Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kinkkinen tilanne, pitkä stoori.
18.11.2014 |
Nyt pyytäisin mielipiteitänne ja arvostan suoraa ja rehellistä palautetta toiminnastani.
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut yli puolet elämästäni. Tämä nainen on tajuttoman hauska, oli suurena tukena elämäni isoimmassa kriisissa (avioero) ja muutenkin jaamme saman kaltaisen arvomaailman hänen kanssaan.
Olen kuitenkin alkanut viime vuosina ärsyyntyä hänen käytöksestään ja huomata, että ystävyydessämme on enemmän negatiivisia kuin positiivisia puolia. Suurin syy siihen, miksi en häntä jaksa on se että, hän ei osaa iloita muiden puolesta ja hän vertailee itseään aina muihin. Ts. hänen mielestään jonkun muun onnellisuus ja menestys on suoraan häneltä pois. Koen, että hän järjestelmällisesti on alkanut mitätöidä minua, saadakseen nostetta omalle huonolle itsetunnolleen. Esimerkkinä: Kerroin että ostamme puolisomme kanssa asunnon. Kerroin hintatason jota olemme ajatelleet. Ystäväni kommentti: Ai NOIN VÄHÄN. ette tule saamaan tolla mitään kelvollista. (Hän miehensä kanssa on ostanut ylihintaisen asunnon, joka ei mene kaupaksi, vaikka ovat myyneet sitä monta kk.) Sanoin ystävälleni että olisimme me enemmänkin saaneet lainaa, mutta me ostamme asunnon meidän tarpeisiin, ja tämä riittää. Ystäväni alkoi tivaamaan kuinka paljon minä tienaan, kuinka paljon mieheni tienaa, ja alkoi vertailla tulojamme. Hän oli silminnähden ärsyyntynyt, kun tajusi etteivät he olekaan parempituloisia kuin me (hän tiedottaa kovaan ääneen miehensä tulot, varallisuutensa yms.). Minä en ole katsonut asiaksi puhua minun/mieheni tuloista, toisin kuin hän joka viime illan istujaisissa mainosti ensimmäisen puolen tunnin aikana koko seurueelle eurolleen miehensä tulot. (!!)
Tämä tieto siitä, että minä ja puolisoni tienaamme enemmän kuin ystäväni miehineen, sai aikaan seuraavan tapahtumaketjun:
Ystäväni miehensä kanssa oli meillä kylässä ja hän alkoi erittäin kovaan ääneen haukkua miestään liittyen tämän työsopimuksen ehtoihin. Tyyli puhua oli ala-arvoinen. Koin suurta myötähäpeää.
Heidän vierailunsa jälkeen alle kouluikäinen lapseni kysyi minulta, miksi ystäväni puhuu muille nätisti, mutta xxxxx:lle (miehelleen) niin rumasti. Oma puolisoni totesi, että jos minä puhuisin ikinä hänelle tuolla tavalla hän jättäisi minut. Samoin tekisin minä, mikäli puolisoni puhuisi minulle noin. Tämän lisäksi enemmän kuin yksi yhteinen tuttavamme oli ihmetellyt ystäväni ala-arvoista tapaa puhua miehelleen.
Koska tunnen lainsäädännön työsuhteissa, lupasin tarkistaa ystäväni miehen työsopimuksen, onko se lainvoimainen. Tarkistin ja totesin että asia on aivan laillinen ja lähetin tästä facebookissa yhteisviestin tälle ystävälleni ja miehelleen. Ystäväni alkoi sättiä miestään tyyliin "olet pilannut elämäni" (suostumalla vähän tyhmään työsopimukseen).
Sanoin suoraan ystävälleni että hänen tapansa puhua miehelleen on kammottava. Että jos minun puolisoni puhuisi minulle tähän sävyyn, jättäisin hänet, samoin kuin puolisoni tekisi minulle.
Ystäväni raivostui, ja sanoi minulle, että "tietäisitpä vaan miten paljon paskaa sinusta puhutaan, ihmiset puhuvat aivan hirveitä asioita sinusta". En tajunnut miten tämä liittyi mihinkään. Lisäksi ystäväni vauhkosi, kuinka olin kuulemma avioeron aikaa vuosia sitten käyttäytynyt huonosti, mutta ei hänkään siitä minulle sanonut. Totesin vain yrittäneeni auttaa, enkä kokenut ansainneeni moista paskamyrskyä. Mainittakoon että ystäväni kokee oikeudekseen huomautella ihmisille kaikesta, ylpeilee "suorapuheisuudellaan" ja loukkaa usein ihmisiä "sanomalla vain mielipiteensä".
