En anna itseni sairastaa masennusta. t. 17v

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:10"]Mikset mennyt vain lukioon? Amiksessa on sen verran helpompaa, että siellä opetetut asiat oppii normaalijärkinen ihan vapaa-ajallaan vaikka samaan aikaan kun olet yliopistossa. Lukio on itsessään kuormittava (ainakin jos on tasaisesti kiinnostunut kaikesta ja haluaa käydä mahdollisimman paljon kursseja), amis-lukio-kombo on turha ellet ajatellut ryhtyä vaikka LVI-insinööriksi
[/quote]
ei se lukio itsessäänkään ole kuormittava tai vaikeaa.

Se asenne, ettet halua luovuttaa, on hieno. Masennusta vastaan on kuitenkin taisteltava oikein menetelmin, että tulos olisi hyvä. Sitä voi verrata jalkavammaan ja siitä toipumiseen. Kyllä, liikunta on erittäin tärkeää kuntoutumisessa - jos pelkästään jää sohvanpohjalle makaamaan, jalka ei koskaan parane entiselleen. Toisaalta ehdoton lepo saattaa olla tarpeen jossain vaiheessa, ettei jalan tilanne pahene entisestään, ja siinäkin vaiheessa, kun liikunta aloitetaan, lääkäriltä ja/tai fysioterapeutilta tulee todennäköisesti tarkat ohjeet siitä, kuinka paljon sitä saa olla ja millainen liikunta on hyödyksi. Samalla tavoin masennuspotilaankin on todennäköisesti höllättävä tahtia tai ehkä jopa jäätävä kokonaan sairauslomalle, ja voimia on käytettävä oikein. Puskemalla eteenpäin sata lasissa ei välttämättä edistä toipumistaan vaan vahingoittaa itseään.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:10"]Mikset mennyt vain lukioon? Amiksessa on sen verran helpompaa, että siellä opetetut asiat oppii normaalijärkinen ihan vapaa-ajallaan vaikka samaan aikaan kun olet yliopistossa. Lukio on itsessään kuormittava (ainakin jos on tasaisesti kiinnostunut kaikesta ja haluaa käydä mahdollisimman paljon kursseja), amis-lukio-kombo on turha ellet ajatellut ryhtyä vaikka LVI-insinööriksi
[/quote]

Haluan jonkun ammatin alle ennen lukiota ja yliopistoa, jos yliopisto ei nappaakkaan mulle/voimat loppuu kesken. Ehkä oppisin nämä asiat itse vapaa-ajallani, mutta mitään todistusta siitä ei käteen jäisi.

ap

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:28"]Se asenne, ettet halua luovuttaa, on hieno. Masennusta vastaan on kuitenkin taisteltava oikein menetelmin, että tulos olisi hyvä. Sitä voi verrata jalkavammaan ja siitä toipumiseen. Kyllä, liikunta on erittäin tärkeää kuntoutumisessa - jos pelkästään jää sohvanpohjalle makaamaan, jalka ei koskaan parane entiselleen. Toisaalta ehdoton lepo saattaa olla tarpeen jossain vaiheessa, ettei jalan tilanne pahene entisestään, ja siinäkin vaiheessa, kun liikunta aloitetaan, lääkäriltä ja/tai fysioterapeutilta tulee todennäköisesti tarkat ohjeet siitä, kuinka paljon sitä saa olla ja millainen liikunta on hyödyksi. Samalla tavoin masennuspotilaankin on todennäköisesti höllättävä tahtia tai ehkä jopa jäätävä kokonaan sairauslomalle, ja voimia on käytettävä oikein. Puskemalla eteenpäin sata lasissa ei välttämättä edistä toipumistaan vaan vahingoittaa itseään.
[/quote]

Kuullostaa ihan järkevälle :) Antaisin vain itselleni helpommin luvan ottaa rennommin, jos minulla masennuksen sijaan esim. just jalka olisi kipeänä. Tuntuu jotenkin tyhmälle, että antaisin itseni ottaa rennommin sen takia, ettei mun pää kestä, mutta mitä muutakaan tässä voisi tehdä. Aina ei voi jaksaa.

ap

Muuta en osaa sanoa, mutta kommentoin alkuperäiseen viestiisi tämän verran: sanoit, että nuoruuden pitäisi olla ihmisen parasta aikaa. Tosiasiassa hyvin harvalle se on. Itselleni ikävuodet 14-24 oli ne kaikista hirveimmät. Olin epätasapainoinen ja onneton. Kävin kuitenkin lukion ja yliopiston. Elämä alkoi olla onnellista ja parempaa 25-vuotiaana, siis todella paljon parempaa. Sinnittele, elämä varmasti helpottaa. Joillekin meistä nuoruus on sitä vaikeinta aikaa!!

