Lue keskustelun säännöt.
Kiira Korpi: ”Voin valita keitä kelpuutan elämääni.”
29.09.2021 |
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000008294379.html
Tuossa vielä juttu, mistä otsikko on lainattu. Miten tuo tuntuu kauhean tylyltä ja kylmältä ajattelutavalta, joka toki hyvin valloillaan tänä päivänä. En tietenkään tiedä mitä kaikkea Kiira tuolla tarkoittaa, mutta ylipäänsä se että nykyään on muotia valitaan kaverit. Otetaan vaan ne hyvällä energialla varustetut positiiviset tyypit ympärille. Ne keillä menee huonosti, on masennusta, muita mielenterveysongelmia ym jätetään pärjäämään yksin. Ehkä Kiira ei tarkoita asiaa ihan näin, mutta tosi paljon nykyään toitotetaan sitä avoimesti kuinka valitaan elämään vain ne ihmiset kenestä tulee hyvä fiilis. Et tavallaan otetaan vaan, ei olla valmiita antamaan mitään. Mielipiteitä?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Me mielenterveysongelmaiset nimenomaan valitaan just ne ihmiset, jotka ei lisää pahaa mieltä.
TÄMÄ!
Yhtään itsestäni pahasti ajattelevaa/sanovaa en lähelleni enää laske.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät nykyään enää sitoudu ihmissuhteisiin tai yhteisöihin, vaan kaikki on pikaruokaa. Suomi on super-individualismin kultamaa, eikä täällä jakseta tehdä toisten eteen oikein mitään. Monissa muissa maissa pidetään huolta niistä ihmisistä, jotka kohtalo on eteen tuonut. Ihmisten kanssa riidellään ja sitten sovitaan, mutta ketään ei hylätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole järkeä kerätä ympärillee ihmisiä, jotka vievät voimia.
Mitäs sitten kun itselläsi jossain vaiheessa elämässä menee huonommin ja tarvisit ehkä vähän lähimmäisen tukea? On ok että jäät yksin? Vai onko se tosiaan tänä päivänä niin, että on ihan ok ottaa vaan ja olettaa että saa kaiken, antamatta itse mitään.
Kiira on kaunis, varaks, tunnettu,suosittu ja omaa hyvän tukiverokosteon.Tälläiset ihmiset eivät koskaan jää yksin ja juuri siksi voivat valita ystävänsä.
Lucky her
Toivotaan, että joku kelpuuttaa Kiiran elämäänsä.
Vaikuttivat ainakin ulkonaisesti oikein unelmaparilta. Kaunis nainen, komea mies. Vertaiset saivat toisensa.
Mutta totuus on usein toinen. Toivon Kiiralle kaikkea hyvää elämään! Varmasti sitä on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ainakaan kelpuuta noin pinnallista ihmistä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät nykyään enää sitoudu ihmissuhteisiin tai yhteisöihin, vaan kaikki on pikaruokaa. Suomi on super-individualismin kultamaa, eikä täällä jakseta tehdä toisten eteen oikein mitään. Monissa muissa maissa pidetään huolta niistä ihmisistä, jotka kohtalo on eteen tuonut. Ihmisten kanssa riidellään ja sitten sovitaan, mutta ketään ei hylätä.
Tämä totta. Ja jos tehdään toisen eteen jotain, pitää se korvata tai tehdä vastapalvelus. Puhutaan aina rahasta. Kyse ei nyt kuitenkaan hyväksikäytöstä.
Ihmetyttää myös halveksiva suhtautuminen ikääntyviin ja iäkkäisiin ihmisiin. Mummotellaan jo nelikymppisiä naisia. Lapsentekoikäkin on palstan mukaan alle 30 vuotta.
Muualla kunnioitetaan esim. isovanhempia ja useampi sukupolvi asuu saman katon alla jopa. Täällä kytätään vaan perintöä, muuten saa vanhus vaikka muumioitua kämppäänsä. (Poikkeuksiakin on tietty).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos joskus vaikka saa lapsen jolla on jotain erityispiirteitä, sitten on pakko valita se lapsi... eli ei aina voi valita sitä mitä haluaa.
