Lue keskustelun säännöt.
Mies liian kiinni äidissään, kokemuksia?
19.11.2014 |
Tapailen uutta miestä, vähän alle 30-vuotiasta, ja korvaan alkaa pikkuhiljaa särähtämään se miten paljon hän puhuu äidistään. Kyseessä on yksinhuoltajaäidin ainut lapsi, joten ymmärrettävästi heillä on läheiset välit (itselläni on 3 sisarusta, joten en osaa kuvitella millaista olisi olla vain kaksin toisen vanhemman kanssa), mutta jostain syystä asia on alkanut häiritä. Mies asuu kyllä omillaan ja melko kaukanakin äidistään, mutta silti mies puhuu äidistään enemmän kuin ystävistään tai muista läheisistään, eikä hän harrasta esim. matkailua kavereiden kanssa, vaan äitinsä. Olen käsittänyt, että hän viettää äitinsä luona ainakin kaksi viikonloppua kuukaudessa, ja lähempänä asuvien isovanhempiensa luona muut viikonloput.
Toivottavasti ymmärrätte, mitä ajan takaa. Minullakin on läheiset välit perheeseeni, mutta en enää kävisi lapsuudenkodissani esim. yökylässä. Olisi hirveä ajatus seurustella miehen kanssa, joka roikkuu äidissään ja jonka äiti mahdollisesti ei myöskään halua päästää pojastaan irti. Esim. sellaiseen suhteeseen en pystyisi, jossa pariskunta ei voisi vaikka matkustella kahdestaan, vaan toisen äiti pitäisi ottaa mukaan. Vaikka perheen tuleekin olla tärkeä, niin puolison kuuluu silti mielestäni mennä edelle, ja mietin, onko tässä huonoja merkkejä ilmassa. Mieheltä asiaa on aika mahdoton kysyä, sillä miten voisi muotoilla kysymyksen "onko äitisi sinulle ehkä vähän liian tärkeä" ilman että loukkaa toista.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (52)
Minä olen 50v ja minäkin käyn vielä äidin luona yökylässä :)
Soittelemme useamman kerran viikossa ja olemme muutenkin läheisiä.
Kyllä olemme siskoni kanssa varmaan jotenkin viallisia, kun siskonikin yöpyy äitini luona ja siskoni on jo 58v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:49"]
No mun exän äiti oli päivätolkulla meillä aina yökylässä. Äiti sitä ja äiti tätä.. Oli myös yh:n ainoa lapsi. Nyt saa nyxä passata noita kahta ja vetäytyä sitten sivummalle että äiti ja poika saa olla rauhassa.
[/quote]
Juuri tuollaista minä en kestäisi. En ottaisi omia vanhempiakaan yökylään muuten kuin poikkeustapauksissa, en todellakaan säännöllisesti, enkä kestäisi myöskään miehen sukulaisia omassa kodissani. Ehkä arvostan yksityisyyttäni ja kotini rauhaa liikaa, mutta ajatus miehen äidin (kenen tahansa miehen, ei vain tämän) pyörimisestä nurkissa on vastenmielinen. Olen mielestäni ystävällinen ja lämmin ihminen, mutta en silti halua majoittaa vieraita kotiini.
Ap
Mun mielestä puoliso on samalla tasolla kuin muutkin perheenjäsenet, vanhemmat, sisarukset, lapset. Kukaan ei mene toisen edelle.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:58"]
Sitä mieltä olen, että sun puhe ainakin vaikuttaa ihan selväjärkiseltä. Kokisin itse tuossa tilanteessa aivan samoin. Kun mietin 18-vuotiasta tuttuani, niin niin eipä tuo koskaan puhu vanhemmistaan tai sisaruksistaankaan, vaikka keskusteltaisiin pitkäänkin. Meillä on onneksi muitakin puheenaiheita. Toki joskus kyselen muiden kuulumisia, ja kysymyksiin vastaa tietenkin. Ihanaa on seurata miten nuori ihan hirmuisen kovasti haluaa itsenäistyä ja irroittautua perheestään. Nauttii iän tuomasta vapaudesta kovasti. Ja minä pidän tuota kaikkea oikein terveenä kehityksenä, ja mun milestä tuo itsenäistyminen tekee hänelle hyvää.