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 14:28"]Muuta en osaa sanoa, mutta kommentoin alkuperäiseen viestiisi tämän verran: sanoit, että nuoruuden pitäisi olla ihmisen parasta aikaa. Tosiasiassa hyvin harvalle se on. Itselleni ikävuodet 14-24 oli ne kaikista hirveimmät. Olin epätasapainoinen ja onneton. Kävin kuitenkin lukion ja yliopiston. Elämä alkoi olla onnellista ja parempaa 25-vuotiaana, siis todella paljon parempaa. Sinnittele, elämä varmasti helpottaa. Joillekin meistä nuoruus on sitä vaikeinta aikaa!!
[/quote]

En ole ainoa :) Täällä ja muualla aina törmää niihin "olisinpa 16-17-v ja niin huoleton" ketjuihin ja lauseisiin. Itse vaihtaisin todella mielelläni paikkaa jonkun 25-veen kanssa, en yhtään tykkää tästä. En ole ollut huoleton enää vuosiin, ehkä joskus ala-asteella kolmannella, tai neljännellä luokalla osasin ottaa rennommin. Sen jälkeen stressiä ja perfektionismia. Oikeasti odotan sitä, millaista elämä on joskus 25-veenä :)

ap

Ap, minusta on ihana lukea, miten asiallisesti vastailet muiden viesteihin, kerrot itsestäsi rauhallisesti (et meuhkaten) ja kiität hyvistä neuvoista. Kirjoituksistasi käy ilmi, että olet hyvin älykäs nuori. Suurin osa saamistasi kommenteistakin on asiallisia.

En tiedä masennuksesta paljoa, mutta minunkin neuvoni on, että ottaisit sairausloman, jonka aikana panostaisit parantumiseen tosissasi. Nukkuisit hyvin ja käsittelisit masennustasi (terapiassa kai). Terveenä sinulle olisi luultavasti lasten leikkiä suorittaa ammattikouluopintosi loppuun. Sitten voisit rauhassa miettiä, mitä seuraavaksi: työpaikka, lukio vai ammatillinen jatkokoulutus.

Voimia! Toivottavasti paraneminen onnistuu.

Sori typot, kirjoitan älypuhelimella ja se tunkee sanoja väliin. Vaihdoin itselleni kokonaan uuteen puhelimeen ja tää on ihan outo :/

ap

Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä.

Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla.

se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä.

eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi.

Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä.

Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla.

se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä.

eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi.

Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta?
[/quote]

Kiitos kommentistasi.

Tiedän olevani sairas, teen sairaita asioita, mutten osaa lopettaa :/

Voin yrittää antaa itseni nukkua enemmän. Olen vain jo niin pitkään mennyt tällä rytmillä. Viikonloppuisin annan itseni nukkua max kasiin, kun muut nukkuvat iltapäivään asti.

Käyn psykologilla pari kertaa kuussa, mutta tämä pääasiassa puhuu siitä, miten minun olisi hyvä ottaa lukio lisäksi ja tähdätä yliopistoon minun lukupääni vuoksi. Samaa sanoi luokanohjaaja koulussa. Että "todellakin lukiokurssit päälle ja lähdet sieltä suoraan yliopistoon". Olisi kuulemma tyhmyyttä jättää asiat kesken mun lukupäällä.

ap

Se minun piti vielä sanoa, että minun pitäisi varata aika opolle ensiviikosta. Juteltaisiin siellä lukiosta ja sen ottamisesta tähän päälle. En vaan tiedä miten teen, otanko vai en :/

ap

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä.

Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla.

se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä.

eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi.

Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta?
[/quote]

Kiitos kommentistasi.

Tiedän olevani sairas, teen sairaita asioita, mutten osaa lopettaa :/

Voin yrittää antaa itseni nukkua enemmän. Olen vain jo niin pitkään mennyt tällä rytmillä. Viikonloppuisin annan itseni nukkua max kasiin, kun muut nukkuvat iltapäivään asti.

