Miehen kanssa ruma tappelu
Sanoin että en kestä hänen kohteluaan enää (esimerkiksi on minun vika jos uhmis tekee jotain kiellettyä). Hän sanoi että ei ole enää onnellinen minun kanssa ja jos pyydän eroa hän suostuu ja saa vihdoin oikean elämänsä takaisin. Minä sanoin että menettäisi kyllä lapsensa koska ne jäisivät ilman muuta minulle kun ei osaa heitä hoitaa. Mies sanoi että ok, ja on vielä niin nuori että voisi helposti saada vielä toisen perheen.
Todella ikävää ja vielä lasten edessä tuli tapeltua. Kaduttaa ja hävettää ja itkettää. Selitin kyllä lapsille myöhemmin että näitä sanoja ei tarkoitettu ja pyysin anteeksi. Että joskus aikuiset on eri mieltä asioista ja se ei johdu mitenkään heistä. :(
Miten tästä eteenpäin miehen kanssa, miten noin rumista sanomisita päästään eteenpäin? Tämä tapahtui eilen eikä olla pyydetty anteeksi koska mies ei kuulemma aiokaan, haluaa vain jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:33"]
Mies on sanonut että ei halua erota. Mutta eihän näinkään voida elää.
ap
[/quote]
No mitä mies sitten haluaa? Elää onnettomassa avioliitossa/perheessä? Tarkoittiko hän sanomisiaan vai oliko ne raivon puuskassa sanottuja? Ei kuulosta hyvältä ettei kadu sanomisiaan, toisaalta jokaisessa avioliitoissa on vaikeita aikoja joista voi päästä ylikin, mutta vain jos molemmat haluavat. Onko mies masentunut/stressaantunut?
Anna tilanteen rauhoittua ja sitten keskustelkaa asiasta. Jos mies on täysin välinpitämätön se tarkoittaa että rakkaus on kadonnut, jos taas haluaa yrittää ja parantaa tilannetta on eri asia.
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:33"]
Mies on sanonut että ei halua erota. Mutta eihän näinkään voida elää.
ap
[/quote]
Kyllä minusta sanoi haluavansa eroa, kerta sanoi että jos ehdotat sitä, hän allekirjoittaa eropaperit välittömästi.
Eli mielestäni nyt käyt hänelle hakemassa ne ja päästät teidät kaikki tuskasta. Antaa miehen mennä elämään sitten "omaa elämäänsä". Häntä saattaa alkaa myöhemmin kaduttamaan mutta se ei ole sinun murheesi. Keskityt nyt siihen, että luot mukavan elinympäristön, riidattoman kodin, lapsillesi, ilman lapsellista ukkoasi.
Avioliittoleirille tai vastaaviin tapaamisiin. Opitte kuuntelemaan ja arvostamaan toisianne uudelleen.
Mies lähti tänään mökille yksin. Soitin hänelle juuri ja sanoin että haluan tietää vain kaksi asiaa: rakastaako minua vielä ja haluaako eron. Sanoi että rakastaa eikä halua eroa. Sanoin ok ja että puhutaan myöhemmin. Mutta ei ole hyvä olo ja olen edelleen todella huolestunut perheemme tulevaisuudesta.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:16"]
Sanoin että en kestä hänen kohteluaan enää (esimerkiksi on minun vika jos uhmis tekee jotain kiellettyä). Hän sanoi että ei ole enää onnellinen minun kanssa ja jos pyydän eroa hän suostuu ja saa vihdoin oikean elämänsä takaisin. Minä sanoin että menettäisi kyllä lapsensa koska ne jäisivät ilman muuta minulle kun ei osaa heitä hoitaa. Mies sanoi että ok, ja on vielä niin nuori että voisi helposti saada vielä toisen perheen.
Todella ikävää ja vielä lasten edessä tuli tapeltua. Kaduttaa ja hävettää ja itkettää. Selitin kyllä lapsille myöhemmin että näitä sanoja ei tarkoitettu ja pyysin anteeksi. Että joskus aikuiset on eri mieltä asioista ja se ei johdu mitenkään heistä. :(
Miten tästä eteenpäin miehen kanssa, miten noin rumista sanomisita päästään eteenpäin? Tämä tapahtui eilen eikä olla pyydetty anteeksi koska mies ei kuulemma aiokaan, haluaa vain jatkaa niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.
