Lue keskustelun säännöt.
Anopin mielestä minun pitäisi syödä mieliksi
23.11.2014 |
Mitä mieltä tästä? Minusta kaikki tunneperäinen syöminen on väärin, varsinkin mieliksi syöminen. Sanoin ettei maistu johon anoppi totesi että olisi minulla kasvun paikka ja että ruuan tekijä loukkaantuu, söisit edes mieliksi.
Eikö ole vähän hölmöä loukkaantua jos toiselle ei maistu? Syöjiä oli kyllä monia ettei yksin minua varten ruokaa laittanut.
Kommentit (100)
Asia jäi vaivaamaan minua ja nukuin huonosti, koska en halua valtataistelua anopin tai kenenkään kanssa. Pidän anopista ja haluan tulla toimeen, en ole riidan haluinen, enkä tiennyt että se etten aina syö on jokin ongelma, olin ihan puulla päähän lyöty kun anoppi sanoi että minulla olisi kasvamisen paikka. Sanon takaisin nopeasti enkä yleensä kerkeä ajattelemaan paljoakaan ennen kuin sanon, olen aina sanavalmis.
Ruokailu ei ollut päivällis tyyppinen jossa pöytä on katettu koreaksi ja jossa kaikki istuvat kynttilän valossa. Tälläisessä tilanteessa en kehtaa kieltäytyä minäkään.
Anoppi toi ruuan, leivän ja voin laittoi pöytään, ruoka oli sivupöydällä jotta voi itse lämmittää mikrossa, suolakurkut oli lisukkeena. Vain lapset olivat pöydässä, anoppi ei syönyt ja mieheni ja appiukko söi myöhemmin.
Minulla on usein esim. Stressin aikaan ruokahaluttomuutta ja silloin syön vain pysyäkseni tolpilla jotain leipää ja jogurttia, nyt on juuri ihan kamala stressi eikä millään maistu mikään. On jotenkin kamalaa että ei voi vain kohteliaasti sanoa ei kiitos vaan täytyy olla pätevä syy jotta voi olla syömättä, kuten kasvis syönti, allergia tms.
Koin että jouduin hyökkäyksen kohteeksi enkä osannut yhtään aavistaa. Kiva että jotkut sentään ymmärtävät, kiitos niille! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ottaa ihan vähän toisen mieliksi, ja sitten esim anoppi tms kysyy että oliko hyvää? No mitäs siihen sanot? Oletko rehellinen ja sanot että ei ollut tai että minulle ei tällainen maistu vai VALEHTELETKO että hyvää oli ja sen seurauksena anoppi tms tuputtaa sulle lisää!
Itse yrittäisin kieltäytyä syömästä alunperinkään jollain totuuden ja valehtelun välissä olevalla verukkeella niin ei tulisi enempää vaikeuksia. On nimittäin olemassa sellaisia ruokia että ennemmin otan selkääni kuin syön....
Mulla on sellainen ystävä jolle olen leiponut muffinsseja yms. Aina kun tulee kylään, koskaan ei ole maistanut edes, ei myöskään ole kertonut syytä miksi ei syö, en ole sitä sen kummemmin ihmetellyt, ollaan lasten kanssa syöty muffinssit ja hänen lapsensakiin on syönyt.
Meillläkin anoppi TUPUTTAA ja kysellee koko ajan maistuuko, maistuuko. Ensin syödään ruoka ja koko ajan tuputetaan lisää. Sitten jälkiruoka, joka on annosteltu valmiiiksi hervottomiin astioihin. Sitten vielä KAHVIt ja täytekakut ja pullat... ja pakko pttaa.
En suostu enää syömään anoppilassa
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 07:55"]
Asia jäi vaivaamaan minua ja nukuin huonosti, koska en halua valtataistelua anopin tai kenenkään kanssa. Pidän anopista ja haluan tulla toimeen, en ole riidan haluinen, enkä tiennyt että se etten aina syö on jokin ongelma, olin ihan puulla päähän lyöty kun anoppi sanoi että minulla olisi kasvamisen paikka. Sanon takaisin nopeasti enkä yleensä kerkeä ajattelemaan paljoakaan ennen kuin sanon, olen aina sanavalmis.
