Kerroin väsymisestäni läheisille. Näin sain tukea:
Neuvola: voi että kurjaa. Vauvat on sellaisia. Pyydä joku auttamaan.
(Olin juuri puhunut että minulla on mahdollisuus vain maksettuun apuun. Asia todella on näin. Kukaan sitä ei vain usko)
Äitini: ai jaa. Kuule, me lähdetään Italiaan Pekan kanssa kun tuli sellainen olo että syksy väsyttää.
Anoppi: älä nyt viitsi. Kukaan ei yhden lapsen kanssa väsy, ajattele niitä joilla on kaksoset. En usko yhtään. Jaksaa ne muutkin. (Itkin)
Täällä minua kehotettiin hakemaan apua kun kirjoitin tänne aamuyöllä ja joskus päivälläkin väsymyksestä itkuisen vauvan kanssa. Vannon käsi Raamatulla että tämä on totta. Täällä pääkaupunkiseudulla ei asu lähellä kuin anoppi joka on mitä on.
Now, What?
Kommentit (126)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:32"]Se on just näin että ei oikein ymmärretä, kun haaveillaan entisajoista ja kuinka sitä niin pärjättiin, et sori mutta aika kultaa muistot. Kotiapua oli lähes jokaisella, isovanhemmat ja koko naapurusto oli yhteisöllisempää ja naisilta ei vaadittu työssä menestymistä samaan aikaan. Nykyään yksityinen kotiapu on todella kallista, yhteisöt hajonneet ja jokainen oman onnensa nojassa. Soita uudelleen neuvolaan ap ja selitä tilannettasi. Minä sain sitä kautta avun puolessa tunnissa kun fysiikka petti hengenvaarallisesti ja kotona on 1-vuotias kuopus. Tsemppiä!!!
[/quote]
Tämä on sanasta sanaan niin totta!!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:39"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:32"]
Se on just näin että ei oikein ymmärretä, kun haaveillaan entisajoista ja kuinka sitä niin pärjättiin, et sori mutta aika kultaa muistot. Kotiapua oli lähes jokaisella, isovanhemmat ja koko naapurusto oli yhteisöllisempää ja naisilta ei vaadittu työssä menestymistä samaan aikaan. Nykyään yksityinen kotiapu on todella kallista, yhteisöt hajonneet ja jokainen oman onnensa nojassa. Soita uudelleen neuvolaan ap ja selitä tilannettasi. Minä sain sitä kautta avun puolessa tunnissa kun fysiikka petti hengenvaarallisesti ja kotona on 1-vuotias kuopus. Tsemppiä!!!
[/quote]
Normaali ihminen ajattelisi tässä tilanteessa, että hitsi vieköön, en pystykään hankkimaan enää lasta, kun resurssit eivät riitä.
Palstamamma ajattelee, että paskat, mä haluun vauvaaaan.
[/quote]
Siis missä tilanteessa? Kun terveys pettää arvaamatta? Yritin vain kertoa, että apua saa kun pyytää, ainakin omassa tapauksessani. Tuskin kukaan hankkii vauvaa jos etukäteen arvelee ettei pysty häneste huolehtimaan. Ei ainakaan siinä viiteryhmässä, johon itse kuulun.
Kuule, olet kohta sydänkohtauksen partalla. Ei han se niin voi mennä. Minäkiin voin olla tukena! Missä asut. Voi kamala. Hae itselleen kunnollisia ystäviä, kun kerran sukulaisesi ovat niiin PASKOJA. OVAT KYLLÄ KUN JÄTTÄVÄT SUA PULAAN PIENEN LASTEN KANSSA.Hakeutuu seurakuntaan josta saat hyviä ystäviä..Äiti lähtee Italiaan kun tytör itkee apu!!!??? Onks tosissaaaan???
Olen venäläinen ja minulla täällä on ystäviä vähissä mutta mikä nyt on niin autetaan toisiamme AINA!!!
Nyt höpö höpö.
Mene nukkumaan, älä roiku täällä netissä!
lapsi ja väsymys valitettavasti kuuluu yhteen.
Mä voin auttaa vauvan kanssa :) tai edes lähteä aikuiseksi seuraksi ulkoilemaan tms että saa muuta ajateltavaa :)
Niinpä, mistä apua jos kaikki keneltä kysyy ainoastaan vähättelee.
Mietin nyt muita vaihtoehtoja. Tuntui märältä räikeä kasvoihin koska olin kerännyt rohkeutta tunnustaa väsymys ja pyytää sitä apua vihdoin. En tiedä Uskallanko enää pyytää mistään. Ap
Mulla on samansuuntaisia kokemuksia.
Olen kaden lapsen yh ja minulla oli diagnosoimaton kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt onneksi terveys kunnossa.
Jos olet väsynyt vauvan kanssa, niin muista että aika kuluu oikeasti tosi nopsaan. Vauva-aika menee yllättävän nopeasti. Ja se väsymys, se o. Inhottavaa mutta kuuluu asiaan :)
Mulla oli sama tilanne kun lapsi oli vauva 7vuotta sitten. Tota sain just kuulla että kyllähän yhden lapsen kanssa pitää jaksaa. Ei auttanut kukaan, itse vain piti jaksaa. Onneksi tilanne helpottaa ajan myötä kun lapsi kasvaa.
Kerro missäpäin asut niin varmasti löytyy av:lta apujoukkoja.
Juu noin se kyllä yleensä menee.ihmiset koittavat tsempata ja vähätellä ja alkavat vaahdota omista ongelmistaan.
Onko mitään auttavaa puhelinta tai jotain.kuka näissä tilanteissa konkreettisesti voi auttaa?
Valitin kerran että en kertakaikkiaan jaksa enää mitään eikä kiinnostakkaan mikään. En jaksa lapsia enkä kotia. Lääkäri totesi että näytät sille kun meinaisit kohta itkuun purskahtaa. Antoi masennuslääke reseptin, mitä en sitten kuitenkaan aloittanut käyttämään. Taisi riittää se että pääsin jollekkin kertomaan asioistani, jollekkin joka ei vaan sanonut että iteppähän olet lapsia tehnyt.
Missä päin pääkaupunkiseutua asut? Minkä ikäisiä olette?
Katselen netistä apua. En uskalla vieläkään tätä kautta ottaa apua vastaan. Puhelinnumeroita on ja korostan että en ole masentunut eli en aio vahingoittaa lasta nyt enkä ikinä. Sellaisesta ei ole kyse. Lapsi on tärkein ja niin uskomattoman rakas. Halusin herättää ihmiset siihen että sitä apua ei monta kertaa vain saa ja kukaan ei välitä. Ap
Täällä 28v yhden lapsen äiti Länsi-Helsingistä, mistä ap? :)
Väsyttää. Pitäisikö mennä jo nukkumaan. Paremmalla puolella ollaan, 18 v jo lapseni. Aika mennyt liian nopeesti. Muistelee kaiholla vauva-aikaa, leikki-ikää, kouluaikaa, edelleen koulussa. Hyvää aikaa on ollut.