Anopin mielestä minun pitäisi syödä mieliksi

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:52"]Lapsia kasvatan niin että leipä ja ruoka ei edes ole tarjolla samaan aikaan

[/quote]

Miksi sitten laitat itsellesi leipää samaan aikaan kun anoppi tekee ruokaa? Olisit vaan ollut syömättä mitään, varsinkin kun tämä ei tainnut olla ensimmäinen kerta, kun vastaavaa tapahtuu. Tiesit siis aiheuttavasi konfliktin.

Minusta ap sinä olit epäkohtelias. En nyt tiedä teidän järjestelyä, mutta esimerkiksi kylässä on tapana ottaa tarjoiluja. Vain laihduttaja, joka kertoo ruokavaliostaan, voi jättää ottamatta tai sitten jotkut allegiat tmv. Ei tarvi tosiaan sankokaupalla ahtaa toisten ruokia, mutta ottamatta jättäminen on ehdottoman huonotapaista. Sitä harrastaa lähinnä keskenkasvuiset tytöt ja aikuiset naiset, joilta on jäänyt kotikasvatus saamatta. Kun menet kylään, on sinulle tehty tarjoilut. Se, ettet ota mitään, on loukkaavaa. Kohteliasta on maistaa useampaakin sorttia, vaikkei niin tekisi mieli. Sitä voi ottaa pienen pieniä palojakin, jos ei oikeasti halua syödä paljoa. Maistaminen on kuitenkin se pointti.

Meillä on suvussa yksi tälläinen, joka voi pelkällä vesilasilla vetää isommatkin sukujuhlat läpi ja se on niin tökeröä, että meinaa itku tulla. Nyt olen siihen jo tottunut, mutta toivon, ettei tulisi lainkaan istumaan sitten kahvipöytään ja katsomaan, kun muut syö.

Ei kyllä tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun tätäkin ketjua lukee. Olisit vaan kaikessa hiljaisuudessa syönyt vähän etkä tehnyt kärpäsestä härkästä.Eikä se mitään "tunnesyömistä" ole jos kylässä kohteliaisuutta syö.Ja jos tietää,että jossain esim. anoppilassa on ruokaa tarjolla ei syö kotona vaan siellä kylässä. Mukavahan sitä on joskus päästä valmiiseen pöytään.Itselleni tuli kerran sukulaismies käymään vaimonsa ja lastensa kanssa. Olivat ohikulkumatkalla ja ajaneet muutaman sata kilometriä. Tein vartavasten ruuan, että saavat syödä ja jatkaa sitten matkaa. Ruoka kelpasi vain miehelle. Kun sitten saattelin perheen autolle, äiti kaivoi autonperältä joka lapselle kylmän "roiskeläpän". Oli siten kai parempaa kun rapeaksi paistettu kananrinta, riisi ja salaatti:)

Huh että olette vanhanaikaisia, minä en tehnyt asiasta numeroa vaan anoppi jos hänellä olisi käytöstapoja olisi antanut asian olla. Söin niin pienen leivän että se olisi olisi 1/4 osa perunasta ja sillä ei edes ole merkitystä, vaikka minulla olisi ollut nälkä niin silti jos joku ei halua syödä kuka mistäkin syystä niin ei siitä kuulu tehdä numeroa.

Minulla ei ole syömisongelmaa tai diettiä ja syön silloin kun siltä tuntuu, siksi olen normaalipainoinen.

Todellakin olit törppö kun mussutat leipää, vaikka ruoka ei maistu. Olisin ollut puolellasi, kunnes kirjoitit että kuitenkin söit. Eli käyttäydyit ja puhuit tökerösti.

