Huvittaa nuo opettajien ajatukset alanvaihdosta mukamasta työn kuormittavuuden takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauankohan ap. on ollut opettajana?

Jokainen meistä on ollut vähintään 9 vuotta elämästään koulussa.

So?

Jokainen meistä on lentänyt lentokoneessa. Helppoa hommaa se kapteenin työ. Parin tunnin työ pehmeässä penkissä.

En ole itse opettaja, että ainoastaan sivusta seuranneena asiaa tiedän, mutta miksi ihmiset ajattelee, että opettajan työhön kuuluu pelkästään tuntien pitäminen? Toki niissäkin on varmasti ainekohtaisia eroja, mutta ei mua koskaan kyllä kateeksi käynyt opettajaa jonkun äikäntunnin jälkeen. Sitä arvosteltavaahan tulee jossain lukion äidinkielessäkin ihan uskomattomia määriä viikossa.

Ja siis toki oon itsekin sitä miettinyt, että miksi jonkun ala-asteen opettaja tarvii vuosia koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko etäkoulu ja kotikoulu vaihtoehto? Kevenisi opettajan työ varsinkin jos useampi lapsi olisi kotiopetuksessa. Ottakaa asia itse esille,ehdottakaa vanhemmille ja rehtorille kun olette niin väsyneitä. Ei noin voi jatkaa:/

Hah, etäkoulu! Kyllä kuule koronan aikana sitäkin sillisalaattiopetusta on moni ope vetänyt ylitöinä aivan riittävästi! Turhaa sieltä läppärin edestä huutelet, kun et mistään mitään tiedä!

Entäs kotikoulu? Eikö kaikilla ole oikeus ottaa lapsi kotiopetukseen? Olisi vähemmän häiriötekijöitä opettajien työpaikalla.

Ja millähän rahkeilla ne vanhemmat opettavat kotona? Luuletko tosiaan, että opettajien koulutus yliopistossa kestää 5 vuotta turhaan? Kyllä siellä opiskellaan kenttäharjoitteluineen ym. aivan syystä, kuten vaikka lääkäritkin! Niin, että tuskin se opetus aivan amispohjalta onnistuu siellä keittiönpöydän ja pleikkarin välissä kovin kummoisesti, no kotikutoisesti toki.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse opettaja, että ainoastaan sivusta seuranneena asiaa tiedän, mutta miksi ihmiset ajattelee, että opettajan työhön kuuluu pelkästään tuntien pitäminen? Toki niissäkin on varmasti ainekohtaisia eroja, mutta ei mua koskaan kyllä kateeksi käynyt opettajaa jonkun äikäntunnin jälkeen. Sitä arvosteltavaahan tulee jossain lukion äidinkielessäkin ihan uskomattomia määriä viikossa.

Ja siis toki oon itsekin sitä miettinyt, että miksi jonkun ala-asteen opettaja tarvii vuosia koulutusta.

Ja miettiä saatkin, tuolla järjenjuoksulla.

Pari jengiläistä välituntivalvontaan niin alkaa rauhoittua. Vinkkiä voi kysyä Järvenpäästä Kinnarin koulusta.

Vierailija kirjoitti:

Nyky-open työ on super raskasta. Ja varsinkin erityisluokilla. Samassa luokassa saattaa olla 10 erilaisesta ongelmasta ja käytöshäiriöstä kärsivää, jotka kaikki vaativat omanlaistaan erityisapua. Opetuksen lisäksi. Pahimmillaan ope on tänä päivänä opettaja, terveydenhoitaja, psykologia, sossu ja vanhempi.

joojoo. Mäkin olen lapseni isä ja äiti, sisko ja veli, mummo ja pappa. Tämän lisäksi paras kaveri, hoitaja, opettaja, terapeutti ja kokki ja siivooja. Siis Mitähän en olisi lapselle etenkin monen viikon kesälomilla.... paitsi että oikeasti olen realisti enkä luule olevani tai esitä mitään muuta kuin äitiä. En ole kympin äiti kun en osaa enkä jaksa, mutta seiska on tyydyttävä ja joskus kun onnistaa niin ihan kympin suorituskin irtoaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä opettajien selkä rasitu. Jos lapsi läikyttää jotain lattialle niin opettaja kutsuu siivojan paikalle.

