Olis kiva tietää miltä tuntuu olla tavoittelemisen arvoinen

Olis kyllä ihanaa. Jos siis olisi ihan normaali mies, minua on yksi sekopää "tavoitellut", se ei ollut ihan sitä mitä toivoin :D

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:03"]

Ei tollasta ole koskaan mulle tapahtunut niin, että tunteet olis olleet molemminpuolisia...

[/quote]

Just... kuule ei ole mulle eikä monelle muullekaan! t. mies

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:10"]

Olis kyllä ihanaa. Jos siis olisi rikas mies, minua on yksi luuseri "tavoitellut", se ei ollut ihan sitä mitä toivoin :D

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:13"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:10"]

Olis kyllä ihanaa. Jos siis olisi rikas mies, minua on yksi luuseri "tavoitellut", se ei ollut ihan sitä mitä toivoin :D

[/quote]

[/quote]

hah hah. Riittää ihan normaali mies, tämä yli-innokas tavoittelija oli oikeasti mielenterveysongelmainen. Vai pitäisikö olla onnesta soikeana kun saa jatkuvasti puhelimeen huoritteluviestejä ja nämä loppuu vasta kun poliisit ovat herraan yhteydessä?

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 18:19"]

Hämmentävältä se tuntuu. Etenkin, jos tavoittelijoita on useampia. Aluksi tuntee olonsa imarrelluksi. Ihmettelee, mikä minussa nyt on niin erikoista. Olenko käyttäytynyt liian ystävällisesti tai jotain. Miettii, mitä nuo oikeasti haluavat - eihän nyt voi olla niin, että ne kaikki ovat tosissaan? Tulee epäluuloiseksi motiiveista. Tekee mieli juosta piiloon. Ahdistuu, alkaa käyttäytyä töykeästi. Miettii, pitäisikö vetäytyä luostariin selvittämään ajatuksia. Epäuskoinen olo kaiken aikaa, stressi.

Toisaalta, jos joukosta löytyy mieluinen kaveri, niin olo on hyvin euforinen. Mutta toisaalta, jos ei osaa päättää kenet ottaisi, se stressaa. Ei ole hyvä, jos on liikaa vaihtoehtoja. Se johtaa siihen, ettei oikein osaa arvostaa toisen tunteita. Kun on kuullut lyhyen ajan sisään useampia rakkauden tunnustuksia, on vaikea suhtautua vakavasti. Tunteiden ainutlaatuisuus joutuu kyseenalaiseksi. Ja sitten vielä.. ne pettyneet kosijat, jotka purkavat turhautumistaan levittämällä perättömiä juoruja. Joten... ei se välttämättä ole niin ihanaa kuin moni kuvittelee.

[/quote]

Tiedän täsmälleen miltä sinusta tuntuu :)

T.Kohtalo -toveri

Tuntuuhan se aika ihanalta. Mutta välillä hieman ahdistavalta :D

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:12"]

Just... kuule ei ole mulle eikä monelle muullekaan! t. mies

[/quote]

Hahhah, saa sitä silti toivoa. Kyllä suurin osa parisuhteen on jossain elämänsä vaiheessa löytänyt ja menee jopa naimisiin :)

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:28"]

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:12"]

Just... kuule ei ole mulle eikä monelle muullekaan! t. mies

[/quote]

Hahhah, saa sitä silti toivoa. Kyllä suurin osa parisuhteen on jossain elämänsä vaiheessa löytänyt ja menee jopa naimisiin :)

[/quote]

Mutta ei ne suhteet ole suurilla tunteilla täytettyjä.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:30"]

Mutta ei ne suhteet ole suurilla tunteilla täytettyjä.

[/quote]

Oletuksena on, että etenkin alkuvuosina on varmasti ollut syvempiä tunteita kun jossain haaleassa tapailussa joka kestää max. pari kuukautta. Äly hoi hei.

Osaako joku kertoa miten muututaan nössöstä normaaliksi ja epävarmasta itsevarmaksi vai teenkö siihen eri keskustelun? ap

Ymmärrän sua ap. Minullakin on paljon mieskontakteja ollut viime vuosina, mutta lähestulkoon aina reaktio on se, että oon kiva ja vois tavata toistekin, mutta mies samalla sanoo ettei ole "silleen" ihastunut

O

Mä en teininä ollut, nuorena naisena joo, nyt keski-ikäisenä en lainkaan.