Jos puhut anopillesi noin, niin luulen että olet muutenkin aika epäkohtelias.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:56"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:52"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 20:23"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:16"] [quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:05"] Siis vahtix vieressä että kaikki syötte? [/quote] No anoppi toi ruuan, laittoi lapsille. Itse olin juuri laittanut itselle kahvin, voitelin leivän, jolloin anoppi sanoi ota sinäkin ruokaa, johon vastasin: ei kiitos, minulle ei nyt maistu. Anoppi siihen: ota edes mieliksi. Minä siihen: Tapanani ei ole syödä mieliksi. Anoppi: olisi kasvun paikka sinulla. Minä: mielestäni ei ole kasvattavaa syödä mieliksi. Anoppi: olen kyllä huomannut. Minä: ruoka on varmasti hyvää ja tykkään kyllä karjalan paistista, mutta ei nyt vaan maistu. Anoppi: ruuan tekijä loukkaantuu ja osoitti itseään. Minä: pahoittelut siitä. Tälläinen oli tilanne, olinko tökerö.? Tarkoitukseni ei ole loukata, joskus syön joskus en, lapset ja mies kuitenkin syövät.  [/quote] Olit tökerö. Anoppi on laittanut ruokaa ja sinulle ei maistu. Ilmeisesti olet kuitenkin nälkäinen, kun laitat itsellesi voileivän eli "ei maistu" tarkoittaa "en pidä laittamastasi ruuasta". Lisäksi näsäviisastelit anopille, ettei ole kasvattavaa syödä mieliksi, mutta kasvatat lapsia siihen, että kunnon ruuan voi korvata leivällä, vaikka mahdollisuus olisi syödä itsetehtyä kotiruokaa. Mene itseesi ja opettele peruskäyttäytymissäännöt. Ette ilmeisesti tule anopin kanssa toimeen, miksiköhän.. [/quote] Ei maistu tarkoittaa minulle että ei nyt huvita syödä. Tein pienen leivän 6×4cm ohuen limpun, jos olisin ottanut karjalanpaistia leivän verran niin mikäköhän haloo siitä olisi noussut. Ja kyllä minä näsäviisastelin ja olin tökerö sen jälkeen kun anoppi käski minun kasvaa, joten jos joku oli tökerö se hän ja minä sanoin takaisin oman mielipiteeni. Lapsia kasvatan niin että leipä ja ruoka ei edes ole tarjolla samaan aikaan, koskaan en tuputa syömään, en kehoita ja hoe syöhän nyt, sen sijaan anoppi on sanonut myös lapsille surkealla naamalla että syö nyt edes minun mieliksi. Mieheni syö aina lautasen tyhjäksi vaikka vatsakin olisi täynnä, mistäköhän opittu, kaikki on syötävä ja lisääkin otettava. Itse väitän että tälläiset ylipaino ongelmat ja syömiseen liittyvät ongelmat muutoinkin johtuvat, tuputtamisesta, sosiaalisesta painostuksesta, väkisin syöttämisestä ja mielestäni kaikkein pahin on tämä syyllistäminen. Tulen hyvin juttuun anoppini kanssa noin yleisesti ihan vaan tiedoksi, tämä syöminen tai syömättömyys tuntuu olevan monen vanhemman ihmisen ongelma ja kunnia loukkaus, minun tarkoitukseni ei ollut loukata, mutta jos anoppi on tahditon eikä anna asian olla jos sanon ettei maistu, osaan kyllä sanoa takaisin.

[/quote]

Kuulostaa siltä, että sinulla on jonkinlainen syömishäiriö. Miksi muuten tekisit niin isoa ongelmaa asiasta ja selität täällä jostain sosiaalisesta painostuksesta, kun kyseessä on vain yhteinen ruokahetki, johon osallistuivat kaikki muut paitsi sinä.

[/quote]

Hän ei myöskään itse syönyt, vain lapset söivät ja mieget myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:16"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:05"]

Siis vahtix vieressä että kaikki syötte?

[/quote]

No anoppi toi ruuan, laittoi lapsille. Itse olin juuri laittanut itselle kahvin, voitelin leivän, jolloin anoppi sanoi ota sinäkin ruokaa, johon vastasin: ei kiitos, minulle ei nyt maistu. Anoppi siihen: ota edes mieliksi. Minä siihen: Tapanani ei ole syödä mieliksi. Anoppi: olisi kasvun paikka sinulla. Minä: mielestäni ei ole kasvattavaa syödä mieliksi. Anoppi: olen kyllä huomannut. Minä: ruoka on varmasti hyvää ja tykkään kyllä karjalan paistista, mutta ei nyt vaan maistu. Anoppi: ruuan tekijä loukkaantuu ja osoitti itseään. Minä: pahoittelut siitä.

