Olen shokissa, raskaustesti näytti juuri positiivista:/

Olin alkuun keskeyttämässä raskautta ja kävin jo neuvolassakin hakemassa lähetettä aborttiin. Aina olen ollut abortteja vastaan, mutta en silloin nähnyt muuta vaihtoehtoa.



Joku kuitenkin ONNEKSI sai mieleni muuttumaan ja jätin abortin tekemättä. Aloin miettimään, että kuitenkin olisi ollut raskaampaa kärsiä abortin tuomaa syyllisyyttä mahdollisesti vuosikausia, kuin pitää vauva.



Ja muuttuihan se odotuskin lopulta onnelliseksi ja olin innoissani tulevasta vauvasta, vaikka alkuun shokissa olinkin. Nyt jälkeenpäin oikein pelästyn ajatuksiani abortista. Olisin menettänyt jotain aivan uskomatonta ja ihanaa jos en olisi päätynyt pitämään tätä lasta. Olen niin onnellinen, etten mennyt tekemään mitään niin typerää ja peruuttamatonta.



Tottakai alkuun oli rankkaa kun oli kolme alle kolme vuotiasta, mutta nyt on jo paljon helpompaa kun nuorimmainenkin on jo neljä.



Tsemppiä ap, päädyt sitten mihin tahansa, mutta punnitse tarkkaan mielessäsi kumpaa katuisit enemmän ja kumpi olisi psyykkisesti raskaampaa: abortti vai vauvan pitäminen.

Masentunut ihminen ei hevin toivu abortista.



Meillä suvussa tapaus, tyttö tuli raskaaksi 16 vuotiaana, äitinsä pakotti aborttiin ja tämä rikkoi tytön niin ettei tervettä päivää ole nähnyt. Henkisesti sairastui niin pahasti.

- ette ymmärrä, että ihmiset tekevät virheitä (esim. ehkäisyssä)

- ette ymmärrä, että joidenkin ihmisten voimavarat ovat rajallisia

jne.



Onko parempi pienempi, onnellinen perhe, jossa vanhemmat jaksavat lasten kanssa vai parempi iso perhe, jossa aikuiset väsyneitä ja lapsille ei riitä aikaa?



En väitä, että kaikissa suurperheissä olisi vaikeaa, vaan väitän, että yksilö yleensä tuntee voimavaransa itse ja on väärin painaa ihminen kestonsa äärirajoille esim. yhden pienen virheen tähden.



Sanokaa mitä sanotte, mutta todella usein abortti säästää elämiä. Ilman sitä maassamme olisi enemmän itsemurhia ja lapsensurmia. Puhumattakaan avioeroista.



On aikuisempaa ottaa vastuu abortin muodossa, kuin naivina ajatella, että kyllä se siitä ja ottaa vahinkolapsetkin vastaan ja sitten olla hermoromahduksen partaalla, taloudellisesti männikössä ja kaikki haaveet kadonneina.

Minulle tehtiin kaavinta. Lääkäri kyllä suositteli lääkkeellistä keskeytystä, kun olin niin vähillä viikoilla, mutta halusin että asia olisi nopeasti ohi ja mahdollisimman kivuton. Koska hoidan esikoista kotona halusin myös olla kohtuullisen hyvävointinen. Tunnen erään, jolle tehtiin lääkkeellinen keskeytys ja hän oli tosi kipeä tosi pitkään. En ole sitä mieltä että kärsimys jalostaa tai että abortin hyvästä syystä tekevän kuuluisi kärsiä, joten valitsin kaavinnan.



Sain ajan seuraavalle aamulle ja kotiin kaksi kohdunkaulaa pehmentävää tablettia, jotka otin samana iltana. Tableteista eurasi vatsakipua, tai sitten minua jännitti. Aamulla menin sairaalaan päiväkirurgian puolelle. Siellä tunnin odottelin ja sain esilääkityksen. Itse toimenpide tehdään nukutuksesta ja kestää vajaa 10 minuuttia. Nukuin yht. puolisen tuntia. Sitten sain nousta ja syödä aamupalaa. Pari tuntia odottelin ja mieheni tuli hakemaan kotiin, yksin ei matkaan päästetä. Vuotoa voi kuulemma olla 1-21 päivää. Itselläni on edelleen pientä vuotoa, mutta kipuja ei oikeastaan.