Miettikää: Kiira Korpi ja Cheek. Vähånkö olisi hyvä setti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä42257 kirjoitti:
Empiiristen havaintojeni perusteella ne, jotka sanovat asioita kuten "en halua ympärilleni ihmisiä, jotka vievät voimia", "haluan piirini koostuvan positiivisista ihmisistä" yms, ovat yllättävän usein juuri niitä, jotka tuovat mukanaan toksisuutta ja negatiivista energiaa minne ikinä menevätkin.
Olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää: Kiira Korpi ja Cheek. Vähånkö olisi hyvä setti.
No entä Kiira ja kalpeanaama Paleface. Hommaavat sitten siihen Chisun vielä kolmioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole järkeä kerätä ympärillee ihmisiä, jotka vievät voimia.
Mitäs sitten kun itselläsi jossain vaiheessa elämässä menee huonommin ja tarvisit ehkä vähän lähimmäisen tukea? On ok että jäät yksin? Vai onko se tosiaan tänä päivänä niin, että on ihan ok ottaa vaan ja olettaa että saa kaiken, antamatta itse mitään.
Kiira on kaunis, varaks, tunnettu,suosittu ja omaa hyvän tukiverokosteon.Tälläiset ihmiset eivät koskaan jää yksin ja juuri siksi voivat valita ystävänsä.
Lucky her
Kirjoitatko johonkin lehteen? Oot Kiiran tukiverkostoa?
Haluuks joku tällä, että kokee itsensä ulkopuoliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me mielenterveysongelmaiset nimenomaan valitaan just ne ihmiset, jotka ei lisää pahaa mieltä.
Nähny kyllä mentaalitapauksia jotka vievät alemmas vaan porukkaa kun sekoilee keskenään todellisuudesta, itse luulevat että kaikki on ok.
Itse en kelpuuta Kiiraa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin. Mutta miksi ympärilläni pitäisi olla ihmisiä, jotka esim. lannistavat minua ja joista itse masennun? Jos en itse pidä huolta hyvinvoinnistani, ei sitä kukaan muukaan tee.
Ehkä tää on sitä kun tänä päivänä nuoremmat ihmiset ei kestä vastoinkäymisiä yhtään? Itse olen jo lähemmäs 40v ja tosi vaikeaa ymmärtää. Hädässä ystävä tunnetaan.
Oman hyvinvoinnin toitottaminen lähtee ihan psykologeiltakin. Olen ollut nyt kohta vuoden työyhteisövalmennuksessa. Tsiisus mitä sontaa: Pidä huolta itsestäsi syömällä terveellisesti, ulkoilemalla, päivittäisillä meditaatiohetkillä, nukkumalla riittävästi jne. Aika lapsellista. Jos töissä on raskasta, niin miten ihmeessä se poistuu esim. meditoimalla. Me ollaan jouduttu aikuiset ihmiset siellä valmennuksessa kuvittelemaan, miten huolet lipuu pois ja ne hyvästellään kuin syksyn lehdet joen virtauksen mukana. Huhhahhei, sinne meni huolet, mutta heti valmennuspäivän jälkeen hukkuu töihin.
Sitten tämä valmentajan viljelemä teesi, että ei tarvitse olla työpaikalla ystävä, mutta pitää käyttäytyä asiallisesti. Höpöhöpö! Mistä lähtien työpaikalla ei tarvitse olla ystävä toiselle? Siitä se yhteys lähtee, että koetaan olevamme samaa porukkaa ja käyttäydytään siten kuin olisimme ystäviä, emmekä vihollisia.
