Lue keskustelun säännöt.
Kerroin väsymisestäni läheisille. Näin sain tukea:
24.11.2014 |
Neuvola: voi että kurjaa. Vauvat on sellaisia. Pyydä joku auttamaan.
(Olin juuri puhunut että minulla on mahdollisuus vain maksettuun apuun. Asia todella on näin. Kukaan sitä ei vain usko)
Äitini: ai jaa. Kuule, me lähdetään Italiaan Pekan kanssa kun tuli sellainen olo että syksy väsyttää.
Anoppi: älä nyt viitsi. Kukaan ei yhden lapsen kanssa väsy, ajattele niitä joilla on kaksoset. En usko yhtään. Jaksaa ne muutkin. (Itkin)
Täällä minua kehotettiin hakemaan apua kun kirjoitin tänne aamuyöllä ja joskus päivälläkin väsymyksestä itkuisen vauvan kanssa. Vannon käsi Raamatulla että tämä on totta. Täällä pääkaupunkiseudulla ei asu lähellä kuin anoppi joka on mitä on.
Now, What?
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 17:41"]
Entä jos on ihan uuvuksissa vaikka lapset on jo koululaisia? Huolehtispa joku edes yhden päivän musta :|
[/quote]
Kannattaa selvittää, mikä sua uuvuttaa. Liikutko/ulkoiletko liian vähän? Nukutko riittävästi? Syötkö terveellisesti? Johtuuko uupumuksesi työstäsi? Jos johtuu, kipin kapin ainakin juttelemaan työterveyshoitajalle/lääkärille. Koululaiset osaavat jo yhden päivän ajaksi ottaa vetovastuun kaikista pakollisista kotitöistä, joten yhdessä voisitte sopia "äidin hemmottelupäivästä" esim kerran kuukaudessa. Ja vastaavasti sinä voisit tarjota heille "lasten hemmottelupäivän".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:29"]
Mä oon 7 pienen lapsen yh, eikä väsytä. Ottaa päähän tollaset ruikuttajat.
[/quote]
niin ja niistä vanhin vasta 5 ?
Mulle neuvolalääkäri vaan sanoi, että mähän näytän tosi virkeälle ja hyvinvoivalle. Kerroin, etten ollut nukkunut pariin päivään juuri ollenkaan (ehkä yhteensä n. 2h). Juu'u, ei kaikki ole räkäposkella mustilla silmillä silloinkaan vaan jaksaa ihmisten aikana olla kutakuinkin pystyssä ja puhua edes vähän sinnepäin järkevästi...
"]Se ruoka olisi kuitenkin ollut vääränlaista ja siivouksessakin laitettu tavaroita vääriin paikkoihin tai käytetty värää pesuainetta. Minusta yksi ihan merkittävä ongelma on, että nykyisin kenenkään lasta tai kotia ei voi hoitaa ilman selkeitä käyttöohjeita. Hoitipa anoppi miten hyvin tahansa, niin kyllä siinä hoitamisessa oli jotain valittamista. Ainakin se yritti myrkyttää lapsen antamalla sille Valion jugurttia, kun kotona lapsi saa vain luomuspelttipuuroa. Perheet tai oikeammin äidit laativat monimutkaiset säännöt siitä, miten heidän lastaan pitää hoitaa eikä niistä säännöistä saa poiketa tippaakaan tai muuten on lapsen äidillä kasvimaa nenässä. Tänä päivänä vieraan lapsen hoitaminen on haastavampaa kuin halvaantuneen akaattikotilon elvyttäminen, mutta silti vanhemmat ihmettelevät, kun heidän supererityisiä nuppusia ei haluta hoitaa.
[/quote]
Sinun asenteesi on todella loukkaava, enkä suostu enää vastaamaan muuta. Olen kertonut omat pointtini aiheeseen, ja se siitä. Hyvää päivän jatkoa. "
Olen mummo ja 16v. olen pitänyt "hoitorinkiä" omille lastenlapsille ja heidän serkuilleen, sillä meillä on erinomaiset puitteet lapsille - paljon tilaa, luonto lähellä, harrastusmahdollisuudet jne. nuoremmat ovat olleet muutaman kuukauden ikäiset ja nyt teini-ikäiset. Lapset tykkäävät kovasti ja vanhemmat saavat omaa aikaa ja levätä. Ja se on meillekin ollut ihan kiva juttu ja piristystä arkeen, kun tykkään lapsista.
