Miksi nykyäidit eivät auta ja tue toisiaan?
Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta heidän lapsuudessaan oli ihan tavallista ystävystyä leikkipuistoissa ja naapurustossa muiden äitien kanssa. Isien ollessa töissä äideillä oli toisistaan seuraa. Jos tarvitsi pariksi tunniksi lapsenvahtia, niin toinen samassa elämäntilanteessa oleva auttoi. Jos lapsi oli sairaana ja kahvi tai maito oli loppu, toiselle äidille soittamalla sai kauppareissuapua. Vastavuoroisesti tietenkin. Ei kai kaikki lapsiperheet sentään asu jossain Jumalan selän takana?
Kommentit (39)
Älä valehtele. Ennen on ollut ihan yhtä kyräilevää ja vielä tuomitsevampaa touhua kuin nykyäänkin.
Joo muhun saa ottaa yhteyttä, jos joku toinen yksinäinen äiti espoon matinkylässä kaipaa seuraa äidistä ja kahdesta alle 3v lapsesta :)
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:28"]
No ihan samaa tehdään nykyäänkin. Nykyiset parhaat ystäväni ovat leikkipuistosta ja naapurista. Tietenkin autetaan toisia ja pidetään seuraa. Yksinäisyys onkin pahinta kotiäitinä ollessa, mahtavaa kun voi jakaa arjen varsinkin näin pimeään aikaan. Pihalla ja puistossa kiukuttijatkin viihtyvät paremmin ja aika kuluu mukavasti yhdessä. Sade- ja pakkaspäivinä vieraillaan vuorotellen. Ei me varmaan ainoita Suomessa olla.
[/quote]
Mukava kuulla :) Monista kirjoituksista on viime päivinä tullut sellainen käsitys, että isovanhempien pitäisi pystyä järjestämään kesken työpäivänkin aikaa tyttärillen/miniöilleen. Vapaapäivinähän yleensä on kotiäideillä puolisot apuna, joten silloin ei mummoja niin tarvitakaan kauppareissuja tekemään, lapsia hoitamaan tai seuraa pitämään.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:29"]
Joo muhun saa ottaa yhteyttä, jos joku toinen yksinäinen äiti espoon matinkylässä kaipaa seuraa äidistä ja kahdesta alle 3v lapsesta :)
[/quote]
Kannattaisko perustaa vaikka Facebookiin ryhmä tätä varten? Ellei jopa ole jo? Internetin aikakaudella on todella helppoa ja nopeaa tavoittaa ihmisiä, jotka ovat samalta alueelta ja kaipaavat samanlaisia asioita.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:34"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:29"]
Joo muhun saa ottaa yhteyttä, jos joku toinen yksinäinen äiti espoon matinkylässä kaipaa seuraa äidistä ja kahdesta alle 3v lapsesta :)
[/quote]
Kannattaisko perustaa vaikka Facebookiin ryhmä tätä varten? Ellei jopa ole jo? Internetin aikakaudella on todella helppoa ja nopeaa tavoittaa ihmisiä, jotka ovat samalta alueelta ja kaipaavat samanlaisia asioita.
[/quote] Mä en käytä facebookkia...
Minusta nykyäidit tutustuu toisiinsa tosi tehokkaasti. Omina kotiäitiaikoina oli ihan normaalia, että jos samaan suuntaan menevässä bussissa oli toinen äiti, jonka kanssa synkkasi, vaihdettiin puhelinnumeroita. Meillä oli netissä aikatauluvaraus, jossa eri puistot ja tapaamispaikat, ja sinne sai raksia milloin on minnekin menossa, jotta kaikki muut näkivät mistä puistosta saa seuraa. Meillä, joilla oli suku kaukana, oli oma kerran viikossa kokoontuva tsemppikerho, jonne saivat tulla kaikki jotka jotenkin kaipasivat seuraa tai tukea. Autoimme toisiamme koko ajan, ja henki oli hyvä, jokainen oli tervetullut. Kerran viikossa oli lisäksi perhekahvila jota vedimme vuorotellen. Se oli ihanaa aikaa, ja lapset kasvoivat yhdessä kuin sisarukset, koska nähtiin käytännössä joka päivä.
