Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan sanonut (tai jopa huutanut) töissä kenellekään päin naamaa?
Kommentit (47)
Sanonut montakin asiaa, mutta huutanut en ikinä. Sanomiset luonnollisesti aina asiallisesti niin kuin aikuiset asiat hoitavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähinnä sitä nenät melkein koskettaa ja puhumista niin että kuuluu 200m säteelle.
En itse ole huutanut mutta meidän pomo on huutanut nyt muutaman kerran eräälle työkaverille. Sympatiat ovat kaverin puolella 👍
Joo. Pomo korottaa ääntään vähän väliä milloin kenellekin. Aloitti myös sillä kertaa minulle, mutta olin päättänyt jo valmiiksi ettei hän sillä kertaa minua nujerra. Huusimme siis molemmat kunnes työaikani loppui. Ei siitä sen kummempaa oikeastaan tullut. Edelleen molemmat samassa työpaikassa.
Minä olen huutanut edelliselle esimiehelleni useampaankin kertaan. Emme tulleet lainkaan toimeen, olin hänen alaisistaan alimpana nokkimisjärjestyksessä ja hän näytti sen aina kun tilaisuus tuli ja se otti minua päästä aivan suunnattomasti.. Sitten itse nousin hierarkiassa ylöspäin ja esimieheni vaihtui, ei ole sen jälkeen tarvinnut ääntä korottaa ikinä. 5v on ollut nyt seesteinen meno siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole, mutta pistin mykkäkoulun päälle, joka pitää edelleenkin. En viitsi keskustella idioottimaisia tempauksia harrastavan "työkaverin" kanssa. Yksi niistä oli sellainen, että ko. ihminen tuli lomalta töihin ja toi tullessaan mm. Italiasta lomamatkallaan ostamia keksejä maistiaisiksi. Kun olin ottamassa keksiä, hän veti äkkiä tarjoilulautasen pois ja huudahti minulle: - SINÄ et tarvitse mitään keksejä! Toinenkin ikävä tilanne tapahtui lounastauolla. Juttelin niitä näitä erään toisen kollegan kanssa, kun tämä ihminen sanoo minulle aivan yhtäkkiä: - Minkä takia sinäkin pälpätät koko ajan? (Ei tule enää sitä päivää, että puhuisin tuolle ihmiselle yhtään mitään!)
Työkaverille huusin niin, että koko käytävä raikui. Pomo tuli paikalle ja järjesteli meidän työ tehtävät uudelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta pistin mykkäkoulun päälle, joka pitää edelleenkin. En viitsi keskustella idioottimaisia tempauksia harrastavan "työkaverin" kanssa. Yksi niistä oli sellainen, että ko. ihminen tuli lomalta töihin ja toi tullessaan mm. Italiasta lomamatkallaan ostamia keksejä maistiaisiksi. Kun olin ottamassa keksiä, hän veti äkkiä tarjoilulautasen pois ja huudahti minulle: - SINÄ et tarvitse mitään keksejä! Toinenkin ikävä tilanne tapahtui lounastauolla. Juttelin niitä näitä erään toisen kollegan kanssa, kun tämä ihminen sanoo minulle aivan yhtäkkiä: - Minkä takia sinäkin pälpätät koko ajan? (Ei tule enää sitä päivää, että puhuisin tuolle ihmiselle yhtään mitään!)
Mulla on useampikin työkaveri, jolta puuttuu ns. tilannetaju aivan kokonaan. Töksäyttelevät tökeröjä kommenttejaan tämän tästä. Ihan käsittämättömän urpoja on ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
En ole, mutta pistin mykkäkoulun päälle, joka pitää edelleenkin. En viitsi keskustella idioottimaisia tempauksia harrastavan "työkaverin" kanssa. Yksi niistä oli sellainen, että ko. ihminen tuli lomalta töihin ja toi tullessaan mm. Italiasta lomamatkallaan ostamia keksejä maistiaisiksi. Kun olin ottamassa keksiä, hän veti äkkiä tarjoilulautasen pois ja huudahti minulle: - SINÄ et tarvitse mitään keksejä! Toinenkin ikävä tilanne tapahtui lounastauolla. Juttelin niitä näitä erään toisen kollegan kanssa, kun tämä ihminen sanoo minulle aivan yhtäkkiä: - Minkä takia sinäkin pälpätät koko ajan? (Ei tule enää sitä päivää, että puhuisin tuolle ihmiselle yhtään mitään!)
