Lue keskustelun säännöt.
Pitkän parisuhteen lopetus
01.10.2021 |
Olemme olleet yli 20 v. avoliitossa, mitään suurta draamaa ei ole, mutta tunnen, että mitkään sopimamme asiat eivät pidä, eikä minun toiveillani ole toiselle mitään merkitystä. Kuitenkin yhdessä asumisessa on jotakin myönteisiä puolia ja toisesta on joskus seuraa. Kannattaisiko nyt vaan jatkaa elämää kaveruudenkaltaisessa fwb suhteessa vai muuttaa erilleen? En usko, että uutta suhdetta nykyisillä spekseillä löytäisin eli toivoisin pitkistä parisuhteista yli 50 v. Eronneilta kokemuksia, että kaduttiko ero myöhemmin?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulet itkemään yli viisikymppisenä naisena eroa katkerasti loppuelämäsi. Älä tee sitä. Nauti tästä miehestä loppuun asti, jonka olet nuorena itsellesi löytänyt.
Kyllä 50 +kirjoittaa näin, olen työelämässä tekemisissä nuorten aikuisten kanssa eli ehkä terminologiaa tarttunut.
Kiitos kommenteista! Ihan miettii vaan, pitäisikö mennä tällä epämukavuusalueella loppuun asti, kun kaikki periaatteessa kohtuu ok, vaikka suhteessa onkin epätasapaino.
Ap
En tiedä.
Itse eronnut vastaavassa tilanteessa ja mietin koko ajan kadunko vielä ja pitäisikö jatkaa.
Mutta kun mies signaloi paluuta yhteen, iskee paniikki. Ehkä se kertoo tarpeeksi.
Oletko ottanut ongelmat puheeksi miehen kanssa?
Oletteko puhuneet erosta?
Vai onko kaikki kortit katsottu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä meiltä kysyt?Sinä sitä elämää elät,emme me. Puhu kaverille suoraan ihan sama mitä kirjoitit aloitus. Mikä sinä pelotaa puhua oikeista asioista suoran henkilölle jota asia kosketta?
No eipä ole tämän ikäisenä mieleen tullut puhua suoraan... Tottakai on. Mutta jos puheet ei auta ja sovitut ei pidä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuminen ei ikinä auta mitään. Jos olet tyytymätön niin kannattaa mielummin olla yksin. Mielestäni olisi helpompaa olla yksin kuin huonohkossa suhteessa. Eikä tarvi erota vihassa, voi silti vielä viettää aikaa yhdessä jos haluaa. Tai palata yhteen.
Halattiin kevyesti ja astuin ulos ovesta yksin ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen. Muutaman kuukauden tuntui oudolta. Ei kaduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eronnut piiiitkästä avioliitosta omasta aloitteestani. Lapset jo yli teini-iän. Olen katunut vain sitä, että en lähtenyt aiemmin. Vaihdoin taloudellisesti yltäkylläisen elämän rahallisesti köyhempään, mutta muuten onnellisempaan. Tilanne on tietysti aina yksilöllinen.
Miten te olette voineet elää yhdentekevien miehienne kanssa peräti vuosikymmeniä. Nyt viimeistään tempaiskaa itsenne irti liittojenne kahleista. Ei tarvitse vanhana katua elämätöntä elämää.
Rakastaja.