Käyn psykologilla pari kertaa kuussa, mutta tämä pääasiassa puhuu siitä, miten minun olisi hyvä ottaa lukio lisäksi ja tähdätä yliopistoon minun lukupääni vuoksi. Samaa sanoi luokanohjaaja koulussa. Että "todellakin lukiokurssit päälle ja lähdet sieltä suoraan yliopistoon". Olisi kuulemma tyhmyyttä jättää asiat kesken mun lukupäällä.

ap
[/quote]
et tarvitse lukiota päästäksesi yliopistoon. Suosittelen keskittymään ammattiopintoihin ja pidät vaikka välivuoden, jolloin opiskelet pääsykokeisiin. Jos siis oikeasti tahdot yliopistoon, etkä mene muiden pään mukaan.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä.

Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla.

se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä.

eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi.

Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta?
[/quote]

Kiitos kommentistasi.

Tiedän olevani sairas, teen sairaita asioita, mutten osaa lopettaa :/

Voin yrittää antaa itseni nukkua enemmän. Olen vain jo niin pitkään mennyt tällä rytmillä. Viikonloppuisin annan itseni nukkua max kasiin, kun muut nukkuvat iltapäivään asti.

Käyn psykologilla pari kertaa kuussa, mutta tämä pääasiassa puhuu siitä, miten minun olisi hyvä ottaa lukio lisäksi ja tähdätä yliopistoon minun lukupääni vuoksi. Samaa sanoi luokanohjaaja koulussa. Että "todellakin lukiokurssit päälle ja lähdet sieltä suoraan yliopistoon". Olisi kuulemma tyhmyyttä jättää asiat kesken mun lukupäällä.

ap
[/quote]
et tarvitse lukiota päästäksesi yliopistoon. Suosittelen keskittymään ammattiopintoihin ja pidät vaikka välivuoden, jolloin opiskelet pääsykokeisiin. Jos siis oikeasti tahdot yliopistoon, etkä mene muiden pään mukaan.
[/quote]
Lisätään nyt vielä, että kaikki olettivat mun menevän lukioon tai tekevän vähintään kaksoistutkinnon. Aloitinkin kaksoistutkinnon, mutta loppupeleissä mun henkinen vointi vei voiton ja lopetin lukio-opinnot. Päätöksessä lopettaa, auttoivat opettaja, psykologi, opinto-ohjaaja ja kuraattori. En varmaan valmistuisi edes keväällä, jos en olisi lopettanut lukiota. Voimavarani eivät olisi riittäneet. Yliopistoon voin silti hakea, pelkällä ammattikoulupohjalla.

Hyvä sulle! Sinne kuoppaan kun vajoaa, niin eihän sieltä Suomen kaltaisessa negailijoiden paratiisissa enää ikinä terveiden kirjoihin nousta, joten ei kannata antaakaan itsensä sinne pudota.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:35"]En usko olevani masentunut, tai ehkä enemmänkin en anna itseni olla masentunut.

Diagnoosina syvä masennus psykoottisin piirtein ja kroppa ihan loppu. Silti on raahaudun joka ikinen koulupäivä kouluun. Vaikka se vaatisi sitä, että mun pitää hakata itteni mustelmille, vaikka se vaatisi sitä, että mun pitäisi viiltää ranteeni auki. Kouluun on pakko mennä, en anna itseni olla menemättä. Ihan sama, vaikka harhat iskisivät päälle, en jätä menemättä. Joskus 13-vuotiaana olin viikon sairaslomalla masennuksen vuoksi, mutta sen jälkeen en. Joinain aamuina on suoraansanoen ihan helvetin vaikea lähteä kouluun, mutta minähän lähden, vaikka itkisin. En luovuta.

Asun parhaillaan lastenkodissa, jos sillä on mitään merkitystä.

Ensi vuonna olisi tarkoitus ottaa lukiokurssit päälle ja suorittaa kaksoistutkinto, mikälie onkaan, en ole hyvä termeissä, läpi mahdollisimman nopeaan, vaikka olen loppu jo nyt. En anna itseni luovuttaa.

Olen harkinnut tekeväni itselleni jotain todella, todella pahaa, jos en pääse lukioon ja pysty suorittamaan sitä muiden opiskelujen lomassa. Minusta tuntuisi silloin siltä, että jos en pysty suorittamaan kahtia opiskeluja samaan aikaan, niin olen ihan helvetin turha tähän maailmaan. Ei semmonen laiskapaska ansaitse elää. Jos ei jaksa edes opiskella...