Jos ekaluokkainen pyytää apua kenkien sitomisessa niin opettaja kieltäytyy koska se ei kuulu heidän työhönsä.

Hyvin ovat tietoisia omista oikeuksistaan ja välttelevät kaiken ylimääräisen työn välittämättä yhtään lapsen hyvinvoinnista.

Muuten hyvä mutta siivooja on koululla ennen koulupäivän alkua ja seuraavan kerran seuraavana aamuna tai toisessa koulussa ehkä koulupäivien jälkeen. Koulupäivän ajan työskennellään muualla kuin koulussa. Valtaosan pahimmista sotkuista siivoaa siis opettaja kyllä itse. 

Terveisin siivooja

Kyllä, ja kun oppilas oksentaa, heittelee ruokaa ym. ope siivoaa, että muut voisivat siinä hajussa yrittää vielä syödä! Siivoojalla on niin tiukka aikataulu, ettei todellakaan ole sillä silmänräpäytyksellä paikalla, usein ei edes koko päivänä, koska siivoaa iltaisin koulun/ hoitaa useamman koulun siivoamisen päivän aikana.

T. Oksennuksia vuosien aikana siivonnut ope

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli eilen fyysisesti aika raskas päivä. Oltiin oppilaiden kanssa metsäretkellä. Käveltiin seitsemän kilometriä suuntaansa, ja takaisin. Minulla oli repussa mukana esimerkiksi eväitä siltä varalta, että joltain loppuu kesken, vesipullo (koska vettä tarvitaan vaikka mihin, kuten sen mökin siivoamiseen, johon menimme) sekä ensiapuvälineet. Muutaman kerran jouduin ottamaan oppilaita kädestä kiinni ja huolehtimaan, etteivät he liukastu mäissä ja pitkospuilla. Kiva työpäivä silti oli. T: Peruskoulun aineenopettaja

Tämä oli hauska. :) Ai oli fyysisesti raskas työpäivä? Kävele 7 tuntia päivässä, välillä kannat vaikka postilaukkua, imuria tai moottorisahaa mukana. Välillä laitat juoksuksi. Toista tämä jokaisena työpäivänä 65 vuoden ikään saakka. Eikä kävely edes ole läheskään raskainta fyysistä toimintaa. Teidän koulun siivoojat esimerkiksi kävelevät helposti saman verran joka työpäivä, mutta lisäksi myös siivoavat nopealla tahdilla. Sitten tietty esim. hoitoalalla mutta myös muualla oletetaan, että ihmiset vähän väliä tekevät myös sairaslomalaisten työt omien päälle tai muuten vain 12 tunnin päivän.

Mutta se on totta, että on raskasta jos töissä on huono ilmapiiri. Siinä ei paljon auta, vaikka itse työ olisi miellyttävääkin. Siksi en itse haluaisi olla opettaja. Että tsemppistä siihen!

Ilman koulua ja opetusta, nämä ketjussa opettajia dissaavat huutelijat, eivät olisi edes täällä kirjoittamassa tyhmyyksiä!

Jotain olette siis oppineet kirjoittamaan, mutta älykkyyttähän ei voi odottaa jos lusikalla on annettu, turha on toivoa kauhalla saavansa!

Vierailija kirjoitti:

Pari jengiläistä välituntivalvontaan niin alkaa rauhoittua. Vinkkiä voi kysyä Järvenpäästä Kinnarin koulusta.

Se voisi toimia, kun siellä oli heti poliisikin paikalla skarppina. Silloin kun lapset vaan hakkaavat toinen toisiaan ei poliisia näy eikä kuulu.

