Mitä merkkejä siitä että olet tanttaantumassa :)
Mitä teille tulee mieleen, joko itsestä tai läheisistä? Muistakaa kuitenkin ottaa huumorilla nämä ;)
Aloitan listauksen:
- Käyt vielä kerran "varmuuden vuoksi" pissalla ennenkuin lähdet ulos
- Alat katselemaan Kotilieden nettisivuja tai tilaat lehden
- Alat höpöttelemään niitä näitä tuntemattomien ihmisten kanssa esim. bussissa, lääkärin odotushuoneessa tai jossain jonossa
- Aloitat lauseita sanomalla "silloin kun minä olin nuori..."
Muuta?
Kommentit (59)
Ihana keskustelu <3
Minä olen ollut tantta hyvän aikaa, olen 30. Koti, mukavuus, perinteet. Siinä tunnussanani, jotka pätee harrastuksiin, lookkiin, kaikkeen.
En enää pidä päivittäin korkokenkiä, hiukset ovat paljon ponnarilla, pystyn käymään kaupassa ilman meikkiä, en lakkaa enää koko ajan kynsiä, käytän (rumia) lämpimiä vaatteita ym.
Vaatteet valitsen peittävyyden, en näyttävyyden, mukaan.
En jaksa kuluttavia (pidemmän päälle) ihmissuhteita.
Kauhistelen ikäisteni/itseäni vanhempien "teinityyliä" pukeutumisessa, ihmissuhteissa jne.
Teen ristikoita ennen kuin käyn nukkumaan.
T. alle 30v.
Onko tässä ketjussa nyt montakymmentä selitystä siihen, miksi vaimoa petetään ja miksi avioliitot päätyvät väljähtyessään eroon?
Naiset hei, vähän asennetta tuohon hommaan! Saa nyt mukavuudenhaluinen olla, mutta liika on liikaa ja näistäkin vastauksista suurin osa menee ihan laiskuuden ja välinpitämättömyyden piikkiin!
t. nelikymppinen nainen itsekin, eikä tulisi mieleenkään kutsua itseäni tantaksi.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 22:47"]
Ihana keskustelu <3 Minä olen ollut tantta hyvän aikaa, olen 30. Koti, mukavuus, perinteet. Siinä tunnussanani, jotka pätee harrastuksiin, lookkiin, kaikkeen.
[/quote]
Minusta tämä keskustelu on surullinen, ei ihana.
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 22:59"]
Onko tässä ketjussa nyt montakymmentä selitystä siihen, miksi vaimoa petetään ja miksi avioliitot päätyvät väljähtyessään eroon?
Naiset hei, vähän asennetta tuohon hommaan! Saa nyt mukavuudenhaluinen olla, mutta liika on liikaa ja näistäkin vastauksista suurin osa menee ihan laiskuuden ja välinpitämättömyyden piikkiin!
t. nelikymppinen nainen itsekin, eikä tulisi mieleenkään kutsua itseäni tantaksi.
[/quote]
Meillä asuu yksi tyytyväinen, ylipainoinen ukko kans. Ja onneksi nämä 4 piirrettä eivät piirrä koko kuvaa meistä/minusta, vaan olemme hiukan moniulotteisempia. T. #41
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 22:47"]
Ihana keskustelu <3 Minä olen ollut tantta hyvän aikaa, olen 30. Koti, mukavuus, perinteet. Siinä tunnussanani, jotka pätee harrastuksiin, lookkiin, kaikkeen.
[/quote]
Minusta tämä keskustelu on surullinen, ei ihana.
[/quote]
Mä ooon kyllä todella tyytyväinen tanttaelämääni kiitos vaan. Käytän tasapaksuisia vedenpitäviä kenkiä, meikkaan ja pukeudun siististi, mutta mukavasti. Oon silti mielestäni hyvännäköinen, ja olen niin itsevarma, ettei mun tartte pukeutua teinareiden vesirajahameisiin tai pakkeloida naamaani, olen kaunis näinkin. Ei "tanttaantuminen" aina tarkota sitä, että elämä on loppu.