En myöskään anna itseni nukkua riittävästi. En ole ansainnut unta, olen paha ihminen. Arkena herään viiden maissa, vaikka tarvitsisi herätä vasta seitsemältä.

En mitenkään väheksy muiden ihmisten masennusta, mutten anna itseni lupaa "sairastaa". En lupaa levätä. En lupaa luovuttaa.

Ja OT, jotkut vielä sanoo nuoruuden olevan elämän parasta aikaa...

Jotain pitäisi ehkä keksiä, koska minusta tuntuu, että joudun tällä menolla vielä suljetulle osastolle pakkolomalle. Mutta mitä? :(
[/quote]

Miksi sinä ylipäätään saat käydä koulua tuolla diagnoosilla, noin sairaana? Eikö kukaan lähelläsi olevista aikuisista voi auttaa sinua? Sinä tarvitsisit nyt ihan kunnolla apua, hoitoa, tukea. Mitä ilmeisimmin psykologi ei ole tajunnut yhtään, miten vakava tilanteesi on. Oletko kertonut psykalle totuuden?
Älä MISSÄÄN tapauksessa ota nyt lisää stressiä itsellesi. Ehdit käydä lukion vielä vaikka iltaopintoina jos haluat, ja yliopistoon pääset ilman lukiotakin.

Kuulostat suorituspakkoinesi ihan minulta - ja minä poltin itseni loppuun. Pelottavan tuttua.

Toimintasi on nyt lähinnä itsetuhoista, vaikka aikuiset eivät sitä ilmeisesti tunnu tajuavan, koska päämääräsi ovat heidän silmissään niin hyvät.

Kuka sut on diagnosoinut? Sun pitäisi saada nyt kunnon hoitosuhde ja tavata joku tolkullinen lääkäri eikä sitä hyssyttelevää ja ongelmia näkemätöntä psykologia!

Olet nuori, ilmeisesti hyvin älykäs ja lahjakas. Tunnollinen, kunnianhimoinen. Koet tulevasi rakastetuksi teoillasi, saavutuksillasi, suorituksillasi. Ilman niitä et ole mitään, omasta mielestäsi. Näin se mulla meni, menee edelleenkin, ja taistelu tuntuu loputtomalta. Mutta sä olet niin nuori, että voit vaihtaa vielä suuntaa. Ajattele, että tuo on vähän niin kuin päihdeongelma: riippuvuutta, itsetuhoista. Sinänsä tavoitteesi opiskelujen suhteen ovat hyvät ja kannustan sinua täysillä, mutta älä tee tuossa tahdissa asioita, ja nyt ihan ensiksi hidastat vauhtia, hoidat itsesi kuntoon.

Sulla on edessäsi upea tulevaisuus, kunhan nyt rakastaisit itseäsi ja pitäisit huolta, ettet katkea ennen aikojasi.

Rakkautta, enkeleitä!!! t. parikymmentä vuotta sinua vanhempi sielunsiskosi

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä.

Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla.

se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä.

eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi.

Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta?
[/quote]

Kiitos kommentistasi.

Tiedän olevani sairas, teen sairaita asioita, mutten osaa lopettaa :/

Voin yrittää antaa itseni nukkua enemmän. Olen vain jo niin pitkään mennyt tällä rytmillä. Viikonloppuisin annan itseni nukkua max kasiin, kun muut nukkuvat iltapäivään asti.

Käyn psykologilla pari kertaa kuussa, mutta tämä pääasiassa puhuu siitä, miten minun olisi hyvä ottaa lukio lisäksi ja tähdätä yliopistoon minun lukupääni vuoksi. Samaa sanoi luokanohjaaja koulussa. Että "todellakin lukiokurssit päälle ja lähdet sieltä suoraan yliopistoon". Olisi kuulemma tyhmyyttä jättää asiat kesken mun lukupäällä.

ap
[/quote]
et tarvitse lukiota päästäksesi yliopistoon. Suosittelen keskittymään ammattiopintoihin ja pidät vaikka välivuoden, jolloin opiskelet pääsykokeisiin. Jos siis oikeasti tahdot yliopistoon, etkä mene muiden pään mukaan.
[/quote]
Lisätään nyt vielä, että kaikki olettivat mun menevän lukioon tai tekevän vähintään kaksoistutkinnon. Aloitinkin kaksoistutkinnon, mutta loppupeleissä mun henkinen vointi vei voiton ja lopetin lukio-opinnot. Päätöksessä lopettaa, auttoivat opettaja, psykologi, opinto-ohjaaja ja kuraattori. En varmaan valmistuisi edes keväällä, jos en olisi lopettanut lukiota. Voimavarani eivät olisi riittäneet. Yliopistoon voin silti hakea, pelkällä ammattikoulupohjalla.
[/quote]