Sitten muutimme pois tuolta paikkakunnalta, ja täällä ollaan saatu samalla tavalla tsemppiä muilta äideiltä. Nyt on suunnitelmissa ekat pikkujoulut meille, joilla on vähän tarvista kaverille ja halu tutustua uusiin ihmisiin.
No, meillä ei naapurissa ole ketään kotona päivisin ja puistokin on kilometrien päässä ja harvoin olen siellä ketään muita nähnyt kuin minä lapseni kanssa. Näin ainakin meillä Espoossa.
Täähän on tällainen "oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi" -tyyppinen kysymys. Miten niin eivät auta ja tue? Kyllähän auttaa ja tukee, ihan samoin kuin ennenkin. Kaikki eivät auta tai tue, eikä kaikilla ole auttajia ja tukijoita, aivan kuin ennenkin. Toki olisi parasta, jos äidit ja ihan kaikki muutkin olisivat enemmän tekemisissä keskenään sen sijaan, että eristyttäisiin, mutta ei voi väittää, että "ennen" asiat olisivat olleet paremmin. Ei esim. mun äidilläni ollut mitään äitikavereita, mulla taas on.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:37"]
Minusta nykyäidit tutustuu toisiinsa tosi tehokkaasti. Omina kotiäitiaikoina oli ihan normaalia, että jos samaan suuntaan menevässä bussissa oli toinen äiti, jonka kanssa synkkasi, vaihdettiin puhelinnumeroita. Meillä oli netissä aikatauluvaraus, jossa eri puistot ja tapaamispaikat, ja sinne sai raksia milloin on minnekin menossa, jotta kaikki muut näkivät mistä puistosta saa seuraa. Meillä, joilla oli suku kaukana, oli oma kerran viikossa kokoontuva tsemppikerho, jonne saivat tulla kaikki jotka jotenkin kaipasivat seuraa tai tukea. Autoimme toisiamme koko ajan, ja henki oli hyvä, jokainen oli tervetullut. Kerran viikossa oli lisäksi perhekahvila jota vedimme vuorotellen. Se oli ihanaa aikaa, ja lapset kasvoivat yhdessä kuin sisarukset, koska nähtiin käytännössä joka päivä.
Sitten muutimme pois tuolta paikkakunnalta, ja täällä ollaan saatu samalla tavalla tsemppiä muilta äideiltä. Nyt on suunnitelmissa ekat pikkujoulut meille, joilla on vähän tarvista kaverille ja halu tutustua uusiin ihmisiin.
[/quote]
Aivan ihanaa! Juuri noin pitääkin toimia. Tuo netin hyödyntäminen on tosi hyvä juttu. Se on kännykästäkin saatavilla ja voi vaikka lyhyeksikin ajaksi piipahtaa leikkipuistoon. 10 pistettä teille!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:38"]
Täähän on tällainen "oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi" -tyyppinen kysymys. Miten niin eivät auta ja tue? Kyllähän auttaa ja tukee, ihan samoin kuin ennenkin. Kaikki eivät auta tai tue, eikä kaikilla ole auttajia ja tukijoita, aivan kuin ennenkin. Toki olisi parasta, jos äidit ja ihan kaikki muutkin olisivat enemmän tekemisissä keskenään sen sijaan, että eristyttäisiin, mutta ei voi väittää, että "ennen" asiat olisivat olleet paremmin. Ei esim. mun äidilläni ollut mitään äitikavereita, mulla taas on.
[/quote]
Mä perustin koko tämän aloituksen ihan siltä pohjalta, mitä olen viime aikoina lukenut keskustelupalstoilta. Että äidit ovat yksin ja uupuneita. On hienoa kuulla, että äidit sittenkin auttavat toisiaan ihan kuten ennenkin. Minusta on hyvä, että nuoret äidit tuovat esille tätäkin puolta elämässä eikä aina vain sitä, miten kaikki on niin raskasta ja huonosti.