Ap, sua huvittaa, ei huvita enää kun olet vaikkapa vuoden opettajana. Mutta, kysymys kuuluukin: miksi et ole kouluttautunut 5 vuotta yliopistossa opettajaksi? Minkä vuoksi sinusta ei tullut tai tule koskaan opettajaa?

Hmm🤔 taidat tietää vastauksen, kun luet aloituksesi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari jengiläistä välituntivalvontaan niin alkaa rauhoittua. Vinkkiä voi kysyä Järvenpäästä Kinnarin koulusta.

Se voisi toimia, kun siellä oli heti poliisikin paikalla skarppina. Silloin kun lapset vaan hakkaavat toinen toisiaan ei poliisia näy eikä kuulu.

Niin, mitäs luulet miksi heitä ei näy? Seuraatko uutisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisiko etäkoulu ja kotikoulu vaihtoehto? Kevenisi opettajan työ varsinkin jos useampi lapsi olisi kotiopetuksessa. Ottakaa asia itse esille,ehdottakaa vanhemmille ja rehtorille kun olette niin väsyneitä. Ei noin voi jatkaa:/

Hah, etäkoulu! Kyllä kuule koronan aikana sitäkin sillisalaattiopetusta on moni ope vetänyt ylitöinä aivan riittävästi! Turhaa sieltä läppärin edestä huutelet, kun et mistään mitään tiedä!

Entäs kotikoulu? Eikö kaikilla ole oikeus ottaa lapsi kotiopetukseen? Olisi vähemmän häiriötekijöitä opettajien työpaikalla.

Ja millähän rahkeilla ne vanhemmat opettavat kotona? Luuletko tosiaan, että opettajien koulutus yliopistossa kestää 5 vuotta turhaan? Kyllä siellä opiskellaan kenttäharjoitteluineen ym. aivan syystä, kuten vaikka lääkäritkin! Niin, että tuskin se opetus aivan amispohjalta onnistuu siellä keittiönpöydän ja pleikkarin välissä kovin kummoisesti, no kotikutoisesti toki.

On eri asia opettaa kotona yhtä lasta kuin koko luokkaa, ja keskittyä pelkästään tiedon opettamiseen ei muuhun pedagogiikkaan. Olen pitkäaikaistyötön enkä enää tule työllistymään joten voisin hyvin opettaa lastani korona. Tunnilla hän ei kilttinä oppilaana saa opettajalta huomiota on päiviä ettei opettaja edes puhu hänelle, toki viittaa jne. Mutta ope ei ehdi neuvomaan. Jos saisin kaikki materiaalit, suunnitelmat kotiin ja kirjat, varmasti oppisi korona samat asiat. On niitä ulkomailla paljon jotka ovat kotikouluissa, ihan yleistä monissa maissa, Suomessakin ollut juttuja mediassa. Tätä kannattaisi alkaa ajamaan yleisesti kun työttömiä vanhempia on paljon joilla olisi aikaa lapsiaan opettaa. Minulla on yliopistokoulutus ja lapsen isä on oman alansa tohtori joten apua kyllä saisi kotona. En ymmärrä miksi kotiopetusta vastustetaan koulun taholta kun opettajalla ei ole lapsille aikaa. Eikö olisi kaikkien etu kun luokkakoot pienenisivät?

Mä en missään tapauksessa halua väittää, että opettajien työ olisi kevyttä. Ei varmasti ole. Uskon että päivät on usein pitkiä, uskon että ne ovat henkisesti kuormittavia, uskon että suurin osa opettajista on todella tunnollisia ja yrittää oman jaksamisenkin uhalla tehdä työnsä hyvin vaikka resurssit eivät riitä.