Tälläinen oli tilanne, olinko tökerö.? Tarkoitukseni ei ole loukata, joskus syön joskus en, lapset ja mies kuitenkin syövät.

 
[/quote]
Olet tökerö ja vedät mielenosoituksellisesti leipää! Eikä ruoka kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:00"]

Erikoinen ajoitus tuo että kun anoppi tarjoaa ruoka, sinä riennät keittämään itsellesi kahvia ja värkkäämään voileipiä. Eikö sitä ruokaa nyt todellakaan voinut ottaa kahvin ja leipien sijasta, kun nälkä näköjään kuitenkin oli?

[/quote]

Olin jo laittanut kahvin kun anoppi tuli, istuin lasten seuraksi pöytään ja tein pikkuruisen leivän . Ja kyllä oli vähän nälkä siksi söin pienen leivän.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:23"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:16"][quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:05"]

Siis vahtix vieressä että kaikki syötte?

[/quote]

No anoppi toi ruuan, laittoi lapsille. Itse olin juuri laittanut itselle kahvin, voitelin leivän, jolloin anoppi sanoi ota sinäkin ruokaa, johon vastasin: ei kiitos, minulle ei nyt maistu. Anoppi siihen: ota edes mieliksi. Minä siihen: Tapanani ei ole syödä mieliksi. Anoppi: olisi kasvun paikka sinulla. Minä: mielestäni ei ole kasvattavaa syödä mieliksi. Anoppi: olen kyllä huomannut. Minä: ruoka on varmasti hyvää ja tykkään kyllä karjalan paistista, mutta ei nyt vaan maistu. Anoppi: ruuan tekijä loukkaantuu ja osoitti itseään. Minä: pahoittelut siitä.

Tälläinen oli tilanne, olinko tökerö.? Tarkoitukseni ei ole loukata, joskus syön joskus en, lapset ja mies kuitenkin syövät.

 
[/quote]
Olet tökerö ja vedät mielenosoituksellisesti leipää! Eikä ruoka kelpaa.
[/quote]
Et siis syö ruoka-aikana vaan kaivelet välipaloja ja mussutat salaa?

Miksi anoppi toi ruuan? Tiesitkö että aikoo tuoda ja tarjota? Tiesitkö mihin aikaan? Syötkö yleensäkin erikseen, eikä lasten kanssa? Saavatko lapsetkin ottaa leivän sinun tekemäsi ruuan sijasta, eli valita syövätkö leivän vai ruokaa?

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:18"]

Huh että olette vanhanaikaisia, minä en tehnyt asiasta numeroa vaan anoppi jos hänellä olisi käytöstapoja olisi antanut asian olla. Söin niin pienen leivän että se olisi olisi 1/4 osa perunasta ja sillä ei edes ole merkitystä, vaikka minulla olisi ollut nälkä niin silti jos joku ei halua syödä kuka mistäkin syystä niin ei siitä kuulu tehdä numeroa.

Minulla ei ole syömisongelmaa tai diettiä ja syön silloin kun siltä tuntuu, siksi olen normaalipainoinen.

[/quote]

Ymmärräthän, että "ei maistu" on ok, kun ei tosiaan maistu. "Ei maistu" voileipä kädessä, vaikka miten pieni, tarkoittaa "sinun tekemäsi ruoka ei maistu".

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:18"]syön silloin kun siltä tuntuu

[/quote]

Etkö sinä juuri aloituksessa sanonut "Minusta kaikki tunneperäinen syöminen on väärin"?

Syöt tunteiden mukaan ja otat leipää samalla kun tehdään ruokaa, vaikka opetat lapsillesi, ettei niin saa tehdä. Hauska porvoolainen :)

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:19"]

Todellakin olit törppö kun mussutat leipää, vaikka ruoka ei maistu. Olisin ollut puolellasi, kunnes kirjoitit että kuitenkin söit. Eli käyttäydyit ja puhuit tökerösti. Jos puhut anopillesi noin, niin luulen että olet muutenkin aika epäkohtelias.

[/quote]

En ole epäkohtelias, mutta jos joku aloittaa päänaukomisen niin takaisin saa samantien. 