[/quote]
Noin sen kuuluukin mennä, ja tuon kehitysvaiheen olen itsekin käynyt läpi, samoin kaikki ystäväni. Kukaan ei juuri puhu vanhemmistaan, mikä ei tietenkään tarkoita etteivät he olisi osa lastensa elämää tärkeänä taustavoimana. Tapailemani mies on poikkeuksellinen, sillä en ole aiemmin huomannut ikäluokkani edustajilla tällaista "ongelmaa". Olen siis varuillani ja hämmentynyt, että mihin tämä johtaa ja paheneeko tilanne ajan kanssa entisestään.
Ap
Mua ei haittaisi, jos mitään ihan järjettömän outoa ei ilmaantuisi. Tunnen monta nuorta miestä, jotka ovat olleet samalla tavalla perhekeskeisiä. Se on sitten myöhemmin kanavoitunut enemmän omaan perheeseen. Omakin mieheni on tuota lajia, eikä se ole minulta pois, että hän viettää oman aikansa monesti sukulaistensa kanssa. Vanhempien luona majoittuminen, eli yökyläily, on taas aika välttämätöntä ainakin minulle. Asuvat niin kaukana, että reissut päiväseltään olisivat järjettömyys (vaikka eivät täysi mahdottomuus), eikä siellä edes ole majoitusliikkeitä, saati mitään järkeä majoittua niissä, kun vanhemmilla on tilaa.
En koe häviäväni kenellekään enkä usko, että minunkaan puolisoni häviää minulle, vaikka vietän perheeni kanssa aikaa. Minulle se tarkoittaa vanhempiani, koska sisaruksia ei ole: Jos olisi, viettäisin varmaankin heidänkin kanssaan aikaa. Olisiko sekin epänormaalia lapsuusperheessä roikkumista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hitto. Juokse.
Mulla oli miehen kans niin että äitinsä olisi halunnut tuollaista symbioosia ja eihän se kauniisti mennyt. Mies onneksi osasi laittaa rajat mutta vaikeaa tietenkin oli. Äitinsä on jo tottunut että elämme yhdessä mutta välimme ovat jääneet jokseenkin jäätäviksi. Meillä on poika ja jos jotain vannon niin sen että annan hänen kasvaa normaalisti aikuiseksi.
Läheiset välit on eri asia kuin epäterve tarrautuminen.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:28"]
Hyi hitto. Juokse.
Mulla oli miehen kans niin että äitinsä olisi halunnut tuollaista symbioosia ja eihän se kauniisti mennyt. Mies onneksi osasi laittaa rajat mutta vaikeaa tietenkin oli. Äitinsä on jo tottunut että elämme yhdessä mutta välimme ovat jääneet jokseenkin jäätäviksi. Meillä on poika ja jos jotain vannon niin sen että annan hänen kasvaa normaalisti aikuiseksi.
Läheiset välit on eri asia kuin epäterve tarrautuminen.
