Täydellinen elämäni mummoäitinä.
Tapasin saman ikäisen ihanimman mieheni ensimmäisen kerran kesällä v. 1990, olimme 25-vuotiaita.
Ihastuimme/rakastuimme nopeaan ja aloimme ensitapaamisestamme pian seurustelemaan saman vuoden aikana. Molemmilla oli takanaan useamman vuoden parisuhde edellisissä liitoissa, mutta olimme kummatkin eronneet sitten niistä erillisistä syistä, kummallekaan ei ollut siunaantunut vielä niistä liitoista lapsia. Mikä oli ihan mukavaa, koska pystyimme hankkimaan yhdessä ihan omia, ilman edellisten liittojen lapsia. :-)
26-vuotiaana, vuoden seurustelun jälkeen, muutin mieheni luokse avoliittoon. Asuimme kerrostalo kaksiossa kaupungin keskustassa.
28-vuotiaina menimme kirkossa naimisiin kesällä -1993.
29-vuotiaana aloin syyskuussa 1994 odottamaan esikoistamme. Lapsi oli yritetty ja toivottu, raskaus tärppäsi 3kk yrittämisen jälkeen.
Kesäkuussa 1995 syntyi kaunis, terve tyttö ja meistä tuli ensimmäisen kerran vanhempia 30-vuotiaina.
36-vuotiaina ostimme maalta omakotitalon ja päätimme muuttaa sinne, kun tyttäremme oli 6-vuotias. Hän aloitti esikoulun uudella paikkakunnalla, sai uusia kavereita ja 30-33vuotiaana olin hoitanut häntä kotona, kun mieheni oli töissä, 3-vuotiaana tyttö aloitti edellisellä paikkakunnalla päiväkodin ja minä palasin takaisin työelämään.
Tyttömme ollessa 13-vuotias, otimme meille myös tytön paljon toivoman koiranpennun. Tyttäreni on 7-vuotiaasta asti saanut harrastaa ratsastusta, kunnes 15-vuotiaana lopetti harrastuksen omasta tahdostaan. 43-vuotiaana rupesin odottamaan myös perheen toista lastamme tammikuussa 2009. Tyttö oli käynyt nyt ylä-asteen 7-luokkaa 5kk. Hän oli jo tarpeeksi iso, ei mikään pikkulapsi, saamaan pikkusiskon tai veljen ja sai nuorena, naiseksi kasvavana olla alusta loppuun raskaudessa mukana. Olen aina ollut hyvin läheinen tyttöni kanssa, vaikka olemme ennen kaikkea äiti ja tytär, olemme myös toistemme parhaat ystävät ja olemme pystyneet jakamaan kaikki tyttöjen jutut keskenämme. ;) Tyttäremme sai myös vauvasta, teini-ikäiseen nuoreen asti molempien vanhempiensa jakamattoman huomion. Isänsä kanssa tyttö on ollut myös aina hyvin läheinen ja rakas. Pieni poikamme syntyi lokakuussa 2009, hän oli komistus ja terve myös, meistä tuli miehen kanssa toisen kerran vanhempia 44-vuotiaina, tyttärestä isosisko 14-vuotiaana ja perheeseemme kuului myös tuolloin 1-vuoden ikäinen koira. :-)
Tyttömme muutti 18-vuotiaana kotoa pois, jolloin pikkuveli oli 4-vuotias ja me vanhemmat 48-vuotiaita. Siitä lähtien me, poikamme ja koiramme ollaan asuttu keskenämme. Poikaa hoidin myös 3-vuotiaaksi asti kotona ja 47-vuotiaana palasin takaisin työelämään. Kun palasin työelämään vuotta ennen kun tyttö muutti omilleen, perheemme taloudellinenkin tilanne parani ja pystyimme hyvin auttamaan tytärtä myös taloudellisesti muutossa... ;) ja poikamme on taas saanut pienestä pitäen asua hyvässä omakotitalossa, jne.
