Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voihan gradu
20.11.2014 |
Olen nauttinut suunnattomasti opinnoistani, mutta nyt kun enää gradu on jäljellä, on alkanut todenteolla tökkiä. Masentaa. :( Enää tämä lopputyö on unelma-ammattiini valmistumisen esteenä. Mahdankohan ikinä valmistua. :(
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 17:58"]
En ole ihan varma, onko kannabis oikea ratkaisu. Eikös se tee ihmisestä flegmaattisen oleilijan? Jos kokaa ennemmin, vaikka puhdasta tavaraa ei taida näiltä leveysasteilta saada. No ei se liian puhdasta saa ollakaan, ettei henki lähde, mutta jos kuitenkin yli 5 prosenttia.
Asiaan. Vaihdetaan gradut. Kirjoittaisin mieluummin jonkun muun gradua kuin omaani, niin ilmeisesti aloittajakin. Tulosta syntyisi.
[/quote]
Joo, mäkään en ole tuosta kannabiksesta ihan varma. :D Punaviinin hyvät vaikutukset saattaisin vielä uskoa.
Haha, toi vaihtokauppajuttu voiskin toimia. :D Mutta pakko varmaan silti yrittää vain vääntää tämä oma työni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 18:00"]
Lue Graduttaa blogia. Se on huikea :D.
[/quote]
On! :D
Ap
Kiitti tsempeistä!!! T.nro 13,teijän kannustamina alankin tehdä vähän hommia! Tsemiä muillekin gradun tekijöille:)
No, ensinnäkin kannattaa unohtaa kaikki häpinät, että gradu syntyi helposti töiden ohella ja mitään yrittämättä arvosanaksi tuli melkein paras mahdollinen. Se tuskin pitää paikkansa.
Toiseksi, kannattaa ymmärtää, että alitajunnassa tiedät, etä gradun jälkeen voi olla tyhjä olo, tulevaisuus pelottaa ja tunne, että muut arvostelevat huonoa työtäsi, on aika kamala. Myöhemmin tehty gradu palkitsee sitäkin enemmän, koska itsetunto kohoaa siitä, että sai sen tehtyä. Ajattele sitä oloa myöhemmin, kun voit muistuttaa itsellesi, että olet niitä, jotka tekivät sen.
Kolmanneksi, minulla oli gradunteko vaiheessa harha, että kaikki pitää osata itse. Nyt olen ammattitutkija. Nykyään tiedän, että kaikki kirjoittaminen on ryhmätyötä. Oikeasti pyöritämme tekstejämme toinen toisillamme koko ajan, kyselemme kolleegoilta, onko joku sanamuoto sopiva, pyydämme apua lähdekirjallisuuden suhteen ja vinkkejä aineiston tulkitsemiseen. On nurinkursita, että graduvaiheessa luulin, että minun pitää osata nämä asiat ilman apua, kun silloinhan niitä vasta opettelee. Olin arka ja huonoitsetuntoinen ja luulin, että muut vain osaavat kaiken sen enkä kehdannut pyytää apua. Apua voi pyytää tiedekirjastoista, ohjaajilta, muilta opiskelijoilta, vaikka täältä vauvapalstalta!
Esimerkiksi hyviä otsikoita ja napakoita väliotsikoita mietiään usein ryhmässä eri vaihtoehtoja makustellen, ei ne tyhjästä synny!
Erittäin hyvä neuvo on tehdä lähdeluetteloa silloin kun ei muuhun pysty. Ja lisäksi on parempi kirjotittaa huonoa tekstiä kuin ei mitään tekstiä. Huonoa tekstiä ohjaaja voi kommentoida, olematonta tekstiä ei voi.
Pitkään luulin, että metodista kirjoittaminen on todella vaikeaa ja yritin vääntää sellaista tekstiä, jota ehkä alani suurimmat gurut tekevät eläkkeellä ollessaan tehdessään yhteenvetoa tieteellisestä urastaan. Sitten tajusin, että se voi olla hyvin kuvailevaa, ikään kuin kuvailisit jollekin toiselle, mitä oikein teet. Kuvailet koko ajan mitä teet ja mitä hyviä ja huonoja puolia tässä on työsi kannalta. Usein aluksi kannattaa kirjoittaa, mitä ET tee. Sinulle lienee ainakin selvää, mitä et tutki gradussasi, mitä metodia et käytä. Sitten käännät sen niin päin, että kerrotkin, mitä siis oikeasti teet.
Vähitellen kirjoittaessa ja lukiessa oppii muuttamaan oman tekstinsä kuvailevasta selostuksesta analyysiksi.
Käy kävelylllä ja uimassa ja pohdi työtäsi. Pohtiminen on juuri sitä "tutkimista". On myös sallitua lähestyä aihetta vaikka kolmesta näkökulmasta, jos olisi vaikka niin, että et vielä tiedä edes näkökulmaa.
Jälleen voit kuvitella selittäväsi kahden eri tutkimuskäsitteen eroa jollekin maallikolle. Sitten kirjoitat sen ylös -- olet tehnyt käsitteen määrittelyn.
Gradu on valtavan iso ponnistus, mutta sen yksittäiset osiot ihan arkista työtä, työtä ja työtä, joka pitää pilkkoa osiin ja tehdä vaihe kerrallaan. Siksi sen valmiiksisaaminen onkin niin palkitsevaa. Sitten jättöangstin jälkeen.
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 18:24"]
No, ensinnäkin kannattaa unohtaa kaikki häpinät, että gradu syntyi helposti töiden ohella ja mitään yrittämättä arvosanaksi tuli melkein paras mahdollinen. Se tuskin pitää paikkansa.