Se mitä ihmettelen on se, miksi juuri nimenomaan opettajien kohdalla tästä asiasta toistuvasti puhutaan. Tismalleen sama tilanne on nimittäin aika monella alalla. Työelämä on hyvin monilla sektoreilla muuttunut kuormittavammaksi. Ne samat haastavammiksi muuttuneet lapset ja perheet ja kohtuuttomat vaatimukset, työpäivien venyminen, jatkuva työsidonnaisuus ja työntekijän selkänahasta repiminen ovat varsin monen arkea. Mutta harva muu ala pääsee niillä lehteen, vaikka samoista asioista puhutaankin yhteisöjen sisällä.

Oma ammattikuntani on aika pieni. Työsidonnaisuus on suurella osalla ihan helposti 60 h viikossa ja yli. Työtä tehdään yksin, haastavissa oloissa, isojen riskien ja vastuun kanssa, työaika ei lopu kellon mukaan vaan sitten kun työt on tehty. Lomia on paljon vähemmän kuin opettajilla, asiakkaat haastavia, joskus väkivaltaisen vaarallisia, jatkuva somemuilutuksen riski leijuu pään päällä. Ja tällä en tarkoita sitä nyt tosiaankaan että opettajat valittavat turhaan - vaan että työelämä ylipäänsä on useista eri syistä nykyään kohtuuttoman raskasta, ja asiaa tulisi pohtia laajemminkin.

Mitä tulee fyysiseen rasittavuuteen - se ei useimmiten ole mitään henkiseen rasittavuuteen verrattuna, ja siksi (pääsääntöisesti) fyysisesti kevyehkö opettajan työ ei todellakaan tee siitä vähemmän kuormittavaa. Oma työni on pääosin juuri henkisesti ja työkuorman vuoksi raskasta, kuten opettajilla. Korona-aika pakotti muuttamaan tilapäisesti työnkuvaa ja tein erittäin fyysistä, mutta henkisesti ns tavisrankkaa. Se oli suoranaista lepolomaa usean kuukauden ajan, toki kroppa väsyi mutta ai että miten paljon paremmin mieli voi. Eikä ollut kyse vain liikunnan määrän lisääntymisestä, liikun normaalistikin paljon (väkisin, koska normaalisti työ vie mehut).

Vierailija kirjoitti:

Tukaria? Onko murresana vai eikö kommentoija 14 ole oikeasti ope? Meillä sanotaan tukkari.

No jos on opettaja, niin alan osittain ymmärtää ongelmia. Jos menee 2h ”tukarin” valmisteluun, niin on työn tekotavassa vikaa.

Kouluttaako yliopisto käytännössä suorittavaa työtä tekevistä liian teoreettisesti ja tutkijan asenteella toimivia? Ei voi työelämässä (ainakaan opettajan ammatissa) tuolla tahdilla tehdä töitä. Aikaansaamisessa on ongelmia.

Tämä lienee yksi ongelmista.

Lisäksi opettajakoulutukseen pitäisi olla soveltuvuuskoe millä karsitaan POIS ne jotka ovat TUNNOLLISIA JA MOTIVOITUNEITA. Eli se oikea opettaja-aines. Koska se aines jolla on luontainen kyky ja kutsumus opettamiseen, ei voi työtä enää tehdä opettajan työstä on tullut nimenomaan suorittavaa työtä.

Eli pitäisi valikoida opettajiksi ne jotka eivät välitä tai ole intohimoisia asiassaan. Eli ns huonot opettajat. Koska nykyään ei vaan ole enää mahdollisuus opettaa laadukkaasti ja hyvin.

Ja mä ihmettelen huvittuneena, miksi selluköpit tienaa useita tonneja enemmän kuin kukaan muu amiskoulun käynyt? No yliopistotutkinnollahan noille palkoille ei pääse kuin yksityisellä hyvällä tuurilla.

Vierailija kirjoitti:

Mä en missään tapauksessa halua väittää, että opettajien työ olisi kevyttä. Ei varmasti ole. Uskon että päivät on usein pitkiä, uskon että ne ovat henkisesti kuormittavia, uskon että suurin osa opettajista on todella tunnollisia ja yrittää oman jaksamisenkin uhalla tehdä työnsä hyvin vaikka resurssit eivät riitä.