Mikä ala? Yllätä minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huutanut takaisin, kun aikani kuuntelin joutavaa melskaamista vähäpätöisistä asioista. Siihen sitten loppui mulle huutaminen. Kohde vain vaihtui uudempaan tulokkaaseen. Hän ei jaksanut, vaikka tukena yritin olla.
Suomeksi sanottuna tuo työyhteisö oli aivan sairas. Muutama pyöritti esimiehiäkin käyttäytymällä tavalla, jota on vaikea kuvailla muuten kuin jonkin päävian ilmentymäksi.
Hermostuin kerran….työpaikkani juristi oli niin epävarma eikä uskaltanut tehdä päätöksiä vaan siirsi ne aina minulle…..lopulta hermostuin ….jotan sanoin ikävästi mutta enää enää muista kuinka ilkeästi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli aika lopettaa työt, kun aloin ärisemään työkavereille. Nolottaa hemmetisti jälkeenpäin.
Vastasin samalla äänensävyllä työkaverille joka alkoi mesomaan mulle. Tai no, ainoa lause jonka ns. huusin oli, että ole nyt hiljaa ja kuuntele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin seuraavissa yt:ssä se lähtijä.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen huutanut edelliselle esimiehelleni useampaankin kertaan. Emme tulleet lainkaan toimeen, olin hänen alaisistaan alimpana nokkimisjärjestyksessä ja hän näytti sen aina kun tilaisuus tuli ja se otti minua päästä aivan suunnattomasti.. Sitten itse nousin hierarkiassa ylöspäin ja esimieheni vaihtui, ei ole sen jälkeen tarvinnut ääntä korottaa ikinä. 5v on ollut nyt seesteinen meno siis.
Mulla sama! Esimies otti minut ennen välikohtaustamme oikein silmätikuksi. Norovirukseen sairastuttuani kävi oikein parkkipaikalla katsomassa, olenko oikeasti kipeä ja pyysi tuomaan yhden työhön liittyvän avaimen itselleen. Sanoin, etten kertakaikkiaan voi liikkua, tuu hakemaan - ei tullut.
Sitten yks kaunis aamu mulla meni pata jumiin totaalisesti. Tulin aamuvuoroon ja kuulin, kun esimieheni sätti hirvittävin sanoin minua huomattavasti vanhempaa naista. Nainen itki jo valmiiksi ja pyyteli anteeksi, esimies jatkoi tölvimistään ja haukkui tyhmäksi. Sillon mulla napsahti ja annoin vuosien paskan purkautua, puolustin sitä vanhempaa naista ja vedin hänet syrjään ja asetuin itse esimieheni eteen. Valutin pisteliäästi ja erittäin kovaäänisesti keuhkoni ja omatuntoni puhtaaksi. Marssin siltä seisomalta ylemmän johtoportaan luo ja kerroin asiani. Kerroin myös, että muut työntekijät voivat varmasti kertoa samaa.
Työyhteisöstä 2 henkilöä oli sanonut, että ei ole ongelmaa, toinen näistä oli se vanha rouva!
Esimies sai siirron muihin tehtäviin, saatiin uusi esihenkilö ja itse nousin ylempiin tehtäviin vaikka olin varma, että saan potkut!
Ihannetila tietysti olisi, ettei kenellekään tarvitsisi koskaan korottaa ääntään, mutta valitettavasti se ei toteudu käytännössä. Itse asiassa tulee aina olemaan väkeä, joille jonkun tai joidenkuiden on suoraan sanottina karjuttava, muuten ei mene jakeluun, vaikka kuulo olisikin normaali. Jos kukaan ei sitä koskaan tekisi, ylimielinen käyttäytyminen vain jatkuisi päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen ...
Olen karjunut kuin jalopeura niin pomoille kuin työkavereillenikin, aika useinkin...
Käpy palanut äkkiä, mutta nopeasti myös leppynytkin.
Mä en mökötä, en juoruile, en kiusaa salakavalasti, autan työkavereita aina, jos vain pystyn
Siksi musta pidetään.
N 55, samassa työpaikassa 35vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Pomo korottaa ääntään vähän väliä milloin kenellekin. Aloitti myös sillä kertaa minulle, mutta olin päättänyt jo valmiiksi ettei hän sillä kertaa minua nujerra. Huusimme siis molemmat kunnes työaikani loppui. Ei siitä sen kummempaa oikeastaan tullut. Edelleen molemmat samassa työpaikassa.
Ihan sama juttu täällä.
En, mutta olen puhunut eräälle juoruilevalle ja ilkeän oloiselle työkaverille piikittelevällä tavalla.
En. Ei kuulu tapoihini enkä usko sellaisen olevan hyödyksi.