-pukeutuminen muuttunut trendikkäästä säkkimäiseksi, värit muuttuneet tylsiksi (mustaa, harmaa, valkoinen, se ihana tummansininen)
-5 cm korot vain juhlakäytössä
-seuraan miten äidit käsittlee lapsiaan esim. bussissa (ja mielessäni päivittelen:D)
-ainoa joka yrittää estää tanttaantumisen on puolsioni joka on pari vuotta nuorempi, se yrittää pitää kaidalla tiellä
-B-hytti pitää olla A- tai Deluxe-hytti
-kävelyvauhti on hidastunut, musamaku muuttunut, tanssityyli jäänyt 10 vuoden takaisiin askellin
-nuorten miesten vilkaisut kadulla ovat vaihtuneet 50-vuotiaiden miesten vilkaisuihin, tää harmittaa eniten ehkäpä
-eniten se pukeutuminen tässä kuitenkin vaikuttaa, kun mietin nyt tosissaan
Tanttaelämähän on ihanaa! Suosittelen :)
En pidä yhteyttä ihmisiin, joista en oikeasti pidä. Henkisesti paljon helpompaa kun ei tarvitse tuhlata aikaa ja voimia turhiin ihmissuhteisiin. Ennen olin miellyttämishaluinen, nyt kuuntelen itseäni.
En jaksa miettiä pukeutumistani ulos lähtiessäni, farkut kuin farkut kelpaavat ja en ole tarkka siitä sopivatko sukat farkkujeni väriin, joskus vielä olin.Kampaajalla en käy kahden kuukauden välein tai tilaa kuukausittain vaatteita netistä. En lue naistenlehtiä ja minä todellakin puhun vieraitten kanssa mielelläni kaupassa tai lääkärissä:D Niin ja Nanson trikoovaatteetkin näyttävät kivoilta.Hiuksianikaan en juurikaan laita ulos lähtiessäni tai meikkaa naamaani.Tukan olen antanut kasvaa pitkäksi, joten ehkä villi nuoruus ei sittenkään ole takana... ja edessä vain silmäpussit.
Osaan nauttia pienistä asioista ja rakastan luontoa :-)
-Muiden mielipiteet ei hetkauta, en ota haukkuja itseeni.
-En ostaisi koskaan epämukavan tuntuisia vaatteita.
-Jään ennemmin vaikka lukemaan kirjaa kotiin kun lähden viihteelle.
-Inhoan naistenlehtiä, en löydä niistä koskaan mitään kiinnostavaa luettavaa.
-Muoti/sisustus-blogit ei kiinnosta.
Kauhistelen nuorten naisten liiallista meikkaus, vaikka tein alle 25 v. aivan karmeita sotamaalauksia itsekkin.
Raivostun typeryydestä ja hengen laiskuudesta. Typeryydet pitää osata perustella hyvin.
Tunnistan itsessäni tuon tanttaantumisen ikävuosien 32 ja 39 välillä. Sitten kai jotenkin säikähdin ja hätäpäissäni aloin perua vanhenemistani. Nyt 41- vuotiaana olen taas hoikka, leikkautan ja värjäytän hiukseni säännöllisesti (pyydän kampaajalta jotain pirteää, muttei epätoivoista), käytän farkkuja ja vartalonmyötäisiä vaatteita. Lainailen myös teiniltäni kenkiä, laukkuja ja esim. toppeja. Käyn festareilla ja bändien keikoilla joko yksin tai teinieni "esiliinana".
Onko tämäkään nyt sitten sen fiksumpaa kuin tuo tanttaantuminen, en tiedä, vai meneekö epätoivoisen keski-ikäisen naisen naurettavuuksiin tämäkin..=)