Lue keskustelun säännöt.
jouluksi poikaystävän perheelle. apua!
24.11.2014 |
Olen parikymppinen nuori neitonen ja oon seurustellut tän hetkisen poikaystävän kanssa 9kk. Ollaan oltu avoliitossa jo monta kuukautta.. Ei ihan hirveästi käydä hänen vanhemmillaan jotka siis eronneet ja olisi tarkoitus mennä jouluksi heille. Minua jännittää ihan hirveesti aina kaikki tollaset tilanteet (oon ihan sosiaalinen) mutta silti. Siellä on paljon lapsia joiden kanssa en tuun ihan hyvin juttuun kai. Poikaystävä aina sanoo että hänen perhe tykkää minusta kovasti, mut ei vaan tunnu siltä :/ Miten saan tätä jännitystä pois ja meen sinne ilosin mielin... Auttakaa :/
Kommentit (32)
Olette muuttaneet yhteen parin kuukauden seurustelun jälkeen? Onnee vaan.
Siis porukat on eronneet, mutta viettävät joulun yhdessä?
Kyl se siitä, oot vaan niin nuori vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekaan vaan. Ei tarvii olla kokoajan äänessä, istut sohvalle ja hymyilet. Vastat kysymyksiin ja olet kohtelias. Lasten kanssa pääsee helpolla kun kuuntelee ja on innostunut siitä mitä ne lapset näyttää sulle tai juttelee, vaikka se ei olisi sun mielestä ihmeellinen juttu. :) Vie joku tuliainen/joululahja. Voit kysyä emännältä tarvitseeko apua keittiössä. Älä ajattele liikaa kylään menoa etukäteen vaan vain menet. Hyvin se menee!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:49"]Ymmärrän ap:n jännityksen hyvin, varsinkin, kun suhde on vielä tuore ja kyseessä on myös eka joulu poikaystävän kanssa. Kannattaa varautua siihen, että anoppilassa joulua vietetään eri tavalla kuin mihin on tottunut. Esim. mulle tuottaa vieläkin (nyt 5. joulu nykyisen avomiehen ja hänen perheensä kanssa) "ongelmia", että miehen perheen jouluperinteet on niin erilaisia.
Meillä kokoonnutaan pienellä perheellä yhteen, syödään yhdessä huolella valmistellut ei-niin-perinteiset jouluruoat saunan jälkeen, ensin alkupalat, sitten pääruoka, sitten jälkiruoka. Ja juodaan tarkasti valitut viinit. Sitten juodaan glögiä, kun avataan lahjat ja kuusessa on elävät kynttilät. Ei mitään kovin muodollista, mutta näin on meillä aina tehty ja se tuntuu jouluun sopivan juhlavalta. Pidetään sähkövalot mahdollisimman vähissä ja poltetaan kynttilöitä. Ehkä kuunnellaan jotain ihanaa musiikkia ja sitten syödään lisää herkkuja. Voidaan koristella esim. punaisilla ruusuilla, valkoisilla kynttilöillä, lasilla... Ei mitään joulutähtiä, niin nähty! Pukeudutaan vähän tavallista parempiin, mutta ei varsinaisesti juhlavaatteisiin.
Miehen kotona, kun sinne mennään, vanhemmat on jo aloittaneet jouluaterian "kun meillä oli niin nälkä, ei me jaksettu odottaa". Tarjolla on kinkkua sekä lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa. Ei kiitos, kyllästyin niihin jo alle kymmenenvuotiaana, mutta anoppilassa niitä on vain pakko syödä, koska muutakaan ei ole enkä halua nirsota. Koska emme ehtineet aloittaa yhtä aikaa vanhempien kanssa, voimme laittaa laatikoita mikroon, koska "ovat varmaan jo vähän jäähtyneet". Miehen sisarukset pamahtavat ovesta sisään ihan milloin sattuu, heidän puolisonsa mukana tai sitten "ne tulee ehkä joskus illemmalla". Puhutaan kovaan ääneen, melkein huudetaan. Illassa ei ole mitään struktuuria, tuntuu kovin arkiselta. Pukeudutaan verkkareihin ja kuusessa on sähkökynttilät. Telkkarista pauhaa jotain golfia tai moottoriurheilua. Australiassa asuvalle tädille soitetaan skype-puhelu. Sitten avataan lahjat hosuen, koska anoppi ei jaksa enää odottaa, vaikka perheen kuopuspoika tyttöystävänsä kanssa ei ole vielä tullut. Sitten kun se poika ja tyttöystävä saapuvat revittyjen lahjapapereiden keskelle, niin sanotaan, että "kun me ei maltettu odottaa, no tos on teille". Ja sitten pelataan lautapelejä ja saunotaan yömyöhään ja huudetaan kilpaa, kun jokaisella on asiaa toisensa päälle.