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:13"]Oma terveydentilani estää muiden mieliksi syömisen mutta tätähän ei voida hyväksyä.
[/quote]
Sama täällä. Töissäkin pitäisi syödä vaikka mitä vaikka ei todellakaan voi. Mutta kun voi se saattaa laihtua kun ei tuota ja tuota muka voi syödä.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:27"]

Miksi anoppi toi ruuan? Tiesitkö että aikoo tuoda ja tarjota? Tiesitkö mihin aikaan? Syötkö yleensäkin erikseen, eikä lasten kanssa? Saavatko lapsetkin ottaa leivän sinun tekemäsi ruuan sijasta, eli valita syövätkö leivän vai ruokaa?

[/quote]

Tiesin että tuo ruokaa, ajasta en tiennyt. Syön aina lasten kanssa samaa ruokaa arkena, itse en laita leipää tarjolle ruuan kanssa ollenkaan joten eivät lapset voi valita, nyt anoppi laittoin heille ruuan ja leivät. Minä otin vain leivän pikkunälkään. Anoppi toi myös leivän.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 18:38"]

Tunneperäinen syöminen ja mieliksi syöminen on eri asia. Kyllä minäkin kylässä syön toisinaan pahaa ruokaa mieliksi, kyllä sillä nälkä lähtee kuitenkin ihan hyvin kuin sillä hyvälläkin ruoalla. Tunneperäinen syöminen on sitä että syödään suruun ja iloon ja ahdistukseen yms. Ei ole sama asia siis yhtään kuin se että syö kylässä kohteliaisuudesta pahaakin ruokaa.

[/quote]

Syöt koska toinen loukkaantuu et koska tarvitset ravintoa tai sinulla on nälkä, kyllä se on tunneperäistä syömistä.

[/quote]

Se voi olla sitä, jos ihminen syö konfliktinpelosta. Mutta järkevä ihminen ei halua loukata toista huvikseen tai nostaakseen omaa asemaansa, jos ei ole ihan pakko. On olemassa erinomaisen hyviä syitä sosiaaliseen syömiseen, joilla ei ole tunteiden kanssa mitään tekemistä, järjen kanssa sitäkin enemmän. Toisen tarjoomusten ja vaivannäön kunnioittaminen lujittaa sosiaalisia siteitä ja siitä kieltäytyminen hajottaa niitä. Näin on edelleen, vaikka miten haluttaisiin julistaa, että oma napa on aina oikeassa.

Se on keskenkasvuisuuden huippu, jos ihminen on niin nössö kuin ap, ettei kehtaa ottaa paria lihapalaa ja puolikasta perunaa, joten mieluummin haastaa riitaa. Se ei ole anopin vika, jos miniä on nolostelija, ja häntä on siitä turha syyttää.Nimenomaan miniatyyriannoksen ottaminen kertoo anopille, että oikeasti ei ole pätkääkään nälkä, mutta tiedän että olet nähnyt vaivaa ja olen kiinnostunut maistamaan, koska ruoka näyttää herkulliselta, ja vaikkei erityisesti näyttäisikään, annan sinulle arvoa. Jos ongelma on siinä, että anoppia ei kykene arvostamaan muutenkaan, se asia on syytä käsitellä erikseen. Pitää valita taistelunsa sen sijaan, että käy olemattomista syistä nokkapokkaa.

Vaikka anoppi olisi tottunut tyrkyttämään ja vähän painostamaankin, sitä ei ole pakko ottaa alistamisyrityksenä. Sellaista on hänen lapsuudessaan on pidetty normina ja kohteliaan emännän velvollisuutena. Silloin myös lapsia on syötetty mahdollisuuksien mukaan mieluummin yli kuin ali, jotta jaksavat pitkään. Oma nelivuotiaani närppii ruokaansa mieluusti niin miniannoksin, että tunnin päästä on nälkä, ja vaihtoehtoina on joko kiristäminen, lahjominen tai uhkailu - tai sitten seurauksilla kasvattaminen, ja nälässä pito seuraavaan ateriaan asti, poika vain ei näy oppivan siitäkään, koska on niin kova kiire tekemään jotain tähdellisempää. Sitten ollaan kärttyisiä ja levottomia nälän takia, ja nälkäisen kakaran retuuttaminen perässä on kammottavaa ja vaatii kaikenlaista varautumista ja muun elämän aikatauluilta joustoa. Ennen vanhaan sellaista käytöstä ei todellakaan ole voitu suosia, vaan ruokaa on ollut ihan pakko kunnioittaa, kun se vei leijonanosan tuloista ja myös emännän ajasta, joten lasten on ollut tärkeää osata syödä kun sanotaan ja senverran kuin sanotaan. Vanhat ihmiset ja tavat eivät ole järjettömiä vaikka ne eivät olekaan tähän päivään suunniteltuja, joten vähän vähemmäksi sitä modernisaatiopaatosta.

