Kaipaavatko naiset oikeasti miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Datan näyttäessä edelleen kotitöiden epätasaisen jaon koen että miehetkin kaipaavat naisesta lähinnä kotihoitajaa ja passaajaa. Mutta kai mieskin osaa vilpittömästi rakastaa. Ehkä.

Siinä mekin kauan että jokin tuli länkyttämään tuubaansa siitä että nainen on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.

Sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja suhteet voivat olla mitä monipuolisempia, esim ihan vain seksisuhteita. Häviäjiä on ne, jotka vielä sen perinteisen parisuhteen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Naiset panostaa parisuhteessa ja etenkin yhteisasumisessa niin paljon että tarkkaan saa harkita, haluaako siihen. 95% miehistä kanssa olisi parempi vaan olla yksin.

Ja olen hyvin onnellisessa suhteessa. Vinkiksi miehille: Todella hyvää seksiä on vaikea koneen korvata. Miksi tyytyä vähempään, onhan se itsellekin kivempaa? Ja toisekseen, parisuhde ei ole sitä varten että toinen ottaa toinen antaa, tai antaja ei kauaa jaksa pelissä (koskee toki myös naisia).

Toisille sopii yhteenmuutto, toisille omissa asunnoissaan asuminen, vaikka onkin yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Datan näyttäessä edelleen kotitöiden epätasaisen jaon koen että miehetkin kaipaavat naisesta lähinnä kotihoitajaa ja passaajaa. Mutta kai mieskin osaa vilpittömästi rakastaa. Ehkä.

Siinä mekin kauan että jokin tuli länkyttämään tuubaansa siitä että nainen on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.

Sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja suhteet voivat olla mitä monipuolisempia, esim ihan vain seksisuhteita. Häviäjiä on ne, jotka vielä sen perinteisen parisuhteen haluaa.

Perustele miksi perinteisen parisuhteen haluajat ovat häviäjiä?

Minä kaipaan miestä hellyyteen ja kosketukseen, ihon iholle. En puhu seksistä, vaan läheisyydestä.

En kaipaa miestä kaveriksi, en turvaksi, enkä seuraksi. Viihdyn hyvin itsekseen, ja kavereiden kanssa voin keskustella.

Ikinä en ottaisi vain ”jotain”. Se pitää kolahtaa.

No en kaipaa parisuhdetta ja seksisuhde riitää seksin tyydyttämiseen. Tosin yhä vähemmän sitä seksiäkn nykyään haluaa, joten sekin loppunee tässä aikanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset panostaa parisuhteessa ja etenkin yhteisasumisessa niin paljon että tarkkaan saa harkita, haluaako siihen. 95% miehistä kanssa olisi parempi vaan olla yksin.

Ja olen hyvin onnellisessa suhteessa. Vinkiksi miehille: Todella hyvää seksiä on vaikea koneen korvata. Miksi tyytyä vähempään, onhan se itsellekin kivempaa? Ja toisekseen, parisuhde ei ole sitä varten että toinen ottaa toinen antaa, tai antaja ei kauaa jaksa pelissä (koskee toki myös naisia).

Toisille sopii yhteenmuutto, toisille omissa asunnoissaan asuminen, vaikka onkin yhdessä.

En kaipaa parisuhdetta miehenä. Naiset on pahoja. Siis sieltä sisältä syvältä pahoja.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaavatko miehet oikeasti naisia?

Nyt oikeesti hei, valoja päälle siellä sinkkuyksiössä.

En minä ainakaan halua sitä todistustaakkaa etten ole paha mies. Kun vielä deittailin monet deitit alkoi, kun minulla on niitä huonoja kokemuksia. No, onko se minun vika ihan vain siksi, että satun olemaan sukupuoleltani mies?

Jos joskus vielä etsin ja löydän uuden suhteen niin yhteen en muuttaisi. Mies asukoon miten tahtoo ja hoitakoot asiansa miten tahtoo. Minä saisin pitää oman kotini vaatimusteni mukaisena ilman että pitää koko ajan huomautella toiselle jostain. Turha kuluttaa energiaa toisen jälkien korjaamiseen tai toisen muuttamiseen. Toisaalta seksikin hoituu omin voimin ja rahalla saa painavatkin ostokset kotiin. YouTuben avulla korjautuu kahvinkeittimet, pesukoneet ja tietokoneet ja rahalla saa niitä jotka ei omin voimin korjaudu.