Niin erilaisia joulunviettotapoja meillä on. Minulle anoppilan joulu ei ole enää uusi juttu, mutta yllättää joka kerta.
[/quote]
Taidat olla vähän snobi.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:49"]Ymmärrän ap:n jännityksen hyvin, varsinkin, kun suhde on vielä tuore ja kyseessä on myös eka joulu poikaystävän kanssa. Kannattaa varautua siihen, että anoppilassa joulua vietetään eri tavalla kuin mihin on tottunut. Esim. mulle tuottaa vieläkin (nyt 5. joulu nykyisen avomiehen ja hänen perheensä kanssa) "ongelmia", että miehen perheen jouluperinteet on niin erilaisia. Meillä kokoonnutaan pienellä perheellä yhteen, syödään yhdessä huolella valmistellut ei-niin-perinteiset jouluruoat saunan jälkeen, ensin alkupalat, sitten pääruoka, sitten jälkiruoka. Ja juodaan tarkasti valitut viinit. Sitten juodaan glögiä, kun avataan lahjat ja kuusessa on elävät kynttilät. Ei mitään kovin muodollista, mutta näin on meillä aina tehty ja se tuntuu jouluun sopivan juhlavalta. Pidetään sähkövalot mahdollisimman vähissä ja poltetaan kynttilöitä. Ehkä kuunnellaan jotain ihanaa musiikkia ja sitten syödään lisää herkkuja. Voidaan koristella esim. punaisilla ruusuilla, valkoisilla kynttilöillä, lasilla... Ei mitään joulutähtiä, niin nähty! Pukeudutaan vähän tavallista parempiin, mutta ei varsinaisesti juhlavaatteisiin. Miehen kotona, kun sinne mennään, vanhemmat on jo aloittaneet jouluaterian "kun meillä oli niin nälkä, ei me jaksettu odottaa". Tarjolla on kinkkua sekä lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa. Ei kiitos, kyllästyin niihin jo alle kymmenenvuotiaana, mutta anoppilassa niitä on vain pakko syödä, koska muutakaan ei ole enkä halua nirsota. Koska emme ehtineet aloittaa yhtä aikaa vanhempien kanssa, voimme laittaa laatikoita mikroon, koska "ovat varmaan jo vähän jäähtyneet". Miehen sisarukset pamahtavat ovesta sisään ihan milloin sattuu, heidän puolisonsa mukana tai sitten "ne tulee ehkä joskus illemmalla". Puhutaan kovaan ääneen, melkein huudetaan. Illassa ei ole mitään struktuuria, tuntuu kovin arkiselta. Pukeudutaan verkkareihin ja kuusessa on sähkökynttilät. Telkkarista pauhaa jotain golfia tai moottoriurheilua. Australiassa asuvalle tädille soitetaan skype-puhelu. Sitten avataan lahjat hosuen, koska anoppi ei jaksa enää odottaa, vaikka perheen kuopuspoika tyttöystävänsä kanssa ei ole vielä tullut. Sitten kun se poika ja tyttöystävä saapuvat revittyjen lahjapapereiden keskelle, niin sanotaan, että "kun me ei maltettu odottaa, no tos on teille". Ja sitten pelataan lautapelejä ja saunotaan yömyöhään ja huudetaan kilpaa, kun jokaisella on asiaa toisensa päälle. Niin erilaisia joulunviettotapoja meillä on. Minulle anoppilan joulu ei ole enää uusi juttu, mutta yllättää joka kerta. [/quote] Taidat olla vähän snobi.