Ja sama tiivistelmänä lukutaidottomille:

"Just have a fucking cop of coffee, Ed"

- Erin Brockovich -

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:18"]syön silloin kun siltä tuntuu

[/quote]

Etkö sinä juuri aloituksessa sanonut "Minusta kaikki tunneperäinen syöminen on väärin"?

Syöt tunteiden mukaan ja otat leipää samalla kun tehdään ruokaa, vaikka opetat lapsillesi, ettei niin saa tehdä. Hauska porvoolainen :)

[/quote]

Eli syön kun on nälkä tai tekee mieli. En syö omaan suruun enkä toisten, en iloon tai ahdistukseen, enkä varsinkaan syyllisyyden tunteeseen.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:13"]Oma terveydentilani estää muiden mieliksi syömisen mutta tätähän ei voida hyväksyä. [/quote] Sama täällä. Töissäkin pitäisi syödä vaikka mitä vaikka ei todellakaan voi. Mutta kun voi se saattaa laihtua kun ei tuota ja tuota muka voi syödä.

[/quote]

Älkääs nyt pätekö siinä, teillä on hyvä syy, tyytykää siihen älkääkä hakeko hyvitystä, kun teitä niin kauhean rumasti painostetaan. Tuo on irtopisteiden kalastamista sekä työkavereita kohtaan että tässä, kun asia ei teitä edes koske.

Voi opetella kieltäytymään tehokkaan kohteliaasti ja selittää vakioutelijoille syyn, ettei tarvitse mitään jäämäkaunaa kantaa. Jos ei noin tahdo toimia, niin kantaa sitten sen kaunansa kiltisti ja hiljaa, kunnes tuntee riittävästi painetta opetellakseen kommunikoimaan niinkuin aikuiset ihmiset. Olen aina luullut, että suomalainen mies on passiivis-aggressiivinen olento jumalan armosta, mutta se onkin näköjään oppinut taidon äidiltään.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:34"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 18:42"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 18:38"]

Tunneperäinen syöminen ja mieliksi syöminen on eri asia. Kyllä minäkin kylässä syön toisinaan pahaa ruokaa mieliksi, kyllä sillä nälkä lähtee kuitenkin ihan hyvin kuin sillä hyvälläkin ruoalla. Tunneperäinen syöminen on sitä että syödään suruun ja iloon ja ahdistukseen yms. Ei ole sama asia siis yhtään kuin se että syö kylässä kohteliaisuudesta pahaakin ruokaa.

[/quote]

Syöt koska toinen loukkaantuu et koska tarvitset ravintoa tai sinulla on nälkä, kyllä se on tunneperäistä syömistä.

[/quote]

Se voi olla sitä, jos ihminen syö konfliktinpelosta. Mutta järkevä ihminen ei halua loukata toista huvikseen tai nostaakseen omaa asemaansa, jos ei ole ihan pakko. On olemassa erinomaisen hyviä syitä sosiaaliseen syömiseen, joilla ei ole tunteiden kanssa mitään tekemistä, järjen kanssa sitäkin enemmän. Toisen tarjoomusten ja vaivannäön kunnioittaminen lujittaa sosiaalisia siteitä ja siitä kieltäytyminen hajottaa niitä. Näin on edelleen, vaikka miten haluttaisiin julistaa, että oma napa on aina oikeassa.

