Täydellinen elämäni mummoäitinä.

Vierailija

23.11.2014 | 16:15

Tapasin saman ikäisen ihanimman mieheni ensimmäisen kerran kesällä v. 1990, olimme 25-vuotiaita.

Ihastuimme/rakastuimme nopeaan ja aloimme ensitapaamisestamme pian seurustelemaan saman vuoden aikana. Molemmilla oli takanaan useamman vuoden parisuhde edellisissä liitoissa, mutta olimme kummatkin eronneet sitten niistä erillisistä syistä, kummallekaan ei ollut siunaantunut vielä niistä liitoista lapsia. Mikä oli ihan mukavaa, koska pystyimme hankkimaan yhdessä ihan omia, ilman edellisten liittojen lapsia. :-)

26-vuotiaana, vuoden seurustelun jälkeen, muutin mieheni luokse avoliittoon. Asuimme kerrostalo kaksiossa kaupungin keskustassa.

28-vuotiaina menimme kirkossa naimisiin kesällä -1993.

29-vuotiaana aloin syyskuussa 1994 odottamaan esikoistamme. Lapsi oli yritetty ja toivottu, raskaus tärppäsi 3kk yrittämisen jälkeen.

Kesäkuussa 1995 syntyi kaunis, terve tyttö ja meistä tuli ensimmäisen kerran vanhempia 30-vuotiaina.

36-vuotiaina ostimme maalta omakotitalon ja päätimme muuttaa sinne, kun tyttäremme oli 6-vuotias. Hän aloitti esikoulun uudella paikkakunnalla, sai uusia kavereita ja 30-33vuotiaana olin hoitanut häntä kotona, kun mieheni oli töissä, 3-vuotiaana tyttö aloitti edellisellä paikkakunnalla päiväkodin ja minä palasin takaisin työelämään.

Tyttömme ollessa 13-vuotias, otimme meille myös tytön paljon toivoman koiranpennun. Tyttäreni on 7-vuotiaasta asti saanut harrastaa ratsastusta, kunnes 15-vuotiaana lopetti harrastuksen omasta tahdostaan. 43-vuotiaana rupesin odottamaan myös perheen toista lastamme tammikuussa 2009. Tyttö oli käynyt nyt ylä-asteen 7-luokkaa 5kk. Hän oli jo tarpeeksi iso, ei mikään pikkulapsi, saamaan pikkusiskon tai veljen ja sai nuorena, naiseksi kasvavana olla alusta loppuun raskaudessa mukana. Olen aina ollut hyvin läheinen tyttöni kanssa, vaikka olemme ennen kaikkea äiti ja tytär, olemme myös toistemme parhaat ystävät ja olemme pystyneet jakamaan kaikki tyttöjen jutut keskenämme. ;) Tyttäremme sai myös vauvasta, teini-ikäiseen nuoreen asti molempien vanhempiensa jakamattoman huomion. Isänsä kanssa tyttö on ollut myös aina hyvin läheinen ja rakas. Pieni poikamme syntyi lokakuussa 2009, hän oli komistus ja terve myös, meistä tuli miehen kanssa toisen kerran vanhempia 44-vuotiaina, tyttärestä isosisko 14-vuotiaana ja perheeseemme kuului myös tuolloin 1-vuoden ikäinen koira. :-)

Tyttömme muutti 18-vuotiaana kotoa pois, jolloin pikkuveli oli 4-vuotias ja me vanhemmat 48-vuotiaita. Siitä lähtien me, poikamme ja koiramme ollaan asuttu keskenämme. Poikaa hoidin myös 3-vuotiaaksi asti kotona ja 47-vuotiaana palasin takaisin työelämään. Kun palasin työelämään vuotta ennen kun tyttö muutti omilleen, perheemme taloudellinenkin tilanne parani ja pystyimme hyvin auttamaan tytärtä myös taloudellisesti muutossa... ;) ja poikamme on taas saanut pienestä pitäen asua hyvässä omakotitalossa, jne.

Että ei se ole yhtään hullumpaa tämä "mummoäitinä" elo, sitä morkkaaville ja ymmärtämättömille. ;) Rupean mummuksi ihan mielellään tuossa viidenkympin jälkeen, jos tyttäreni puolelta minulle sellaista suodaan. <3 Mulla ja miehelläni on molemmilla myös omat yritykset, minä toimin kosmetologina omassa liikkeessäni ja mies on sähköasentaja, hän tekee omalla pakullaan töitä, eri koteihin yms. Minne nyt sähköasentajan apua sitten tarvitaankaan. :) ja kun mä olen kosmetologi, tiedän myös miten "mummoäiti" ei pääse repsahtamaan... ;) ja jos joku nyt tulee sanomaan siitä, että lastasi tullaan aivan varmasti kiusaamaan koulussa koska hänellä on vanhat vanhemmat, niin hei haloo, katsokaa peiliin, sillon ei ole vika niissä vanhoissa hyvissä vanhemmissa - vaan kiusaajissa ! Kiusaamisessa on aina vika niissä kiusaajissa, ei koskaan kiusatussa. Ja kiusatahan nyt voidaan vaikka siitä, että sulla on väärän väriset housut jalassa. Onneksi meillä on kuitenkin sellanen kovanaama isosisko, joka tulee pistämään luun kurkkuun tuollaisille kiusaaja paskoille, jos tarvetta on ja äidillä ja isällä kyllä kanssa tempperamenttiä riittää. Meitä vanhempia on myös onneksi siunattu hyvällä terveydellä, joten siinäkään mielessä vanhemmalla iällä luonnostaan tapahtunut lisääntyminen ei ollut ongelma. ;)

Kateelliset paheksukoon - sitähän tää on! Mitä mummoäitien haukkujat vastaa tähän tekstiin? :) vai pystyykö vastaamaan yhtikäs mitään ?? Toivottavasti tää ketju on pinnalla vielä aamullakin.

Vastaa

Tapahtumat

Täydellinen elämäni mummoäitinä.

Kommentit (54)