[/quote]
Harmi, etten tässä vaiheessa voi tietää kumman puolelle tämä enemmän kallistuu, läheisiin väleihin vai tarrautumiseen :/ Voinhan lopettaa tapailun myöhemminkin jos ilmenee että epäterveen puolelle menee, mutta olisi ikävää ihastua syvemmin ja sitten todeta ettei tämä toimi. Sekin ahdistaa, etten tiedä ollenkaan miehen äidin ajatuksia aiheesta. Hän voi olla lämmin ja rakastava normaali ihminen, tai sitten pojastaan mustasukkainen sekopää. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:17"]
Mua ei haittaisi, jos mitään ihan järjettömän outoa ei ilmaantuisi. Tunnen monta nuorta miestä, jotka ovat olleet samalla tavalla perhekeskeisiä. Se on sitten myöhemmin kanavoitunut enemmän omaan perheeseen. Omakin mieheni on tuota lajia, eikä se ole minulta pois, että hän viettää oman aikansa monesti sukulaistensa kanssa. Vanhempien luona majoittuminen, eli yökyläily, on taas aika välttämätöntä ainakin minulle. Asuvat niin kaukana, että reissut päiväseltään olisivat järjettömyys (vaikka eivät täysi mahdottomuus), eikä siellä edes ole majoitusliikkeitä, saati mitään järkeä majoittua niissä, kun vanhemmilla on tilaa.
En koe häviäväni kenellekään enkä usko, että minunkaan puolisoni häviää minulle, vaikka vietän perheeni kanssa aikaa. Minulle se tarkoittaa vanhempiani, koska sisaruksia ei ole: Jos olisi, viettäisin varmaankin heidänkin kanssaan aikaa. Olisiko sekin epänormaalia lapsuusperheessä roikkumista?
[/quote]
Se olisikin hienoa, jos mies parisuhteeseen päästessään alkaisi siirtää noita tunteitaan puolisoonsa ja tulevaisuudessa perheeseensä. Tämä ei mitenkään sulje pois hyviä välejä lapsuudenperheeseen, mutta mielestäni oman puolison ja lasten kyllä kuuluu mennä edelle. Kyseessä ei ole mikään kilpailu, sillä sekä oman perheen että lapsuudenperheen kuuluu olla tärkeitä, mutta eri tavalla. Minä etsin itselleni kumppania joka olisi minulle ykkönen ja elämän tärkein ihminen, miksi tyytyisin olemaan miehelleni jotain vähemmän?
Ap
Normaalin ja sairaan äitisuhteen tunnistaa, ja ap:n tapailemalla miehellä tuntuisi olevan sairas.
Tämä on jännä aihe, kun tämä houkuttelee aina niitä miniöiden vihaajia paikalle alapeukuttamaan ja inttämään. Kerran tällaisessa keskustelussa joku kertoi miehestä, joka oli ollut sängyssä äitinsä kanssa, niin jopa siihen tuli vanhemmat naiset vänkyttämään, että on se äidin ja pojan yhteys oikeasti tosi tärkeä.
Mun miehen veli on mammanpoika, tosi ihanat ja lämpimät välit. Veli kertoo aina mamille, mitä huoria hänen hakkaamansa tyttöystävät olivat. En iiihan lähtis yleistämään, että hyvä äidin kohtelu = hyvä puolison kohtelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, joistakin tämän ketjun jutuista tulee mieleen Norman Bates.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 18:34"]
Muuten asiaan liittymättä, mutta pisti niin voimakkaasti aloitusviestistä silmään. Onko sun mielestä ap oikeesti jotenkin epänormaalia tai ylikiintynyttä tai ripustautuvaista, jos aikuinen ihminen käy vanhempiensa luona yökylässä? Siis mitä helvettiä?
Jotkut ihmiset puhuu jatkuvasti vanhemmistaan, tai toisesta vanhemmastaan. Mulla on yks kolmekymppinen, hyvin sosiaalinen kaveri, jolla siis paljon ystäviä ja tuttavia jne., ja kuitenkin hän puhuu ihan jatkuvasti isästään - oletettavasti siksi, kun sen isä on tosi iso kiho, ja pystyy järjestämään sille suunnilleen mitä tahansa tai sen pois mistä pulasta tahansa (ja laeista viis) jne. En mä tiedä, ei mulle ole tullut tosta mieleen ajatella, että se ois jotenkin liian kiinni isässään (tai no, tietty toi asenne, että kaikesta selviää suhteilla, ei oo ihan ihanteellisin, mutta siis noin muuten henkisesti).