Se mitä ihmettelen on se, miksi juuri nimenomaan opettajien kohdalla tästä asiasta toistuvasti puhutaan. Tismalleen sama tilanne on nimittäin aika monella alalla. Työelämä on hyvin monilla sektoreilla muuttunut kuormittavammaksi. Ne samat haastavammiksi muuttuneet lapset ja perheet ja kohtuuttomat vaatimukset, työpäivien venyminen, jatkuva työsidonnaisuus ja työntekijän selkänahasta repiminen ovat varsin monen arkea. Mutta harva muu ala pääsee niillä lehteen, vaikka samoista asioista puhutaankin yhteisöjen sisällä.

Oma ammattikuntani on aika pieni. Työsidonnaisuus on suurella osalla ihan helposti 60 h viikossa ja yli. Työtä tehdään yksin, haastavissa oloissa, isojen riskien ja vastuun kanssa, työaika ei lopu kellon mukaan vaan sitten kun työt on tehty. Lomia on paljon vähemmän kuin opettajilla, asiakkaat haastavia, joskus väkivaltaisen vaarallisia, jatkuva somemuilutuksen riski leijuu pään päällä. Ja tällä en tarkoita sitä nyt tosiaankaan että opettajat valittavat turhaan - vaan että työelämä ylipäänsä on useista eri syistä nykyään kohtuuttoman raskasta, ja asiaa tulisi pohtia laajemminkin.

Mitä tulee fyysiseen rasittavuuteen - se ei useimmiten ole mitään henkiseen rasittavuuteen verrattuna, ja siksi (pääsääntöisesti) fyysisesti kevyehkö opettajan työ ei todellakaan tee siitä vähemmän kuormittavaa. Oma työni on pääosin juuri henkisesti ja työkuorman vuoksi raskasta, kuten opettajilla. Korona-aika pakotti muuttamaan tilapäisesti työnkuvaa ja tein erittäin fyysistä, mutta henkisesti ns tavisrankkaa. Se oli suoranaista lepolomaa usean kuukauden ajan, toki kroppa väsyi mutta ai että miten paljon paremmin mieli voi. Eikä ollut kyse vain liikunnan määrän lisääntymisestä, liikun normaalistikin paljon (väkisin, koska normaalisti työ vie mehut).

Kaunis kirjoitus, MUTTA.

Kirjoitin tässä ketjussa aiemmin, eli olen se ammatillinen opettaja, joka tuli "oikeista töistä" opettajan pestiin. Eli olen nähnyt "oikeaa työelämää" ja sitten tätä opettajan duunia. Ja vaihdos on tapahtunut alle viiden vuoden sisään, eli en horise mistään 1980 -luvun työelämästä. 

Työnkuvaani kuului hyvinkin yrittäjämäinen ote asioihin ja silloinkin työt seurasivat vähäiselle vapaa-ajalleni. Opettajana työt seuraavat lähes aina vapaa-ajalle. Käytännössä nämä asiat ovat aina koko ajan mielessä, mietin ja pohdin, ideoin ja tottakai mietin miten opiskelijani pärjäävät. Mulla kursseilla opiskelijoita on noin 120 henkeä, joten siinä on jonkin verran tekemistä. Vuoden mittaan heitä tulee vielä lisää. Jokaisen suoriutumista pitää seurata ja antaa palautetta. Mutta jos nuori on tippumassa, niin ei sitä vaan voi olla niin sydämetön, että antaa nuoren vaan tippua. Eli periaatteessa pitää olla aina koko ajan varautunut siihen, että miten nuorta saa jeesittyä eteenpäin, koska tässä vaiheessa se syrjäytyminen alkaa tulla, jos on tullakseen. Eli tässä vastataan jossain määrin näiden ihmisten elämistä. Juu kyllä, psykologit ja lastensuojelu on olemassa, mutta opettaja on kuitenkin se ensimmäinen ihminen normaalissa arjessa, joka saattaa huomata asioiden laidan. Ja myöskin, psykologin käyntejä on harvakseltaan, opettaja on läsnä joka arkipäivä. 