[/quote]
No joo, huomaan, että sain meidän perheen joulun vieton kuulostamaan elitistiseltä, mutta se on kuitenkin kaikkea muuta. Meillä ei ole muodollisuuksia tai jäykistelyä. On ihanaa yhdessäoloa, huumoria, naurua, rakkautta, lämpöä ja hyvää mieltä. Juhlaa. Siihen kuuluvia juhlaruokia ja -juomia, sillä joulu on vain kerran vuodessa.
Enkä kai väittänyt meidän perheen joulua paremmaksi kuin anoppilan joulua? Ei niistä kumpikaan ole minusta parempi tai huonompi. Jokaisella perheellä on omat tapansa ja perinteensä. Ne ovat vain erilaisia, ei niitä tarvitse arvottaa.
16
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:29"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:49"]Ymmärrän ap:n jännityksen hyvin, varsinkin, kun suhde on vielä tuore ja kyseessä on myös eka joulu poikaystävän kanssa. Kannattaa varautua siihen, että anoppilassa joulua vietetään eri tavalla kuin mihin on tottunut. Esim. mulle tuottaa vieläkin (nyt 5. joulu nykyisen avomiehen ja hänen perheensä kanssa) "ongelmia", että miehen perheen jouluperinteet on niin erilaisia. Meillä kokoonnutaan pienellä perheellä yhteen, syödään yhdessä huolella valmistellut ei-niin-perinteiset jouluruoat saunan jälkeen, ensin alkupalat, sitten pääruoka, sitten jälkiruoka. Ja juodaan tarkasti valitut viinit. Sitten juodaan glögiä, kun avataan lahjat ja kuusessa on elävät kynttilät. Ei mitään kovin muodollista, mutta näin on meillä aina tehty ja se tuntuu jouluun sopivan juhlavalta. Pidetään sähkövalot mahdollisimman vähissä ja poltetaan kynttilöitä. Ehkä kuunnellaan jotain ihanaa musiikkia ja sitten syödään lisää herkkuja. Voidaan koristella esim. punaisilla ruusuilla, valkoisilla kynttilöillä, lasilla... Ei mitään joulutähtiä, niin nähty! Pukeudutaan vähän tavallista parempiin, mutta ei varsinaisesti juhlavaatteisiin. Miehen kotona, kun sinne mennään, vanhemmat on jo aloittaneet jouluaterian "kun meillä oli niin nälkä, ei me jaksettu odottaa". Tarjolla on kinkkua sekä lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa. Ei kiitos, kyllästyin niihin jo alle kymmenenvuotiaana, mutta anoppilassa niitä on vain pakko syödä, koska muutakaan ei ole enkä halua nirsota. Koska emme ehtineet aloittaa yhtä aikaa vanhempien kanssa, voimme laittaa laatikoita mikroon, koska "ovat varmaan jo vähän jäähtyneet". Miehen sisarukset pamahtavat ovesta sisään ihan milloin sattuu, heidän puolisonsa mukana tai sitten "ne tulee ehkä joskus illemmalla". Puhutaan kovaan ääneen, melkein huudetaan. Illassa ei ole mitään struktuuria, tuntuu kovin arkiselta. Pukeudutaan verkkareihin ja kuusessa on sähkökynttilät. Telkkarista pauhaa jotain golfia tai moottoriurheilua. Australiassa asuvalle tädille soitetaan skype-puhelu. Sitten avataan lahjat hosuen, koska anoppi ei jaksa enää odottaa, vaikka perheen kuopuspoika tyttöystävänsä kanssa ei ole vielä tullut. Sitten kun se poika ja tyttöystävä saapuvat revittyjen lahjapapereiden keskelle, niin sanotaan, että "kun me ei maltettu odottaa, no tos on teille". Ja sitten pelataan lautapelejä ja saunotaan yömyöhään ja huudetaan kilpaa, kun jokaisella on asiaa toisensa päälle. Niin erilaisia joulunviettotapoja meillä on. Minulle anoppilan joulu ei ole enää uusi juttu, mutta yllättää joka kerta. [/quote] Taidat olla vähän snobi.