Kun kävin lääkärillä sairaalassa ensi kerran ja hän ultrasi varmistaakseen viikot, ei kuvaruutua tai kuvai näytetty minulle, enkä olisi niitä halunnut nähdäkään. Potilaskertomuksessa luki että alkio ja ruskuaispussi vastasivat viikkoja(?). Onneksi viikkoja oli vasta se 6+, sillä olen käynyt ultrassa esikoisen viikolla 12 ja sen nähtyäni en niin pitkällä aborttia tekisi.



Itse olen aina toivonut etten ikinä olisi tilanteessa, jossa abortti on vaihtoehto. Mutta siinä tilanteessa oltuani olen sitä mieltä että ratkaisuni oli oikea. Kevyesti en tätä tehnyt, mutta en todellakaan aio asiaa märehtiä loppuelämääni.



Suosittelen kyllä ratkaisun tekemistä mahdollisimman pian, sillä mitä pidemmälle odotat, sitä vaikeampaa se on.



Mitä ap olet päättänyt?



t:5

Me nyt sitten pitkällisten keskustelujen, ja jo varatun aborttiajan jälkeen ollaan tultu siihen tulokseen, että pidämme vauvan.



Taloudellisesti tulemme toimeen jotenkuten, tärkeintä on, että saa laskut maksettua. Tilaa meillä ei hirveästi ole, mutta olemme siinäkin asiassa onnistuneet venymään jo ihan hyviin ratkaisuihin.



Minulla on onneksi ihana neuvolatäti, jonka kanssa keskustelu saa toivottavasti minut voimaan henkisesti paremmin. Välillä tunnen ohimeneviä ilon pistoksia odotuksesta, mutta suurimmaksi osaksi olen vielä siinä " shokissa" , paremman sanan puutteessa. Odotan oikein, että pääsen purkamaan tuntojani neuvolaan, siellä minun on jotenkin helpompi puhua.



Olimme molemmat tiukasti abortin kannalla, kunnes siitä tuli todellista, minulla oli aika ja kaikki. Sitten yhtäkkiä mielemme kääntyi. Ymmärrä nyt ihmismieltä. Ajattelimme, että kyllä hänkin meille saa tulla, kun edellisetkin " saivat" .



Olen silti sitä mieltä, että abortti on hyvä vaihtoehto olemassa, vaikka en sitä itse käyttänytkään ja ymmärrän täysin jokaista, joka siihen päätyy.



Meillä mies on innoissaan, ja se auttaa minuakin. Muutenkin mieheni on tosi hyvä isä ja tuki jne.



Kiitos taas kaikille uusista kokemuksista ja mielipiteistä, niitä on tosi kiva lukea!

Tuollaisia kokemuksia ei täältä saa koskaan lukea, vaikka varmasti tarvetta olisi. Kyllä loppujen lopuksi monet tähän tilanteeseen kuitenkin joutuvat joskus!



Kiitti vielä,



ap

Itsekin aina kuvittelin etten pystyisi aborttia tekemään, mutta elämäntilanteita on vaikea ennustaa ja vielä vaikeampi sanoa, mitä toisen pitäisi tehdä.



Kuten jo todettu, mieheni sanoi, että ratkaisu on täysin omani. Jos halusin vaikeuttaa/jättää kokonaan kesken opintoni ja vaikeuttaa taloudellista tilannettamme, hän koettaisi myös sopeutua tilanteeseen. Lapsia meidän on tarkoitus " tehdä" lisää muutaman vuoden päästä kuitenkin.



Valitettavasti minulle on kuitenkin tärkeää saada opinnot loppuun ja päästä joskus tulevaa pätevyyttäni vastaavaan työhön. Olen jo istunut kaupan kassalla ja siivonnut opiskeluaikana ja sitä en todellakaan halua tehdä loppuikääni, enkä edes seuraavaa 10 vuotta.



