noloin tilanne missä on alkanut naurattaa?

Lisää hautajaisissa tapahtunutta: 1,5-vuotias poikani huusi "kaappi, kaappi!" kun arkkua kannettiin sisään. Äkkiä ulos tenavan kanssa nauramaan. Odoteltiin sitten ulkona pakkasessa että saattoväki tulee ulos. Koska olin 8. kuulla raskaana, rakkoni vaati tiheitä WC- käyntejä. Vessaa ei vaan näkynyt missään, joten menin autoon pissaamaan muovimukiin. Poika ilmoittikin sitten muulle saattoväelle myöhemmin, että " äiti, muki, pissi!"

Hautajaisissa kun vainajan anoppi piti muistopuhetta ja puhui vainajasta koko ajan väärällä nimellä... :D ei se näin jälkikäteen kuulosta hauskalta mutta silloin kyllä nauroin vedet silmissä. joku siinä on kun tietää ettei saisi nauraa hautajaisiss ni tietty joku aivan pikkuasia alkaa naurattaa kahta kauheemmin.. ei vaa pysty hillitsee itteään

Opiskelin pienellä paikkakunnalla ja olin kaverini kanssa lähdössä viikonlopuksi kotipaikkakunnalleni. Odottelimme bussia ja mulla oli ihan hillitön pissahätä, eikä vessamahdollisuutta ollut lähimaillakaan. Ajattelin sitten, että äkkiäkös käyn puskapissalla, kaveri saa vahtia ettei ketään tule paikalle. Oli talvi ja liukasta ja mulla oli korolliset talvisaappaat jalassa, joissa oli tosi huonot pohjat. Siinä sitten kun sain housut vedettyä kinttuun, liukastuin selälleni ja revettiin ihan totaalliseen nauruun. En sit pystynyt enää siinä nauraessa pidätteleen ja selällä maatessani siinä lumihangessa kusi lensi kaaressa ja yritin saada housut säästymään isommilta roiskeilta. Samalla huomattiin, että vähänmatkan päässä seiso joku tuntematon mummo katselemassa tilannetta! Että hävetti, mut nauramiseltani en meinannut päästä nousemaan ylös:D vieläkin ihmettelen miten housut säästy kuivana tuollaisessa asennossa:D

Oli joku ripari juttu kirkossa ja istuttiin kaverin kanssa takana tylsistyen kunnes tuli ehtoollisen aika. Joku talutti vanhempas naista ehtoolliselle ja takaisin. Kesken kaiken nainen kääntyi takaisin alttaria kohden johon tokaisin - Lisääkö se menee pyytämää? Eihän se nytkää pysy pystyssä ilman apua.
-
Kaverini sai ihan järkyttävän naurukohtauksen ja minä nauroin koska hän nauroi :D
-
Yläasteella uskonnon tunnilla luokallani oleva poika heitti aina jotain todella typerää läppää. Puhuttiin lestaadiolaisista ja hän heitti väliin kommentin- Siinä yhdessä lestaadiolaisperheessä ne kaikki kersat on saman näköisiä, vissii vanhemmilta loppunu mielikuvitus nii tekivät kaikista saman näkösiä.
Yksi toinen poika alkoi nauramaan hysteerisesti tippuen tuolita ja se vain pahenti hänen naurukohtaustaan. Opettaja heitti pojan ulos luokasta ja tämä nauraa räkätti käytävällä niin että se kuului luokkaan selvästi. No siinähän koko luokka repeili ja opettaja huusi naama punaisena että ei saa nauraa. Loppu tunti oli lähes mahdotonta istua rauhassa kun jos ei itse tirskunut niin repesi sille kun joku toinen tirskui. Onhan näistä jo aikaa, ei onneksi kovin sopimattomia naurukohtauksia ole tullut :)