Että ei se ole yhtään hullumpaa tämä "mummoäitinä" elo, sitä morkkaaville ja ymmärtämättömille. ;) Rupean mummuksi ihan mielellään tuossa viidenkympin jälkeen, jos tyttäreni puolelta minulle sellaista suodaan. <3 Mulla ja miehelläni on molemmilla myös omat yritykset, minä toimin kosmetologina omassa liikkeessäni ja mies on sähköasentaja, hän tekee omalla pakullaan töitä, eri koteihin yms. Minne nyt sähköasentajan apua sitten tarvitaankaan. :) ja kun mä olen kosmetologi, tiedän myös miten "mummoäiti" ei pääse repsahtamaan... ;) ja jos joku nyt tulee sanomaan siitä, että lastasi tullaan aivan varmasti kiusaamaan koulussa koska hänellä on vanhat vanhemmat, niin hei haloo, katsokaa peiliin, sillon ei ole vika niissä vanhoissa hyvissä vanhemmissa - vaan kiusaajissa ! Kiusaamisessa on aina vika niissä kiusaajissa, ei koskaan kiusatussa. Ja kiusatahan nyt voidaan vaikka siitä, että sulla on väärän väriset housut jalassa. Onneksi meillä on kuitenkin sellanen kovanaama isosisko, joka tulee pistämään luun kurkkuun tuollaisille kiusaaja paskoille, jos tarvetta on ja äidillä ja isällä kyllä kanssa tempperamenttiä riittää. Meitä vanhempia on myös onneksi siunattu hyvällä terveydellä, joten siinäkään mielessä vanhemmalla iällä luonnostaan tapahtunut lisääntyminen ei ollut ongelma. ;)
Kateelliset paheksukoon - sitähän tää on! Mitä mummoäitien haukkujat vastaa tähän tekstiin? :) vai pystyykö vastaamaan yhtikäs mitään ?? Toivottavasti tää ketju on pinnalla vielä aamullakin.
Kommentit (54)
Ap yrittää saada ihmiset arvostelemaan itseään kun luulee että muiden mielestä on muka liian vanha äidiksi :D? Ja maalailee lapselleen tulevaisuutta kiusaamisen uhrina, jolloin muu perhe tulee väliin?
Hienoa, että aikuisella ihmisellä on noinkin vilkas mielikuvitus. Pitää vaan muistaa pitää ne kuvitelmat ja todellisuus erillään.
Mummo(äidi)n merkki ovat kyllä kieltämättä nuo joka väliin tungetut, vihjaileviksi tarkoitetut ;)-hymiöt.
Ei käy kateeksi, mutta onnea valitsemallenne tielle.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:08"] Kateellisuuden piikkiin on helppo laittaa kaikki. Harmi vaan, että kateuskortin heittäminen antaa heti ihmisestä vähän yksinkertaisen kuvan.. [/quote] No mitä muuta keksit syyksi esim tässä tapauksessa? Kerro minulle. Koska meidän perheessä on ainakin mennyt paremmin kun hyvin asiat... ! Ja ollaan kiitollisia siitä. [/quote] Elämänkatsomuksesi vaikuttaa kovinkapealta lähemmäs viisikymppiseksi. Vaikka teillä on mennyt kaikki hyvin, niin ei se sitä faktaa kumoa ettei 44-vuotias ole enää kovin hyvässä lisääntymisiässä kun esim. Kromosomipoikkeavuusriskejä tai raskauskomplikaatioiden määrää katsoo...
[/quote]
Joo, mutta v. 2008-2009 noita pystyttiin tutkimaan ja hoitamaan jo ihan hyvin, lääketiede kehittyy koko ajan ja lääkärit ja hoitajat ovat suomessa myös parhaimmistoa... :)
Joten don't worry !
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:08"] Kateellisuuden piikkiin on helppo laittaa kaikki. Harmi vaan, että kateuskortin heittäminen antaa heti ihmisestä vähän yksinkertaisen kuvan.. [/quote] No mitä muuta keksit syyksi esim tässä tapauksessa? Kerro minulle. Koska meidän perheessä on ainakin mennyt paremmin kun hyvin asiat... ! Ja ollaan kiitollisia siitä. [/quote] Elämänkatsomuksesi vaikuttaa kovinkapealta lähemmäs viisikymppiseksi. Vaikka teillä on mennyt kaikki hyvin, niin ei se sitä faktaa kumoa ettei 44-vuotias ole enää kovin hyvässä lisääntymisiässä kun esim. Kromosomipoikkeavuusriskejä tai raskauskomplikaatioiden määrää katsoo...