Ruokailu ei ollut päivällis tyyppinen jossa pöytä on katettu koreaksi ja jossa kaikki istuvat kynttilän valossa. Tälläisessä tilanteessa en kehtaa kieltäytyä minäkään.
Anoppi toi ruuan, leivän ja voin laittoi pöytään, ruoka oli sivupöydällä jotta voi itse lämmittää mikrossa, suolakurkut oli lisukkeena. Vain lapset olivat pöydässä, anoppi ei syönyt ja mieheni ja appiukko söi myöhemmin.
Minulla on usein esim. Stressin aikaan ruokahaluttomuutta ja silloin syön vain pysyäkseni tolpilla jotain leipää ja jogurttia, nyt on juuri ihan kamala stressi eikä millään maistu mikään. On jotenkin kamalaa että ei voi vain kohteliaasti sanoa ei kiitos vaan täytyy olla pätevä syy jotta voi olla syömättä, kuten kasvis syönti, allergia tms.
Koin että jouduin hyökkäyksen kohteeksi enkä osannut yhtään aavistaa. Kiva että jotkut sentään ymmärtävät, kiitos niille! AP
[/quote]
Älä jaksa selittää. Tässä viestissä tulee selkeästi ilmi, ettei ollut ensimmäinen kerta, kun anopin ruuat eivät kelvanneet ja tällä kertaa anoppi uskalsi sanoa aiheesta. Sanavalmis ja tökerön epäkohtelias ovat eri asia, sinä olet jälkimmäinen. Kärsit jonkinlaisesta syömishäiriöstä, kuten joku täällä totesi, kun syöt vain leipää ja jogurttia, että "pysyt tolpillasi". Lapsille kannattaa olla hyvä esimerkki ja syödä lämmintä ruokaa silloin, kun sitä on tarjolla. Vai haluatko, että he ottavat sinusta malliaja syövät vain leipää ja jogurttia. P.S. Jogurtti on täynnä sokeria eli jos terveellisesti haluat syödä, kyllä se anopin karjalanpaisti jogurtin päihittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 18:35"]No kyllä minä kohtelaisuudesta maistaisin. Ei sitä pakko ole sankkokaupalla vetää.
[/quote]
No nämä mieliksi syömisen vaativat juuri haluaa että sitä ruokaa tai kakkua vedetään sankokaupalla. Muuten istuvat naama rutussa ja moittivat epäkohteliaaksi :(
Jos haluaa olla kohtelias, niin on hyvä aina vähän maistaa, vaikkei jostain ruoasta niin pitäisikään. Aikuinen ihminen voi myös opetella uusia makuja. Mutta pakko ei titenkään ole, eikä varsinkaan syödä isompia määriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 07:55"]
Asia jäi vaivaamaan minua ja nukuin huonosti, koska en halua valtataistelua anopin tai kenenkään kanssa. Pidän anopista ja haluan tulla toimeen, en ole riidan haluinen, enkä tiennyt että se etten aina syö on jokin ongelma, olin ihan puulla päähän lyöty kun anoppi sanoi että minulla olisi kasvamisen paikka. Sanon takaisin nopeasti enkä yleensä kerkeä ajattelemaan paljoakaan ennen kuin sanon, olen aina sanavalmis.
Ruokailu ei ollut päivällis tyyppinen jossa pöytä on katettu koreaksi ja jossa kaikki istuvat kynttilän valossa. Tälläisessä tilanteessa en kehtaa kieltäytyä minäkään.
Anoppi toi ruuan, leivän ja voin laittoi pöytään, ruoka oli sivupöydällä jotta voi itse lämmittää mikrossa, suolakurkut oli lisukkeena. Vain lapset olivat pöydässä, anoppi ei syönyt ja mieheni ja appiukko söi myöhemmin.
Minulla on usein esim. Stressin aikaan ruokahaluttomuutta ja silloin syön vain pysyäkseni tolpilla jotain leipää ja jogurttia, nyt on juuri ihan kamala stressi eikä millään maistu mikään. On jotenkin kamalaa että ei voi vain kohteliaasti sanoa ei kiitos vaan täytyy olla pätevä syy jotta voi olla syömättä, kuten kasvis syönti, allergia tms.