Onko joskus äidit sitten tukeneet?
Ei ainakaan mun elinaikana ole sellaista näkynyt. Mutta se ei tosiaan estä sitä, että nykyiset 20-40 vuotiaat äidit tukisitte toisiaanne!
Mut ei kun pitää nillittää vauvapalstalla kun naapurin muijalla on kalliimpi auto kun mulla vaikka se ole kuin amis ja mä olen sentään maisteri ja vaikka mitä jne.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:37"]
No, meillä ei naapurissa ole ketään kotona päivisin ja puistokin on kilometrien päässä ja harvoin olen siellä ketään muita nähnyt kuin minä lapseni kanssa. Näin ainakin meillä Espoossa.
[/quote]
Viestissä nro 4 oli toinen äiti Espoosta. Kannattaisiko sun tarttua hänen tarjoukseensa? Bussit kulkee ja vaunujen tai rattaiden kanssa niissä pääsee ilmaiseksi. Vaikkei ihan naapurustossa olisikaan, niin kuitenkin parempi kuin ei mitään. Tai sitten alat keräämään oman asuinalaueesi äitejä yhteen.
Koska kaikki energia menee isovanhempien miellyttämiseen. He kuormittavat, mutta eivät auta. Toisaalta taas ne äidit, joiden lapsilla on auttavat isovanhemmat, eivät halua olla tekemisissä sellaisten kanssa, joilla ei ole. Heillä on omat porukkansa. Pahimmat heistä orjuuttavat isovanhemmat lastensa hoitajiksi ja menevät miten itse tahtovat ja lisäksi vielä käyttävät hyväkseen toisia äitejä, niitä joilla ei ole isovanhempiakaan ja jotka toivovat vastavuoroista ystäväperhettä. He käyttävät hyväksi ja ovat tottuneet siihen, että heidän ei tarvitse tehdä itse mitään vastapalveluksia, kun heillä on niin kivat lapsetkin. Yksin oleva äiti erehtyy kysymään apua levänneen näköiseltä äidiltä, vaikka olisi parempi pyytää hyvin väsyneeltä, tyyliin saanko auttaa sinua nyt, vaikka olisin itsekin avun tarpeessa? Kuka jaksaa auttaa silloin toista? No, se on ainut tapa saada apua, kun pelastaa ensin toisen ihmisen! Menee aikaa ennenkuin tämän hoksaa! Kodinhoitajia ei saa väsymyksen vuoksi, vaan silloin joutuu tilanteeseen, että pitäsi viimeisillä voimillaan jaksaa siistiä paikkoja, jotta lapset eivät joutuiis huostaan. Kodinhoitaja tulee valvomaan, että sinä olet suoriutunut! Isovanhemmat tuovat kasan romua, päivittelevät tavaravuoriasi, vaikka vasta viikko sitten kierrätit heidän tuomiaan romuja! Kehuvat itseään, kuinka anteliata ovat, mutta ikävä kyllä... ei nyt ole aikaa jäädä lapsenvahdiksi, sitäpaitsi itsehän olet lapsesi hankkinut.. kyllä se muutaman vuoden päästä helpottaa!
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:44"]
Onko joskus äidit sitten tukeneet?
Ei ainakaan mun elinaikana ole sellaista näkynyt. Mutta se ei tosiaan estä sitä, että nykyiset 20-40 vuotiaat äidit tukisitte toisiaanne!
Mut ei kun pitää nillittää vauvapalstalla kun naapurin muijalla on kalliimpi auto kun mulla vaikka se ole kuin amis ja mä olen sentään maisteri ja vaikka mitä jne.
[/quote]
Mä löysin ensimmäiset äitikaverini leikkipuistosta 80-luvulla, kun sain esikoiseni.
