Ovatko nykyiset uudet asunnot sellaisia, joissa ihmiset oikeasti haluavat asua? Riittääkö miniyksiö?
Luin jostakin, että asiantuntijat karsastavat tätä nykyistä trendiä rakentaa hyvin pieniä asuntoja.
Kommentit (23)
Mahtavatkohan rakennusyhtiöt hirveästi kysellä millaisia asuntoja halutaan. Rakennetaan asuintalo ja siitä sitten valitaan asunto jos itseä tyydyttävä löytyy. Ainakin pääkaupunkiseudulla tuntuvat joka tapauksessa menevän kaupaksi jos ei muuta niin velkarahalla.
Aiheestahan voisi tehdä ihan tutkimuksen! Mahtaisi löytyä mielipiteitä laidasta laitaan. Aloittaja tuntuu näkevän nykytilanteen ei-tyydyttävänä, mutta varmasti tyytyväisiäkin uuden asunnon löytäneitä on.
Minulle riitäisi vallan mainiosti mini yksiö,yksin asuvana vanhana ihmisenä.Niitä vaan ei ole niin vaan saatavilla.Kun asuu vuokralla Helsingin kaupunki.Vanhetessa elämä kapeneen ja eläkellä sitä mielelään ystävänsä tapaa kahvilassa.On molemille virike,päästä kotoa pois. Kuin yhdessä ulkoilla.Jokainen osaa kotinsa yksinkin olla.
Onko ap vaikea ymmärtää sitä että miniyöksiön on riitettävä jos muuhun ei ole varaa. Ei tämä sen kummempaa matematiikkaa ole. Suomen oloissa on oltava katto pään päällä ja jokainen asuu sen mukaan miten kukkaro venyy.
50 neliön kaksio lähes kaupungin keskustassa. Oma sauna, parveke ja palvelut lähellä. Kyllä tässä yksin asuu, varsinkin kun valtio maksaa vuokran.
Vierailija kirjoitti:
50 neliön kaksio lähes kaupungin keskustassa. Oma sauna, parveke ja palvelut lähellä. Kyllä tässä yksin asuu, varsinkin kun valtio maksaa vuokran.
Kuulut selvästi hyväosaisiin, samoin kuin se miekkonen, joka valtakunnan päälehden mukaan on ostanut perheelleen yli 70-neliöisen näköalakolmion Kalasataman uudesta tornitalosta. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne, pahimmillaan joutuu asumaan vuosia toisten nurkissa.
Saksassa asuin aikoinani 14 ja 16 neliön miniyksiöissä. Kyllä se oli varsin kamalaa. Seinät kaatuivat päälle. Ero Suomessa olleeseen 35 neliön kotiin oli valtava. Itse ainakin tarvitsen avaruutta ja ilmaa ympärilleni.
Pienet asunnot taitavat olla varsinkin suurissa kaupungeissa ihan pakon sanelema ilmiö, johtuen kustannustasosta. Jokaiselle halutaan oma soppi, vaikka sitten pienikin, mikä tietää 36-neliöisiä kaksioita ja 50-neliöisiä kolmioita. Toimii silti monen perheen kohdalla.
Joo. Arkkitehdit ja insinöörit, sekä läänintaiteilijat ja hakiksen rannan "Pena", eli siis kaikki tositietäjät, tietävät että ei ihminen halua mitään tilaa ja ilmaa ja rauhaa, vaan jokainen mailman ihminen haluaa ehdottomasti älyttömän tai vieläkin pienemmän asunnon. Seuraava buumi onkin miniasuntojen jälkeen asuinkotelot. Näitä on hotellitoiminnassa jo jaappanissa kokeiltu menestyksellä ja rakennusyhtiöt miettivät kuumeisesti (sekä kaupunkien arkkitehdit ja muut virka-käsienheiluttelijat) miten tämä trendi saataisi Helsinkiin asuntoihin.