Jos joku yrittää syyllistää, että kumpaa kadun/kumpi masentaa enemmän, abortti vai lapsen pitäminen... En vertaisi näin, sillä vielä kyseessä ei ollut lapsi, vaan alkio. Toki siitä olisi saattaanut tulla se tyttölapsi, jonka toivon vielä jonain päivänä saavani, mutta se on jossittelua johon on turha aikaansa tuhlata.



Ja _aivan varmasti_ olisin myöhemmin harmitellut sitä, että opinnot jäivät (AMK:sta tulee kenkää, jos opinnot jättää yli 3 vuodeksi). En ole erityisen kunnianhimoinen, mutta sen verran kuitenkin, etten halua tehdä lapsia " sossun eläteiksi" vaan tahdon itselleni kunnon ammatin ja siten paremman elannon.



Myöskin oma elämänlaatuni on vaakakupissa, tahdonko tehdä yhden virheemme takia " paskahommia" vuosikaudet? Kokemusta on että turhaudun todella jos työ ei ole antoisaa ja antoisaan työhön tarvitsen sen pätevyyden. Elämää on sen hoitovapaan jälkeenkin, kun lapset ovat isompia heistäkin on varmaan kiva jos äidillä on kiva työ josta nauttii niin että on iloinen kotonakin.



Tulipa nyt perusteltua. Mielestäni kyllä abortteja tehdään huonommistakin syistä. Ja tätä asiaa meidän perheessä kyllä mietittiin, ja vaikka miten päin asian käänsimme, silti abortti oli paras ratkaisu meille.

Onnea odotukseenne =)

t: 5



ps. Itse jään odottelemaan pojan tulevaa leikkausta, sekä jänniä paikkoja joulun jälkeen, pojan päivähoidon aloitusta ja itselleni kouluun paluuta...

Mikä oikeus oli niillä kahdella ensimmäisellä syntyä teille? miksi tämä kolmas ei saisi tilaisuutta? Ei rahattomuus ole mikään syy aborttiin, pikkuisen vauvan tappamiseen, tätä mieltä minä olen... Ja onhan vaihtoehtoja.. Anna vaikka adoptioon... Meitä on liian monta jotka odottavat ihanaa adovauvaa, ja emme voi omaa saada...



Ei ole reilua, mut mikä tässä elämässä on?



Jaksuja sinulle.. Toivottavasti et abortin jälkeen masennu lisää, se kun on peruuttamatonta...

Meillä on suurperhe, mies huonolla/keskitason palkalla( reilu 2000e kuussa), itse minimirahoilla kotona ja pärjäämme oikein hyvin.

Joka ainoa suomalainen lapsi saa lapsilisää ja se kattaa lapsen menot. Ainakin jo toisella, kolmannella jne lapsella....Ei niitä vaunuja, rattaita ja vaatteita ole pakko aina uusia....

mutta minusta abortin tekeminen silloin kun lapsi on ihan tietoisesti saatu alulle on aivan käsittämättömän vastuutonta ja itsekästä. Ja kyllä, minusta se on tietoista jos ehkäisyä ei käytetä. Kyllä jokainen tajuaa että silloin on mahdollista tulla raskaaksi. Silloin jos lapsi ei ole tervetullut on osattava käyttää ehkäisyä, se ei ole niin vaikeaa.

Todennäköisesti sielä jo syke näkyy! Vasta sen jälkeen tee se lopullinen päätös!!! Vasta sen jälkeen voit tehdä sellaisen päätöksen johon olet varmasti tyytyväinen...

Minä täällä ketjua luin tippa silmässä, välillä itkuun purskahtamaisillani.

Itselläni 5 lasta.

Aloin jo miettiä että olenkohan itsekin raskaana(eikä olisi paha vaikkei vielä ihan nyt ole suunnitteilla), kun noin sydäntä särki nämä tarinat, vaikka ei minun ole tarvinnut painia ko. asian kanssa.

Joka tapauksessa onnea ratkaisusta ja onnea odotukseen ennenkaikkea=)

Ja voimia lasten kanssa!!