Avoinsuhde. Onnistuuko?

Näin munkin eksäni hoki aikansa, en tosin antanut lupaa siihen. Lopulta herran käytös näytti, että tällä tyylillä edetään - flirttaillaan kaikille avoimesti, puhutaan toisista naisista ja mietin vain miten pitkälle se olisi mennyt jopa silmieni alla jos joku olisi päästänyt. Miesparka kun ei laisinkaan tiennyt miten pellenä sitä pidettiin sen läpinäkyvän käytöksen takia; Sitten kun itse järkiinnyin ja aloin tehdä lähtöä suhteesta, ja aloin käyttäytyä samalla tavalla kuin mies, niin siihen loppuivat puheet avoimesta suhteesta. Eli siis, älä suostu tai etsi seuraa jostain muualta. Ihan turha tuhlata aikaa sitoutumattomiin tyyppeihin.  

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:08"]

Fyysisellä tasolla tilanne on aivan toinen: jos olet viettämässä aikaa tai harrastamassa seksiä jonkun kanssa, et voi olla samaan aikaan toisen kanssa (ellette ole kaikki keskenänne tasaveroisessa suhteessa ja harrasta seksiäkin kaikki yhdessä - oletan että sellaisesta tässä ei nyt ole kysymys). Silloin se suhteen ulkopuolinen seksi faktisesti on pois omalta kumppanilta. 

[/quote]

No mutta eihän se kumppani muutenkaan ole sinun seurassasi 100% ajastaan? Fyysisesti on minulta ihan yhtä paljon pois, jos puolisoni on jonkun kaverinsa kanssa yön bailaamassa tai vaikka vanhempiensa luona kyläilemässä, tai sitten jonkun toisen luona panemassa ja nukkumassa sylikkäin. Oli hän missä noissa vaan, kun hän tulee seuraavana päivänä kotiin, hän rakastaa minua kuten aina ennenkin, ottaa syliin ja pussaa ja sekstailee tai ei sekstaile -eihän me joka päivä panna muutenkaan.

Kyllä se ongelma on ihan oikeasti vaan minun päässäni, minun pelossani koskien tätä: "hän tulee seuraavana päivänä kotiin, hän rakastaa minua kuten aina ennenkin, ottaa syliin ja pussaa ja sekstailee". Pelko siitä, että tuota ei tapahdukaan jos annan miehelle "luvan" käydä muissa -vaikka järjellä tiedän että voihan se suhde päättyä "suljettunakin suhteena". Se on vaan minun itselleni luoma illuusio, että rajoittamalla miestä voin pitää hänet itselläni ikuisesti, mutta silti pelkään niin paljon etten pysty rikkomaan tätä illuusiota.

Mutta järki ja tunteet ei aina kulje ihan käsi kädessä. Vaikka miten pitäisin järkevänä ja parhaimpana ratkaisuna avointa rajoittamatonta suhdetta, ei tämä tunnepuoli ja tunteiden käsittelytasoni ole ihan samalla polulla vielä. Mutta ehkä vielä joskus, sitten vanhempana ja viisaampana :)

2

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:28"]

Uusi poikaystäväni haluaa avoimen suhteen. Eli ajatuksena näyttäisi olevan, että molemmilla voisi olla suhteessa muitakin seksikumppaneita. En oikein tiedä onko musta siihen.

Onko jollakin kokemuksia? Onnistuuko?