[/quote]
miten voi menettää lapsensa???? miten sillä voit uhkailla????
eikö eron jälkeen vanhemmilla ole oikeus tavata lapsiaan jos nämä eivät asu luonaan.
vai aiotko tappaa lapset? vai estää heidän suhteensa isään???
t. m45
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:33"]
Mutta sitten toisaalta on niinkin, että jos miehen mielestä uhmiksen kohtaus on äidin käsialaa, niin se ei ole huonoa kohtelua vaan mielipide, josta pitäisi olla kiinnostunut. Jos teillä ollaan menossa siihen, että vanhemmat yrittävät osoittaa toisilleen kilpaa miten lapsia pitäisi kasvattaa, seuraavaksi tarvitaan supernanny paikalle, koska lapset oireilevat riehumalla. Lapsi ei ole sukka eikä vanhemmat ole terrierejä, jotka kiskovat sitä välissään ja murisevat innoissaan. Vaikuttaa siltä, että kasvamista riittäisi molemmilla.
[/quote]
Huonolla kohtelulla tarkoitin että mies syyllistää minua ja haluaa että kannan kaiken vastuun lasten käytöksestä ja mm. huusi ja nimitteli minua hulluksi kun jätin 3v.:n hetkeksi yksin syömään keittiöön ja menin sillä aikaa ripustamaan pyykkiä, oli sillä aikaa kiivennyt kaappiin, vetänyt viinipullon esiin ja heittänyt sen lattialle, punaviiniä ja lasia joka paikassa. Ok, ei ollutkaan fiksua jättää lasta näköjään hetkeksikään yksin mutta oli itse pelaamassa makkarissa eikä myöskään vahtinut lasta ja minä olen sen takia hullu? Tällaista.
Kuten sanoin, kadun tappelua ja omia sanojani ja käytöstäni lasten edessä. Ongelmana että mies ei vieläkään kadu, palasi eilen kotiin ja oli taas lempeä ja riita sovittiin koska ei haluttu jatkaa lasten edessä mykkäkoulua eikä draamaa mutta edelleen kokee olevansa oikeutettu käytökseensä. Sanoipa kutenkin että ei voida enää tapella lasten edessä, edes sen verran ymmärtää. Käyttäytyy minua kohtaan todella omaehtoisesti eikä kuuntele minua hyvässä eikä pahassa.
ap
Sitä aina välillä ihmettelee näitä itseään aikuisena pitäviä ihmisiä... käytöksestä luulisi että kyseessä on hiekkalaatikkoikäiset
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 06:53"]
Sitä aina välillä ihmettelee näitä itseään aikuisena pitäviä ihmisiä... käytöksestä luulisi että kyseessä on hiekkalaatikkoikäiset
[/quote]
No ainakin ap ottaa vastuun käytöksestään, se on aikuisen käytöstä. Mies sen sijaan vaikuttaa erittäin keskenkasvuiselta. Ap sanoi että on nuori, kuinka nuori, 20v. ja perheenisä? Nyt kyllä miehen pitää ryhdistäytyä ja kantaa enemmän vastuuta itsestään ja perheestään. Parisuhteissa on kaikenlaisia tyhmiä tappeluita mutta tuo jo menee liian pitkälle että voi sanoa mitä vaan koska on suuttunut. Missä itsehillintä?
No, miksi mies haluaisi uuden perheen, jos ei kestä nytkään lapsiarkea?
saisi oman elämänsä takaisin, jos eroaisi? Lapset muuttavat elämää tietenkin ja siihen pirää se oma elämä sopeuttaa.
sun mies on ihan väsynyt eikä ole tajunnut isän roolia ja vastuuta? Vai otatko sinä vastuun isäänkin tekemisistä, koska hän sinua morkkaa lapsen uhmasta?
olisi varmaan hyvä jutella, siitä mitä tuo arki oikeasti on ja miten siinä tarvitaan kummankin vanhemman panosta. Ja jutella siirä, että se ei ole kenellekään kevyttä aikaa. Kaikkia tarvitaan, lapset ja puolisot tarvitsevat toisiaan.
siitä anteeksi pyytämiseen ja antamisesta olis myös tärkeä jutella. Ihan niinkun lastenkin kanssa jutellaan, että on tärkeä sopia ja ettei mennä vihoissa nukkumaan. Samalla lailla käsitellä se asia puolison kanssa. Se on tärkeä asia.
meillä tuli siitä asiasta alkuaikana keskustelu myös. Anteeksiannosta ja pyytämisestä.
keskustelkaa. Jotenkin kuullostaa siltä, että olisiko mahdollista saada yksi yhteinen vapaa ilta ja lapset isovanhempien kanssa?
