Miten alati valehtelevaan ”ystäväpariskuntaan” pitäisi jatkossa suhtautua?
Olemme lähempänä 40 kuin 30. Hyvä ystäväpariskunta, tai ainakin aiemmin luulimme että olemme ystäviä 🤷♀️ nyt on vähän tullut useamminkin viime aikoina ihmeteltyä heidän käytöstä…
Eivät koskaan kutsu kylään. Käyvät kyllä meillä syömässä ja kylässä; mutta eivät ikinä kutsu; että tulisitteko kahville tai syömään. Outoa, ja epäkohteliasta. Emme ole sanoneet mitään.
Edellyttävät että osallistumme ja olemme paikalla heidän lapsen syntymäpäivillä, itse jäivät silmää räpäyttämättä pois mm lapsemme 1v päiviltä, joka on toki tärkeä rajapyykki sekä vanhemmille ja lapselle. Emme sanoneet mitään.
Peruvat vierailuja milloin milläkin syyllä, ja ovat usein jääneet kiinni että valehtelevat. Joko molemmat; tai toinen heistä. Sanotaan vaikka että Maija ei halua/ voi nyt tulla, ja toinen sanoo että Pekka ei nyt pääse, eli puhuvat aivan mitä sattuu, ja pitävät meitä ilmeisen tyhminä. Emme ole tästä ristiinpuhumisesta tai jopa suoranaisesta valehtelustakaan sanoneet mitään…
Olemme muka hyviä ystäviä, mutta he saattavat viettää jollain porukalla hotellirreissuja, ravintolaillallisia lähellä meitä, kutsumatta meitä koskaan mukaan. Kuitenkin he ovat olleet ja ovat innolla olleet mukana meidän perhejuhlissakin☹️
Joku tässä ei nyt enää ihan natsaa.
Mitä sanoisit?
Miten toimisit?
Me päätimme juuri: että tämä ”hyvä” ystäväpari eivät ole enää perhejuhliimme tervetulleita ja jätämme heidän suurella hössötyksellä tekemänsä lapsen juhlat nyt välistä, niin josko auttaisi ymmärtämään, miltä mahtaa muista ihmisistä tuntua heidän oharit ja huono jatkuva käytöksensä.
Kommentit (64)
Pitävät teitä b-luokan kavereina. Been there, ja olen jättänyt heidät pois elämästäni. Tuskinpa edes kaipaavat, mutta itse voin ainakin nyt paremmin. Joku sanoi että oharit on jos ei vaan ilmesty paikalle, mikä onkin kai virallinen määritelmä, mutta minusta oharit on myös jos aika viime tingassa peruu johonkin vähän heppoisaan syyhyn vedoten. Joskus se syy on jopa että tapaakin mielummin muita.
Vierailija kirjoitti:
Mä juttelisin asiasta heidän kanssa suoraan. Ihmeelliseltä katkeruudesta kuulostaa tuo, että yritätte 'kostaa' jotain selän takana, josta toinen osapuoli ei ole edes tietoinen.
Ihmiset käsittää ihmissuhteet eri tavalla. Usein myös syy jättää tulematta on, ettei vaan jaksa tai sillä hetkellä huvita. Inhimillistä on keksiä tekosyy, jos pelkää vastapuolen suuttuvan rehellisyydestä tai ei itse vaan uskalla sanoa suoraan.
Jotkut ihmiset ovat myös parempia ylläpitämään ihmissuhteita kuin toiset. Rakastan itsekin ystäviäni, mutta olen hirveän huono kutsumaan kylään. Menen helposti omia menojani tuulispäänä tai sitten erakoidun kotona. Minulle on helpompaa lähteä, kun minut kutsutaan. Ymmärrän kyllä että käytös voi tuntua pahalta jos koskaan ei ole vastavuoroisuutta. Sitä harjoittelen itsekin. Tästä syystä kannustan juttelemaan asiasta heidän kanssa.
Mitäpä luulet että suoraan juttelu onnistuu?