Jos mies puhuis yhtä paljon isästään, suhtautuisitko ap samallalailla kuin nyt?
[/quote]
Kyllä minä oikeasti pidän vähän erikoisena sitä, että lähes 30-vuotias ihminen viettää kaikki viikonloput sukulaisten nurkissa. En tiedä toista vastaavaa tapausta, vaan omassa kodissa rauhoittuminen tai ajan viettäminen ystävien kanssa on ylivoimaisesti yleisempää.
Samoin en ole tavannut toista aikuista ihmistä, joka saa lähes jokaiseen keskustelunaiheeseen ujutettua "ja meidän äiti taas tekee näin / on tätä mieltä / sanoi kerran" -tyyppisiä lauseita. Ei minua ihan niin paljon kiinnosta hänen äitinsä, ja kyllä se tuntuu oudolta että mies ajattelee ilmeisesti koko ajan äitiään ja tämän mielipiteitä eri asioihin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, meillä on poika tulossa viikonlopuksi lapsuudenkodissa käymään ja aikoo yöpyäkin. Taitaa olla parasta varata hotellihuone 40 km päästä, ettei vain olisi naisystävän mielestä kyse mistään napanuorassa keikkumisesta.
Meilläkin miniäkokelas pari vuotta sitten suuttui, kun poika sanoi, että äiti väittelee parin viikon kuluttua tohtoriksi. Kuulemma vain läheisriippuvaiset edes miettii menevänsä äidin väitöstilaisuuteen.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:49"]
No mun exän äiti oli päivätolkulla meillä aina yökylässä. Äiti sitä ja äiti tätä.. Oli myös yh:n ainoa lapsi. Nyt saa nyxä passata noita kahta ja vetäytyä sitten sivummalle että äiti ja poika saa olla rauhassa.
[/quote]
Juuri tuollaista minä en kestäisi. En ottaisi omia vanhempiakaan yökylään muuten kuin poikkeustapauksissa, en todellakaan säännöllisesti, enkä kestäisi myöskään miehen sukulaisia omassa kodissani. Ehkä arvostan yksityisyyttäni ja kotini rauhaa liikaa, mutta ajatus miehen äidin (kenen tahansa miehen, ei vain tämän) pyörimisestä nurkissa on vastenmielinen. Olen mielestäni ystävällinen ja lämmin ihminen, mutta en silti halua majoittaa vieraita kotiini.
Ap
[/quote]
Tää on kyllä aika omituista, jos nyt saa sanoa. Miten lähellä sä asut sun omia vanhempia, ja kuinka usein te tapaatte? Siis mä ymmärrän, että jos asutaan lähekkäin, niin mitä sitä ehkä yökyläilemään, mutta ainakin mulla ja suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on niin, ettei niitä vanhempia oikeastaan tavattaisi koskaan, jos ei voitais kyläillessä olla yötä puolin ja toisin.
Mutta joo, kyllä mun mielestä on aika kylmää, että sun vanhemmat ja miehen vanhemmat (tai vanhempi) on pitäneet teitä kodeissaan oletettavasti ainakin jotain 18 vuotta, mutta teille eivät todellakaan ole tervetulleita olemaan yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 18:37"]
Tuleva hirviöminiä :)
[/quote]
Millä tavalla? Teini-iän poikaystävistä lähtien niin anoppi- kuin appiehdokkaat ovat järjestään pitäneet minusta, ja minä yleisesti ottaen heistä. Ei näitä parisuhteita nyt kovin monia ole kertynyt, mutta ikinä ei ole ollut ongelmia miehen vanhempien kanssa. Nautin kylässä käymisestä ja jutustelusta, ja pidän todellakin erittäin tärkeänä läheisiä välejä vanhempiin. Aiempiin kokemuksiini verraten tämä tapaus on siis poikkeuksellinen, enkä ole ennen tuntenut mitään negatiivisia tunteita aiheeseen liittyen. Tätäkään miestä en suoraan vaatisi vähentämään äitinsä osuutta elämästään, vaan lopetan suhteen mieluummin. Helpommalla pääsen.