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 16:46"]
Voivoi. Ketju on taas "nainen on aina uhri" - ajattelua, voi naisparkaa, ja vielä äitimyytti päälle.
Mistä kirjoittajat tietää, millainen hirviö aloittaja on miestään kohtaan? Ei tule mieleen viime aikaisia sekopäisiä naisia, joista on uutisoitu?
Ei tietenkään, nainen on uhri ja äiti haluaa aina vain lapsensa parasta?
[/quote]
sä olet nyt ihan hykkapolulla mielikuvinesi.
on puhuttu kahen ihmisen suhteesta, vastuusta, perheestä, sanomisesta, tunteiden ilmaisusta, väsymyksestä, rakkaudesta, riidasta, anteeksiannosta. Ihan ilman uhr-ilmaisua tässä on menty. Ap ei surkuttel, hän kertoo mielen pahoittamisesta.
siellä on molemmilla paha olo. Kun on rakkaus niin sitten pitää löytyä vielä tahto rakastaa näinä vaikeina kohtina.
ja helpottaa sitä toisen ja yhteistä arkea.
mies turhautunut ja väsynyt, ja sanoo typeryyksiä ja on niin lukossa, ettei nyt pysty anteeksiantoon ja pyyntöön. Tarvitsee omaa tilaa. Molempia heitä harmittaa ja ahdistaa tuo tilanne.
mä näen kyllä, että teillä on yhteinen tulevaisuus.
Jos alkoholi ei ole kuvioissa mukana, niin nuo asiat on kyllä selvitettävissä. Alkoholi mutkistaa kummasti asioita. Se yekee ihmisestä heilurin,ja periaatteet pyörtävän tahdittoman ja tahdittoman hyvin helposti.
Teillä on kuitenkin avointa peliä jotenkin aidon oloista. Sellaista, että puhutaan asioita eikä vain häivytä kokonaan ja osoitetaan pahoin myös. Mökille miettimään on mun mielestä hyvä. Välillä on niin ahdasta henkisesti, ja ehkä fyysisestikin että tarvitsee omaa tilaa.
mä toivoisin itse, että pääsisin ulkomaille vuodeks tai muutamaksi. Meille mies ei niin ajatukselle lämpene, mutta jos mulla olis siellä töitä, nin ehkä lähtisi. Mun mielestä se on mahdollisuus. Ja ajattelisin, voisi harrastella ja tutustua paikallisiin suomalaisiin ja sitä kauta paikallisiin.mä näen sen mahdollisuutena.
voimia ap. Anna aikaa itsellesi ja miwhellesi. Ehkä olisi hyvä, että sitten kun tilanne on rauhoittunut, niin molemmat juttelisitte lapsille ne sanomiset...Mies myös...kun äiti ei voi selitellä isän puolesta isän sanomisia. Ei ainakaan niin vakuuttavasti...
yrittäkä saada kahdenkeskistä aikaa. Vaikka keran kuussa. Nyt olisi hyvä aika olla vähän kahdestaan. Yhteistä tilaa selvitellä ja olla vaan. Olla kahdestaan en oman kumppanin kanssa. Se aika on tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 08:34"]
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 16:46"]
Voivoi. Ketju on taas "nainen on aina uhri" - ajattelua, voi naisparkaa, ja vielä äitimyytti päälle.
Mistä kirjoittajat tietää, millainen hirviö aloittaja on miestään kohtaan? Ei tule mieleen viime aikaisia sekopäisiä naisia, joista on uutisoitu?
Ei tietenkään, nainen on uhri ja äiti haluaa aina vain lapsensa parasta?
