Lue keskustelun säännöt.
Tiedätkö olevasi "vahinkolapsi"?
29.09.2021 |
Aloin tässä pohtia kun netissä jotkut ihmiset aika avoimesti kertoo vahinkoraskauksista, että miltähän mahtaa heidän lapsista tuntua kun joskus tieto tulee ilmi, jos tulee.
Tiedätkö sinä olevasi vahinkolapsi, mikäli siis näin on? Miltä se sinusta tuntuu, miten sait siitä tietää, onko se vaikuttanut sinuun jotenkin?
Kommentit (67)
Tiedän olevani, samoin on sisarukseni. Mutta ei ole haitannut, tiedän että äitini halusi useamman lapsen. Tultiin vaan ehkäisyn läpi. Oma esikoinen on suunniteltu ja toinen osittain vahinko. Siis ihan niin pian ei suunniteltu toista, mutta ei varsinaisesti ehkäistykään. Ekaa kuitenkin yritettiin puolisen vuotta, niin ei arvannut että toinen tulee kerrasta. Mutta yhtä toivottuja molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kuvitella että tämmöisen tekisi tarkoituksella. Ei silti vanhempani eivät ole niitä kaikkein fiksuimpia. Tämän virheen olisivat kuitenkin saaneet jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ollut, mutta isoveljeni oli. Hän varmaan itsekin tiesi sen, mutta ulospäin hänestä ei näkynyt sitä. Hän kuoli aikuisiällä liikenneonnettomuudessa ja silloin näin vanhemmistani, kuinka he katuivat.
Katuivat mitä?
Sitä että olivat joskus pitäneet veljeäni vahinkona. Olivat nuoria kun saivat hänet, puolen vuoden seurustelun jälkeen. Itselleni jäi sellainen fiilis että veljeltäni ehkä odotettiin enemmän ja toisinaan isä oli hiukan pettynyt häneen. Tulipas nyt ikävä parasta veljeä ikinä...
Sanoin isälleni, että taidan olla uuden vuoden juhlinnan vahinko. Isä vastasi, että etkä ole ja hän kyllä muistaa mikä olet. En halunnut tietää enempää😂
Vierailija kirjoitti:
Tiedän olevani, samoin on sisarukseni. Mutta ei ole haitannut, tiedän että äitini halusi useamman lapsen. Tultiin vaan ehkäisyn läpi. Oma esikoinen on suunniteltu ja toinen osittain vahinko. Siis ihan niin pian ei suunniteltu toista, mutta ei varsinaisesti ehkäistykään. Ekaa kuitenkin yritettiin puolisen vuotta, niin ei arvannut että toinen tulee kerrasta. Mutta yhtä toivottuja molemmat.
Meillä oli 2 toiveissa ja 2 tuli, toinen tosin aiottua nopeammin, enkä sitä laske vahingoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hohhoijaa...naiset kuvittelee että miehet saa lapsia vain pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen.
Itse tiedän olleeni kovasti toivottu ja odotettu. Äitini ja mummini rakastivat minua valtavasti, ja ehkä isänikin, jonkin verran ainakin, mutta oli kai tainnut toivoa poikaa ainokaisestaan...
Paras ystäväni sai "vahinkolapsen" noin kolmekymppisenä. Järkytyksestä selvisivät ja menivät naimisiin ja rakastavat paljon lastaan (joka jo aikuinen) eivätkä varmasti ole koskaan tälle asiaa kertoneet.
Joten alun vahingosta huolimatta voi lapsi olla erittäin rakastettu, riippuen vanhemmista. Ja tosiaan eihän se meillä toivotullakaan niin sataprosenttisen varmaa ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinkohan minä. Ja äitini omien sanojen mukaan ”pilasin hänen elämänsä”.
Sekä minä että isoveli ollaan vahinkoja, tämän olen tiennyt aina. Isompana kuulin, että vanhemmille sattui kolmaskin vahinko, mutta isä käski äidin hoitaa se pois päiviltä. Isoveljestä en tiedä, mutta itse olen pillerilapsi. Kaikkea ne lapsille kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän olleeni vahinko. Kierukka petti 10 vuoden jälkeen. Äiti kertoi suoraan toivoneensa keskenmenoa ja oli katkera, kun sitä ei tullut. Lisäksi olin väärää sukupuolta.