[/quote]

Itse varmaan tiedät,kuinka tärkeää yksiavioisuus sinulle on,ei me sitä voida sanoa kertomasi perusteella. Itse en ainakaan pystyisi jakamaan rakastamaani miestä muiden naisten kanssa,en lähtisi edes yrittämään tuollaista järjestelyä koska tiedän,että pahoittaisin mieleni. Miehen ehdotus kuulostaa siltä,että haluaa sekä syödä että säästää kakun:haluaa parisuhteen edut,mutta viettää myös villiä sinkkuelämää. Jos ratkaisu ei tunnu sinusta omalta,älä suostu siihen.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 14:38"]No mutta eihän se kumppani muutenkaan ole sinun seurassasi 100% ajastaan? Fyysisesti on minulta ihan yhtä paljon pois, jos puolisoni on jonkun kaverinsa kanssa yön bailaamassa tai vaikka vanhempiensa luona kyläilemässä, tai sitten jonkun toisen luona panemassa ja nukkumassa sylikkäin. [/quote]

Ota huomioon, että kumppani käyttää aikaa vanhempien luona kyläilyyn, ystävien tapaamiseen, harrastuksiin jne. myös avoimessa suhteessa. Suhteen ulkopuolinen seksi ei tod. näk. ole ajallisesti pois ainoastaan noista muista toiminnoista, vaan myös alkup. parin yhdessäolosta. Useimmilla pareilla se yhdessäoloaika on jo ei-avoimissakin suhteissa kortilla. Harva on valmis sanomaan vaikkapa vanhemmilleen, että ei, en ehdikään nyt enää kyläillä teidän luonanne, kun haluan käydä panemassa Pirkkoa, ja varaankin tästedes sen teillä käymiseen kuluvan ajan siihen. Kaikki harrastaminen on aina pois jostain.

Kysymys ei myöskään ole ainoastaan siitä ajasta, joka on jostain pois, vaan lisäksi kiintymyksestä (joka on eri asia kuin rakkaus). Seksi lisää kiintymystä sitä harrastavien välillä, ja tämä on pois alkuperäisen parin välisestä kiintymyksestä. Kyseessä on kontrastivaikutus, jota on paljon tutkittu tieteellisesti, tosin ei juuri tässä asiayhteydessä. Mutta se pätee silti tähänkin: kun ihmisen elämään tulee uusi, juuri sillä hetkellä häntä kovasti miellyttävä ihminen, jonka kanssa harrastetaan seksiä ensimmäisiä kertoja, se tuntuu todella kivalta ja ihanalta (= alkuhuuma). Tämän seurauksena oma vanha suhde tuntuu yhdentekevämmältä kuin se tuntuisi ilman tätä kontrastivaikutusta. Kuitenkaan tuo alkuhuuma ei perustu tosiasioihin vaan on eräänlainen hetkellinen mielenhäiriö. Sen biologinen tarkoitus on ajaa pari mahdollisimman voimakkaasti yhteen, jotta nämä jaksaisivat huolehtia yhdessä tulevasta jälkikasvustaan riittävän pitkään. Vaikka sitä jälkikasvua ei yleensä uuden seksikumppanin kanssa hankitakaan, efekti on ja toimii siitä huolimatta.

Kun aikaa on vähemmän jaettavaksi eri ihmisten kesken, vanhan puolison osa saattaa muuttua sellaiseksi, että hänen täytyy erikseen vaatia kumppaniaan viettämään kanssaan aikaa, tai muuten sitä yhteistä aikaa ei löydykään. Tämä aiheuttaa turvattomuuden tunnetta ja tietenkin heikentää parin välistä henkistä sidettä. Omasta mielestäni ideaalimpi malli on sellainen, että aikaa on riittävästi, ja puolison kanssa tulee siksi luonnostaan vietettyä yhteistä aikaa silloinkin, kun se ei olisi itselle se houkuttelevin vaihtoehto. Jokaisessa suhteessa tulee tällaisia kausia eteen, ja suhteen jatkuvuus on helpompaa varmistaa, jos niitä ulkopuolisia houkutuksia ei ole jatkuvasti enemmän kuin mihin ehtii osallistua.

Harrastukset ja kaverien näkemiset eivät parisuhdetta uhkaa samalla tavalla helposti, koska harrastus ei voi kuitenkaan tarjota uutta parisuhdetta vanhan tilalle. Toki liika harrastaminenkin on riski, jos se jatkuu pitkään kovin intensiivisenä ja siihen paetaan oman parisuhteen haasteita.