Kaipaus riippuu siitä, mikä vaihe hormonikierrossa on menossa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin oikeasti kaikenmaailman seksilelumainosten raikuessa radiossa ja näiden ilmeisesti oikeasti tarjotessa tyydytyksen nopeasti ja helposti että mihin sitä parisuhdetta miehen kanssa enää tarvitsisi. Ellei siis koe rakkautta, joka omalla kohdalla on se syy. Mutta jos tämä joskus loppuu niin miksi pyrkisin enää uuteen suhteeseen.

Kun itse haluaa noin 3-5 kertaa päivässä niin turha siinä on miestä vaivata. Nopeasti ja helposti minuutti kaksi surinaa niin päivä jatkuu rennommin ja paineet on poissa. Oma mielikuvitus on usein käytännöllisempää kuin hetki jonkun aidon kanssa, ikävä kyllä.

Meitä on moneksi ja mielikin muuttuu ajan kuluessa. Huomaa siis, että puhun nyt vain itseni puolesta. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista asennetta, että "joku mies" pitäisi välttämättä löytää. Nuorempana tietenkin oli ihan uteliaisuutta, että minkälaista se olisi, mutta silloinkin se meni niin päin, että ensin ihastuin johonkuhun ja sitten vasta aloin miettiä, olisiko meistä pariskunnaksi ja mitä sitten tapahtuisi. En kuitenkaan ole koskaan tehnyt aloitetta tai edes ilmaissut, että olisin kiinnostunut. Se johtuu ehkä osittain kasvatuksesta, mutta enemmän siitä, että olen jo hyvin nuorena tiedostanut, mitä kaikkia ongelmia parisuhteeseen liittyy ja siksi pitänyt mieluummin romanttiset haaveeni kuin yrittänyt toteuttaa niitä.

Olen pitkässä parisuhteessa (minun tahdostani ei ole menty naimisiin) ja nyt kun lapsikin on jo aikuinen, haluaisin muuttaa erilleen. Mies vastustaa ajatusta. Välitän hänestä, mutta en tunne mitään romanttista häntä kohtaan. En myöskään halua enää koskaan ketään muutakaan miestä. Tämä on nyt niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Datan näyttäessä edelleen kotitöiden epätasaisen jaon koen että miehetkin kaipaavat naisesta lähinnä kotihoitajaa ja passaajaa. Mutta kai mieskin osaa vilpittömästi rakastaa. Ehkä.

Siinä mekin kauan että jokin tuli länkyttämään tuubaansa siitä että nainen on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, joka on nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavassa vankilassa, jota miehen sorto, alistaminen ja epätasa-arvo aitaa.

Sukupuolet ei enää tarvitse toisiaan tullakseen toimeen ja suhteet voivat olla mitä monipuolisempia, esim ihan vain seksisuhteita. Häviäjiä on ne, jotka vielä sen perinteisen parisuhteen haluaa.

Perustele miksi perinteisen parisuhteen haluajat ovat häviäjiä?

Sinä irroittit asian asiayhteydestä. Lue mitä ennen tuota lausetta luki. Kysy uudestaan, jos et vieläkään ymmärtänyt. Tai no, oletan että et ymmärrä. Suhteet voi olla mitä monimuotoisempia ja perinteistä parisuhdetta haluavaa voi olla vaikea löytää.

Vierailija kirjoitti:

Kun takana on pitkä avioliitto, niin eron jälkeen sitä on niin iloinen ja helpottunut siitä, kuinka vaivatonta arki on, että ei tulisi kyllä juuri nyt mieleenkään pistää ainakaan hynttyitä yhteen kenenkään miehen kanssa. Seksi ja läheisyys olisi välillä ihaan kivaa, mutta mitä pidempään niitäkin on ilman, sitä helpommaksi se tulee. 