Parin päivän päästä ystävältäni tuli sovintoyritys-sähköposti jossa myönsi jotenkuten ettei hänen reaktionsa ollut sopiva, mutta samaan hengenvetoon vauhkosi kuinka hänen mielestään minä teen väärin tässä, tässä ja tässä asiassa. Lisäksi hän selitteli käytöstään ties millä vaikeuksilla (ystäväni käytös on aina ollut huonoa, ja hän löytää siihen syyn elämäntilanteestaan, puolisostaan, ties mistä. Paitsi itsestään).
Vastasin suoraan että olen lopen väsynyt tähän. Listasin suoraan kuinka väsynyt olen siihen, että ystäväni ei kestä MINKÄÄNLAISTA kritiikkiä. Hän saa kritisoida, mutta häntä ei saa. Myönsin auliisti virheeni, sanoin että en todellakaan ole täydellinen, ja tiedostan tämän itse (myönsin olevani itsekeskeinen, ajattelematon ja piittaamaton). Lisäsin, että olen väsynyt siihen että ystävälläni on aina jokin ulkopuolinen syy huonoon käytökseensä, muttei se syy ole koskaan hänessä itsessään. Pyysin häntä miettimään vakavasti, olenko minä todella sellainen ihminen jonka haluaa elämäänsä, koska en enää jaksa tällaista käytöstä. Minulla ei ole vaikeuksia tässä määrin kenenkään muun ihmisen kanssa, paitsi tämän ystäväni. Kerroin esimerkin eräästä toisesta ystävyyssuhteestani, jossa sanoin eräästä asiasta ystävälleni, jossa hän käyttäytyi mielestäni huonosti. Tilanteesta teki kannaltani tekopyhän se että olin itse aiemmin käyttäytynyt samanlailla. Eli periaatteessa minulla ei ollut varaa sanoa, mutta sanoin, koska en halunnut ystäväni tekevän samoja virheitä kuin minä. Sen sijaan että olisin saanut loukkausten kirjon silmille, tämä ystävä tajusi tarkoitusperäni ja kiitti minua välittämisestä.
Olenko toiminut väärin? Minusta tuntuu helpottavalta tietää että en joudu olemaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Silti vuosien ystävyyssuhteen päättyminen tuntuu kummalta, ja syytän osittain itseäni.
Kommentit (34)
Harmi että noin kävi. Voi olla että "ystäväsi" yrittää takaisin elämääsi jossain vaiheessa. Silloin muista olla jämäkkä ja sanoa jos et sitä enää halua. Jos haluat niin sanot sillonkin suoraan mitä ajattelet hänestä ja mikä hänessä mättää. Olen ollut rakkaan serkkuni ja naapurini paras ystävä jo useamman vuosikymmenen. On ollut aikoja jolloin on tullut isoja ja pahoja riitoja. Mä olen pettänyt ja hän on pettänyt luottamusta. Silloin olemme sopineet että taistelemme ystävyytemme puolesta ja olemme sopineet esim. Ettemme ole tekemisissä 3 kuukauteen ja sitten sen ajan jälkeen taas jatkaneet. Tämmöisiä ns. Pausseja emme ole enää vuosikymmeneen tarvinneet mutta koen että ne oli meidän ystävyytemme kannalta elintärkeitä. Äh meni ohi aiheen mutta tulipa kirjoitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 05:38"]
Joo. Jättäkää ne hankalat tyypit. ...
Ime ensin siitä se energia. Sitten ilmoita, että On nykyään hankala ja uhkaa jättämisellä...silloin kun sillä ystävälle on kaikkein vaikeinta. Miksi uhkat jättämisellä?
Nuo faktat oli hyvä ilmaista, mutta miksi uhata jättää? Sitä en tajua.
...jättää silloin, kun toinen on heikko!
Ei oo reilua. Kysy mieluummin miten voit auttaa...
[/quote]
AP palaa vastaamaan.