Mutta viime vuosina se on alkanut tympiä, sillä tuosta 4-7 perheestä, sattuu aina 1-2 äitiä olemaan täydellisyyden huippua ja antavat lastensa mukana "käyttöohjeen" mitä saa syödä ja mitä tehdä, vaikka vanhemmat eivät osallistu millään tavalla lasten kustannuksiin esim. pääsylippuihin jne. tai ruokaa.
Ja joka ikinen kerta on tenttaaminen ja tiuskiminen kaikesta, siitä mitä ei olisi pitänyt tehdä tai mitä muut lapset ovat tehneet tai sanoneet. Nyt ajattelen, etten ota heitä tulevalla hiihtolomalla lainkaan, vaan keksin jonkun tekosyyn, kun kiitosta ei ole koskaan herunnut. Olen puhunut asiasta myös muiden vanhempien kanssa, mutta ymmärrän heidän olevan puun ja kuoren välissä, näiden täydellisten äitien komennossa.
Onneksi muiden vanhempien kanssa ei ole ollut ongelmia ja antavat vapaat kädet tehdä, mitä päivien ja viikkojen ajan keksimme ja jaksavat aina yhä uudestaan kiittää ja kertoa, miten tärkeää hoitoapu heille on eli joissakin tapauksissa oma käytös vaikuttaa saako läheisiltään hoitoapua vai ei eli metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:04"]
Ihmiset on paskoja, ja "hädässä ystävä tunnetaan" pitää kyllä niin erinomaisesti paikkansa. Itse menetin viime viikolla läheiseni. Lopputulos: hyväksi ystävikseni luulemani ihmiset vaivautuivat enintään kommentoimaan "otan osaa", muutama ei sanonut sitäkään (ovat tietoisia asiasta). Kukaan ei ole kysynyt minulta miten voin, miten jaksan, voivatko he tehdä jotain.
Eräs on myös työkaverini, ja on tapahtumat jälkeen sanonut minulle vain pari sanaa. Ennen juteltiin paljon päivän aikana. Ilmeisesti on niin vaikeaa katsoa kun näytän itkeneeltä enkä ole iloinen - helpompi vältellä kuin olla läsnä kun toista tarvitsisi. Kyllä ainakin tietää nyt mikä minun arvo näille ihmisille oli. Ei edes sen vertaa, että voisi kysyä kuinka voin. Ei olisi uskonut, surun keskellä pitää sitten käsitellä vielä tämäkin että ilmeisesti minulla ei ole edes ystäviä.
[/quote]
Olen pahoillani. Kuinka sinä voit? Oletko saanut syötyä mitään?
[/quote]
Kiitos. Tiedätkö, ihan jo tästä tuli kyyneleet silmiin. Näin vähä mulle olisi riittänyt "ystäviltäkin". Ei se vaatisi paljoa, ihan vain että kysyy näitä perusasioita. Edes kohteliaisuudesta. Huonostihan minä voin, tuntuu että päivä päivältä ikävä on vain kovempi ja kipeämpi. Etenkin, kun siihen lisää tämän toteamisen että niitä ystäviäkään ei sitten ollut. Onneksi päivät voi käydä töissä ja yrittää ajatella muita asioita, illat kotona on pahimpia. Siellä onneksi mies tukena kuitenkin.
Ymmärrän kyllä hyvin ap:n fiiliksen. On yksin jo paha se, että ei jaksa, mutta kun siihen päälle joutuu huomaamaan ettei edes hädässä saa tukea... Se tekee tuskasta moninkerroin pahemman. Toivottavasti ap, ja minä, löydettäisiin joskus niitä oikeitakin ystäviä ja läheisiä. Joille ollaan tärkeitä muutenkin kuin silloin, kun toimitaan porukan viihdyttäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiset jaksa auttaa. Monet on ihan yhtä väsyneitä mutta ehkä eri asioista. Osta apua, se on ainakin mahdollista. Ja jos yhtään lohduttaa niin kyllä yhden lapsen kanssa kuitenkin on helpompaa kuin useamman ja äkkiä lapset kuitenkin kasvavat. Elämä nyt vaan on aika ajoin raskasta ja väsyttävää, useimmilla.