Miksi teitte no show’n, vaikka teitä varten oli tehty isot järjestelyt? Eivät edes viestillä pahoitelleet.
Miksi valehtelette jatkuvasti päin naamaa?
Tosi hyvä keskustelu varmaan.
Päätimme täällä esitetyn mukaisesti, että emme mene heidän lapsensa juhliin, vaan valitettavasti meillä on juuri silloin muita menoja ja olemme koko perhe sairaana! Köh köh!
Sen verran ovat meitä viimeisen vuoden aikana tempuillaan loukanneet.
Voi herranen aika. En nyt oikein tiedä, miten tämän ilmaisisi kauniisti, joten en edes yritä. Ap on läpikotaisin lapsellinen ja saippuaooppera-elämäntaidoilla varustettu.
1) aikuiset eivät kosta, vaan osaavat sanoa suoraan ja asiallisesti, jos loukkaantuvat jostakin.
2) aikuiset eivät kuvittele olevansa joidenkin elämässä niin valtavan tärkeitä, että joku poisjääminen kutsuilta olisi heille suuri oppimiskokemus. Paljon tehokkaampaa on sanoa suoraan: minua loukkaa, että jäätte usein viime hetkellä saapumatta.
3) aikuinen tajuaa, että juuri se perumisen perustelujen ristiriitaisuus on aitouden merkki. Jos he haluaisivat tieten tahtoen valehdella, he kyllä keksisivät yhtenäisen selityksen tyyppiä anopin yhtäkkinen sairaskohtaus. Tuo, että pariskunta on kiistellyt keskenään tulostaan teille ja sitten vierittävät perumisen syytä toisilleen, koska päätöksestä on kiistelty, on toki tyhmää, mutta inhimillistä. "Ton vika!"
4) vastavuoroisuus on ystävyyssuhteissa tieteniin tärkeää, miksi ihmeessä ette ole koskaan kysyneet tai sanoneet siitä! "Ois varmaan teidän vuoro kutsua?" Tosin ovathan he nyt sentään joskus kutsuneet, kun itsekin sanot suunnittelevasi, että seuraavalla kerralla jätätte menemättä heidän lapsensa synttäreille. Pieni epäjohdonmukaisuus tuossa.
5) miten ajattelit, että on ystäväpariskuntanne vika, että he eivät ota teitä mukaan, kun ovat jonkun muun kutsumana ravintolassa tai hotellissa porukalla? Onko teillä päin tapana, että tuollaisiin kokoontumisiin osallistujat tuovat MUKAANSA jotain muita pariskuntia? Ikinä törmännyt tuollaiseen, kyllä se on kutsujan asia kutsua, vieraat tulevat tai jättävät tulematta, mutta ei tilaisuuksiin nyt sivullisia ikinä ole tapana raahata. Eli mistä päättelet, että juuri ystäväpariskuntanne on ollut edes se koollekutsuja?
Ja hei, vuoden vanha ei todellakaan pahastu siitä, jos synttäreillään on yksi pariskunta vähemmän. Tai vaikka jäisi ihan oman perheen keskeiseksi. Hän ei "tärkeästä rajapyykistä" ymmärrä hölkäsen pölähtävää! Se, että sinä pahastuit asiasta on ymmärrettävää, mutta lapsen vetäminen asiaan on noloa ja keskenkasvuista.
On, vastavuoroisuus ja rehti puhetapa on todella tärkeää. Se on jopa niin tärkeää, että en ymmärrä, miks et itse sitä harjoita sanomalla suoraan ystävälle, jos jostakin hänen toiminnassaan vedät herneen nenään. Nyt sen sijaan olet kerännyt kaunaa sisuksiisi ja hekumoit kostosuunnitelmilla somessa nimettömänä. SE on ap lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole ikinä ajatellut, että minulle olisi oma 1-v päivä ollut "tärkeä rajapyykki" 🙄
Tähän minäkin kiinnitin huomiota.
Minusta ap kuulostaa vähän rasittavalta. Olisiko siinä syy?