Minä en siis uhannut jättää ketään, esitin vaan aiheellisen kysymyksen onko ystävyytemme tällaisenaan enää järkevää? Tavoitteena mulla oli saada yhteisymmärrys edes jotenkin, mutta ystäväni kilahti täysin. Kysymys ei olisi siitä että hänellä olisi just nyt jotenkin erikoisen vaikeaa. Hänellä on aina huom. AINA joku kriisi (johtuu sitten työstä, muista ystävistä, isästä, puolisosta, asunnonmyynnistä, lapsesta -you name it). Toisin sanoen joka ikinen kerta kun yritän sanoa ystävälleni hänen huonosta käytöksestään, hän vetoaa sen hetkiseen kriisiin.
Vaikka menetinkin tässä nyt kaiken kaikkiaan 4 ystävää 1 sijaan, oloni on oudon levollinen. Pidin puoleni, sanoin rehellisesti ja suoraan ja osasin odottaa tätä reaktiota. En tosin osannut odottaa että vetää mukanaan kaksi muutakin ystävääni. Ja epäilen että enemmänkin on menossa, hänet tuntien tämä ei jää tähän.
Väsyin siihen, että kaikki sanomiseni väännettiin kritiikiksi. Esim.Ystäväni myy asuntoaan. Kerroin että kun itse myin muutama vuosi sitten kämppääni, stailasi kaverini sen valokuvia varten niin että vei osan huonekaluista sivuun, jotta asunto näytti valoisammalta ja suuremmalta. Ystäväni tuhahti tähän ylimielisesti että "me ei aleta mitään huonekaluja siirrellä, meidän asunto on just hyvä noin". Ei, se ei ole. se on lattiasta kattoon täynnä tilpehööriä, väriä, tavaraa, roinaa. Jätin sanomatta tämän. Ystäväni jäi kiroamaan miten huonosti asiat ovat kun ei kukaan tule edes katsomaan asuntoa.
Ehkä kaikki tällaiset pienet jutut saivat aikaan sen että minun rajani tuli vastaan.
Olen todella iloisesti yllättynyt kommenteista joita olen saanut liittyen tähän aloitukseen, AV.lta löytyy fiksua ja ajattelevaa porukkaa. Kommentit niin puolesta kuin vastaankin ovat olleet todella hienosti perusteltuja pääsääntöisesti. Kiitos siis ajatuksistanne :)
AP
No, sut on nyt sitten sanottu irti siitä ystävyydestä. Sitähän siinä itsekin mietit, että sanoudutko irti.
sanoudu sinäkin irti. Jatka omaa elämääsi.
Noi facebookjujut on oikeesti nniiiin kummia juttuja, että älä lotkauta korvaas.
sä teit valintasi, kun kirjoitit. Siinä jää niin paljon tilaa tulkinnalle. Ja olihan siinä syyttelevä sävy. No ne syyttele nyt sua. Tai ei halua olla tekemisissä. Voihan olla, että keskustelu ei olisi onnistunut tai siitä ei olisi tullut mitään.
sä tyhjensit kuormasi kirjeeseen. Se oli siinä ...älä syyttele sit enää itseäsi. Se meni noin.
Sä löydät uusia kavereit. Sellaisia, kiistä kirjeessä kirjoitit...jotka tajuaa sun juttuja.
parisuhteeseen puuttuminen varmasti loukkaa. Säkin voisit loukkaantua, jos joku tyhjentämisestä mielensä paperille ja syyttäisi sua sun huonosta käytöksestä lapsiasi tai ukkosi kohtaan.
sulla on sun elämä. Sun entisellä ystävällä on hänen oma elämä.
teillä on yhteistä historiaa. Te kasvatte omia polukujanne.
ole uskollinen itsellesi. Se on oikeesti tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:58"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:41"]
Melkein pelottavan samanlainen tilanne mulla, ystävä jonka oon tuntenut lähes koko elämän ja aina pitänyt itsestään selvänä että me ollaan aina sydänystäviä. Viimeaikoina oon kuitenkin tajunnut että mun ei tarvi sietää ilkeää käytöstä ja negatiivista asennetta (mitä oon siis viimevuosina joutunu kestämään, nuorempana ei ollut näin paljoa ongelmia) ja että Tää ystävä vaan vie multa energiaa. Päätin keskittyä mun ihaniin muihin ystäviin ja poikaystävään, ja nyt parin kk jälkeen olo on todella onnellinen ja helpottunut ja mietin miksi aina turhaan ahdistuin ja itkin tuon ilkeän kaverin takia. kuulostais että sullakin on ihana mies ja perhe, pidä kiinni niistä, et tarvi sun elämään negatiivisia ihmisiä. Tsemppiä tähän tilanteeseen sulle!