Ihmisillä on monesti ylimitoitetut luulot siitä, kuinka kattavasti he kykenevät tätä biologista mekanismia kontrolloimaan. Monet pettäjätkin selittävät aluksi, että sivusuhde on "vain seksiä". Ja sitten myöhemmin ollaan itsekin yllättyneitä kun ollaan rikkomassa omaa perhettä sen sivusuhteen vuoksi, kun yhtäkkiä alkoikin jostain syystä tehdä mieli tehdä muutakin sen uuden kanssa. Ei ollut tarkoitus, en koskaan olisi voinut kuvitella että minulle käy näin, jne. ovat usein kuultuja kommentteja.

Itse olisin valmis sallimaan miehelleni tarvittaessa mm. prostituutiopalvelujen käyttämisen, mutta en seksisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, johon tämä on jo valmiiksi ihastunut ja josta voisi teoriassa tulla hänelle elämänkumppani. En siis ole erityisen mustasukkainen tai omistushaluinen sinänsä - haluan vain pyrkiä elämään siten, että parisuhteeni kestää koko loppuelämäni ajan. Muunlaiseen parisuhteeseen en haluaisi itse osallistua, enkä varsinkaan lähtisi tekemään lapsia miehelle, jonka sitoutuminen suhteeseen loppuelämäksi olisi epävarmalla pohjalla. Se on kuitenkin itselleni naisena niin suuri uhraus, jota ei voi perua enää sitten kun miehellä mieli muuttuukin.

En suostuisi. Jos ylipäänsä aloitan seurustelun, teen sen juuri seksin takia. Kaikkea muuta saa kavereilta, seuraa, bilekavereita, kotiapua (vuorotellen), avecin juhliin jne. Seksiä en halua kavereilta, se pilaisi kaiken enkä välitä yhden illan jutuistakaan. Minusta seksi on ihana kahden välinen asia, siinä on syvää luottamusta lämpöä ja läheisyyttä ja se erottaa seurustelun muista ihmissuhteista. Ja jos tulee sanaharkkaa, viimeistään seksinkaipuu auttaa kummasti sovinnon teossa. Liima joka pitää suhteen hehkeänä.

Voi onnistua ja voit onnistua henkisessä kasvussa tämän suhteen, mutta ei se varmasti helppoa ole. Vaatii luottamusta ja rehellisyyttä, ja sitä ettei olla mustasukkaisia ja omistushaluisia.

Ap, minä taistelen juuri samojen ajatuksien ja tunteiden kanssa omassa suhteessani. Tiedän, että se voi onnistua, tottakai voi, ja ihan todella haluaisin saada sen onnistumaan, mutta tiedän myös etten ole siihen vielä valmis. Vaatii hirveästi töitä, itsetutkiskelua ja henkistä kasvua, omien pelkojen voittamista. Vielä toistaiseksi pelkään liikaa yksin jäämistä, joka aiheuttaa mustasukkaisuutta ja omistushalua. Mutta sitten kun oikeasti sekä järki- että tunnetasolla tajuaa, ettei voi omistaa ja omia toista henkilöä ja hänen tunteitaan, ja ettei oma onnellisuutesi ole sen toisen ihmisen vastuulla, vaan ymmärrät, että voit ja osaat olla onnellinen yksinkin, ilman häntä. Ja kun ymmärtää, ettei rakkauden määrä ole vakio! Rakkautta riittää kaikille yhtä aikaa eikä toisen henkilön rakastaminen ole pois siitä rakkauden määrästä mitä sinä saat. Mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän on rakkautta jaettavana. Nämä kun ymmärtää ja osaa itse elää niiden mukaan, sitten avoin suhde toimii :)

Avoin suhde on mielestäni se kaikista paras vaihtoehto: rakkaus ei rajoita toista henkilöä, pelko rajoittaa. Jos molemmat rakastavat täysiä ilman pelkoa, ei ole syytä rajoittaa toisen tekoja ja tunteita. Mutta kyllä minä tiedän ja koen, että helpommin sanottu kuin tehty -pelko (varsinkin turha pelko) jyrää helposti järjellisen ajattelun ja rakkauden yli.

