Lue keskustelun säännöt.
Kiira Korpi: ”Voin valita keitä kelpuutan elämääni.”
29.09.2021 |
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008294379.html
Tuossa vielä juttu, mistä otsikko on lainattu. Miten tuo tuntuu kauhean tylyltä ja kylmältä ajattelutavalta, joka toki hyvin valloillaan tänä päivänä. En tietenkään tiedä mitä kaikkea Kiira tuolla tarkoittaa, mutta ylipäänsä se että nykyään on muotia valitaan kaverit. Otetaan vaan ne hyvällä energialla varustetut positiiviset tyypit ympärille. Ne keillä menee huonosti, on masennusta, muita mielenterveysongelmia ym jätetään pärjäämään yksin. Ehkä Kiira ei tarkoita asiaa ihan näin, mutta tosi paljon nykyään toitotetaan sitä avoimesti kuinka valitaan elämään vain ne ihmiset kenestä tulee hyvä fiilis. Et tavallaan otetaan vaan, ei olla valmiita antamaan mitään. Mielipiteitä?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No taas haukutaan mt-ongelmaiset, ujot ym. täällä. Narskut jotka kannattaisi karsia alkuunsa pois aiheuttaa niitä mt-ongelmia muille. Tuon kun olisi itse tajunnut tarpeeksi aikaisin, karsia sadistiset psyko-narsut elämästään, niin olisi nimenomaan välttynyt niiltä mt-ongelmilta itse eikä tarvinnut uhrata itseään ja elämäänsä muiden ilmaisena 24/7 valmiudessa päivystävänä ilmais-psykologina ,auttajana ja kuuntelijana.
Omien ongelmien tullessa oletkin sitten täysin yksin. Ja huonompi homma, jos syntyykin jo narskujen keskuuteen, siinä ei vauvana voi oikein karsia narsistisia energiavampyyreita luotaan pois. Eikä niistä pääse edes aikuisenakaan eroon, kun ovat jo imeneet ihmisen kuiviin. Ja nykyäänhän ainakin ollaan tekemisissä vain ihmisten kanssa joista voi jotenkin hyötyä, narsistinen koko ns. yhteiskunta!
Tämä. Ollaan todella tekemisissä vaan niiden kanssa, joista voidaan hyötyä jotenkin. Ei tarvitse auttaa ketään avun tarpeessa olevia. Koska hyvänen aika, MINULLA on oikeus olla auttamatta! O tempora o mores…
Ovatko ystävyyssuhteet mielestäsi olemassa ensisijaisesti auttamista varten? Erikoinen ajattelumalli. Ainakin minulle ystävät ovat ihmisiä, joiden kanssa on kiva viettää aikaa, ja kummankin on tarkoitus saada siitä vuorovaikutuksesta hyvä mieli. Ei nyt tule äkkiseltään mieleen, mihin minä tarvitsisin ystävien apua? Olen tähän ikään mennessä kokenut aika tavalla sekä psyykkistä että fyysistä sairautta, enkä ole vielä kertaakaan tarvinnut apua ystäviltä.
Tällä hetkellä olen itse asiassa valinnut elää ilman ystäviä. Joku jo kirjoitti, että ihmiset pystyvät noin viiteen oikeasti läheiseen ihmissuhteeseen. Huomasin tuon itse, alkoi tuntua siltä, että ystävyyssuhteiden ylläpito vie vain energiaa niistä tärkeimmistä ihmissuhteista, eli suhteesta, mieheeni, lapsiini, vanhempiini ja sisaruksiini. Meillä kaikilla kun ei ole loputtomia voimavaroja sosiaaliseen kanssakäymiseen, vaan yksinoloakin tarvitaan. Silloin on pakko tehdä valintoja.
Mutta todella outoa ajatella, että ystävyys olisi joku hyötymissuhde, jota mitataan sillä että autetaanko vai ei.
'
Kyllä minun mielestäni ystävyyteen kuuluu myös toisen auttaminen ja tukeminen silloin kun siihen tarvetta on. Sitähän on tapana sanoakin, että hädässä ystävä tunnetaan.
Jos lähtökohtana on se, että kanssakäymisen tulee olla aina hyvää mieltä tuottavaa, niin silloin on kyse hyvin pinnallisesta ystävyydestä. Ja juuri sellainenhan on tavallaan hyötymissuhde, koska siinä ei kummankaan tarvitse oikeasti antaa mitään. Kumpikin vain ottaa, eli hakee hyvää mieltä.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sellainen "ystävyyssuhde" kävisi äkkiä raskaaksi, jossa vain pitäisi koko ajan huolehtia ja auttaa. Sitä varten on ammattilaiset. Ja monella se tärkein ystäväpiiri on oikeasti oma perhe, puoliso ja lähisuku. Olisi kummallista siinä tapauksessa jos ystävä vaatisi jatkuvaa auttamista ja sitoutumista suorastaan.
Ystävällinen voi olla kaikille ihmisille. Ystäviksi valikoituu sellaisia ihmisiä, joiden kanssa on jotakin yhteistä, puhumista, ymmärrystä ym.
Musta tämä "ihminen saa valita seuransa" -hokema kuulostaa tyhmän mustavalkoiselta ja on kaiken lisäksi kulunut hokema. Tietenkin sitä kannattaa välillä pysähtyä pohtimaan, omaa elämäänsä. Vaikka opiskelisi kuinka psykologiaa jne. en ikinä ottaisi vastaan tällaisia täsmäneuvoja juuri eronneelta, omaa kriisiään läpikäyvältä ja omassa tilanteessaan suuria oivaltavalta luistelijalta. Ihan oikeesti, se mikä sopii Kiiralle nyt, ei välttämättä sovi kaikille kaikissa tilanteissa ja siksi artikkelin yleistys on mielestäni ns. höhlää. Ei ehkä korvenkaan perimmäinen ajatus, henkilökohtainen.