Silloin kun olin, en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Tavallaan sen huomaa vasta kun se loppuu.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 21:58"]

Ymmärrän sua ap. Minullakin on paljon mieskontakteja ollut viime vuosina, mutta lähestulkoon aina reaktio on se, että oon kiva ja vois tavata toistekin, mutta mies samalla sanoo ettei ole "silleen" ihastunut

[/quote]

Jep. Vähän turhauttavaa jos puuttuu se jokin. Ulkonäöstä pidetään, mutta kukaan ei tunnu ihastuvan vaan tapailut hiipuu. Jotenkin mälsää kun ei oikein edes tiedä mitä vois parantaa periaatteessa. ap

Minulla on juuri meneillään suhde, jossa mies on niin hullaantanut ollut alusta saakka että kirjoittaa joka päivä rakkausviestejä ja kehuu minua maasta taivaisiin:) Edellisen kanssa oli huomattavasti laimeampaa, mutta silloinkin mies kyllä oli innokas tapaamaan, itsellä vain laimeni parissa viikossa innostus. Sitä ennen olin 20v saman miehen kanssa, joten koen kyllä aika helposti nyt eron jälkeen löytäneeni innostunutta seuraa , vaikka olenkin ihan tavallinen ja vieläpä yh, jonka ex ei kovin usein lapsia ota luoksensa vaan ovat melkein aina minulla. Olen kyllä tavannutkin vain tavallisia lapsellisia eronneita miehiä, en mitään mister finland tyyppejä. Kyllähän se tuntuu tosi hyvältä kun toinen haluaa olla koko ajan yhdessä ja osoittaa arvostavansa monella tavalla. Olen ollut ihmeissäni kuinka symppistä ja mukavaa seuraa olen löytänyt (netistä) ja miehillä on ollut edellisessä liitossaan hyvin samat ongelmat kuin itselläni, joten ollaan tultu juttuun siinäkin mielessä.

Monet suhteet alkavat käytännössä tuiki tuntemattomien kanssa. Tavataan joku baarissa tai netissä, sijoitetaan omia toiveita siihen ihmiseen, ruvetaan seurustelemaan ja aika usein petytään kun tutustutaan paremmin. Eli ap:n tavoittelema tilanne (tulla valituksi ominaisuuksiensa takia) ei edes ole kovin yleinen. Ehkä jossain työpaikkaromansseissa asia saattaa edetä oikeasti niin, että osapuolet tuntevat toisiaan jo jonkin verran ja arvostavat toisiaan miehenä/naisena.

Itse olen (hyvin) usein ajatellut, etten ikimaailmassa olisi ollut hetkeäkään kiinnostunut esim. exästäni jos olisin oikeasti yhtään tuntenut häntä ennalta.

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:50"]

Monet suhteet alkavat käytännössä tuiki tuntemattomien kanssa. Tavataan joku baarissa tai netissä, sijoitetaan omia toiveita siihen ihmiseen, ruvetaan seurustelemaan ja aika usein petytään kun tutustutaan paremmin. Eli ap:n tavoittelema tilanne (tulla valituksi ominaisuuksiensa takia) ei edes ole kovin yleinen. Ehkä jossain työpaikkaromansseissa asia saattaa edetä oikeasti niin, että osapuolet tuntevat toisiaan jo jonkin verran ja arvostavat toisiaan miehenä/naisena.

Itse olen (hyvin) usein ajatellut, etten ikimaailmassa olisi ollut hetkeäkään kiinnostunut esim. exästäni jos olisin oikeasti yhtään tuntenut häntä ennalta.

[/quote]

Joo, mutta kyllähän se niin silti menee vaikka baarissa tavattaisiin, että mies huomaakin ajan myötä, että mihin lottovoittoon sitä törmäsi ja aikoo pitää kiinni siitä naisesta oikeasti. Mun kaverit on myös tavanneet miehiään ties missä, mutta jossain vaiheessa se vaan käänty siihen, että molemmat tajusi miten sopivia on toisilleen ja niin edelleen.

En kai vaan ite ole ollut kenenkään mielestä sit niin ihana nainen...höh. Kun ei mitään syvempää ikinä ole ollut vaan just semmonen ihan jees mut ei sen kummempaa.

Itekin olen hyvännäkönen nainen mutta pakko sanoa että kaikki nämä tavoittelijat ovat olleet täysin eri kastia kanssani. On seurattu baareihin, lähetelty naurettavia viestejä, kusetettu ulkonäköä ja omaisuutta paremmaksi mitä on. Eräällä oli jopa uusi audi sekä omatkotitalo, jotka sitten paljastuivat hänen isän omistamaksi. Siis todella sairasta ja naurettavaa. Että kyllä ne miehetkin osaavat. En tiedä onko itsessäni vain joku magneetti näille erikoisuuksille.

En mä tarkota tavoittelemisellä esittämistä tai henkisesti epätasapainoisia tyyppejä. Siis sellasta normaalia halua tutustua paremmin, mitä nyt näkee muiden suhteista miten menneet asiat. ap

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 13:50"]

Itse olen (hyvin) usein ajatellut, etten ikimaailmassa olisi ollut hetkeäkään kiinnostunut esim. exästäni jos olisin oikeasti yhtään tuntenut häntä ennalta.

[/quote]

Ei tämä nyt ensimmäinen kerta ole, kun tällaista kuulen, mutta tuntuu joka kerta yhtä käsittämättömältä, miten köykäisin perustein ihmiset menevät yhteen.