Tsemppiä ap. Tämä todellakin on iso henkisen kasvun paikka, eikä varmasti helppoa. Pohdit asiaa kuitenkin tosi asiallisesti ja aikuismaisesti ilman valtavaa tunnekuohua, se on jo hyvä alku.

Jos haluat jutella jossain privaatisti tästä, niin voisi olla kiva vaihtaa ajatuksia.

[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 13:54"]

Ja kun ymmärtää, ettei rakkauden määrä ole vakio! Rakkautta riittää kaikille yhtä aikaa eikä toisen henkilön rakastaminen ole pois siitä rakkauden määrästä mitä sinä saat. Mitä enemmän rakastaa, sitä enemmän on rakkautta jaettavana. Nämä kun ymmärtää ja osaa itse elää niiden mukaan, sitten avoin suhde toimii :)[/quote]

Minäkin uskon, että jonkun ihmisen rakastaminen ei ole henkisellä tasolla pois jonkun toisen ihmisen rakastamisesta. MUTTA: parisuhde on käytännössä muutakin kuin sitä henkisen tason rakastamista. Fyysisellä tasolla tilanne on aivan toinen: jos olet viettämässä aikaa tai harrastamassa seksiä jonkun kanssa, et voi olla samaan aikaan toisen kanssa (ellette ole kaikki keskenänne tasaveroisessa suhteessa ja harrasta seksiäkin kaikki yhdessä - oletan että sellaisesta tässä ei nyt ole kysymys). Silloin se suhteen ulkopuolinen seksi faktisesti on pois omalta kumppanilta. Hyvä seksi myös aiheuttaa yhteen liimautumisen tunteita, halua viettää aina vain enemmän ja enemmän aikaa partnerin kanssa. Se joko on pois omasta parisuhteesta tai sitten aiheuttaa onnellisuushäiriötä tämän motiivikonfliktin keskellä taistelevalle ihmiselle, tai sekä että.

Efektin olemassaolo on helpompi havaita, jos viemme teorian äärimmäisyyksiin. Kuvitellaan, että X:llä ja Y:llä on avoin suhde, jossa molemmilla on 100 suhteen ulkopuolista seksikumppania, joiden kaikkien kanssa seksiä haluttaisiin harrastaa säännöllisesti. Jokainen ymmärtää, että tällaisessa tilanteessa riittää omalle kumppanille niin vähän aikaa, että suhteesta muodostuu täysin erilainen ja paljon henkisesti pinnallisempi verrattuna vaihtoehtoon, jossa X ja Y olisivat vain toistensa kanssa.

Jokainen pääsuhteen ulkopuolinen suhde vie tilannetta askeleen verran kohti tuota ääriesimerkkiä. Mitä ihanamman ihmisen ottaa kolmanneksi pyöräksi ja mitä hienompaa seksi hänen kanssaan on, sitä enemmän tämä vaurioittaa pääsuhdetta. Siksi ko. rakennelma on mielestäni lähtökohtaisesti ikään kuin viritetty jos ei epäonnistumaan niin ainakin toimimaan epäoptimaalisesti. En itse ehdoin tahdoin perustaisi omaa elämääni tällaisen rakennelman varaan.

Silloin, kun ollaan nuoria ja onnellisia ja kaikki on hyvin, tuo voi tuntua kokeilemisen arvoiselta, mutta kun elämä heittelee, suhteen osapuolet vanhenevat ja kokevat kovia, tulee lapsia ja muuta stressiä, ja tarvitaan sitä sitoutumista suhteeseen silloinkin kun se maistuu puhtaalta paskalta, en haluaisi että tarjolla olisi ulkopuolisia houkutuksia. Ihminen ei useimmiten ole niin vahva, että osaisi jättää tarttumatta niihin juuri sinä kaikkein heikoimpana hetkenään.