[/quote]
Kiitos :) Millainen ystäväsi on noin muuten, onko hänellä paljon muita ystäviä? Minun tällä ystävälläni on jonkun verran, mutta sellaisia sydänystäviä hänellä ei oikein ole. Tosin, piikkinä minulle, hän päivitti eilen facebookiin statuksen: Kiitos rakkaat ystävät XXX ja XXXXX että olette olemassa <3
Ystäväni ei ole pidetty ihminen, muta hän jotenkin ylpeilee sillä. Häntä kun ei kiinnosta muiden mielipiteet eikä mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Minä olen häntä jaksanut, koska olen ollut jotenkin ehkä epäterveen riippuvainen hänen hyväksynnästään ja mielipiteistään, varsinkin nuorempana. Nyt lähinnä hänen ehdottomuutensa, erilaisten mielipiteiden suvaitsemattomuutensa ja kateutensa ärsyttävät.
AP
[/quote]
Kyllähän tässä nyt vähän kinkkinen tilanne tosiaan vaikuttaisi olevan. Olet ollut aiemmin alistuva suhteessa ystävään, mutta nyt olet saanut kerralla tarpeeksesi ja kerrot sen myös, niin selkeästi taisteluun haastaen, että se tosiaan haisee valtataistelulta. Samalla kuitenkin kerrot haluavasi vain toisen parasta, mikä luultavasti on otettu vastaan kaksinaamaisuutena ja strategisena vetona, jotta saisit toisen alistumaan helpommin. Samalla vetoat oman perheesi hienommuuteen selittäessäsi, että teidän perheessä ei suvaittaisi niin huonoa käytöstä. Valjastat myös muut ystäväsi taustatueksi vedotessasi siihen, että muiden kanssa sinulla ei vastaavia ongelmia ole, ja selität, miten jopa x on ystävääsi niin paljon parempi ihminen, koska osaa suhtautua rakentavasti kritiikkiin. Jos ihmiset olisivat susia, tämä laumaan vetoaminen moraalisena auktoriteettina olisi käytännössä sama kuin nappaisit kaveria niskavilloista, painaisit selälleen, ja ilmoittaisit, että sinä olet nyt tämän lauman alimmainen ja voit joko nöyrtyä tai poistua. Hänen vastauksensa on yritys karkoittaa sinut laumasta. Loogista, eikö?
Lausuntoni voi vaikutaa siltä, kuin piru lukisi raamattua, älä ota sitä ilkeytenä vaan eläinkouluttajan kokemuksena: olen oppinut katsomaan ihmistunteita eläintunteiden jatkumona, ja minimoimaan moralistisen tulkintapyrkimykseni. En siis pidä sinua huonona ihmisenä tämän tapauksen takia, enkä ystävääsikään. Meillä vain on liian vähän tapana miettiä ystävyyssuhteiden valtakuvioita, ja se voisi tässäkin tapauksessa selvittää sinulle ristiriitaisia tunteitasi ja ystävän rajua reaktiota. Lainaan alle kappaleen ensimmäisestä viestistäsi, ja jatkan sitten analysoimista.
"Vastasin suoraan että olen lopen väsynyt tähän. Listasin suoraan kuinka väsynyt olen siihen, että ystäväni ei kestä MINKÄÄNLAISTA kritiikkiä. Hän saa kritisoida, mutta häntä ei saa. Myönsin auliisti virheeni, sanoin että en todellakaan ole täydellinen, ja tiedostan tämän itse (myönsin olevani itsekeskeinen, ajattelematon ja piittaamaton). Lisäsin, että olen väsynyt siihen että ystävälläni on aina jokin ulkopuolinen syy huonoon käytökseensä, muttei se syy ole koskaan hänessä itsessään. Pyysin häntä miettimään vakavasti, olenko minä todella sellainen ihminen jonka haluaa elämäänsä, koska en enää jaksa tällaista käytöstä. Minulla ei ole vaikeuksia tässä määrin kenenkään muun ihmisen kanssa, paitsi tämän ystäväni. Kerroin esimerkin eräästä toisesta ystävyyssuhteestani, jossa sanoin eräästä asiasta ystävälleni, jossa hän käyttäytyi mielestäni huonosti. Tilanteesta teki kannaltani tekopyhän se että olin itse aiemmin käyttäytynyt samanlailla. Eli periaatteessa minulla ei ollut varaa sanoa, mutta sanoin, koska en halunnut ystäväni tekevän samoja virheitä kuin minä. Sen sijaan että olisin saanut loukkausten kirjon silmille, tämä ystävä tajusi tarkoitusperäni ja kiitti minua välittämisestä."