Ja mikä tässä ikävää on se, että minä olen kuitenkin pohjimmiltani aivan maallikko. Mulla on laukussa pieniä paketteja nenäliinoja ja välillä ollaan istuttu kaksin käytävällä ja puhuttu. Ja puhuttu, kuunneltu, koitettu rohkaista, tukea ja auttaa. 

Siellä vanhoissa "Oikeissa töissä" ei mikään juttu voinut mennä niin pahasti pieleen, kuin mitä opettajan joku pieni virheliike voi aiheuttaa. Tein yhteiskunnallisesti jossain määrin merkittäviä töitä ennenkin, mutta kenenkään elämään ne eivät vaikuttaneet niin vahvasti kuin se, että mitä täällä nykytyössäni joudun kohtaamaan. Ja oikeasti edellisessä elämässä joskus painoin yötä myöten töitä ja nukuin vain muutaman hassun tunnin ja taas painoin menemään. Ei, sen aikaisemman työn raskaus ei ole verrattavissa tähän. 

Opettajan maailma on niin muodoton möhkäle, josta ei aina kiinni saa. Ja asioita on ajoittain vaikea ennakoida, koska työviikossa on ne 120 opiskelijaa. Edellisessä työssä muuttujia oli vähemmän ja enemmän sitä hallinnan tunnetta. Muistettavia, mielessä pidettäviä asioita oli huomattavasti vähemmän ja langat pysyivät käsissä. Nyt ei. Ja tosiaan kun tässä on nuorten elämästä kysymys, eli vastuuta on. 

Opettajan työssä on niin paljon näkymätöntä ja niin se kuuluu olla. En opiskelijoilleni valita työni raskautta, enkä kerro, että itsekin voin vähän oikeastaan huonosti. Minulla kuuluu olla heille aikaa, ja antaa ne hetket mitä voin antaa. Ja tietenkin minun täytyy pystyä opettamaan niitä ammatin saloja, ja auttaa tälle samalle uralle mistä itse olen aikanaan koulumaailmaan tullut. 

Niin. Kaikki työt eivät varmasti ole niin raskaita, puhuin monista töistä, en kaikista töistä. Sinun entinen työsi ei tainnut tosiaan olla ihan raskaimmasta päästä. Ei ole olleet minunkaan välikaishommat varmasti yhtä raskaita kuin opettajan työ.

Monilla muillakin aloilla kuin opettajilla muutos on ollut nopea. Itse valmistuin 12 vuotta sitten paljon henkisesti helpompaan hommaan kuin missä nyt olen, vaikka työ on sama. Muutos on ollut reilun viiden vuoden aikana aivan huima - osin samoista syistä kuin opettajilla, samat muutokset heijastuu moniin aloihin. 

Erittäin monessa työssä muuten virheillä voi olla isot seuraukset. Esimerkiksi omassa työssäni mokat voivat aiheuttaa oman tai jonkun muun hengenlähdön ihan suhteellisen helposti. 

Oikeastaan vastauksesi kuvasti juuri sitä mitä yritin sanoa, tiedän että moni vähättelee epäoikeutetusti opettajien homman rankkuutta, mutta vähintään yhtä lailla opettajilla on kovin usein tarve väittää, että oma työ olisi aivan uniikilla tavalla raskasta. En oikein usko että on. Kuormittavammasta päästä toki varmasti, mutta ei mikään ainutlaatuinen poikkeustapaus. Pidemmät vapaat auttavat varmasti kompensoimaan hieman (niitä ei juuri millään muulla runsaasti kuormittavalla alalla ole), mutta en toki väitä että ne korjaavat tilanteen. 

