Mies liian kiinni äidissään, kokemuksia?

Exäni äiti myöskin oli yh ja todella narsistinen. Ajattelin ensi että onpa mukavaa kun tulevat juttuun mutta pian kulissit lähtivät kaatumaan. Ihan sama missä olimme niin äitinsä soitti exälleni päivittäin monia kertoja, varsinkin jos olimme muualla kuin tämän äidin kotona, ja iltaisin viestitti hyvää yötä ja aamuisin huomenta . Puhelut olivat jatkuvia ja pitkiä. Eli ymmärrän yhteydenpidon mutta kaikki ikäänkuin minun tehtäväni tyttöystävänä (aamutoivotukset jne) olivat äidin tehtävänä ja joskus poika saattoi puhua 2 tuntia puhelimessa äitinsä kanssa kun minä mietin taustalla että mitäs syötäisiin yhdessä, huhuu. Kuitenkin tosiasiassa äitinsä uhkaili ja manipuloi exääni ja tunkeutui monilla tavoin elämäämme. Halusi tietää kaikki asiamme. Mies oli niin sokaistunut tilanteelle että piti sitä normaalina että kertoi seksielämämmekin äidilleen. Pelkäsi omaa äitiään varmaankin ja oli kasvanut narsistisessa otteessa. Alkoholia käyttivät perheessä paljon ja väkivalta tuli aina kännissä kuvioihin. Äiti ja poika toisissaan kiinni. Lamaannuin koska yrittivät puhua minulle narsistiseen tapaan kuuluen että kaikki olisi normaalia ja että minä olisin suhtautumiseni kanssa epänormaali. Otin välillä todella paljon etämatkaa poikaystävääni enkä halunnut tavata pitkiin aikoihin. Kavereita ei saanut tulla ikinä 20-v poikaystävälleni kylään (kun asui kotona vielä) ja synttärit juhli äitinsä kanssa, ei kavereidensa. Äiti tunki tavarat ja kävi läpi tekstiviestit öisin salaa puhelimesta nukkuessamme. Siis ihan kaikkea sairasta teki tuo nainen ja hällä oli vielä uusi lapsi, 9v, saattoi tapella ja riidella ja uhota poikaystävälleni tuon pienen edessä aiheenaan se kuinka minä olin tunkeutunut pojan elämään eli oli oikeasti vihainen kun äidin paikkaa vei tyttöystävä, haukkui poikaystävääni pienemmän 9veen edessä ja huuti poikaystävälleni "olet kuollut minulle,vihaan sinua;tapan sinut". Jotakin narsistin normaalia kanssakäymistä, vastustellen pojan räpiköimistä irti perheestään tyttöystävänkin tullessa kuvioihin.

Tämä on ääriesimerkki mutta voi olla varma että en mammanpoikia katsele enää. Se ei ole tervettä missään muodossa. Useasti viikossa kylässä käyminen on okei ja hyvä asia, mutta kaikki muu siinä ympärillä vaikka pitäisi olla oma perhe ja oma elämä niin ..... kun ei se äiti voi olla se vaimo kuitenkaan

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 19:01"]

Kaikki kommentoijat ei ole kyllä lukeneet kunnolla ap:n viestejä, tai eivät ole halunneet ymmärtää. Kyllähän on luonnollista, että on läheiset välit ja vieraillaan, yökyläilläänkin, mutta että joka viikonloppu. Ja jos joka (tai vaikka lähes joka) keskusteluun tulee se äiti mukaan... Vähän kyllä kuulostaa, hmm, oudolta.

[/quote]

Ihmettelen tosissani, että luuleeko mies oikeasti että minua kiinnostaa tietää aivan kaikki hänen äidistään ja tämän ajatusmaailmasta. Yleisellä tasolla olen tietenkin kiinnostunut siitä millainen ihminen tämä äiti on, sillä jos alamme virallisesti seurustella niin tietenkin toivon että pystyn luomaan häneen hyvät välit. Mutta tässä vaiheessa tapailua olen enemmän kiinnostunut siitä, että pääsisin tutustumaan mieheen itseensä :D Samoin mahdollisen seurustelun kannalta olisi erittäin tuhoisaa, jos mies haluaisi edelleen viettää noin paljon aikaa äitinsä tai isovanhempiensa nurkissa. Minä en sinne lähtisi mukaan, ja mitä iloa minulle olisi suhteesta, jossa esim. kaikki viikonloput joutuisi olemaan yksin.

31, on selvää että meillä nimenomaan on erilaiset suhteet vanhempiimme tahoillamme. Minä olen suuresta perheestä, hän ainut lapsi, joten jo lähtökohdat ovat erilaiset. Se on tässä vielä selvittämättä, että onko mies (minun näkökulmastani) liian kiinni äidissään. Muiden kokemuksia tulinkin täältä kysymään.

Ap

Joo, kyllä mua myös ärsytti olla 18v ja käyttää kaikki viikonloput miehen sukulaisten tapaamiseen ja sunnuntaisin yleensä vielä kaiken huipuksi äitinsä herätti meidät klo 8 ja käski ylös kuskaamaan häntä yms.