Ap on katsellut liikaa Salattuja elämiä ja lukenut aivan liian vähän uutisia ja laatufiktiota.
Miksi joku vuodesta toiseen kutsuisi kylään ihmisiä sen takia, että odottaa vastakutsua? Eikä silti ikinä sano asiasta? Ja kaunaisena luumuilee ko. tyyppien somepäivityisiä tyyliii: nyt ne on olleet siellä ja siellä joidenkin kanssa ilman meitä?
Haloo nyt, tää on tän kuukauden typerin trolli.
Kutsutteko itse kylään ja syömään, vai kutsuvatko itse itsensä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku vuodesta toiseen kutsuisi kylään ihmisiä sen takia, että odottaa vastakutsua? Eikä silti ikinä sano asiasta? Ja kaunaisena luumuilee ko. tyyppien somepäivityisiä tyyliii: nyt ne on olleet siellä ja siellä joidenkin kanssa ilman meitä?
Haloo nyt, tää on tän kuukauden typerin trolli.
😂 Voit olla hyvinkin oikeassa siinä, että tämä on trolli. Ikävä kyllä olen elävässäkin elämässä törmännyt ihmisiin, joiden mielestä elämä on peliä.
Hyökkäyksiä, vastahyökkäyksiä, liittoumia ja kostoja täynnä. En tiedä, onko kyse sitten lapsellisuudesta ja kyvyttömyydestä nähdä asioita muiden näkökulmasta vai siitä, että on tosiaan liikaa tuijotettu saippuasarjoja ja opittu niistä "opit" ihmissuhteisiin.
44
Vierailija kirjoitti:
Voi herranen aika. En nyt oikein tiedä, miten tämän ilmaisisi kauniisti, joten en edes yritä. Ap on läpikotaisin lapsellinen ja saippuaooppera-elämäntaidoilla varustettu.
1) aikuiset eivät kosta, vaan osaavat sanoa suoraan ja asiallisesti, jos loukkaantuvat jostakin.
2) aikuiset eivät kuvittele olevansa joidenkin elämässä niin valtavan tärkeitä, että joku poisjääminen kutsuilta olisi heille suuri oppimiskokemus. Paljon tehokkaampaa on sanoa suoraan: minua loukkaa, että jäätte usein viime hetkellä saapumatta.
3) aikuinen tajuaa, että juuri se perumisen perustelujen ristiriitaisuus on aitouden merkki. Jos he haluaisivat tieten tahtoen valehdella, he kyllä keksisivät yhtenäisen selityksen tyyppiä anopin yhtäkkinen sairaskohtaus. Tuo, että pariskunta on kiistellyt keskenään tulostaan teille ja sitten vierittävät perumisen syytä toisilleen, koska päätöksestä on kiistelty, on toki tyhmää, mutta inhimillistä. "Ton vika!"
4) vastavuoroisuus on ystävyyssuhteissa tieteniin tärkeää, miksi ihmeessä ette ole koskaan kysyneet tai sanoneet siitä! "Ois varmaan teidän vuoro kutsua?" Tosin ovathan he nyt sentään joskus kutsuneet, kun itsekin sanot suunnittelevasi, että seuraavalla kerralla jätätte menemättä heidän lapsensa synttäreille. Pieni epäjohdonmukaisuus tuossa.
5) miten ajattelit, että on ystäväpariskuntanne vika, että he eivät ota teitä mukaan, kun ovat jonkun muun kutsumana ravintolassa tai hotellissa porukalla? Onko teillä päin tapana, että tuollaisiin kokoontumisiin osallistujat tuovat MUKAANSA jotain muita pariskuntia? Ikinä törmännyt tuollaiseen, kyllä se on kutsujan asia kutsua, vieraat tulevat tai jättävät tulematta, mutta ei tilaisuuksiin nyt sivullisia ikinä ole tapana raahata. Eli mistä päättelet, että juuri ystäväpariskuntanne on ollut edes se koollekutsuja?