Kun äitini soitti illalla mulle kotiin ja kertoi, että isäni on kuollut tuntia aikaisemmin sairaalassa. Onneksi puhelimessa ei näkynyt hymyily, mihin suu vääntyi väkisin. Toivottavasti nauru ei kuulunut äänessä. Siis en tietenkään oikeasti ollut hyvilläni isän kuolemasta, mutta reagoin uutiseen noin hassulla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:24"]

Täällä on pari vastannut hautajaiset, niin myös mulla. Siinä on vaan se juttu, että mua naurattaa hautajaisissa AINA. Jopa oman mummini hautajaisissa. Hautajaiset ovat mielestäni aivan kamala asia eikä niissä ole mitään hauskaa mutta silti mua naurattaa. En tajua mikä mun ongelma on.

[/quote]

Ei sulla oo ongelmaa. Jotkut tosiaan reagoivat noin hautajaisissa. Monissa muissa vakavissa tilanteissa voi käydä samoin.

Hehe, hyvä etten ole ainut joka nauraa hautajaisissa. Siinä vaan on joku juttu että kun kaikki on niin vakavissaan, ja jos joku pienikin "hauska" juttu tulee mieleen niin sehän on sitten todella hauska :)
Ap

Saan syöpähoitona suuren määrän kortisonia, joka turvottaa minua törkeästi ja heikentää jalkani keitetyksi makaroniksi.

Lähdin kävelylle metsään. Ehdin kävellä ehkä kymmenen metriä kävelytieltä, kun kompastuin ja putosin polvilleni. En pääse ylös kortisonin heikentämillä jaloilla, joten konttasin läheisen pienen puun luokse ja yritin kiskoa itseäni ylös tarraamalla oksiin. Käteni ovat ihan yhtä heikot, joten pysyin polvillani maassa. Minua nauratti niin paljon, että kipuaminen oli vielä hankalampaa. Yritin nousta maasta puolen tunnin ajan.

Lähellä oli kaksi jalkakäytävää, mutta kukaan ei mennyt kyseisen metsän ohi sillä hetkellä.

Soitin lähellä asuvalle ystävälleni, joka pyöräili vartin kuluttua paikalle. Minua nauratti niin paljon, että jouduimme odottamaan rauhoittumistan. Hän hilasi minut kainaloista ylös.

Lämpöä oli pari astetta, mutta onneksi aurinko paistoi. Lähitaloista nähtiin varmasti kiipeämisyritykseni, mutta minua pidettiin takuuvarmasti holtittomana juoppona. Olen absolutisti. :D

Olen nauranut hautajaisissa myös. Se tilanne on jotenkin niin vakava, että itkun tilalle tuleekin nauru ja onhan se kauheaa, jos ei pysty sitä pidättelemään. Joskus on alkanut naurattaa, kun joku kertoo jotain ikävää, mitä hänelle on tapahtunut. Pitäisi olla pokkana ja vakavan näköinen, mutta meinaa alkaa naurattaa ja tulee ihan kauhea olo, kun oma reaktio on ihan väärä. Olen nauranut myös oman henkilökohtaisen tragedian äärellä. Siskoni kanssa naurettiin ihan kauhean tapahtuman jälkeen, kai se jotain mielen terapiaa on, kun käsittelee vaikeita asioita. 

Mullakin hautajaiset. Isoisäni ei ollut uskonnollinen mies eikä pappi ollut häntä koskaan edes tavannut. En muista tarkkaan, mitä pappi sanoi, mutta tajusin heti että oli ottanut vinoiluun taipuvaisen setäni kommentin vaarin hartaudesta vakavissaan ja lisännyt sen puheeseen. Isoisäni oli minulle todella rakas ja läheinen ja olin vollottanut koko hautajaisten ajan. Purskahdin spontaaniin röhönauruun mascarat poskilla ja naama punaisena itkusta - veikkaan, että vaari olisi arvostanut <3

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:39"]Saan syöpähoitona suuren määrän kortisonia, joka turvottaa minua törkeästi ja heikentää jalkani keitetyksi makaroniksi.