Asiantuntijoiden mukaan olisi kaikkien etu, kun kaupunki voisi yhdelle tontille rakentaa 1000 asuntokapselia sen sijaan että tontille mahtuisi vaan 80 asuntoa. Luonnollisesti autopaikkoja ei tule että kapseleita saadaan enemmän, koska jokapaikasta Helsingissä pääsee kävellen tai pyöräillen alle puolessa tunnissa minnepäin Suomea tahansa. Autoja ei siksi tarvita.
Jos joku väittää, että hän haluaa ja tarvitsee tilaa, ja auton liikkumiseen, ja sille ilmaisen pysäköintipaikan, niin hän on hyvin väärässä. Kyllä asiantuntijat tietää mitä sinä, minä ja naapurin Timppa halutaan.
Rakennusliikkeet rakentaa, mitä ostajat haluavat ja mihin rahat riittää. Muuten ne menee konkurssiin.
Minä olen asunut koko aikuisikäni yksiöissä, sillä en pidä avaruudesta ja liiasta tilasta ympärilläni. Tämä pieni pesäkoloni (rivari 25m2) syrjäkylällä tuo minulle jotain omituista turvallisuudentunnetta. Tosin ei vuokrakaan ole paha kun se on 320e/kk ja tuohon sisältyy vesi sekä kiinteä sähkölasku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 neliön kaksio lähes kaupungin keskustassa. Oma sauna, parveke ja palvelut lähellä. Kyllä tässä yksin asuu, varsinkin kun valtio maksaa vuokran.
Kuulut selvästi hyväosaisiin, samoin kuin se miekkonen, joka valtakunnan päälehden mukaan on ostanut perheelleen yli 70-neliöisen näköalakolmion Kalasataman uudesta tornitalosta. Kaikilla ei ole yhtä hyvä tilanne, pahimmillaan joutuu asumaan vuosia toisten nurkissa.
En tiedä hyväosaisuudesta, mutta miksen asuisi tässä, kun se on mahdollista? Varmaan jos tienaisin omat rahani niin asuisin vaikka omakotitalossa, mutta asumistukiasunnoksi tämä on ihan riittävä.
Kustannustasosta johtuen varsinkin pääkaupunkiseudulla joudutaan tyytymään pieniin neliöihin. Uskon kuitenkin, että 36-neliöinen kaksio ja 50-neliöinen kolmio toimivat monessa perheessä. Oma pienikin soppi riittää.
Tuskin kovin moni varsinaisesti haluaa miniyksiötä. Jos voisi vapaasti valita isomman asunnon. Voisi kysyä vaikka kuinka moni lottomiljonääri valitsee asumismuodokseen miniyksiön?
Asun 36 neliön yksiössä yksin, hyvin mahtuu ja ihan itse maksan vuokrani.
Vierailija kirjoitti:
Kustannustasosta johtuen varsinkin pääkaupunkiseudulla joudutaan tyytymään pieniin neliöihin. Uskon kuitenkin, että 36-neliöinen kaksio ja 50-neliöinen kolmio toimivat monessa perheessä. Oma pienikin soppi riittää.
Kyllä tuollainen alle 50 neliön asunto alkaa perheasunnoksi väkisin olemaan ahdas. Menee vielä jos on kaksi aikuista ja pieni lapsi. Mutta jos on monta isoa lasta niin aika ahtaaksi käy tila. Ei siinä paljoa lapsille omia huoneita järjestellä silloin. Toki moni pärjää kun ei ole vaihtoehtoa, mutta ei voi puhua ihanteellisesta asumisesta.
Vähän on kyse siitäkin, mitä elämässään painottaa. Joku saattaa käyttää rahojaan mieluummin vaikkapa matkailuun kuin isompaan asuntoon. Tarpeet ja toiveet sanelevat.
Moni hankkii niitä kakkosasunnoksi ja yöpyvät esimerkiksi teatterissa käydessään.
Helsingissä asunnot eivät kuulemma ole edes kamalan kalliita. Lontoossa ja Tukholmassa asunnosta saa pulittaa paljon suuremman summan.
On olemassa suuriakin uusia asuntoja. Rahalla saa.