Samoin. Erosin 46- vuotiaana erittäin narsistisesta miehestä 25 vuoden avioliiton jälkeen ja en ole etsinyt itselleni miestä. Ihan kylmät väreet menee kun ajattelen, että joku äijänköriläs alkaisi jo heti aamusta valittamaan ja haukkumaan minua kun taaaaaaskaan ei ole saanut ainakaan kahteen päivään ja että hän ei tällaisia selibaatteja siedä. Ja siihen kaupan päälle vielä huomautus, kuinka pukeudun seksintappovaatteisiin (eli tavalliset vaatteet, mutta ei jotain korsettistringejä) ja että voisin edes keittää miehelle aamukahvia jos persettä ei saa. Ei kiitos.

Olen ajatellut, että jos joku mies tulee sattumalta elämän varrella vastaan niin tarkkaan harkitsen ja koeaika on todella pitkä. En helpolla enää muuta kenenkään kanssa yhteen enkä koskaan enää perusta yhteistä taloutta kenenkään kanssa. Omat rahat ja oma asunto on pakko olla.

Kaipaan kyllä miestä ja parisuhdetta elämääni. Mutta mitä tahansa miestä en kelpuuttaisi, vaan pitäisi olla samansuuntaiset elämäntavoitteet, rakkautta, intohimoa jne. Eli etsin heinää neulasuovasta suomeksi sanottuna. Tämän takia en enää etsikään, realistina ymmärrän että tuskin tulen haluamanikaltaiseen parisuhteeseen päätymään enää tässä iässä. Aika paljon pitäisi tapahtua oikeita asioita ennen kuin näin voisi tapahtua.

Mieluummin olen yksin kuin toimimattomassa parisuhteessa. Valikoiva siis olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin oikeasti kaikenmaailman seksilelumainosten raikuessa radiossa ja näiden ilmeisesti oikeasti tarjotessa tyydytyksen nopeasti ja helposti että mihin sitä parisuhdetta miehen kanssa enää tarvitsisi. Ellei siis koe rakkautta, joka omalla kohdalla on se syy. Mutta jos tämä joskus loppuu niin miksi pyrkisin enää uuteen suhteeseen.

Määrittekisitkö sanan "rakkaus".

Mielestäni se on vain yksi pakkomielle, jolla oikeutetaan itselle tunkea toisen läheisyyteen ja ripustautua.

Kertoo jo sekin, miten usein käy, kun tuleekin torjutuksi rakkauden kohteen toimesta, silloin nouseekin kosto, negatiiviset tunteet ja tavoitteet sen "rakkauden" tilalle.

Nyt sinä puhut joistakin häiriintyneistä ihmisistä. Ei normaalit noin käyttäydy, vaan antavat toisellekin tilaa ja vaativat sitä itsekin. Torjutuksi tultuaan nuolevat vain haavansa ja  jatkavat kohti uusia seikkailuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun takana on pitkä avioliitto, niin eron jälkeen sitä on niin iloinen ja helpottunut siitä, kuinka vaivatonta arki on, että ei tulisi kyllä juuri nyt mieleenkään pistää ainakaan hynttyitä yhteen kenenkään miehen kanssa. Seksi ja läheisyys olisi välillä ihaan kivaa, mutta mitä pidempään niitäkin on ilman, sitä helpommaksi se tulee. 

Samoin. Erosin 46- vuotiaana erittäin narsistisesta miehestä 25 vuoden avioliiton jälkeen ja en ole etsinyt itselleni miestä. Ihan kylmät väreet menee kun ajattelen, että joku äijänköriläs alkaisi jo heti aamusta valittamaan ja haukkumaan minua kun taaaaaaskaan ei ole saanut ainakaan kahteen päivään ja että hän ei tällaisia selibaatteja siedä. Ja siihen kaupan päälle vielä huomautus, kuinka pukeudun seksintappovaatteisiin (eli tavalliset vaatteet, mutta ei jotain korsettistringejä) ja että voisin edes keittää miehelle aamukahvia jos persettä ei saa. Ei kiitos.