Haluan yliopistoon, mutten tiedä riittääkö voimavarat. Välivuosi kuullostaisi oikeasti kivalle, vaikka se menisikin pääsykokeisiin lukiessa. Haluaisin suorittaa ammattikoulun läpi kunnialla, mutta pitää katsoa miten jaksan. Pitää jutella opon kanssa :)

ap

nro 9 jatkaa vielä:

Jossakin vaiheessa, kun pää ei ole tajunnut, että on pysähdyttävä, levättävä, kroppa sanoo sopimuksen irti. Niin minulle kävi. Ei voi syödä, ei nukkua, ei seisoa, ei istua. Makaat lattialla/sängyssä hirveissä kivuissa voimatta tehdä yhtään mitään. Tie vie sairaalaan, ja toipuminen kestää vuosia. Burn out myös uusiutuu helposti, jos on liian kovapäinen ottaakseen oppia kerrasta. Liitännäisenä tulee monia muita sairauksia, ja joillakin, kuten mulla, on masennus alla jo valmiiksi. Itse lääkitsin omaa masennustani suorittamisella, perfektionismilla jo teini-ikäisenä.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:12"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:53"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:50"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 08:45"]Kuulostaa aika sairaalta puheelta, tämän sanon kaikessa ystävyydessä.

Ihan hyvää on se, että pyrit pitämään rutiinit. Jos kuitenkin olet masentunut, niin ei kannata stressata itseään liikaa. huonoilla lukion papereilla ei tee mitään, joten sitä eik annata suorittaa vain läpimenolla.

se mikä on pahinta, jos et anna itsesi nukkua tarpeeksi. Uni, hyvä sellainen, on asia, joka auttaa parantumaan masennuksesta muiden keinojen avulla. saatat nyt vielä selvitä, mutta unenpuute pitkäaikaisesti vaikuttaa aivojen kykyyn omaksua tietoa, lisää sairastumisriskiä, pahentaa masennusta, estää aivoja uusiutumasta, alentaa suorituskykyä, älyä, vastustuskykyä, onnea elämästä.

eli ensimmäinen mitä teet, rupeat nukkumaan enemmän ja tarpeeksi.

Onko Sinulla paikkaa,j ossa pääset keskustelemaan asiasta?
[/quote]

Kiitos kommentistasi.

Tiedän olevani sairas, teen sairaita asioita, mutten osaa lopettaa :/

Voin yrittää antaa itseni nukkua enemmän. Olen vain jo niin pitkään mennyt tällä rytmillä. Viikonloppuisin annan itseni nukkua max kasiin, kun muut nukkuvat iltapäivään asti.

Käyn psykologilla pari kertaa kuussa, mutta tämä pääasiassa puhuu siitä, miten minun olisi hyvä ottaa lukio lisäksi ja tähdätä yliopistoon minun lukupääni vuoksi. Samaa sanoi luokanohjaaja koulussa. Että "todellakin lukiokurssit päälle ja lähdet sieltä suoraan yliopistoon". Olisi kuulemma tyhmyyttä jättää asiat kesken mun lukupäällä.

ap
[/quote]
et tarvitse lukiota päästäksesi yliopistoon. Suosittelen keskittymään ammattiopintoihin ja pidät vaikka välivuoden, jolloin opiskelet pääsykokeisiin. Jos siis oikeasti tahdot yliopistoon, etkä mene muiden pään mukaan.
[/quote]
Lisätään nyt vielä, että kaikki olettivat mun menevän lukioon tai tekevän vähintään kaksoistutkinnon. Aloitinkin kaksoistutkinnon, mutta loppupeleissä mun henkinen vointi vei voiton ja lopetin lukio-opinnot. Päätöksessä lopettaa, auttoivat opettaja, psykologi, opinto-ohjaaja ja kuraattori. En varmaan valmistuisi edes keväällä, jos en olisi lopettanut lukiota. Voimavarani eivät olisi riittäneet. Yliopistoon voin silti hakea, pelkällä ammattikoulupohjalla.
[/quote]

Haluan yliopistoon, mutten tiedä riittääkö voimavarat. Välivuosi kuullostaisi oikeasti kivalle, vaikka se menisikin pääsykokeisiin lukiessa. Haluaisin suorittaa ammattikoulun läpi kunnialla, mutta pitää katsoa miten jaksan. Pitää jutella opon kanssa :)

ap
[/quote]

Sun voimavarat riittävät kyllä, kun et nyt rupea sekoilemaan liian stressaavaksi käyvän ohjelman kanssa. Ammattitutkinto loppuun, sitten vaikka välivuosi, pääsykokeisiin valmistautumista ja toipumista.