Ja hei, vuoden vanha ei todellakaan pahastu siitä, jos synttäreillään on yksi pariskunta vähemmän. Tai vaikka jäisi ihan oman perheen keskeiseksi. Hän ei "tärkeästä rajapyykistä" ymmärrä hölkäsen pölähtävää! Se, että sinä pahastuit asiasta on ymmärrettävää, mutta lapsen vetäminen asiaan on noloa ja keskenkasvuista.
On, vastavuoroisuus ja rehti puhetapa on todella tärkeää. Se on jopa niin tärkeää, että en ymmärrä, miks et itse sitä harjoita sanomalla suoraan ystävälle, jos jostakin hänen toiminnassaan vedät herneen nenään. Nyt sen sijaan olet kerännyt kaunaa sisuksiisi ja hekumoit kostosuunnitelmilla somessa nimettömänä. SE on ap lapsellista.
Klassinen av-neuvo
”Ystävät” kohtelevat Ap:ta ja Apn perhettä aivan paskasti. Tekevät no show’n, ovat selvästi itsekkäitä, tekevät ohareita, ja silti, silti sinun ruudinkeksijän mielestä vika tässä kokonaisuudessa löytyykin (yllätys yllätys) aloittajasta!
Tsemppiä Ap, minä annan täysin toisenlaisen neuvon. Ei ne sanat, vaan ne teot. Kaverisi ovat näyttäneet että teidän tärkeät hetket ei heitä kiinnosta, joten älä enää näe heidän eteen vaivaa. Etsi parempia kavereita!!
Vierailija kirjoitti:
Siis he eivät kutsu teitä käymään, mutta odottavat, että olette paikalla lasten synttäreillä?
Ja käyvät kylässä usein, mutta siltikin vähän väliä peruvat vierailuja tekosyihin vedoten.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap kuulostaa vähän rasittavalta. Olisiko siinä syy?
Sinä se vasta kuulostatkin rasittavalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap kuulostaa vähän rasittavalta. Olisiko siinä syy?
Sinä se vasta kuulostatkin rasittavalta.
Ao, menikö sinulla hermo? Moukka olet!
Vierailija kirjoitti:
Voi herranen aika. En nyt oikein tiedä, miten tämän ilmaisisi kauniisti, joten en edes yritä. Ap on läpikotaisin lapsellinen ja saippuaooppera-elämäntaidoilla varustettu.
1) aikuiset eivät kosta, vaan osaavat sanoa suoraan ja asiallisesti, jos loukkaantuvat jostakin.
2) aikuiset eivät kuvittele olevansa joidenkin elämässä niin valtavan tärkeitä, että joku poisjääminen kutsuilta olisi heille suuri oppimiskokemus. Paljon tehokkaampaa on sanoa suoraan: minua loukkaa, että jäätte usein viime hetkellä saapumatta.
3) aikuinen tajuaa, että juuri se perumisen perustelujen ristiriitaisuus on aitouden merkki. Jos he haluaisivat tieten tahtoen valehdella, he kyllä keksisivät yhtenäisen selityksen tyyppiä anopin yhtäkkinen sairaskohtaus. Tuo, että pariskunta on kiistellyt keskenään tulostaan teille ja sitten vierittävät perumisen syytä toisilleen, koska päätöksestä on kiistelty, on toki tyhmää, mutta inhimillistä. "Ton vika!"
4) vastavuoroisuus on ystävyyssuhteissa tieteniin tärkeää, miksi ihmeessä ette ole koskaan kysyneet tai sanoneet siitä! "Ois varmaan teidän vuoro kutsua?" Tosin ovathan he nyt sentään joskus kutsuneet, kun itsekin sanot suunnittelevasi, että seuraavalla kerralla jätätte menemättä heidän lapsensa synttäreille. Pieni epäjohdonmukaisuus tuossa.