Koin että jouduin hyökkäyksen kohteeksi enkä osannut yhtään aavistaa. Kiva että jotkut sentään ymmärtävät, kiitos niille! AP
[/quote]
Älä jaksa selittää. Tässä viestissä tulee selkeästi ilmi, ettei ollut ensimmäinen kerta, kun anopin ruuat eivät kelvanneet ja tällä kertaa anoppi uskalsi sanoa aiheesta. Sanavalmis ja tökerön epäkohtelias ovat eri asia, sinä olet jälkimmäinen. Kärsit jonkinlaisesta syömishäiriöstä, kuten joku täällä totesi, kun syöt vain leipää ja jogurttia, että "pysyt tolpillasi". Lapsille kannattaa olla hyvä esimerkki ja syödä lämmintä ruokaa silloin, kun sitä on tarjolla. Vai haluatko, että he ottavat sinusta malliaja syövät vain leipää ja jogurttia. P.S. Jogurtti on täynnä sokeria eli jos terveellisesti haluat syödä, kyllä se anopin karjalanpaisti jogurtin päihittää.
[/quote]
Jestas mikä idiootti, ensi kerralla sanon anopille että ei kiitos minulla on syömishäiriö.
Ps. Syön luonnon luomu jogurttia, maustamatonta, silloin kun stressin takia ei ruoka maistu. Arkisin syön aina lasten kanssa samaa ruokaa. Taidat olla kateellinen kun itse ahmit suklaata stressaantuneena ja kärsit ylipainosta.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:14"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:49"]
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 07:55"]
Asia jäi vaivaamaan minua ja nukuin huonosti, koska en halua valtataistelua anopin tai kenenkään kanssa. Pidän anopista ja haluan tulla toimeen, en ole riidan haluinen, enkä tiennyt että se etten aina syö on jokin ongelma, olin ihan puulla päähän lyöty kun anoppi sanoi että minulla olisi kasvamisen paikka. Sanon takaisin nopeasti enkä yleensä kerkeä ajattelemaan paljoakaan ennen kuin sanon, olen aina sanavalmis.
Ruokailu ei ollut päivällis tyyppinen jossa pöytä on katettu koreaksi ja jossa kaikki istuvat kynttilän valossa. Tälläisessä tilanteessa en kehtaa kieltäytyä minäkään.
Anoppi toi ruuan, leivän ja voin laittoi pöytään, ruoka oli sivupöydällä jotta voi itse lämmittää mikrossa, suolakurkut oli lisukkeena. Vain lapset olivat pöydässä, anoppi ei syönyt ja mieheni ja appiukko söi myöhemmin.
Minulla on usein esim. Stressin aikaan ruokahaluttomuutta ja silloin syön vain pysyäkseni tolpilla jotain leipää ja jogurttia, nyt on juuri ihan kamala stressi eikä millään maistu mikään. On jotenkin kamalaa että ei voi vain kohteliaasti sanoa ei kiitos vaan täytyy olla pätevä syy jotta voi olla syömättä, kuten kasvis syönti, allergia tms.
Koin että jouduin hyökkäyksen kohteeksi enkä osannut yhtään aavistaa. Kiva että jotkut sentään ymmärtävät, kiitos niille! AP
[/quote]
Älä jaksa selittää. Tässä viestissä tulee selkeästi ilmi, ettei ollut ensimmäinen kerta, kun anopin ruuat eivät kelvanneet ja tällä kertaa anoppi uskalsi sanoa aiheesta. Sanavalmis ja tökerön epäkohtelias ovat eri asia, sinä olet jälkimmäinen. Kärsit jonkinlaisesta syömishäiriöstä, kuten joku täällä totesi, kun syöt vain leipää ja jogurttia, että "pysyt tolpillasi". Lapsille kannattaa olla hyvä esimerkki ja syödä lämmintä ruokaa silloin, kun sitä on tarjolla. Vai haluatko, että he ottavat sinusta malliaja syövät vain leipää ja jogurttia. P.S. Jogurtti on täynnä sokeria eli jos terveellisesti haluat syödä, kyllä se anopin karjalanpaisti jogurtin päihittää.