[/quote]
sä olet nyt ihan hykkapolulla mielikuvinesi.
on puhuttu kahen ihmisen suhteesta, vastuusta, perheestä, sanomisesta, tunteiden ilmaisusta, väsymyksestä, rakkaudesta, riidasta, anteeksiannosta. Ihan ilman uhr-ilmaisua tässä on menty. Ap ei surkuttel, hän kertoo mielen pahoittamisesta.
siellä on molemmilla paha olo. Kun on rakkaus niin sitten pitää löytyä vielä tahto rakastaa näinä vaikeina kohtina.
ja helpottaa sitä toisen ja yhteistä arkea.
mies turhautunut ja väsynyt, ja sanoo typeryyksiä ja on niin lukossa, ettei nyt pysty anteeksiantoon ja pyyntöön. Tarvitsee omaa tilaa. Molempia heitä harmittaa ja ahdistaa tuo tilanne.
mä näen kyllä, että teillä on yhteinen tulevaisuus.
Jos alkoholi ei ole kuvioissa mukana, niin nuo asiat on kyllä selvitettävissä. Alkoholi mutkistaa kummasti asioita. Se yekee ihmisestä heilurin,ja periaatteet pyörtävän tahdittoman ja tahdittoman hyvin helposti.
Teillä on kuitenkin avointa peliä jotenkin aidon oloista. Sellaista, että puhutaan asioita eikä vain häivytä kokonaan ja osoitetaan pahoin myös. Mökille miettimään on mun mielestä hyvä. Välillä on niin ahdasta henkisesti, ja ehkä fyysisestikin että tarvitsee omaa tilaa.
mä toivoisin itse, että pääsisin ulkomaille vuodeks tai muutamaksi. Meille mies ei niin ajatukselle lämpene, mutta jos mulla olis siellä töitä, nin ehkä lähtisi. Mun mielestä se on mahdollisuus. Ja ajattelisin, voisi harrastella ja tutustua paikallisiin suomalaisiin ja sitä kauta paikallisiin.mä näen sen mahdollisuutena.
voimia ap. Anna aikaa itsellesi ja miwhellesi. Ehkä olisi hyvä, että sitten kun tilanne on rauhoittunut, niin molemmat juttelisitte lapsille ne sanomiset...Mies myös...kun äiti ei voi selitellä isän puolesta isän sanomisia. Ei ainakaan niin vakuuttavasti...
yrittäkä saada kahdenkeskistä aikaa. Vaikka keran kuussa. Nyt olisi hyvä aika olla vähän kahdestaan. Yhteistä tilaa selvitellä ja olla vaan. Olla kahdestaan en oman kumppanin kanssa. Se aika on tärkeää.
[/quote]
Kiitos kommentistasi, tuli heti parempi mieli. Yhteinen aika on todella vähissä kun on ollut niin paljon töitä molemmilla ja lasten asioita. Ei ole tukiverkkoja ja lapset jo pitkät päivät pk:ssa eikä rahaa palkata lastenhoitajaa. Mutta sitä me oikeasti tarvittaisi. Yhteyttä on vaikea haalia ilman yhteistä aikaa.
Alkoholi ei ole ongelma meidän perheessä, muita ongelmia on sitten taas ihan riittävästi. Mies on väsynyt ja vihainen. Ja vielä päälle, hänet irtisanottiin tänä aamuna siitä inhoamastaan työstä. Varmaan huomasivat ettei siellä viihdy, mutta mies on aivan pois tolaltaan. Mitähän tästäkin vielä seuraa? Luulen että se ulkomaille muutto alkaa lähestyä ja kovaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:33"]Mies on sanonut että ei halua erota. Mutta eihän näinkään voida elää.
ap
[/quote]
Mies ei halua sitä ja tätä. Hänkö kaiken päättää?
Miten niin noita sanoja ei tarkoitettu? Ne nimenomaan tarkoitettiin!
[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 12:19"]
Miten niin noita sanoja ei tarkoitettu? Ne nimenomaan tarkoitettiin!
[/quote]'
No ei kuitenkaan ole hyvä jos lapsi uskoo niihin. :(
Printtaat avioerohakemuksen ja laitat pyörät pyörimään. Ensimmäiseksi etsit asunnon teille jne. Teet säännöt KIRJALLISESTI miten elätte siihen asti kuin asutte saman katon alla.
Kohtele miestä kuin häntä ei olisi olemassakaan; älä puhu vihaisesti ja kylmästi/ välinpitämättömästi mutta määrätietoisesti. Älä syytä, älä ruikuta.
Mies on sanonut että ei halua erota. Mutta eihän näinkään voida elää.
ap