Mä ainakin suostuisin. Ainoa mikä mietityttäisi, että täytyy pystyä luottamaan että kumppani käyttää kondomia niiden muiden kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 18:05"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:55"]

Nauraisin makeasti jos joku minulle tuollaista ehdottaisi! En oikein ymmärrä miksi silloin pitää olla edes yhdessä, miksi toinen pitää sitoa suhteeseen jos halutaan kuitenkin käydä panemassa muita? Mikä suhteen syy oikein on? Vai olisiko se vain niin, että nainen ei saa käydä vieraissa, mutta mies saa jos siltä tuntuu? Naurettava juttu, ei toimi.

[/quote]

Esimerkiksi sen takia, että suhteen molemmat osapuolet ovat sitä mieltä, että seksi ja seksuaalisuus ei ole mitenkään erottamaton osa rakkautta ja näin ollen heille seksin harrastaminen jonkun toisen kanssa vaikuttaa kumppanin rakastamiseen yhtä paljon kuin sulkapallovuoro työkaverin kanssa.

[/quote]

Mutta tämähän ei ole totta. Seksissä ja erityisesti orgasmissa - toisin kuin siinä sulkapallossa - kehoon vapautuu hormoneja, jotka edesauttavat henkistä kiintymistä seksikumppaniin. 

2

Mulle avoin suhde on mahdottomuus. En vaan pystyis. Joko parisuhde tai satunnaisia irtosuhteita. Mites muilla?

Toimii, mutta vaatii onnistuakseen omistautumista ajatukselle. Ihan niin kuin mikä tahansa suhde. Parhaimmillaan silloin kun molemmilla on suurin piirtein yhtä paljon mahdollisuuksia ja vientiä kodin ulkopuolella.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 20:26"]

En suostuisi. Jos ylipäänsä aloitan seurustelun, teen sen juuri seksin takia. Kaikkea muuta saa kavereilta, seuraa, bilekavereita, kotiapua (vuorotellen), avecin juhliin jne. Seksiä en halua kavereilta, se pilaisi kaiken enkä välitä yhden illan jutuistakaan. Minusta seksi on ihana kahden välinen asia, siinä on syvää luottamusta lämpöä ja läheisyyttä ja se erottaa seurustelun muista ihmissuhteista. Ja jos tulee sanaharkkaa, viimeistään seksinkaipuu auttaa kummasti sovinnon teossa. Liima joka pitää suhteen hehkeänä.

[/quote]

Puit sanoiksi minunkin ajatukseni. Sepä se vasta ihanaa olisi, jos riidan jälkihoitoa harrastettaisiinkin jonkun ihan muun henkilön kuin sen riitakumppanin kanssa. Auttaisi varmasti oikein ihmeen tehokkaasti puhdistamaan ilmaa! Not.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 22:58"]

Voi onnistua ja voit onnistua henkisessä kasvussa tämän suhteen, mutta ei se varmasti helppoa ole. Vaatii luottamusta ja rehellisyyttä, ja sitä ettei olla mustasukkaisia ja omistushaluisia.

[/quote]

Minä tapasin miehen, joka eli avoimessa suhteessa. Suhde täytti mainitsemasi kriteerit. Ihastuin tähän mieheen ja hän minuun, mutta koska en halua osallistua pettämisiin, selvitin asian myös miehen kumppanilta, jonka mukaan hänelle oli aivan ok että harrastaisimme miehen kanssa seksiä. Heidän suhteensa oli kuulemma niin vahvalla pohjalla, ettei siihen väliin kukaan voisi tulla. Varoitin vielä heitä ja kerroin olevani itse asiasta eri mieltä: että nimenomaan seksin harrastaminen on omiaan lähentämään kahta ihmistä toisiinsa. Kumpikin vakuutti kaiken olevan ok, joten suostuin kuvioon "toiseksi naiseksi".