5) miten ajattelit, että on ystäväpariskuntanne vika, että he eivät ota teitä mukaan, kun ovat jonkun muun kutsumana ravintolassa tai hotellissa porukalla? Onko teillä päin tapana, että tuollaisiin kokoontumisiin osallistujat tuovat MUKAANSA jotain muita pariskuntia? Ikinä törmännyt tuollaiseen, kyllä se on kutsujan asia kutsua, vieraat tulevat tai jättävät tulematta, mutta ei tilaisuuksiin nyt sivullisia ikinä ole tapana raahata. Eli mistä päättelet, että juuri ystäväpariskuntanne on ollut edes se koollekutsuja?
Ja hei, vuoden vanha ei todellakaan pahastu siitä, jos synttäreillään on yksi pariskunta vähemmän. Tai vaikka jäisi ihan oman perheen keskeiseksi. Hän ei "tärkeästä rajapyykistä" ymmärrä hölkäsen pölähtävää! Se, että sinä pahastuit asiasta on ymmärrettävää, mutta lapsen vetäminen asiaan on noloa ja keskenkasvuista.
On, vastavuoroisuus ja rehti puhetapa on todella tärkeää. Se on jopa niin tärkeää, että en ymmärrä, miks et itse sitä harjoita sanomalla suoraan ystävälle, jos jostakin hänen toiminnassaan vedät herneen nenään. Nyt sen sijaan olet kerännyt kaunaa sisuksiisi ja hekumoit kostosuunnitelmilla somessa nimettömänä. SE on ap lapsellista.
Ja silti juuri nykypäivänä 70% ihmisistä käyttäytyy, kuin kakarat ja pahoittavat mielensä ihan joka jutusta.
Sinunkin kirjoituksessa paistaa läpi, että pahoitit mielesi ja käyttäydyit lapsellisesti sen sijaan, että olisit kirjoittanut tekstin siten, kun aikuiset kirjoittaa :D:D:D
Siis miten voitte osallistua syntymäpäiville, jos teitä ei koskaan kutsuta kylään? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Siis miten voitte osallistua syntymäpäiville, jos teitä ei koskaan kutsuta kylään? 🤔
Käyvät kylässä, mutta eivät tule juhliin. Kutsuvat juhliin, mutta eivät kutsu kylään 🧐🤯🤔
Jos ei ole trolli, on vuoden kovin turhastaloukkaantuja.
Kylläpä tänne joku trolli on oksentanut pahaa oloansa tekstiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ap kuulostaa vähän rasittavalta. Olisiko siinä syy?
Sinä se vasta kuulostatkin rasittavalta.
Ao, menikö sinulla hermo? Moukka olet!
Mikä on AO? 😁
MINKÄ V....N TAKIA TOISTEN PITÄISI OLLA KIINNOSTUNEITA TEIDÄN IPANOIDENNE SYNTTÄREISTÄ?! HUOHHHHH!! Ipana ipana ipana ipana. EI KIINNOSTA!!!!
Mä juttelisin asiasta heidän kanssa suoraan. Ihmeelliseltä katkeruudesta kuulostaa tuo, että yritätte 'kostaa' jotain selän takana, josta toinen osapuoli ei ole edes tietoinen.
Ihmiset käsittää ihmissuhteet eri tavalla. Usein myös syy jättää tulematta on, ettei vaan jaksa tai sillä hetkellä huvita. Inhimillistä on keksiä tekosyy, jos pelkää vastapuolen suuttuvan rehellisyydestä tai ei itse vaan uskalla sanoa suoraan.
Jotkut ihmiset ovat myös parempia ylläpitämään ihmissuhteita kuin toiset. Rakastan itsekin ystäviäni, mutta olen hirveän huono kutsumaan kylään. Menen helposti omia menojani tuulispäänä tai sitten erakoidun kotona. Minulle on helpompaa lähteä, kun minut kutsutaan. Ymmärrän kyllä että käytös voi tuntua pahalta jos koskaan ei ole vastavuoroisuutta. Sitä harjoittelen itsekin. Tästä syystä kannustan juttelemaan asiasta heidän kanssa.