Meillä on työyksikkö, jossa on alle 20 ihmistä. Se psykologi/ psykoterapeutti (vai mikä sen valmentajan pohjakoulutus nyt onkaan) on ihan pihalla, miten ihmisen on hyvä olla töissä. Ensinnäkin työtaakka sopivaksi! Toiseksi lopetetaan se turha muuttelu ja kiihtyvä muutospaine, kun ei ole ehtinyt kunnolla omaksua entisiäkään muutoksia, niin heti työnnetään uutta joka tuutista. Kolmanneksi ei tärkeillä töissä vaan ollaan työkavereita ja aidosti ystävällisiä toisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän pointin. Mutta miksi ympärilläni pitäisi olla ihmisiä, jotka esim. lannistavat minua ja joista itse masennun? Jos en itse pidä huolta hyvinvoinnistani, ei sitä kukaan muukaan tee.
Ehkä tää on sitä kun tänä päivänä nuoremmat ihmiset ei kestä vastoinkäymisiä yhtään? Itse olen jo lähemmäs 40v ja tosi vaikeaa ymmärtää. Hädässä ystävä tunnetaan.
Oman hyvinvoinnin toitottaminen lähtee ihan psykologeiltakin. Olen ollut nyt kohta vuoden työyhteisövalmennuksessa. Tsiisus mitä sontaa: Pidä huolta itsestäsi syömällä terveellisesti, ulkoilemalla, päivittäisillä meditaatiohetkillä, nukkumalla riittävästi jne. Aika lapsellista. Jos töissä on raskasta, niin miten ihmeessä se poistuu esim. meditoimalla. Me ollaan jouduttu aikuiset ihmiset siellä valmennuksessa kuvittelemaan, miten huolet lipuu pois ja ne hyvästellään kuin syksyn lehdet joen virtauksen mukana. Huhhahhei, sinne meni huolet, mutta heti valmennuspäivän jälkeen hukkuu töihin.
Sitten tämä valmentajan viljelemä teesi, että ei tarvitse olla työpaikalla ystävä, mutta pitää käyttäytyä asiallisesti. Höpöhöpö! Mistä lähtien työpaikalla ei tarvitse olla ystävä toiselle? Siitä se yhteys lähtee, että koetaan olevamme samaa porukkaa ja käyttäydytään siten kuin olisimme ystäviä, emmekä vihollisia.
Meillä on työyksikkö, jossa on alle 20 ihmistä. Se psykologi/ psykoterapeutti (vai mikä sen valmentajan pohjakoulutus nyt onkaan) on ihan pihalla, miten ihmisen on hyvä olla töissä. Ensinnäkin työtaakka sopivaksi! Toiseksi lopetetaan se turha muuttelu ja kiihtyvä muutospaine, kun ei ole ehtinyt kunnolla omaksua entisiäkään muutoksia, niin heti työnnetään uutta joka tuutista. Kolmanneksi ei tärkeillä töissä vaan ollaan työkavereita ja aidosti ystävällisiä toisille.
Odotan innolla, että nämäkin päivänselvät asiat joku hieno ihminen tulee selittämään kapulakielellä HS Visioon uusina mullistavina oivalluksina. :D
Vierailija kirjoitti:
Miettikää: Kiira Korpi ja Cheek. Vähånkö olisi hyvä setti.
Kiiralla paras tie onneen olisi nyt olla moderni ja ottaa joku rouvasihminen kainaloonsa. Tie kuuluisuuteen taattua, media rakastaisi häntä. Lapsen voisi vaikka keinohedelmöittää tai adoptoida.
Kuka olisi sopiva?
Ei tule tuosta Korven Kiirasta kovinkaan tasapainoista oloa.
Muiden vika, muiden syy.
Empiiristen havaintojeni perusteella ne, jotka sanovat asioita kuten "en halua ympärilleni ihmisiä, jotka vievät voimia", "haluan piirini koostuvan positiivisista ihmisistä" yms, ovat yllättävän usein juuri niitä, jotka tuovat mukanaan toksisuutta ja negatiivista energiaa minne ikinä menevätkin.