Lähdin kävelylle metsään. Ehdin kävellä ehkä kymmenen metriä kävelytieltä, kun kompastuin ja putosin polvilleni. En pääse ylös kortisonin heikentämillä jaloilla, joten konttasin läheisen pienen puun luokse ja yritin kiskoa itseäni ylös tarraamalla oksiin. Käteni ovat ihan yhtä heikot, joten pysyin polvillani maassa. Minua nauratti niin paljon, että kipuaminen oli vielä hankalampaa. Yritin nousta maasta puolen tunnin ajan.

Lähellä oli kaksi jalkakäytävää, mutta kukaan ei mennyt kyseisen metsän ohi sillä hetkellä.

Soitin lähellä asuvalle ystävälleni, joka pyöräili vartin kuluttua paikalle. Minua nauratti niin paljon, että jouduimme odottamaan rauhoittumistan. Hän hilasi minut kainaloista ylös.

Lämpöä oli pari astetta, mutta onneksi aurinko paistoi. Lähitaloista nähtiin varmasti kiipeämisyritykseni, mutta minua pidettiin takuuvarmasti holtittomana juoppona. Olen absolutisti. :D
[/quote]

Kamala, tää alkoi vaan naurattaa kauheasti :D

Hautajaisissa myös kun vauvani päästi ERITTÄIN kovaäänisen pierun. Kyllä hävetti!

Olin lapseni mukana neuvolassa kun sille tehtiin kuulotarkastus. Lapsi oli vaan niin söpö kun istui kuulokkeet päässä ja paineli nappia. Oli ihan hiljasta ja mä repesin täysin. Yritin pidättää naurua, mutta en voinut pärskähdyksille ja tirskumiselle mitään. Vedet valu vaan silmistä.

Hautajaiset ja papin sanat: Te jälkeenjääneet jälkeläiset. Tulee aina koko perheelle hepuli.

Mua alkaa välillä naurattaa kun kävelen jossain yksin, ihan ilman syytä. Sitten jos joku tulee vastaan niin yritän naamioida sen yskäksi tai jotain. Ei ehkä aina ihan onnistu...

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 18:02"]

Mua alkaa välillä naurattaa kun kävelen jossain yksin, ihan ilman syytä. Sitten jos joku tulee vastaan niin yritän naamioida sen yskäksi tai jotain. Ei ehkä aina ihan onnistu...

[/quote]

Joo tuo itekseen hörähtely on paha. Tulee joku hauska juttu mieleen ja alkaa naurattaa hirveesti, mutta samalla nolottaa se yksin hekottelu :D

Poikani nielurisat leikattiin hänen ollessaan n.4vuotias. Olimme odottamassa toimenpiteeseen pääsyä potilashuoneessa ja lapsi oli saanut esilääkkeen, käyttäytyi kuin olisi ollut tuhannen päissään ja me vanhemmat naurettiin sen touhulle aivan itkun partaalla. Hoitajan tullessa pyyhittiin kyyneleitä ja koitettiin kasata itsemme. Mahtoi hoitaja kelata että on koko perhe tainnut saada esilääkkeet.. Lisäksi lukemattomat kerrat ihmisten ilmoilla milloin missäkin, olen erittäin nauruherkkä.

Yksi opettaja kertoi aina huonoja vitsejä, eikä kukaan muu ikinä nauranut kun minä. Ja vielä kun ne jäi naurattamaan pitkäksi aikaa, ja toiset piti ihan sekopäänä.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:58"]

Hautajaiset ja papin sanat: Te jälkeenjääneet jälkeläiset. Tulee aina koko perheelle hepuli.

[/quote]Kuolen nauruun! :D Käsken kaikkia kirjoittamaan omaan hautakiveeni noin :D

Jälkeenjääneet jälkeläiset on ihana! :D