[/quote]
No joo, huomaan, että sain meidän perheen joulun vieton kuulostamaan elitistiseltä, mutta se on kuitenkin kaikkea muuta. Meillä ei ole muodollisuuksia tai jäykistelyä. On ihanaa yhdessäoloa, huumoria, naurua, rakkautta, lämpöä ja hyvää mieltä. Juhlaa. Siihen kuuluvia juhlaruokia ja -juomia, sillä joulu on vain kerran vuodessa.
Enkä kai väittänyt meidän perheen joulua paremmaksi kuin anoppilan joulua? Ei niistä kumpikaan ole minusta parempi tai huonompi. Jokaisella perheellä on omat tapansa ja perinteensä. Ne ovat vain erilaisia, ei niitä tarvitse arvottaa.
16
[/quote]
Teidän joulu kuulostaa painajaiselta lapsiperheen silmin. Kuudessa oikeat kynttilät, voi apua. Rentoutuminen kaukana. Meillä lapset ovat juuri ne jotka tekevät joulun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän ap sua todella hyvin! Mua jännitti eksän perheen tapaaminen lähes joka kerta ihan suunnattoman paljon. Ahdisti käsittämättömän paljon, enkä oikein osannut kohdistaa syytä. Jotenkin oli paine tehdä hyvä vaikutus ja muutuin jotenkin ihan tuppisuuksi, vaikka yleensä olen rento ja sosiaalinen. Jokin heidän tavassaan kohdata minut sai minut hämilleni. En oikein tiennyt miten päin olla, vaikka usein sitten tunnelma rentoutui jonkin verran, mutta ei kokonaan. Loppujen lopuksi opin olemaan heidän kanssaan oma itseni ja sitten oli todella mukavaa. Mutta kyllä muakin jännitti aivan sairaasti esim. mökkiviikonloppu heidän kanssaan. Aloin tykkäämään tästä perheestä hirveesti. Kai oltiin puolin ja toisin vain niin hitaasti lämpeeviä ettei osattu kohdata toisiamme rennosti. Nyt harmittaa, että ollaan erottu enkä enää nää hänen perhettä. :-)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 10:02"]
Teidän joulu kuulostaa painajaiselta lapsiperheen silmin. Kuudessa oikeat kynttilät, voi apua. Rentoutuminen kaukana. Meillä lapset ovat juuri ne jotka tekevät joulun.
[/quote]
Meillä ei ole lapsia vielä. Mutta kuusessa on ollut aidot kynttilät jo silloin, kun olin itse lapsi, niin kauan kuin muistan. Oli silloinkin, kun palokunta oli jouluna lakossa. Ja vanhempieni kodeissa 1950-luvulla poltettiin kuusessa aitoja kynttilöitä, vaikka oli pienessä tuvassa paljon enemmän lapsia. Aito kynttilä on paloturvallinen, kun siinä on tukeva pidike, joka asetetaan tukevaan oksaan, joka ei ole liian lähellä muita oksia tai koristeita. Kynttilöitä ei polteta silloin, kun kukaan ei ole niitä vahtimassa. Ja kyllä minä ainakin lapsena ymmärsin, että kynttilöillä ja tulella ei saa leikkiä. Kyllä osasin varoa, kun sanottiin, ja ikinä ei ole kuusi meillä leimahtanut.
Eikä meidän joulu ole muutenkaan kovasti muuttunut lapsuudesta. Koristeita ja ruokia on modernisoitu, joulupukki ei enää käy, kun olemme kaikki aikuisia, ja lahjat jaetaan nykyään vasta ruoan jälkeen, kun lapsena halusimme avata lahjat ennen ruokaa. Mutta muuten ei ole paljoakaan muuttunut. Ei se ollut minulle lapsena tai vanhemmilleni mitään painajaista. Se on meidän ihana tapamme viettää joulua. Jollekin muulle ihana joulu on jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin se menee, jännität varmaan turhaan :)
Kuvittele että kaikki (aikuiset tietenkin) on alasti. Femman pami auttaa kans noissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:49"]Ymmärrän ap:n jännityksen hyvin, varsinkin, kun suhde on vielä tuore ja kyseessä on myös eka joulu poikaystävän kanssa. Kannattaa varautua siihen, että anoppilassa joulua vietetään eri tavalla kuin mihin on tottunut. Esim. mulle tuottaa vieläkin (nyt 5. joulu nykyisen avomiehen ja hänen perheensä kanssa) "ongelmia", että miehen perheen jouluperinteet on niin erilaisia.