[/quote]
Jestas mikä idiootti, ensi kerralla sanon anopille että ei kiitos minulla on syömishäiriö.
Ps. Syön luonnon luomu jogurttia, maustamatonta, silloin kun stressin takia ei ruoka maistu. Arkisin syön aina lasten kanssa samaa ruokaa. Taidat olla kateellinen kun itse ahmit suklaata stressaantuneena ja kärsit ylipainosta.
[/quote]
Ja pps. Lapseni syövät monipuolisesti ja terveellisesti esimerkistäni, teen terveellistä ruokaa tuoreista raaka aineista. On varmaan vaikea ymmärtää että joidenkin lapset syövät oikeasti hyvin terveellistä ja ravintorikasta ruokaa vaikka äiti olisi lauantaina ottanut pikku limpun seuraksi pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:03"]
Meillä on suvussa yksi tälläinen, joka voi pelkällä vesilasilla vetää isommatkin sukujuhlat läpi ja se on niin tökeröä, että meinaa itku tulla. Nyt olen siihen jo tottunut, mutta toivon, ettei tulisi lainkaan istumaan sitten kahvipöytään ja katsomaan, kun muut syö.
[/quote]
Mistä tiedät vaikka hänellä olisi joku ärtyneen suolen oireyhtymä tai mitä näitä nyt onkaan? Kuinka ruoka voi olla tärkeämpi kuin ihmiset? Eikö juhlissa ole tärkeintä ihmisten tapaaminen ja yhdessä oleminen, seurustelu? Miten se ruoka siitä loukkaantuu, jos joku ei sitä ota? Kai sekin, joka ei halua (tai pysty) juhlissa syömään, on yhtä oikeutettu olemaan toisten seurassa? Haluaisitko että hän jäisi kotiin itkemään, kun muut eivät hyväksy häntä?
[/quote]
No, mua se loukkaa. Fyysistä syytä huonoon käytökseen ei ole. Syy on ainoastaan se, että tehostaa itseään ja aikuinen ihminen, 34v., hokee, että hänellä on oikeus ja ei ole pakko... Juu, on oikeus ja ei ole pakko, mutta tuollainen asenne tulee yleensä vastaan murkkuikäisillä. Meillä on paljonkin velvollisuuksia sosiaalisessa koodistossa. No, minä en halua taas kekkereihin ihmisiä, jotka eivät osaa käyttäytyä ja loukkaavat, joten toivottavasti jää jatkossa pois.
Miksi ihmeessä anoppi tuo teille päivän aterian aina leivästä lähtien?! Ei kutsunut heille syömään, tai tullut teille ruokaa laittamaan seurustelun merkeissä, vaan toi ruuan valmiina tullessaan?
Syöt vähän jotain, että pysyt tolpillasi, moitit miestäsi koska hänet on opetettu syömään lautanen tyhjäksi, ja mitäs sanoitkaan lasten syömisestä tuolla aiemmin...? Oletko ihan varma, että oma suhtautumisesi ruokaan ja syömiseen on terve?
Minäkin tiedän tuon ruokahaluttomuuden stressatessa, kun ei maistu! Mutta tässä tilanteessa olisin sinuna jättänyt sen leivänkin ottamatta: se tuli selväksi, että se anopin ruoka ei maistunut, vaikka nälkä olikin.
Sanavalmis ei sitäpaitsi ole sama asia kuin epäkohteliaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:56"]
Jos haluaa olla kohtelias, niin on hyvä aina vähän maistaa, vaikkei jostain ruoasta niin pitäisikään. Aikuinen ihminen voi myös opetella uusia makuja. Mutta pakko ei titenkään ole, eikä varsinkaan syödä isompia määriä.
[/quote]
En ole nirso ja mauista pidän, sen sijaan mauton ruoka on melko ikävää syötävää, olen opetellut lasten myötä syömään kaikkea, sitäkin mitä ennen en syönyt. En viitsinyt ottaa pikku kikkaraista lautaselle kun ei kerran tehnyt mieli syödä.