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kaikki työt eivät varmasti ole niin raskaita, puhuin monista töistä, en kaikista töistä. Sinun entinen työsi ei tainnut tosiaan olla ihan raskaimmasta päästä. Ei ole olleet minunkaan välikaishommat varmasti yhtä raskaita kuin opettajan työ.

Monilla muillakin aloilla kuin opettajilla muutos on ollut nopea. Itse valmistuin 12 vuotta sitten paljon henkisesti helpompaan hommaan kuin missä nyt olen, vaikka työ on sama. Muutos on ollut reilun viiden vuoden aikana aivan huima - osin samoista syistä kuin opettajilla, samat muutokset heijastuu moniin aloihin. 

Erittäin monessa työssä muuten virheillä voi olla isot seuraukset. Esimerkiksi omassa työssäni mokat voivat aiheuttaa oman tai jonkun muun hengenlähdön ihan suhteellisen helposti. 

Oikeastaan vastauksesi kuvasti juuri sitä mitä yritin sanoa, tiedän että moni vähättelee epäoikeutetusti opettajien homman rankkuutta, mutta vähintään yhtä lailla opettajilla on kovin usein tarve väittää, että oma työ olisi aivan uniikilla tavalla raskasta. En oikein usko että on. Kuormittavammasta päästä toki varmasti, mutta ei mikään ainutlaatuinen poikkeustapaus. Pidemmät vapaat auttavat varmasti kompensoimaan hieman (niitä ei juuri millään muulla runsaasti kuormittavalla alalla ole), mutta en toki väitä että ne korjaavat tilanteen. 

Kerro toki mitä sinun duunisi on, ja sitten voidaankin ronkkia sinun työsi raskautta.

Eli kerro toki. 

Tässä peruskoulun aineenopettajan terveiset:

Kuormittavinta työssäni on se, että minulla ei ole aikaa tehdä työtäni niin hyvin kuin haluaisin tai edes hyvin. Ideoita on mutta ei koskaan riittävästi aikaa niiden toteuttamiseen. Haluaisin tukea jokaisen oppimista ja itsetuntoa parhaani mukaan, mutta hommaa on tehtävä liukuhihnameiningillä.

Koska väsynyt ope ei jaksa inspiroida ja innostaa oppilaitaan, tunneista tulee entistä levottomampia, oppimistuloksista entistä heikompia, oppilaista entistä turhautuneempia. Näin kierre on valmis ja ope uupuu entisestään.

Raskasta on myös se, että tunnilla täyty olla koko ajan valppaana. Teinit testaavat rajojaan, hakevat huomiota, ovat joskus todella ilkeitä. Toisaalta moni on ahdistunut tai masentunut. Heitäkin pitää huomioida. Moni ottaa raskaasti huonot arvosanat. Kavereiden kanssa riitoja jne. Päivä on täynnä erilaisten voimakkaiden tunnereaktioiden vastaanottamista.

Muistettavia pikkuasioita ja isoja asioita on paljon. Jatkuvasti huono omatunto siitä, että jonkin asian hoitaminen on kestänyt liian kauan tai kokonaan unohtunut. Digitekniikassa paljon uutta opeteltavaa. Aikaa menee paljon kaikenlaiseen säätämiseen.

Vanhemmilla ja oppilailla itsellään monenlaisia vaatimuksia siitä, miten opetusta tulisi räätälöidä juuri heille sopivaksi.

Edelleen työssä on paljon hyviä puolia, kuten kaikki spontaani hauskuus ja ihanat oppilaat, kehittymisen näkeminen, mahdollisuus luovuuteen ja työn vaihtelevuuteen.

Mutta sellaisina viikoina, kun on raatanut aamusta iltaan, hoitanut omaa elämäänsä siinä sivussa, kuunnellut monenmoista veetuilua eri suunnilta ja huomaa, ettei palkka riitä siihen, että saisi auton vietyä korjattavaksi, alkaa toisinaan miettiä, mikä on tämän kaiken tarkoitus ja onko olemassa toisenkinlainen tapa elää.