Eipä mennyt kuini pari kuukautta, kun heidän suhteensa oli jo niin huonossa hapessa, että miettivät eroa. Naisen mielestä mies oli alkanut vaikuttaa etäiseltä ja siltä, että joku muu oli hänen elämänsä tärkein ihminen. Mikä yllätys! Tahallani en miestä henkisesti vokotellut, mutta näin kävi kuitenkin. Lopetin yhteydenpidon siinä vaiheessa, kun mies sanoi haluavansa aloittaa suhteen minun kanssani. Minun mielestäni yksi suhde katsotaan ensin luonnolliseen loppuunsa asti, ja sen jälkeen voi miettiä sitten muuta. Toiseen ihastuminen ei minulle tarkoita olemassaolevan suhteen luonnollista loppua - vaan se, että henkilö elää mieluummin yksin kuin senhetkisen kumppaninsa kanssa. Kesken omasta suhteestaan lähtevää henkilöä en kelpuuta suhteeseen kanssani.

Tätä ohjenuoraa noudattamalla olen saanut onnellisen rakkauselämän, jota monet kadehtivat.

Vanhemmillani on avoin suhde. Isäni pitkäaikainen seksikumppani yhtäkkiä valehteli ehkäisystä jonka vuoksi minulla on sisarpuoli. Tuohon aikaan vakavin tartunta mitä baanalta sai oli raskauden lisäksi kuppa, tippuri ja herppes.

En usko avoimen suhteen oikeasti toimivan, ellei suhteessa keskinäinen rakkaus ole muuttunut lähinnä ystävyydeksi. Erityisesti en usko siihen silloin, jos se on vain toisen toivomus eikä siihen ole päädytty molempien halutessa samaa. Tuollaisessa tilanteessa se avoimuutta halunnut liihottelee kukasta kukkaan sitoutumatta keneenkään ja se vähemmän kiinnostunut ei saa suhteen avoimuudesta kuin haittaa.

En suosittele, ellei tämä ajatus ole tullut molemmille mieleen ennen asiasta keskutelemista. Poikkeuksen voisin tehdä jos toinen haluaa lopettaa seksin harrastamisen kokonaan ja tarjoaa tätä vaihtoehtona erolle. Silloinkin uusi suhde saattaa seksin kautta hajoittaa sen vanhan suhteen.

Numero kolmoselle. Olen saanut melko tiukan ja vähän uskonnonkin muovaaman kasvatuksen parisuhdeasioihin, ja omalla kohdalla tämä muottiin pakottaminen ja pakottautuminen aiheutti kasvavaa ahdistusta, kun tuntui, etten elä omaa elämääni vaan parisuhteessa suoritan jotain pitkäveteistä temppurataa. 

Iän karttuessa uskalsin miettiä enemmän, mitä juuri minä haluan ja mitä tarvitsen ollakseni onnellinen - tai edes tyytyväinen. Lopputuloksena ja ei-niin-kauniiden välivaiheiden kautta olen vihdoin tilanteessa, jossa kukaan ei pidä kirjaa siitä, montaako rakastan ja moniko minua pitää hyvänä. Vastaus on: riittävän moni. 

Uskalla ainakin kokeilla, jotta tiedät paremmin mitä haluat.

Elin tällaisessa suhteessa hetken, mutta kun poikaystäväni sai kuulla, että olin pannut toista miestä, hän halusi "tavallisen" suhteen:D miehet

Tutuissani on perhe, jossa on avoin suhde. Se on toiminut ihan hyvin jo yli 30 vuotta. Näin ainakin sivusta seuranneena on näyttänyt.

Toinen esimerkki on entinen työkaverini, joka oli melkoinen häntäheikki ja joka hameenhelman perässä. Hän valitti, ettei vaimo oikein hyväksy hänen toimiaan vaikka hänen sanonut "tee sinä samoin". Lienee esimerkki vale avoimesta suhteesta. Se mies oli muutenkin limanuljaska.