Ja nuku!! Jos sulla on univaikeuksia, kerro lääkärille niistäkin. Ulkoile, kokeile myös vaikka mindfulnessia. Liian vähä uni tekee ihmisen hulluksi tai ainakin tyhmäksi vuosien mittaan. Vilkaise vain ympärillesi, niin näet. ;)

Hei, täällä yksi vastaantappelija. Sairastin nuorempana tosi rankkaa masennusta vuosia, useaan otteeseen olin sairaalassa kuukausien jaksoja ja kaikki oli hankalaa. Sulla on hyvä idea siinä että et luovuta, mutta lähestyt asiaa väärästä suunnasta! Ota positiivisempi asenne vastaanpanemiseen, "minähän näytän tälle paskapäämasennukselle että nautin elämästä!" Ja tee asioita mistä nautit! Koulut sun muut ehtii suorittaa myöhemmin (itse valmistuin amiksesta 22-vuotiaana) jne. Älä satuta itsees esim viiltelemällä, tällä hetkellä susta saattaa tuntua että ne arvet ei mitään haittaa, mutta sit ku oot vanhempi ja masennus on historiaa niin ne oikeesti vaan vituttaa kun ihmiset huomaa ne ja niden näkyvien arpien takia on kauhean monella typeriä ennakkoluuloja susta, esim minäkin sain raskausaikana selittää kaikille hoitajille ja terkkareille että oon ihan oikeasti kunnossa.
Mun elämän jatkumiselle oli oikeasti hyvä paikka se suljettu osasto. Vaikka mut raahattiin sinne kiljuvana ja potkivana, se muutama kuukausi siellä teki ihmeitä. Sain oikeasti nukkua ja olo oli turvallinen, siellä ei voinut suorittaa yhtään mitään koulujuttuja jne niin ei tarvinut stressata. En tiedä kuullostaako tää nyt tyhmältä, mutta sairaalassa mulle tuli sellainen ajatus että masennus on sellainen musta möykky mahassa, sellainen paksu paskainen kuori mikä peittää sen sun todellisen luonteen ja onnellisuuden. Kaikki paskat ajatukset jne paksuntaa sitä kuorta ja siitä on hankalampi päästä eroon, mutta asiat jotka tekee sut iloseks, ihan ne pienimmätkin, tekee siihen säröjä ja lopulta reikiä ja joskus sitä ei enää oo.
Anna itelles löysää vaan, kukaan muu ei aseta sulle mitään deadlineja eikä odota sulta mitään, jos odottaa niin haistata pitkät, sun elämä! Ja niinku joku tuolla sanoi niin huonolla yo-todistuksella ei oikeasti tee mitään, suorita koulu sitten joskus kun jaksat ja haluat siihen oikeasti panostaa. Mä lopetin kolme eri lukiota kesken, aina jatkoin koska "oon alottanutki nii en voi lopettaa kesken". Sit tajusin että mitäs mä sillä paskalla todistuksella oikeasti teen ja miks kiusaan itteeni sillä ja lopetin koko lukion, enkä oo muuten katunut. Voin sit suorittaa sen vaikka viiskymppisenä jos huvittaa.

Sori jos on sekava selitys, puhelimella kirjotan ja ajatus pomppii. Masennuksen päihittäminen lähtee oikeasti susta itestä ja siihen saa apua pyytämällä! Kyllä sä pystyt siihen ;)

Sinulla on jo toinen tärkeä: sisu. Nyt sitten vaikka sillä sisulla kaiva esiin armollisuus, lempeys ja rakkaus itseäsi kohtaan niin hyvää tulee. Sitä paitsi keho on kuin kone ja aivot kuin tietokoneen muisti, paskaksi menee jos niitä ei huolla ja antaa ylikuumeta liikakäytöllä.