Ap
Mulle aikanaan antoi eräs vanhempi naishenkilö hyvä neuvon: "Kun etsit hyvää miestä, katselee miten kohtelee äitiään. Äitään läheisesti, rakastavasi ja hyvin kohtelevat todennäköisesti myös kohtelee vaimoaan hyvin." Olen huomannnut käytännössä tämän omissa kumppaneissa ja ystävien kumppaneissa. Musta olisi ihanaa löytää mies, joka olisi läheinen äitinsä kanssa. Olen myös huomannut asian itävän paikkansa myös kääntöen: Äiteihinsä etäisiä välejä pitävät tai kylmästi äitiinsä tapaamisten yhteydessä kohtelevat miehet ovat alkuhuuman jälkeen myös paljastuneet naistaan huonosti kohteleviksi. Ehkä sun pelkojasi Ap huojentaisi se, että ihan tapaisit tuon äidin ja ennakkoluulottomasti tutustuisit häneen? :) Hän saattaa ollakin maailman sydämmeliisin ihminen,j oka ottaa myös sinnut avosylin vastaan. Miksi aina pitää pelätä pahinta?
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:14"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:58"]
Sitä mieltä olen, että sun puhe ainakin vaikuttaa ihan selväjärkiseltä. Kokisin itse tuossa tilanteessa aivan samoin. Kun mietin 18-vuotiasta tuttuani, niin niin eipä tuo koskaan puhu vanhemmistaan tai sisaruksistaankaan, vaikka keskusteltaisiin pitkäänkin. Meillä on onneksi muitakin puheenaiheita. Toki joskus kyselen muiden kuulumisia, ja kysymyksiin vastaa tietenkin. Ihanaa on seurata miten nuori ihan hirmuisen kovasti haluaa itsenäistyä ja irroittautua perheestään. Nauttii iän tuomasta vapaudesta kovasti. Ja minä pidän tuota kaikkea oikein terveenä kehityksenä, ja mun milestä tuo itsenäistyminen tekee hänelle hyvää.
[/quote]
Noin sen kuuluukin mennä, ja tuon kehitysvaiheen olen itsekin käynyt läpi, samoin kaikki ystäväni. Kukaan ei juuri puhu vanhemmistaan, mikä ei tietenkään tarkoita etteivät he olisi osa lastensa elämää tärkeänä taustavoimana. Tapailemani mies on poikkeuksellinen, sillä en ole aiemmin huomannut ikäluokkani edustajilla tällaista "ongelmaa". Olen siis varuillani ja hämmentynyt, että mihin tämä johtaa ja paheneeko tilanne ajan kanssa entisestään.
Ap
[/quote]
Mä oon vähän päälle kolmekymppinen, ja kyllä mä ja kaikki mun tuttavapiirissä puhuu ihan paljon myös vanhemmistaan. Ehkä vähän nuoremmilla on se itsenäistyminen vielä kesken, ja siksi vältetään vanhemmista puhumista, koska ei vielä olla ihan sinut asioiden kanssa?
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 18:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 16:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 15:49"]
No mun exän äiti oli päivätolkulla meillä aina yökylässä. Äiti sitä ja äiti tätä.. Oli myös yh:n ainoa lapsi. Nyt saa nyxä passata noita kahta ja vetäytyä sitten sivummalle että äiti ja poika saa olla rauhassa.
[/quote]
Juuri tuollaista minä en kestäisi. En ottaisi omia vanhempiakaan yökylään muuten kuin poikkeustapauksissa, en todellakaan säännöllisesti, enkä kestäisi myöskään miehen sukulaisia omassa kodissani. Ehkä arvostan yksityisyyttäni ja kotini rauhaa liikaa, mutta ajatus miehen äidin (kenen tahansa miehen, ei vain tämän) pyörimisestä nurkissa on vastenmielinen. Olen mielestäni ystävällinen ja lämmin ihminen, mutta en silti halua majoittaa vieraita kotiini.