Minusta anoppi voisi nyt kasvaa ja lopettaa mielensä pahoittamisen ruuasta, aina jaksaa kertoa sitä samaa tarinaa jossa hänen poikansa eli mieheni tykkäsi niin paljon hoitotädin ruuasta että lomallakin haikaili hoitotädin ruuanperään. Luulen että sellaisilla ihmisillä jotka pahoittavat mielensä tälläisistä asioista on niin kova toisten miellyttämisen tarve että se menee yli ja alkaa vaatimaan toisilta hyväksyntää ja kehuja. On raskasta olla sellaisten ihmisten lähellä jotka tarvitsevat jatkuvaa pönkitystä ja vaativat sitä syyllisyyden tunteen avulla ja loukkaantumisilla.
On huono juttu jos oma arvo määräytyy tykkäysten perusteella, oma äitini pakkaa ruuat mukaan jos ei juuri silloin maistu kun kyläillään ja yli jää paljon, onneksi minut on kasvatettu vahvaksi eikä nöyräksi. On varmaan tosi paha olla jos omanarvontunnon mittari heittelehtii toisten syömisten tai syömättömyyden mukaan.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:20"]
Miksi ihmeessä anoppi tuo teille päivän aterian aina leivästä lähtien?! Ei kutsunut heille syömään, tai tullut teille ruokaa laittamaan seurustelun merkeissä, vaan toi ruuan valmiina tullessaan? Syöt vähän jotain, että pysyt tolpillasi, moitit miestäsi koska hänet on opetettu syömään lautanen tyhjäksi, ja mitäs sanoitkaan lasten syömisestä tuolla aiemmin...? Oletko ihan varma, että oma suhtautumisesi ruokaan ja syömiseen on terve? Minäkin tiedän tuon ruokahaluttomuuden stressatessa, kun ei maistu! Mutta tässä tilanteessa olisin sinuna jättänyt sen leivänkin ottamatta: se tuli selväksi, että se anopin ruoka ei maistunut, vaikka nälkä olikin. Sanavalmis ei sitäpaitsi ole sama asia kuin epäkohteliaisuus.
[/quote]
Kyllä olen varma että minun suhteeni ruokaan on terve. En moiti miestäni kun putsaa lautasen tyhjäksi, moitin sitä että hänet on kasvatettu syömään nöyränä kiitollisena enemmän kuin jaksaa. Ja mikä oli ongelmasi lasteni ruokailussa, se ettei leipää ole tarjolla vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi on myös ruuan ja kahvin tyrkyttäjä, pahempi kuin äitini. Omat vanhemmat ja appivanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla kuin me, joten syömiset ja juomiset on ongelma varsinkin juhlapäivien aikaan. Kummankin puolen mummulassa pitää käydä juuri sinä juhlapäivänä, kummassakin paikassa pitää syödä ruoka ja juoda kakkukahvit niin että vatsa rutisee.
Syömisillä on väliä kolmisen tuntia. Ihan sama miten päin kyläilyt tehdään, niin loppujen lopuksi äiti ja anoppi ovat naama väärinpäin. Kaikkea on kasapäin "juuri teille tehty, et ole vielä maistanut tuota viidettätoista pikkuleipää, kyllä neljäs kuppi kahvia menee, jätätte sitten toisessa paikassa ruokailut väliin, voivoi kun ei kelpaa, minä niin parhaani yritin eikä kelpaa yhyy". Kyllä minä maistan mielelläni, mutta miksi se tyrkyttäminen ei lopu ja jokaisesta suupalasta tehdään numero. Nuorempana söin kaiken, mitä anoppi lautaselleni pisti, mutta parin pahoinvoinnin jälkeen lopetin muiden mieliksi syömisen.
Ymmärrän anoppisi näkökulman. Hän on tehnyt teitä varten ruokaa ja sitten arvon miniä sen kun nyrpistelee nokkaansa, kun ei mikään maistu. Sinökä siis syöt ennen anoppilaan menoa mahasi täyteen, että siellä ei sitten maistu. Vai miksi toimit noin?