Tämän asian pitää meidän yhteiskunnassa muuttua! Muuten luetaan näitä järkyttäviä uutisia enemmän ja enemmän, kun ihmiset murtuu kaiken pahan olon alla. Mistä tämä valtava itsekkyys oikein tulee?? Milloin meiltä loppui aika kuunnella toisten kuulumisia ja vaikka käydä kahvilla jonkun luona?? Minua suututtaa todella nykyajan omaan napaan tuijottaminen ja oman kiireen hokeminen!! Ja eniten on kiire niillä, joilla ei oikeasti uskoisi kiire olevan mihinkään esim. eläkkeellä olevilta sukulaisilta jos erehtyy apua pyytämään, niin vastauksena on lista asioista jotka on nyt juuri tehtävä ja paikoista joihin on mentävä. Juuri nyt tällä sekunnilla. Katse pois omasta navasta ja herätys!! Välinpitämättömyys tappaa lapsia nykypäivän Suomessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ollut vaativa tai en valita pienistä. Tästä keskustelusta jätän isän pois enkä lähde todistelemaan sitä että välittäviä läheisiä ei vain ole. Tunnen tällä hetkellä vihaa. Yritän kanavoida sen toimintaan ja parantaa lapseni tilannetta. Virkeä äiti olisi hänellekin parempi. Ap
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:53"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:04"]
Ihmiset on paskoja, ja "hädässä ystävä tunnetaan" pitää kyllä niin erinomaisesti paikkansa. Itse menetin viime viikolla läheiseni. Lopputulos: hyväksi ystävikseni luulemani ihmiset vaivautuivat enintään kommentoimaan "otan osaa", muutama ei sanonut sitäkään (ovat tietoisia asiasta). Kukaan ei ole kysynyt minulta miten voin, miten jaksan, voivatko he tehdä jotain.
Eräs on myös työkaverini, ja on tapahtumat jälkeen sanonut minulle vain pari sanaa. Ennen juteltiin paljon päivän aikana. Ilmeisesti on niin vaikeaa katsoa kun näytän itkeneeltä enkä ole iloinen - helpompi vältellä kuin olla läsnä kun toista tarvitsisi. Kyllä ainakin tietää nyt mikä minun arvo näille ihmisille oli. Ei edes sen vertaa, että voisi kysyä kuinka voin. Ei olisi uskonut, surun keskellä pitää sitten käsitellä vielä tämäkin että ilmeisesti minulla ei ole edes ystäviä.
[/quote]
Olen pahoillani. Kuinka sinä voit? Oletko saanut syötyä mitään?
[/quote]
Kiitos. Tiedätkö, ihan jo tästä tuli kyyneleet silmiin. Näin vähä mulle olisi riittänyt "ystäviltäkin". Ei se vaatisi paljoa, ihan vain että kysyy näitä perusasioita. Edes kohteliaisuudesta. Huonostihan minä voin, tuntuu että päivä päivältä ikävä on vain kovempi ja kipeämpi. Etenkin, kun siihen lisää tämän toteamisen että niitä ystäviäkään ei sitten ollut. Onneksi päivät voi käydä töissä ja yrittää ajatella muita asioita, illat kotona on pahimpia. Siellä onneksi mies tukena kuitenkin.
Ymmärrän kyllä hyvin ap:n fiiliksen. On yksin jo paha se, että ei jaksa, mutta kun siihen päälle joutuu huomaamaan ettei edes hädässä saa tukea... Se tekee tuskasta moninkerroin pahemman. Toivottavasti ap, ja minä, löydettäisiin joskus niitä oikeitakin ystäviä ja läheisiä. Joille ollaan tärkeitä muutenkin kuin silloin, kun toimitaan porukan viihdyttäjänä.
[/quote]
89 vastaa. Menetin läheiseni vuosi sitten. Huomasin tuon saman kuin sinäkin. Olen tavallisesti eloisa ja positiivinen. Läheiseni menetettyäni olin surullinen. Minulla oli surua. Ei silloin pysty olemaan "oma itsensä". Ihmiset kaikkosivat luotani. Se oli kamalaa kun juuri silloin olisin heitä tarvinnut.
Vuosi on kulunut ja saattaa mennä melkein päiväkin etten sure läheistäni. Ihmisenä olen muuttunut. Tai ehkä minusta on tullut tarkempi siitä että kuka on oikeasti ystävä ja kuka ei.