[/quote]
Joo, mutta v. 2008-2009 noita pystyttiin tutkimaan ja hoitamaan jo ihan hyvin, lääketiede kehittyy koko ajan ja lääkärit ja hoitajat ovat suomessa myös parhaimmistoa... :)
Joten don't worry !
[/quote]
Eh, no kromosomipoikkeavuutta ei kyllä hoideta millään edelleenkään. Eikä useimpia raskauskomplikaatioitakaan...
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:08"] Kateellisuuden piikkiin on helppo laittaa kaikki. Harmi vaan, että kateuskortin heittäminen antaa heti ihmisestä vähän yksinkertaisen kuvan.. [/quote] No mitä muuta keksit syyksi esim tässä tapauksessa? Kerro minulle. Koska meidän perheessä on ainakin mennyt paremmin kun hyvin asiat... ! Ja ollaan kiitollisia siitä. [/quote] Syyksi MIHIN? Huudellaanko sinulle kadulla vai mitä..?
[/quote]
Eli et osaa vastata. ;-) mutta ei huudella, ei. Miksi huudeltaisiin? kun mä näytän 10-vuotta nuoremmaltakin. :-D korkeintaan perään vislaillaan joskus...
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:08"] Kateellisuuden piikkiin on helppo laittaa kaikki. Harmi vaan, että kateuskortin heittäminen antaa heti ihmisestä vähän yksinkertaisen kuvan.. [/quote] No mitä muuta keksit syyksi esim tässä tapauksessa? Kerro minulle. Koska meidän perheessä on ainakin mennyt paremmin kun hyvin asiat... ! Ja ollaan kiitollisia siitä. [/quote] Elämänkatsomuksesi vaikuttaa kovinkapealta lähemmäs viisikymppiseksi. Vaikka teillä on mennyt kaikki hyvin, niin ei se sitä faktaa kumoa ettei 44-vuotias ole enää kovin hyvässä lisääntymisiässä kun esim. Kromosomipoikkeavuusriskejä tai raskauskomplikaatioiden määrää katsoo...
[/quote]
Joo, mutta v. 2008-2009 noita pystyttiin tutkimaan ja hoitamaan jo ihan hyvin, lääketiede kehittyy koko ajan ja lääkärit ja hoitajat ovat suomessa myös parhaimmistoa... :)
Joten don't worry !
[/quote]
Vai pystyttiin mm. kromosomipoikkeuksia "tutkimaan ja hoitamaan hyvin"? Tajuatko ollenkaan, mitä kirjoitat??
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:24"]
Siis mitä sä keuhkoat? Ensin kilometriavautuminen omasta keskivertosuomalaisesta elämästä ja loppuun itkupotkuraivarit siitä miten muut on vaan kateellisia. Mistä sä niin päättelet? Ja miksi? Ja siis mitä syitä sä kyselet ja mihin? On kyllä outoa sekoilua keski-ikäiseltä ihmiseltä...
[/quote]
Koska en keksi esimerkiksi muita syitä tällä palstalla mummoäidiksi haukkumisessa ja loput sä tiedät itsekin, mutta esität nyt vain tyhmää koska et osaa vastata niihin. :-)
Eikä tämä mitään sekoilua ole. Halusin tuoda ilmi vaan sen, että ei se ole yhtään huonompi valinta hankkia vanhemmalla iällä lapsia, päinvastoin. Tehkää joku vaikka samanlainen postaus sitten nuorena äidiksi tulemisesta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:34"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:18"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:08"] Kateellisuuden piikkiin on helppo laittaa kaikki. Harmi vaan, että kateuskortin heittäminen antaa heti ihmisestä vähän yksinkertaisen kuvan.. [/quote] No mitä muuta keksit syyksi esim tässä tapauksessa? Kerro minulle. Koska meidän perheessä on ainakin mennyt paremmin kun hyvin asiat... ! Ja ollaan kiitollisia siitä. [/quote] Syyksi MIHIN? Huudellaanko sinulle kadulla vai mitä..?