Meillä kokoonnutaan pienellä perheellä yhteen, syödään yhdessä huolella valmistellut ei-niin-perinteiset jouluruoat saunan jälkeen, ensin alkupalat, sitten pääruoka, sitten jälkiruoka. Ja juodaan tarkasti valitut viinit. Sitten juodaan glögiä, kun avataan lahjat ja kuusessa on elävät kynttilät. Ei mitään kovin muodollista, mutta näin on meillä aina tehty ja se tuntuu jouluun sopivan juhlavalta. Pidetään sähkövalot mahdollisimman vähissä ja poltetaan kynttilöitä. Ehkä kuunnellaan jotain ihanaa musiikkia ja sitten syödään lisää herkkuja. Voidaan koristella esim. punaisilla ruusuilla, valkoisilla kynttilöillä, lasilla... Ei mitään joulutähtiä, niin nähty! Pukeudutaan vähän tavallista parempiin, mutta ei varsinaisesti juhlavaatteisiin.
Miehen kotona, kun sinne mennään, vanhemmat on jo aloittaneet jouluaterian "kun meillä oli niin nälkä, ei me jaksettu odottaa". Tarjolla on kinkkua sekä lanttu-, porkkana- ja perunalaatikkoa. Ei kiitos, kyllästyin niihin jo alle kymmenenvuotiaana, mutta anoppilassa niitä on vain pakko syödä, koska muutakaan ei ole enkä halua nirsota. Koska emme ehtineet aloittaa yhtä aikaa vanhempien kanssa, voimme laittaa laatikoita mikroon, koska "ovat varmaan jo vähän jäähtyneet". Miehen sisarukset pamahtavat ovesta sisään ihan milloin sattuu, heidän puolisonsa mukana tai sitten "ne tulee ehkä joskus illemmalla". Puhutaan kovaan ääneen, melkein huudetaan. Illassa ei ole mitään struktuuria, tuntuu kovin arkiselta. Pukeudutaan verkkareihin ja kuusessa on sähkökynttilät. Telkkarista pauhaa jotain golfia tai moottoriurheilua. Australiassa asuvalle tädille soitetaan skype-puhelu. Sitten avataan lahjat hosuen, koska anoppi ei jaksa enää odottaa, vaikka perheen kuopuspoika tyttöystävänsä kanssa ei ole vielä tullut. Sitten kun se poika ja tyttöystävä saapuvat revittyjen lahjapapereiden keskelle, niin sanotaan, että "kun me ei maltettu odottaa, no tos on teille". Ja sitten pelataan lautapelejä ja saunotaan yömyöhään ja huudetaan kilpaa, kun jokaisella on asiaa toisensa päälle.
Niin erilaisia joulunviettotapoja meillä on. Minulle anoppilan joulu ei ole enää uusi juttu, mutta yllättää joka kerta.
[/quote]
Apua.. Kuulostit ihan mun äitipuolelta :D paitsi että he eivät juo viiniä, ja he syövät ihan normaaleja laatikkoruokia. Mutta tuo Australia -kohtakin oli totta!
Voi vitsit, teistä oli apua :-D
Ap
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 09:03"]
nro 16 anoppilan joulu kuulostaa ihanalta :) paitsi ehkä noi jouluruuat. kuitenkin, jokainen saa olla tavallaan ja omillaan, tulla niinkuin ehtii ja sattuu ja pukeutua niinkuin lystää!
[/quote]
jotkut meistä on ehkä tottuneet syömään yhdessä. Niin kuin ihan hyvien tapojen mukaista on ja yhdessä syödään kaikissa maailman kulttuureissa, ruokailu on yhteisöllisissä kulttuureissa yhteinen asia Eikä niin että jokainen syö vuorollaan. joillekin se joulu ob kuin mikä tahansa muukin päivä jona lapset tulee käymään ja sitten huudetaan kilpaa niin kuin aina muulloinkin. Ei kaikki ole siihen tottuneet.