Tä? Ap, palstailet aihe vapaalla, ja sinun pitää KYSYÄ, miksi äidit eivät tue ja auta toisiaan... ;-DD
No joo. Kyllä monet auttavatkin, mutta sitä yya-meininkiä pitää ihan tietoisesti luoda. Moni kokee nykyään kamalan noloksi ja epämukavaksi pyytää apua. Ja toisaalta osa ihmisistä on aika itsekkäitä, ja tuppaavat tilaisuuden saadessaan hyödyntämään tuollaisia järjestelyjä täysin yksipuolisesti.
Mutta joo, yya on todella hyvä ajatus ja auttaa monessa.
Meillä äideillä on korkea kynnys kutsua vieraita, kun seinät kaatuu päälle, eikä jaksaisi pitää niitä pystyssä. Ei ole tilaa. Vessa on likainen, pedit petaamatta. Lapsilla on hallitsematon kaaos lelumerensä vuoksi.
Nykypäivänä kukaan ei auta ketään, varsinkaan eteläisessä suomessa. Jos joku pyytää apua, niin sille sanotaan että miten sinä kehtaat kysyä tuntemattomalta että tekisitkö sitä tai tätä. Meillä pohjoisessa vielä autellaan, tarjotaan apua ja ei ainakaan vastata avunpyyntöön ilkeästi.
Täälläkin palstalla tuntee heti ne otka asuvat etelässä.Etelän mammat ovat ilkeämpiä.
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:37"]
No, meillä ei naapurissa ole ketään kotona päivisin ja puistokin on kilometrien päässä ja harvoin olen siellä ketään muita nähnyt kuin minä lapseni kanssa. Näin ainakin meillä Espoossa.
[/quote]
Viestissä nro 4 oli toinen äiti Espoosta. Kannattaisiko sun tarttua hänen tarjoukseensa? Bussit kulkee ja vaunujen tai rattaiden kanssa niissä pääsee ilmaiseksi. Vaikkei ihan naapurustossa olisikaan, niin kuitenkin parempi kuin ei mitään. Tai sitten alat keräämään oman asuinalaueesi äitejä yhteen.
[/quote]
Ei täältä kulje bussit tuohon suuntaan Espoota kovin kummoisesti. Satun tietämään, koska olen töissä sielläpäin. En ole valmis matkaamaan 3 tuntia bussissa tavatakseni jonkun äitikaverin. Se on aika kohtuuton aika.
se yksin puistossa kökkivä äiti
[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:49"]
Tä? Ap, palstailet aihe vapaalla, ja sinun pitää KYSYÄ, miksi äidit eivät tue ja auta toisiaan... ;-DD
No joo. Kyllä monet auttavatkin, mutta sitä yya-meininkiä pitää ihan tietoisesti luoda. Moni kokee nykyään kamalan noloksi ja epämukavaksi pyytää apua. Ja toisaalta osa ihmisistä on aika itsekkäitä, ja tuppaavat tilaisuuden saadessaan hyödyntämään tuollaisia järjestelyjä täysin yksipuolisesti.
Mutta joo, yya on todella hyvä ajatus ja auttaa monessa.
[/quote]
Keskustelupalstat ovat keskustelupalstoja, jossa puolet jutuista on trolleja tai muuten vaan provoja. Oikea elämä palstan ulkopuolella on jotain ihan muuta. Siksi kysyin :) Ja on ollut mukava huomata, että oikeasti sitä yya-meininkiä on edelleen. Siitä vaan ei puhuta.
No ihan samaa tehdään nykyäänkin. Nykyiset parhaat ystäväni ovat leikkipuistosta ja naapurista. Tietenkin autetaan toisia ja pidetään seuraa. Yksinäisyys onkin pahinta kotiäitinä ollessa, mahtavaa kun voi jakaa arjen varsinkin näin pimeään aikaan. Pihalla ja puistossa kiukuttijatkin viihtyvät paremmin ja aika kuluu mukavasti yhdessä. Sade- ja pakkaspäivinä vieraillaan vuorotellen. Ei me varmaan ainoita Suomessa olla.