarvii unta jaksaakseen?
Vaikka havahduttais niiden rupsahtaneiden äitien miehet auttamaan. Onneks kaikki miehet ei oo sellaisia, että ajattelevat lapsenhoidon olevan vaan naisten homma.