Tummentamassani kohdassa nimenomaan ilmoitat, että ystävän on muutettava käytöksensä kokonaan, tai et jaksa häntä enää katsella. Sehän on aivan kohtuuton vaatimus, ja kun se tulee fiksulta, rauhalliselta ja analyyttiseltä ihmiseltä, se on todellinen pommi. Ystäväsi on rajaton, hänellä on borderline-tyyppiset puolustusreaktiot ja hän on varmasti rasittava ihminen, mutta nimenomaan sen takia oma reaktiosi on aivan päätön. Asetit ehdot, joita hän ei mitenkään kykene täyttämään, ja hän tietää sen. Kun teidän suhteenne on ilmeisesti muutenkin ollut kääntymässä siihen, että sinä olet aikuistunut hänen ohitseen ja ilmeisesti ystäväsi avulla, ja nyt hän oireilee kateuttaan ja sinä kuritat häntä siitä, tilanne on vähän epäreilu. Hänen pitäisi nyt voida luottaa, että sinä kykenet olemaan teistä se joka kannattelee hänen aikuistumistaan ja miettii mitä häneltä voi realistisesti ottaen vaatia, mutta sinä laitatkin välit poikki mutta sellaisella tavalla, että hän saa syyn siitä päälleen.
Syy kohtuuttomaan reaktioosi on varmasti monimutkainen, mutta marttyyritautia siinä on mukana. Ihmisten ei pitäisi koskaan ylpeillä sillä, että sietävät toiselta huonoa käytöstä vuosi toisensa jälkeen ja ylentävät sen takia itseään, koska lopulta ylemmyydentunto purkautuu niinkuin nyt teille kävi: toinen alkaa kadehtia ja kohottaa omaa arvoaan aina vain sietämättömämmin kompensoidakseen tilannetta, kunnes marttyyri ärähtää ja kostaa, ja oksentaa ektoplasmaa kadehtijan päälle. Sen sijaan pitäisi alun perin opetella sellainen kommunikaatio, jossa toiselle ilmoitetaan omasta ärtymyksestä sitä mukaa kun sitä syntyy niin lempeästi ja leikkisästi että toinen sen kestää ja viesti kuitenkin kulkee, ja suhdetta lujitetaan tällä tapaa alusta alkaen, kun molemmat alkavat luottaa, että se mikä yhdistää on arvokkaampaa kuin jokapäiväinen kitka, jonka ei kuitenkaan anneta myrkyttää mitään.
Ystäväsi miehellä saattaisi olla sinulle kerrottavaa heidän suhteensa niistä ulottuvuuksista, jotka sinulle eivät ole ollenkaan auenneet. He ovat ehkä sinua älykkäämpiä, ja loukkaantuivat siitä, että kuvittelet silti voivasi opettaa heille asioita, joiden ymmärtämiseen pidät heitä liian tyhminä. Hän on hiiltynyt rakastamansa naisen puolesta ja se on usein syvintä mahdollista loukkaantumista, joten sinun voisi olla aiheellista yrittää pyytää häneltä luento asioista, joita et alkuunkaan ymmärrä. Saattaisit valaistua. Hän kuitenkin antaa sinulle paljon arvoa, koska on odottanut sinulta paljon parempaa ymmärryskykyä, joten ole kiitollinen siitä. Vaikka ystävyys ei elpyisi, voit laajentaa näkökulmaasi.
Ystävyydessänne vaikuttaisi olleen paljon erittäin hyviä asioita noiden kertyneiden myrkkykerrostumien lisäksi, ja minusta on sääli, jos se jäi tähän. Pitäisi olla mahdollista hyväksyä toinen toisensa sellaisenaan, ja opetella pikkumurahduksilla viestimään toisilleen, kun joku jankutus alkaa vaikuttaa itsestä mauttomalta.