Toiseksi, kannattaa ymmärtää, että alitajunnassa tiedät, etä gradun jälkeen voi olla tyhjä olo, tulevaisuus pelottaa ja tunne, että muut arvostelevat huonoa työtäsi, on aika kamala. Myöhemmin tehty gradu palkitsee sitäkin enemmän, koska itsetunto kohoaa siitä, että sai sen tehtyä. Ajattele sitä oloa myöhemmin, kun voit muistuttaa itsellesi, että olet niitä, jotka tekivät sen.
Kolmanneksi, minulla oli gradunteko vaiheessa harha, että kaikki pitää osata itse. Nyt olen ammattitutkija. Nykyään tiedän, että kaikki kirjoittaminen on ryhmätyötä. Oikeasti pyöritämme tekstejämme toinen toisillamme koko ajan, kyselemme kolleegoilta, onko joku sanamuoto sopiva, pyydämme apua lähdekirjallisuuden suhteen ja vinkkejä aineiston tulkitsemiseen. On nurinkursita, että graduvaiheessa luulin, että minun pitää osata nämä asiat ilman apua, kun silloinhan niitä vasta opettelee. Olin arka ja huonoitsetuntoinen ja luulin, että muut vain osaavat kaiken sen enkä kehdannut pyytää apua. Apua voi pyytää tiedekirjastoista, ohjaajilta, muilta opiskelijoilta, vaikka täältä vauvapalstalta!
Esimerkiksi hyviä otsikoita ja napakoita väliotsikoita mietiään usein ryhmässä eri vaihtoehtoja makustellen, ei ne tyhjästä synny!
Erittäin hyvä neuvo on tehdä lähdeluetteloa silloin kun ei muuhun pysty. Ja lisäksi on parempi kirjotittaa huonoa tekstiä kuin ei mitään tekstiä. Huonoa tekstiä ohjaaja voi kommentoida, olematonta tekstiä ei voi.
Pitkään luulin, että metodista kirjoittaminen on todella vaikeaa ja yritin vääntää sellaista tekstiä, jota ehkä alani suurimmat gurut tekevät eläkkeellä ollessaan tehdessään yhteenvetoa tieteellisestä urastaan. Sitten tajusin, että se voi olla hyvin kuvailevaa, ikään kuin kuvailisit jollekin toiselle, mitä oikein teet. Kuvailet koko ajan mitä teet ja mitä hyviä ja huonoja puolia tässä on työsi kannalta. Usein aluksi kannattaa kirjoittaa, mitä ET tee. Sinulle lienee ainakin selvää, mitä et tutki gradussasi, mitä metodia et käytä. Sitten käännät sen niin päin, että kerrotkin, mitä siis oikeasti teet.
Vähitellen kirjoittaessa ja lukiessa oppii muuttamaan oman tekstinsä kuvailevasta selostuksesta analyysiksi.
Käy kävelylllä ja uimassa ja pohdi työtäsi. Pohtiminen on juuri sitä "tutkimista". On myös sallitua lähestyä aihetta vaikka kolmesta näkökulmasta, jos olisi vaikka niin, että et vielä tiedä edes näkökulmaa.
Jälleen voit kuvitella selittäväsi kahden eri tutkimuskäsitteen eroa jollekin maallikolle. Sitten kirjoitat sen ylös -- olet tehnyt käsitteen määrittelyn.
Gradu on valtavan iso ponnistus, mutta sen yksittäiset osiot ihan arkista työtä, työtä ja työtä, joka pitää pilkkoa osiin ja tehdä vaihe kerrallaan. Siksi sen valmiiksisaaminen onkin niin palkitsevaa. Sitten jättöangstin jälkeen.
[/quote]
Kiitos! :) Ja tsemppiä tutkijanurallesi!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa rykäistä se kerralla valmiiksi, eikä pitkittää jopa vuositolkulla. Itse en ainakaan muista opinnoistani oikein mitään näin seitsemän vuotta valmistumiseni jälkeen. Itse tein siten, että raa`asti vaan päätin, että sivu tekstiä pitää saada aikaiseksi jokaikinen arkipäivä - vaikka se sivu sitten olisikin ihan shaibaa. Pääasia, että jotain konkreettista saa aikaiseksi. Noh, nelisen kuukautta myöhemmin minulla on sivut kasassa ja rupesin hiomaan tekstiäni, kiin kas: sehän olikin jo aika hyvä - ei sitä tarvinutkaan paljoa korjailla (sisällön puolesta). Siispä unohda itsekritiikki ja ala vaan kirjoittaa!
Mä palkkasin kirjoittajan, teki hyvää työtä ja sain E:n! Sain töitä ja nyt kaikki ok!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 18:35"]
Kannattaa rykäistä se kerralla valmiiksi, eikä pitkittää jopa vuositolkulla. Itse en ainakaan muista opinnoistani oikein mitään näin seitsemän vuotta valmistumiseni jälkeen. Itse tein siten, että raa`asti vaan päätin, että sivu tekstiä pitää saada aikaiseksi jokaikinen arkipäivä - vaikka se sivu sitten olisikin ihan shaibaa. Pääasia, että jotain konkreettista saa aikaiseksi. Noh, nelisen kuukautta myöhemmin minulla on sivut kasassa ja rupesin hiomaan tekstiäni, kiin kas: sehän olikin jo aika hyvä - ei sitä tarvinutkaan paljoa korjailla (sisällön puolesta). Siispä unohda itsekritiikki ja ala vaan kirjoittaa!
[/quote]
Joo. Ajattelin ensin puolta sivua päivässä ja sitten kun olen päässyt vauhtiin nostaa tavoitetta sivuun päivässä. :) Hyviä vinkkejä, kiitos! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja muiden gradut??? Tänään 4 tuntia pakosta vääntämistä :(
Alue: Aihe vapaa
Lue Graduttaa blogia. Se on huikea :D.