Mä olin vahinko, eikä sitä ole koskaan peitelty millään tavalla. Vanhemmat olivat seurustelleet vasta muutaman vuoden ja kummallakin opinnot kesken. Opintojen takia asuivat vielä eri paikkakunnilla. Heille tuli sitten kiire alkaa järjestelemään elämää uusiksi, kun minä ilmoitin olemassa olostani.
Pikkusiskoni on sitten taas ihan tarkoituksella tehty ja aina meitä on ihan samoin kohdeltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedänhän minä olleeni vahinko, äiti hoki sitä lapsuudesta saakka. Ja kuinka olisi halunnut abortin.
Toinen lapseni on myös tavallaan vahinko, yllätys mutta iloinen. Ainakin minulle. Hän ei sitä tiedä, mutta en nyt uskoisi traumojakaan saavan jos kuulisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen vahinko. Äitini yritti tehdä poikaa, mutta valitettavasti tuli toinen tyttö. Koko ikänsähän tästä on saanut kuulla, jo alle kouluikäisenä kerroin naapureille olevani vahinkolapsi. Lapsena tietty yritin olla äidin mieliksi poika, enkä sittemminkään ole oikein ollut sinut tyttöyteni/naiseuteni suhteen, koska naissukupuolta on halveksuttu niin rankasti äitini taholta.
Nyt omien lasten kanssa on vaikea suhtautua neutraalisti sukupuolikysymyksiin.
Vahinko ei tarkoita samaa kuin että lapsi on erilainen/ei ole tasan sellainen kuin vanhemmat ovat toivoneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vahinko. Äitini yritti tehdä poikaa, mutta valitettavasti tuli toinen tyttö. Koko ikänsähän tästä on saanut kuulla, jo alle kouluikäisenä kerroin naapureille olevani vahinkolapsi. Lapsena tietty yritin olla äidin mieliksi poika, enkä sittemminkään ole oikein ollut sinut tyttöyteni/naiseuteni suhteen, koska naissukupuolta on halveksuttu niin rankasti äitini taholta.
Nyt omien lasten kanssa on vaikea suhtautua neutraalisti sukupuolikysymyksiin.
Vahinko ei tarkoita samaa kuin että lapsi on erilainen/ei ole tasan sellainen kuin vanhemmat ovat toivoneet.
Määrittele miten määrittelet mutta vahinko-sanaa äitini on aina käyttänyt. Kuulemma myöskin oli kerran -hupsista vaan- sattunut pilleri jäämään välistä, ja tästä tämä pojan odotus oli alkanut. Meneekö tämä sitten tarpeeksi vahingoksi?
Enpä tiedä olenko vahinko vai en.Isä kuollut.Äiti 80-vuotias vanhus empä viitsi kysyä häneltä.
Tiedän olevani vahinko. En ollut edes mikään iloinen yllätys.
Pilasin kuumenna vanhempieni avioeron. Joutuivat takiani jäämän huonoon suhteeseen. Niin minulle on kerrottu.
Miltä se sitten tuntuu?
En tiedä. Ei oikein tunnu miltään.
Nykyään olen kuitenkin tyytyväinen elämääni. Saan elää oman näköistä elämää. En koe enää olevani velkaa kenellekään. Eikä ole enää sellaista tunnetta että pitäisi pyydellä anteeksi omaa olemassaoloa.
Se oli oikeasti vapauttava kun tajusi, että minulla on ihan yhtä suuri oikeus olla olemassa kuin kaikilla muillakin. Ja että voin elää niinkuin itse haluan eikä minun tarvitsee kysyä lupaa tai oikeutusta keneltäkään.
Olen vahinko, äiti oli 16-vuotias tullessaan raskaaksi. Eikä hän osannut kohdella minua hyvin.
Itselläni on 2 lasta, toivottuja molemmat.
Minä olen vahinko. Kumi puhkesi - sitä kuulin monta kertaa. Yleensä kun en ollut käyttäytynyt kiltisti, tämä otettiin esiin.
olen, mitä ihmeen väliä sillä on? Onnellinen vahinko, näin äitini sanoin.
Esikoiseni kohdalla ajattelen raskauden alkamisen vahinkona, mutta lapsi ei ole vahinko enää kun raskautta päätin jatkaa, siinä oli tiedostettu päätös saattaa lapsi maailmaan asti.
Ehkä ymmärretään eri tavalla sana "vahinko". Minä lasken eri tapauksikso "iloiset yllätykset". Vahinko on epämieluisa yllätys. Ja on todella tuhoisaa, jos tämä välittyy lapselle.
Eri