Anna surun tulla. Se tekee hyvää vaikka sattuukin. Koita oikeasti olla hellä itsellesi. Keskittyä siihen suruun. Muista myös ihan oikeasti syödä,juoda, uskalla nauraakin jos siltä tuntuu se ei tee kaipauksestasi yhtään vähäpätöisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:00"]
Mulla on samansuuntaisia kokemuksia. Olen kaden lapsen yh ja minulla oli diagnosoimaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt onneksi terveys kunnossa. Jos olet väsynyt vauvan kanssa, niin muista että aika kuluu oikeasti tosi nopsaan. Vauva-aika menee yllättävän nopeasti. Ja se väsymys, se o. Inhottavaa mutta kuuluu asiaan :)
[/quote]
Olet siis läski ja sinulla on huonot elämäntavat
Miten kiitollinen saan olla anopin avusta. Ottaa lapsia yöksi usein, omasta tahdostaan, ei tarvitse edes pyytää. Katsoo lapsia jos minulla on esim. lääkäriin meno. Jos joku meillä on kipeä niin tuo lääkkeitä. Huomaa jos mulla on edes mustat silmänaluset ja kyselee oletko väsynyt. Ymmärtää että lapsiperheessä ei aina jaksa ja joskus on koti kun pommin jäljiltä. Ei koskaan arvostele. Ottaa pyykkiäkin mukaansa ja pesee, siinä ei auta estelyt kun tämä anoppi nappaa pyykkikorin mukaansa ja vie autoonsa :D Jos tekee paljon ruokaa niin tuo meillekkin.
Anteeksi ap, tämä ei nyt auttanut sinua mitenkään :( Toivoisin vaan että jokaisella vanhemmalla oli yksi samankaltainen ihminen elämässään kun meillä on.
Huom. Mitään ei olla pyydetty vaan tämä on anopin luonne, auttaa toisia pyytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:07"]
Miten kiitollinen saan olla anopin avusta. Ottaa lapsia yöksi usein, omasta tahdostaan, ei tarvitse edes pyytää. Katsoo lapsia jos minulla on esim. lääkäriin meno. Jos joku meillä on kipeä niin tuo lääkkeitä. Huomaa jos mulla on edes mustat silmänaluset ja kyselee oletko väsynyt. Ymmärtää että lapsiperheessä ei aina jaksa ja joskus on koti kun pommin jäljiltä. Ei koskaan arvostele. Ottaa pyykkiäkin mukaansa ja pesee, siinä ei auta estelyt kun tämä anoppi nappaa pyykkikorin mukaansa ja vie autoonsa :D Jos tekee paljon ruokaa niin tuo meillekkin. Anteeksi ap, tämä ei nyt auttanut sinua mitenkään :( Toivoisin vaan että jokaisella vanhemmalla oli yksi samankaltainen ihminen elämässään kun meillä on. Huom. Mitään ei olla pyydetty vaan tämä on anopin luonne, auttaa toisia pyytämättä.
[/quote]
Mä taas en todellakaan haluaisi, että anoppi alkaisi pyytämättä puuttua meidän elämäämme tai tapaamme elää. Olemme aikuisia ihmisiä emmekä todellakaan kaipaa holhoamista.
Kun odotin esikoistani,ystäväni joka on kolmen lapsen äiti,työssäkäyvä, sanoi minulle "älä sinä sitten vain koskaan sano minulle ettet ehdi tai jaksa mitään sen yhden lapsen kanssa"
Tuo lause kaikuu päässä nyt kun tekisi mieli sanoa jollekin etten jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
105, kirjoita kirje, kortti tai mikä vaan ja kerro tuo sama mitä tänne. Kiitä. Ihana ihana ihminen jolla on sydän paikallaan. Olen onnellinen että teillä on hänet. Vaikka minulla on vaikeaa en silti halua missään tapauksessa että muillakin on vaan äitien pitäisi saada apua ja voida hyvin!! Ap
105 jatkaa, että ehkä me pienten lasten äidit osataan myöhemmin tarjota apua muille äideille, sitten kun omat lapset on isompia.
Ajattelin tätä samaa kun tuota Kuopion juttuakin mietin. Aika vähissä on nykyään paikat, mistä mitään apua saisi ahdinkoonsa. Ei tule helpolla kodinhoitaja tunniksi pariksi tms. Jos ihminen on uupunut ja yksinäinen niin sitä saa todella olla ihan rauhassa. Oikeasti jos haluaisi vaikka hoitoon psykiatriselle osastolle niin sinnekään ei noin vain oteta vaan passitetaan takaisin kotiin. Ei tästä omakohtaisi kokemuksia onneksi vaan lähimmäisen kohdalta. Jos tilaa lääkäriin ajan voi sen saada muutaman viikonm päähän. Aika kurjaksi mennyt tilanne Suomessa.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:07"]
Miten kiitollinen saan olla anopin avusta. Ottaa lapsia yöksi usein, omasta tahdostaan, ei tarvitse edes pyytää. Katsoo lapsia jos minulla on esim. lääkäriin meno. Jos joku meillä on kipeä niin tuo lääkkeitä. Huomaa jos mulla on edes mustat silmänaluset ja kyselee oletko väsynyt. Ymmärtää että lapsiperheessä ei aina jaksa ja joskus on koti kun pommin jäljiltä. Ei koskaan arvostele. Ottaa pyykkiäkin mukaansa ja pesee, siinä ei auta estelyt kun tämä anoppi nappaa pyykkikorin mukaansa ja vie autoonsa :D Jos tekee paljon ruokaa niin tuo meillekkin. Anteeksi ap, tämä ei nyt auttanut sinua mitenkään :( Toivoisin vaan että jokaisella vanhemmalla oli yksi samankaltainen ihminen elämässään kun meillä on. Huom. Mitään ei olla pyydetty vaan tämä on anopin luonne, auttaa toisia pyytämättä.