Tulee mieleeni muuan tapaus joitakin vuosia sitten. Muutama sukulainen oli tulossa käymään ja kun asiasta sovittiin, niin sanoin, että laitan sitten ruuan siiheksi, kun tulette. No vieraita ei alkanut kuulua silloin , kun olivat sanoneet tulevansa. Olin jo huolissani, onko matkalla sattunut jotakin. No tulivat aikanaan. Minulla oli ruoka katettuna ja kehotin pöytään. Ja mitä ilmoittivatkaan vieraat? Juu, he olivat käyneet matkalla (40 km ennen määränpäätä) syömässä ja siksi olivat vähän myöhässä. Ei ollut itku kaukana. Onneksi tuli seuraavana päivänä sellaisia käypäläisiä, joille ruoka maistui!
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:55"]
Ymmärrän anoppisi näkökulman. Hän on tehnyt teitä varten ruokaa ja sitten arvon miniä sen kun nyrpistelee nokkaansa, kun ei mikään maistu. Sinökä siis syöt ennen anoppilaan menoa mahasi täyteen, että siellä ei sitten maistu. Vai miksi toimit noin?
Tulee mieleeni muuan tapaus joitakin vuosia sitten. Muutama sukulainen oli tulossa käymään ja kun asiasta sovittiin, niin sanoin, että laitan sitten ruuan siiheksi, kun tulette. No vieraita ei alkanut kuulua silloin , kun olivat sanoneet tulevansa. Olin jo huolissani, onko matkalla sattunut jotakin. No tulivat aikanaan. Minulla oli ruoka katettuna ja kehotin pöytään. Ja mitä ilmoittivatkaan vieraat? Juu, he olivat käyneet matkalla (40 km ennen määränpäätä) syömässä ja siksi olivat vähän myöhässä. Ei ollut itku kaukana. Onneksi tuli seuraavana päivänä sellaisia käypäläisiä, joille ruoka maistui!
[/quote]
En nyrpistellyt nokkaani. Ei ole tapaistani, ei vaikka tekisi mieli.
Mun anoppi on järkyttävä tuputtaja. Ekoina kerroilla kun kävin kylässä, niin nappasi lautaseni ja mätti sen täyteen ruokaa. Ja sitten kamala ihmettely kun en syönyt kaikkea. En tykännyt enkä saanut alas kun jännitti, oli siis tosi nuori. Myöhemmin tein selväksi että otan ruokani itse ja sitä mitä haluan. Ja taas oli silkkaa voivottelua. Eikä anoppi millään ymmärrä, etten syö leipä ruuan kanssa eikä tarvitse syödä muunkaan perheen jos eivät halua. Silti voitelee lapsille aina leivät valmiiksi ja taas huokailua kun ei kelpaa. Tuputtamisen ja väkistelyn takia käys siellä tosi harvoin. Pari kertaa on tuonut ruokaa meille, osa on jäänyt syömättä mutta en ole kertonut sitä. Turhaan toi esim. rippijuhliin lihakastiketta tarjolle kysymättä sopiiko. Ei mahtunut jääkaappiin ja kun oli ollut puoli vuorokautta lämpimässä niin emme enää syöneet. En itse ymmärrä tuollaista ruuan haaskausta.
No, anoppini ei muutenkaan ole suosikkihenkilöitäni.
Ap teki väärin, vaikka kuinka yrittää puolustella itseään.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:01"]
Ap teki väärin, vaikka kuinka yrittää puolustella itseään.
[/quote]
Olen erimieltä enkä aijo muutan toimintatapaani sen verran että ensi kerralla sanon vain EI KIITOS, en muuta en aijo selitellä miksien syö tai mistä ikinä keksiikään suuttua, harmi silti jos toisen itsetunto ei ole ehjä ja joutuu loukkaantumaan.
Sama homma vanhoissa lasten vaatteissa, niitäkin tuputtaa, ylioppilaslakkia yms. Mitä on vuosien varrella hamstrannut kun ei ole pystynyt luopumaankaan.
Kaikki pitäisi vain ottaa kiitollisuudella nöyränä vastaan. Ei kiitos.
Mun entinen anoppiehdokas olisi halunnut, että teen mielikseen abortin. Hänen onnekseen sitten sainkin keskenmenon viidennellätoista viikolla.