[/quote]
Eli et osaa vastata. ;-) mutta ei huudella, ei. Miksi huudeltaisiin? kun mä näytän 10-vuotta nuoremmaltakin. :-D korkeintaan perään vislaillaan joskus...
[/quote]
Siis mitä syytä sä etsit ja mistä syytät kateutta? Ei se käy aloituksestasi ilmi.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:29"]
Jaa. Mulla oli omakotitalo, maisterin paperit, koulutusta vastaava työ, 2lasta ja avioliitto 30-vuotiaana. Nyt 42 vuotiaana nautin siitä, että lapset on teini-ikäisiä ja elämä rauhallisesti uomissaan. Olisi ihan järkytys aloittaa pikkulapsirumba nyt alusta.
[/quote]
Minä en nähnyt esikoiseni syntyessäkään mitään raskasta pikkulapsirumbaa. Vaan ihanan pikkulapsi ajan ja nautin todella siitä, että saan kokea äitiyden ihmeet vielä kerran uudestaan paljon myöhemminkin.
Kai se luonteesta on kiinni, miten sen asian ottaa. Mutta meillä lepposia olleet molemmat vauvat, ei koliikkia eikä mitään ja ei tuo 5-vuotias ole nyttenkään kamalan ongelmainen tapaus, vaikka uhma ikäkin oli tuossa päällä. Hyvin riittää mulla ja miehelläni virtaa juosta hänen perässään, tuo iloa ja energiaa tämä pikkuviipertäjä meidän päiviin. :-)
Mutta kukin tyylillään. Itse en ole esim koskaan nuoria äitejä tällä palstalla haukkunut, kun tosiaan tyttärelläni on tavoitteena se nuori äitiys ja kannustan häntä täysillä siinä... !
Vaikutat jostain syystä HIEMAN katkeralta nuoria äitejä kohtaan. Mikä sotii vahvasti sitä vastaan, että hehkutat elämäsi olevan täydellistä. Jos olisit onnellinen, sulle ei olisi väliä minkä ikäisenä kukin lapsensa hankkii. Vai että "äpäräkakaroita" ihan. Ehkä sinäkin vielä kasvat joskus henkisesti aikuiseksi.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:30"]
Ap yrittää saada ihmiset arvostelemaan itseään kun luulee että muiden mielestä on muka liian vanha äidiksi :D? Ja maalailee lapselleen tulevaisuutta kiusaamisen uhrina, jolloin muu perhe tulee väliin?
Hienoa, että aikuisella ihmisellä on noinkin vilkas mielikuvitus. Pitää vaan muistaa pitää ne kuvitelmat ja todellisuus erillään.
[/quote]
Miksi yrittäisin saada ihmiset tahallaan arvostelemaan itseäni ????? Kuka sellaista haluamalla haluaisi ?????
Kerroin edelleenkin, miksi tein tämän aloituksen. Voit lukea sen jostain noista kommenteista. :) osaatkos, eikös vaan?
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:33"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:31"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:18"] [quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:08"] Kateellisuuden piikkiin on helppo laittaa kaikki. Harmi vaan, että kateuskortin heittäminen antaa heti ihmisestä vähän yksinkertaisen kuvan.. [/quote] No mitä muuta keksit syyksi esim tässä tapauksessa? Kerro minulle. Koska meidän perheessä on ainakin mennyt paremmin kun hyvin asiat... ! Ja ollaan kiitollisia siitä. [/quote] Elämänkatsomuksesi vaikuttaa kovinkapealta lähemmäs viisikymppiseksi. Vaikka teillä on mennyt kaikki hyvin, niin ei se sitä faktaa kumoa ettei 44-vuotias ole enää kovin hyvässä lisääntymisiässä kun esim. Kromosomipoikkeavuusriskejä tai raskauskomplikaatioiden määrää katsoo... [/quote] Joo, mutta v. 2008-2009 noita pystyttiin tutkimaan ja hoitamaan jo ihan hyvin, lääketiede kehittyy koko ajan ja lääkärit ja hoitajat ovat suomessa myös parhaimmistoa... :) Joten don't worry ! [/quote] Eh, no kromosomipoikkeavuutta ei kyllä hoideta millään edelleenkään. Eikä useimpia raskauskomplikaatioitakaan...