Ymmärrän pointtisi, mutta toisaalta minusta on itsekin ihanaa käydä vanhemmillani "yökylässä" :D En kyllä tosin jokatoinen vkloppu kävisi. 

up

Mun kulta asuu vielä kotona, on 32. Mä käyn usein sen luona ja se mun luona. Sen vanhemmat on ihan kivoja, ei sekaannu meidän asioihin, enkä minä niitten asioihin. Ei uuden tärkeän ihmisen kuulu sulkea pois niitä vanhoja tärkeitä ihmisiä. Tajuat sen itse ap sitten kun sun lapset alkaa seurustella.

Muuten asiaan liittymättä, mutta pisti niin voimakkaasti aloitusviestistä silmään. Onko sun mielestä ap oikeesti jotenkin epänormaalia tai ylikiintynyttä tai ripustautuvaista, jos aikuinen ihminen käy vanhempiensa luona yökylässä? Siis mitä helvettiä?

Jotkut ihmiset puhuu jatkuvasti vanhemmistaan, tai toisesta vanhemmastaan. Mulla on yks kolmekymppinen, hyvin sosiaalinen kaveri, jolla siis paljon ystäviä ja tuttavia jne., ja kuitenkin hän puhuu ihan jatkuvasti isästään - oletettavasti siksi, kun sen isä on tosi iso kiho, ja pystyy järjestämään sille suunnilleen mitä tahansa tai sen pois mistä pulasta tahansa (ja laeista viis) jne. En mä tiedä, ei mulle ole tullut tosta mieleen ajatella, että se ois jotenkin liian kiinni isässään (tai no, tietty toi asenne, että kaikesta selviää suhteilla, ei oo ihan ihanteellisin, mutta siis noin muuten henkisesti).

Jos mies puhuis yhtä paljon isästään, suhtautuisitko ap samallalailla kuin nyt?

Tuleva hirviöminiä :)

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 18:28"]

Mun kulta asuu vielä kotona, on 32. Mä käyn usein sen luona ja se mun luona. Sen vanhemmat on ihan kivoja, ei sekaannu meidän asioihin, enkä minä niitten asioihin. Ei uuden tärkeän ihmisen kuulu sulkea pois niitä vanhoja tärkeitä ihmisiä. Tajuat sen itse ap sitten kun sun lapset alkaa seurustella.

[/quote]

Meitä on kai sitten moneen junaan. Minun on myönnettävä etten alkaisi seurustella yli kolmekymppisen, vanhempien luona asuvan miehen kanssa. 

Olen ollut aiemmin pitkässä, vakaassa parisuhteessa, eikä siinä ollut mitään ongelmia miehen vanhempien kanssa. Eikä myöskään omieni. Kun aloimme exäni kanssa seurustella, ei suhteemme vaatinut perhesiteiden poissulkemista. Päinvastoin molempien elämä vain rikastui yhden huipputärkeän ihmisen verran. Jos parisuhteen aloittaminen vaatisi perheen kanssa vietetyn ajan rajua vähentämistä, niin mahdollisesti voi olla kyseessä juuri sellainen tapaus jossa aikuinen lapsi ei ole irtautunut vanhemmistaan tarpeeksi. Minulla on mahtavat välit vanhempiini, mutta en roiku heidän seurassaan koko aikaa myöskään sinkkuna ollessani. Enkä varsinkaan puhu heistä jatkuvasti ulkopuolisille.

Ap

Onneksi olkoon, oikea Jackpotti! Et tule koskaan olemaan se 1 vaan ikuinen kakkonen..ja kun äiti kuolee, joudut seuraavaksi äidinkorvikkeeksi. Nimm. Kokemusta on!

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:58"]

Sitä mieltä olen, että sun puhe ainakin vaikuttaa ihan selväjärkiseltä. Kokisin itse tuossa tilanteessa aivan samoin. Kun mietin 18-vuotiasta tuttuani, niin niin eipä tuo koskaan puhu vanhemmistaan tai sisaruksistaankaan, vaikka keskusteltaisiin pitkäänkin. Meillä on onneksi muitakin puheenaiheita. Toki joskus kyselen muiden kuulumisia, ja kysymyksiin vastaa tietenkin. Ihanaa on seurata miten nuori ihan hirmuisen kovasti haluaa itsenäistyä ja irroittautua perheestään. Nauttii iän tuomasta vapaudesta kovasti. Ja minä pidän tuota kaikkea oikein terveenä kehityksenä, ja mun milestä tuo itsenäistyminen tekee hänelle hyvää.

Noin sen kuuluukin mennä, ja tuon kehitysvaiheen olen itsekin käynyt läpi, samoin kaikki ystäväni. Kukaan ei juuri puhu vanhemmistaan, mikä ei tietenkään tarkoita etteivät he olisi osa lastensa elämää tärkeänä taustavoimana. Tapailemani mies on poikkeuksellinen, sillä en ole aiemmin huomannut ikäluokkani edustajilla tällaista "ongelmaa". Olen siis varuillani ja hämmentynyt, että mihin tämä johtaa ja paheneeko tilanne ajan kanssa entisestään.

ApMiehen ei ole  hvyä olla kiinni äidissään, mutta muistakaa naiset, että ette sitten käy täällä itkemässä, kun se v...tun anoppi ei voi noita lapsia hoitaa viittä kertaa viikossa.

Ennenkuin huomaatkaan asutte anopin naapurissa.