Olen ajatellut, että jos joku mies tulee sattumalta elämän varrella vastaan niin tarkkaan harkitsen ja koeaika on todella pitkä. En helpolla enää muuta kenenkään kanssa yhteen enkä koskaan enää perusta yhteistä taloutta kenenkään kanssa. Omat rahat ja oma asunto on pakko olla.

Taas yksi esimerkki, miksi 40+ miehet katselevat niitä 25-30 vuotiaita. He eivät ole vielä pilanneet itseään paskoilla miehillä.

Mä kyllä usein ,Iitin radiota kuunnellessa, että eikö ihmisissä, muusikoista, herätä todella suuria tunteita ja luomisvimmaa muuta kuin seurustelusuhteet, alkuhuuma erot? Vai ovatko ne ainoat hittibiisien aineet koska niin yleisiä kokemuksia? Itse siis aloituksen kysymykseen, kyllä, kaipaan parisuhdetta, romantiikkaa, rakkautta. Olen monesti ollut aikeissa potkaista miehen elämästäni koska hän osaa olla todella ärsyttävä ja joskus jopa häijy. Sitten kun saan hänen kanssaan edes joskus todellista parisuhdetta, romantiikkaa, rakkautta ja joskus enemmänkin, niin olen tahtonut pitää. Kuitenkin mm. radionkuuntelijana turhauttaa laulunaiheiden suppeus. Eivätkä ihmiset ehdi oikeasti potea kuin parisuhtedynamiikoita? Todella, todella vähän on esimerkiksi omistettu lauluja eri-ikäisten vanhempien eri-ikäisille lapsille tai lapsilta vanhemmille tai sisaruksille. Omassa elämässä koskettavaa yhteydenpitoa on ollut muidenkin kuin miesten kanssa, siis juurikin esim. omien sisarten, vanhempieni ja lasteni ja ystävien välillä. Miksei niistä aiheista tehdä lauluja? Tai miksei niitä soiteta?

Vierailija kirjoitti:

No en välttämättä kaipaa yhdessä asumista tai jatkuvaa näkemistä. Kaipaan silti läheisyyttä ja seksiä. On minulla vakipano ja sekin riittäisi, jos nähtäisi edes viikottain. Nyt kerran pari kuussa.

Täällä minä vakipano. Pahoittelen, kun en ehdi enempää käydä panemassa, mutta mulla on muitakin vastaavanlaisia, niin kiireitä pukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun takana on pitkä avioliitto, niin eron jälkeen sitä on niin iloinen ja helpottunut siitä, kuinka vaivatonta arki on, että ei tulisi kyllä juuri nyt mieleenkään pistää ainakaan hynttyitä yhteen kenenkään miehen kanssa. Seksi ja läheisyys olisi välillä ihaan kivaa, mutta mitä pidempään niitäkin on ilman, sitä helpommaksi se tulee. 

Samoin. Erosin 46- vuotiaana erittäin narsistisesta miehestä 25 vuoden avioliiton jälkeen ja en ole etsinyt itselleni miestä. Ihan kylmät väreet menee kun ajattelen, että joku äijänköriläs alkaisi jo heti aamusta valittamaan ja haukkumaan minua kun taaaaaaskaan ei ole saanut ainakaan kahteen päivään ja että hän ei tällaisia selibaatteja siedä. Ja siihen kaupan päälle vielä huomautus, kuinka pukeudun seksintappovaatteisiin (eli tavalliset vaatteet, mutta ei jotain korsettistringejä) ja että voisin edes keittää miehelle aamukahvia jos persettä ei saa. Ei kiitos.

Olen ajatellut, että jos joku mies tulee sattumalta elämän varrella vastaan niin tarkkaan harkitsen ja koeaika on todella pitkä. En helpolla enää muuta kenenkään kanssa yhteen enkä koskaan enää perusta yhteistä taloutta kenenkään kanssa. Omat rahat ja oma asunto on pakko olla.

Kuulostaa tylsältä tyypiltä. En ole törmännyt mihinkään tuollaiseen, ei sinne päinkään, vaikka hankala osaa minunkin mieheni olla ja on.