[/quote]
Mä taas en todellakaan haluaisi, että anoppi alkaisi pyytämättä puuttua meidän elämäämme tai tapaamme elää. Olemme aikuisia ihmisiä emmekä todellakaan kaipaa holhoamista.
[/quote]
Nimenomaan anoppi aina painottaa että hän ei puutu lasten kasvatukseen tai perheen tapoihin. Ei tuputa neuvoja, että tehkää niin ja näin. Me ainakin ollaan kiitollisia avusta. Ollaan kyllä välillä toppuuteltu että jaksatko nyt itse varmasti esim. ottaa lapsia kylään, mutta kun anoppi itse haluaa niin en ala kieltäytymäänkään.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:11"]105, kirjoita kirje, kortti tai mikä vaan ja kerro tuo sama mitä tänne. Kiitä. Ihana ihana ihminen jolla on sydän paikallaan. Olen onnellinen että teillä on hänet. Vaikka minulla on vaikeaa en silti halua missään tapauksessa että muillakin on vaan äitien pitäisi saada apua ja voida hyvin!! Ap
[/quote]
Kiitos :) Sinäpä keksit hyvän idean ja kun nyt on joulu tulossa niin annankin sen kirjeen jouluna.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:17"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:11"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:07"] Miten kiitollinen saan olla anopin avusta. Ottaa lapsia yöksi usein, omasta tahdostaan, ei tarvitse edes pyytää. Katsoo lapsia jos minulla on esim. lääkäriin meno. Jos joku meillä on kipeä niin tuo lääkkeitä. Huomaa jos mulla on edes mustat silmänaluset ja kyselee oletko väsynyt. Ymmärtää että lapsiperheessä ei aina jaksa ja joskus on koti kun pommin jäljiltä. Ei koskaan arvostele. Ottaa pyykkiäkin mukaansa ja pesee, siinä ei auta estelyt kun tämä anoppi nappaa pyykkikorin mukaansa ja vie autoonsa :D Jos tekee paljon ruokaa niin tuo meillekkin. Anteeksi ap, tämä ei nyt auttanut sinua mitenkään :( Toivoisin vaan että jokaisella vanhemmalla oli yksi samankaltainen ihminen elämässään kun meillä on. Huom. Mitään ei olla pyydetty vaan tämä on anopin luonne, auttaa toisia pyytämättä. [/quote] Mä taas en todellakaan haluaisi, että anoppi alkaisi pyytämättä puuttua meidän elämäämme tai tapaamme elää. Olemme aikuisia ihmisiä emmekä todellakaan kaipaa holhoamista. [/quote] Nimenomaan anoppi aina painottaa että hän ei puutu lasten kasvatukseen tai perheen tapoihin. Ei tuputa neuvoja, että tehkää niin ja näin. Me ainakin ollaan kiitollisia avusta. Ollaan kyllä välillä toppuuteltu että jaksatko nyt itse varmasti esim. ottaa lapsia kylään, mutta kun anoppi itse haluaa niin en ala kieltäytymäänkään.
[/quote]
Minulle puuttumista olisi jo tuo, että anoppi alkaisi kantamaan ruokiaan meille tai pesemään alushousujani.
Miksi et käytä maksettua apua? Niin ne vanhuksetkin joutuu tekemään ja ostamaan pienellä palkalla siivoojan, ateriapalvelun jne. Miksi ihmeessä lapsiperheet ei osta palveluja vaan tyytyvät ulisemaan, että kukaan ei auta.
Ja ilman muuta apuunn tulevat kaikki ne kymmenet äidit, joita olet itse aikaisemmin auttanut!