Ap
[/quote]
Tää on kyllä aika omituista, jos nyt saa sanoa. Miten lähellä sä asut sun omia vanhempia, ja kuinka usein te tapaatte? Siis mä ymmärrän, että jos asutaan lähekkäin, niin mitä sitä ehkä yökyläilemään, mutta ainakin mulla ja suurimmalla osalla tuntemistani ihmisistä on niin, ettei niitä vanhempia oikeastaan tavattaisi koskaan, jos ei voitais kyläillessä olla yötä puolin ja toisin.
Mutta joo, kyllä mun mielestä on aika kylmää, että sun vanhemmat ja miehen vanhemmat (tai vanhempi) on pitäneet teitä kodeissaan oletettavasti ainakin jotain 18 vuotta, mutta teille eivät todellakaan ole tervetulleita olemaan yötä.
[/quote]
Niin siis säännöllisesti eivät olisi, eli esimerkiksi joka viikonloppu. Tuskin tätä tarvitsee selittää edes sen enempää, on varmasti ihan selvää että osalle ihmisistä oma koti on rauhoittumisen paikka, ei mikään jokaviikkoinen hotelli. Silloin tällöin muutaman päivänkin mittainen kyläily sopisi ilman muuta.
Asun kohtuullisen ajomatkan päässä perheestäni, eikä yökyläilyille ole tarvetta. Tapaan perhettäni erittäin epäsäännöllisesti, kiireisinä aikoina harvoin, joskus taas useamminkin. Soitteleminen on myös erittäin hyvä yhteydenpitotapa.
Ap
Kaikki kommentoijat ei ole kyllä lukeneet kunnolla ap:n viestejä, tai eivät ole halunneet ymmärtää. Kyllähän on luonnollista, että on läheiset välit ja vieraillaan, yökyläilläänkin, mutta että joka viikonloppu. Ja jos joka (tai vaikka lähes joka) keskusteluun tulee se äiti mukaan...
Vähän kyllä kuulostaa, hmm, oudolta.
Okei, ehkä tässä ap on enemmän kyse siitä, että sulla on erilaiset perhesiteet kuin miehelläsi, ja perhe on teille erilailla tärkeä. Ei vanhemmista välittäminen ja läheiset välit tarkoita välttämättä sitä, että on liian kiinni vanhemmissaan.
Jos itsellä ei ole lämpimiä välejä vanhempiinsa niin sitä on varmaan vaikea ymmärtää. (peräkammarin pojat ja tytöt on asia erikseen)
Joissakin peheissä vain on lämpimät välit. Meidän perheessä näin on. Olemme yhteydessä puhelimitse ainakin pari kertaa viikkoon ja käydään niin usein kun se on mahdollista (matkaa 150km.)
Meillä puhutaan kaikesta keskenään ja huumori pelaa myös. Sisarukset pitävät myös yhtä todella tiiviisti toisiinsa. Samoin pidämme yhteyttä myös isovanhempiin.
Minusta on jotenkin kamalaa ja sääli jos omiin vanhempiin ei ole lämpimiä suhteita. Lasten ja vanhemien sekä isovanhempien välinen suhdehan on ainutlaatuinen. Tosin on niitä ikäviä perheitä joissa ei näin ole. Mutta jotenkin on alkanut tuntua että he eivät osaa kaivata sitä ennen kuin tapaavat sellaisen perheen jossa näin on.
On varmaan totta että yksinhuoltajilla on lapsiinsa vieläkin läheisemmät välit. Ja lapset haluavat varmistaa että vanhemmalla on kaikki hyvin. Sillä he tietävät minkä uhrauksen tämä isä tai äiti on tehnyt hänen eteensä aikanaan. Ja haluaa antaa sitä rakkautta ja huolehtimista takaisinkin päin. Ja se on hienoa.