[/quote]
Väitätkö todella siis että meillä raskauskomplikaatiot jätetään hoitamatta ja annetaan potilaan esimerkiksi kuolla niihin? Eheei, sinä olet tyhmä...
Hyvin harva nykypäivänä meidän maassa synnytykseen kuolee. Nämä ovat niitä kehitysmaiden juttuja.
Ja jos mulla olisi joku kromosomipoikkeavuus löytynyt, niin mä olisin keskeyttänyt mun raskauden. Siinä mun hoito. Samaten sillon kun odotin tytärtäni, mutta onneksi ei löytynyt. Aivan ihania lapsia ovat. Itse en henkilökohtasesti usko, että lapsen elämä on hyvää täällä kehitysvammaisena, samaten jotkut ei esimerkiksi usko jumalaan tai millon mihinkin, siksi en itse tahtoisi sellaisen lapsen äiti olla ja eri asia toki on, jos lapsi vammautuu jotenkin muuten myöhemmällä iällä, sillon toki tukena ollaan... ! <3
Miten voit olla mummoäiti, jos et ole vielä isoäiti? Vai onko siis tyttäresi saanut jo lapsen?
Mutta nyt lähden nukkumaan.
Jatkakaa te toki keskustelua ja pitäkää tämä ketju pinnalla huomen aamullakin, mukava lukea vastauksia. :-)
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:10"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 00:06"] Mikä tään jutun pointti on?? Ja miksi haluat nostaa tätä nollapostausta? Kerrotko vielä nimesi ja paikkakunnan ja kengännumerosi, niin tiedetään nekin :) [/quote] Tän keskustelun pointti on kuule se, että mummoäitiys on hyvä juttu ja realistisesti jopa välillä parempi kun nuorena hankitut lapset. :-) Täällä kun aina välillä niin kovasti mummoäitiyttä haukutaan ja kritisoidaan ja sanotaan ettei hyväksytä toisten valintoja. Hmm... [/quote] On olemassa myös muita vaihtoehtoja kuin tehdä lapset "nuorena" (alle 25 v.) tai sitten 40+ -iässä. Minusta tuossa tarinassa ei ollut mitään kovin erityistä, omakotitalo ja läheiset suhteet lapsiin on vallan mainiosti mahdollista saada, vaikkei hanki lapsia enää riskisynnyttäjäiässä. Mutta kiva ap toki, että teillä asiat ovat sujuneet hyvin.
[/quote]
Ihminen on kyllä minun mielestä nuori vielä 25-vuoden jälkeenkin.
Mutta jos mennään kaavallasi, että alle 25-vuotiaat on sinusta nuoria äitejä, niin esim. samanlaista elämänkokemusta heillä ei voi olla, mitä mulla on ollut kun olen äidiksi tullut, koska ikä. Sitä myös katsoo esimerkiksi elämää ihan eritavalla 44-vuotiaana, mitä minä katsoin 30-vuotiaana, juuri nuoren aikuisiän päättäneenä.
Minä olen saanut myös opiskeluni hoitaa rauhassa, tehdä uraa, kasvaa aikuiseksi ilman lapsia, seurustella, asua omillaan, asua avoliitossa, lapset on tehty avioliiton sisällä eikä minään "äpärä kakaroina". Mulla on ollut koko nuoruuteni ajan vapaus, mitä ei samalla tavalla tule enää olemaan jos hankit nuorena lapsen. Pienestä ihmisestä vastuussa olo pakostikkin rajoittaa. Tietysti se sopii varmasti aivan hyvin jollekin henkilöille, mutta nämä nyt ovat vain faktoja, mitä ajattelin tuoda tällä palstalla esiin, kun täällä niin monesti vanhoja äitejä kritisoidaan. ;-)
[/quote]
Ap:lla ilmeisesti on hieman luetun ymmärtämisessä ongelmia..