Se on keskenkasvuisuuden huippu, jos ihminen on niin nössö kuin ap, ettei kehtaa ottaa paria lihapalaa ja puolikasta perunaa, joten mieluummin haastaa riitaa. Se ei ole anopin vika, jos miniä on nolostelija, ja häntä on siitä turha syyttää.Nimenomaan miniatyyriannoksen ottaminen kertoo anopille, että oikeasti ei ole pätkääkään nälkä, mutta tiedän että olet nähnyt vaivaa ja olen kiinnostunut maistamaan, koska ruoka näyttää herkulliselta, ja vaikkei erityisesti näyttäisikään, annan sinulle arvoa. Jos ongelma on siinä, että anoppia ei kykene arvostamaan muutenkaan, se asia on syytä käsitellä erikseen. Pitää valita taistelunsa sen sijaan, että käy olemattomista syistä nokkapokkaa.

Vaikka anoppi olisi tottunut tyrkyttämään ja vähän painostamaankin, sitä ei ole pakko ottaa alistamisyrityksenä. Sellaista on hänen lapsuudessaan on pidetty normina ja kohteliaan emännän velvollisuutena. Silloin myös lapsia on syötetty mahdollisuuksien mukaan mieluummin yli kuin ali, jotta jaksavat pitkään. Oma nelivuotiaani närppii ruokaansa mieluusti niin miniannoksin, että tunnin päästä on nälkä, ja vaihtoehtoina on joko kiristäminen, lahjominen tai uhkailu - tai sitten seurauksilla kasvattaminen, ja nälässä pito seuraavaan ateriaan asti, poika vain ei näy oppivan siitäkään, koska on niin kova kiire tekemään jotain tähdellisempää. Sitten ollaan kärttyisiä ja levottomia nälän takia, ja nälkäisen kakaran retuuttaminen perässä on kammottavaa ja vaatii kaikenlaista varautumista ja muun elämän aikatauluilta joustoa. Ennen vanhaan sellaista käytöstä ei todellakaan ole voitu suosia, vaan ruokaa on ollut ihan pakko kunnioittaa, kun se vei leijonanosan tuloista ja myös emännän ajasta, joten lasten on ollut tärkeää osata syödä kun sanotaan ja senverran kuin sanotaan. Vanhat ihmiset ja tavat eivät ole järjettömiä vaikka ne eivät olekaan tähän päivään suunniteltuja, joten vähän vähemmäksi sitä modernisaatiopaatosta.

Ja sama tiivistelmänä lukutaidottomille:

"Just have a fucking cop of coffee, Ed"

- Erin Brockovich -

[/quote]

Ehkä sun lapsella on just siks syömisongelmia kun et ole antanut sen rauhassa syödä. omat syö hyvin ja terveellisesti näillä mun nykyajan metodeilla joissa ei painosteta, syyllistetä, tyrkytetä, tuputeta, lahjota eikä kiristetä. Ongelmia oli silloin kun en vielä tajunnut että lahjonta ja tuputus ei ole toimivia keinoja, ongelmat loppui heti kun lapsi sai syödä tai olla syömättä, koko ruokailun aikana ei puhuttu sanaakaan syömisestä , ruuasta, nälästä tai mistään aiheeseen riippuvasta, ainoastaan muista mukavista asioista. Ja näin viikon kuluttua nirso syömätön lapsi alkoi syödä normaalisti.

Mulla toisten mieliksi ja kohteliaisuudesta syöminen on johtanut siihen, ettei ruoat kauheasti maistu. Kun syön vastentahtoisesti, ei tee mieli niitä ruokia enää vapaaehtoisesti, tulee niin ikävä olo siitä pakosta. Kivat syömisongelmat voi tulla kun tuputetaan.
Tavallaan pidän itsekin tökerönä sitä, jos joku on esim. leiponut ja sitä ei haluta edes maistaa, samoin, jos joku tarjoaa ruokaa ja toinen kieltäytyy ja ottaa kuitenkin leipää. Mutta toisaalta tiedän, ettei painostaminen ja marttyyriuskaan ole kohteliasta tai järkevää. Sillä vain varmistetaan, ettei ainakaan tee mieli syödä. Olen ottanut vähäsen kaikkea tarjolla ollutta mieliksi, mutta sitten suututaan, kun en syö sen enempää ja tapetaan multa kaikki kiinnostus ruokaan. Voi kehottaa maistamaan, mutta joku raja.