Kaiken kaikkiaan minua surettaa se, miten vähän nykyisin pohditaan negatiivisten tunteiden käsittelyä ja ruotimista. Tilalle on tullut tämä ortoreksiaan verrattava pyrkimys elää positiivisten ihmisten ympäröimänä. Sekin on varmaan yhteiskunnallinen stressireaktio - kun kokonainen kansakunta alkaa vajota kohti kurjempaa elintasoa, ahdistusta hoidetaan tekemästä omasta elämästä täydellistä - tuloksena on hysteerinen kiinnostus fitnessiin, sisustamiseen, muotiin ja ravintoasioihin. Mutta samalla kun siivotaan elämästä kaikki muu roska, hävitetään myös vuosikymmenien ystävyyssuhteet rumien tunnetilojen vuoksi. Tämä on äärimmäisen surullista. Meistä tulee kertakäyttöihmisiä myös itsestämme siinä prosessissa, ja elämme jaetussa valheessa ja psyykenlääkkeiden ja turruttavan liikunnan voimin. Ilmiö on sama kuin missä tahansa diktatuurissa, nyt se on nimeltään hyvän maun porvarillinen diktatuuri.
Olin muutama vuosi samanlainen hirviö kuin ystäväsi. Oikeastaan vielä hirveämpi. Lopulta sain mt lääkkeet ja pikkuhiljaa niiden myötä jäi kiukuttelut ja solvaukset. Ystävät tulivat takaisin ja riidat saatiin sovittua. Olisikohan ystävälläsi huolia ja murheita, joista hän ei koskaan puhu vaan purkaa pahaa oloaan lähimmäisiinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huippukirjoituksia! Tästä tykkään av-palstassa. Ihmiset jaksavat miettiä toisten ongelmia ja miettiä syitä niiden taustalla jne. Oikeastihan kukaan ei tiedä totuutta asioista mutta juuri erilaiset mielipiteet rikastavat ja jokaisesta saa ideoita! Minusta ihmissuhteet ja ihmisten tavat ja syyt reagoida ovat tosi mielenkiintoisia vaikken olekaan mitenkään älykäs tai hyvä siinä.
Tällä hetkellä pohdin kovasti omaa parisuhdettani. Mieheni tyyli on olla hiljaa vaikka joku asia harmittaisi ja sitten kiukutella tai jos on eri mieltä niin ei avaa suutansa. Koska en osaa lukea miehen ajatuksia niin yritän joskus lukea miehen rektioita mutta se on turhauttavaa koska mies ei halua eritellä miksi on pahalla päällä kun sitten kysyn. Sitten vaan tiuskii ja tulen itsekin pahalle päälle. Sitten joskus saattaa olla se hetki että kaataa ne asiat jotka ovat vaivanneet vuosia. Nyt kun meillä on ollut keskustelevampi jakso parisuhteessa ongelmien vuoksi ja olen suorastaan painostanut miestä puhumaan että saatais asioita selvitettyä niin olen saanut kuulla yli 10 vuotta vanhoista jutuista jotka ovat häntä loukanneet.
En tiedä miten voisin auttaa miestä ilmaisemaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan paremmin.
Sori ap kun meni vähän OT ja tungin tän oman ongelmani sekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opettele tunnistamaan manipuloiva narsisti. ystäväsi on tuollainen näiden tietojen perusteella.
t. m45
Kaverisi mielestä ihmisen arvo on suoraan verrannolinen siihen kuinka paljon rahaa hänellä on ja kuinka paljon tienaa. Hän arvottaa ihmiset paremmuusjärjestykseen rahan perusteella.
Tuomio: Ei jatkoon !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Jättäkää ne hankalat tyypit. ...
Ime ensin siitä se energia. Sitten ilmoita, että On nykyään hankala ja uhkaa jättämisellä...silloin kun sillä ystävälle on kaikkein vaikeinta. Miksi uhkat jättämisellä?
Nuo faktat oli hyvä ilmaista, mutta miksi uhata jättää? Sitä en tajua.
...jättää silloin, kun toinen on heikko!
Ei oo reilua. Kysy mieluummin miten voit auttaa...
Uhkaatteko te jättää hankalan lapsenkin pihalle, jos ei osaa käyttäytyä?
Toi sun kaveri tarvii apua eikä jättämistä. Se tarvii nyt apua. Sä tarvitset silloin aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kaveri on nyt ihan rikki. Siitä toi käytös kertoo" Tarjoa mieluummin apua kuin hylkäämistä.
Joku vertaisryhmät esim. Al anon. Auta etsimään apua. Hyvä, että oot avoin, mut älä nyt hylkää kun on vaikeita.
Miksi sun pitää ssillee kaverille ruveta vertaileman johonkin toiseen kaveriin? Miksi et vain pysy tuossa suhteessa sen suhteen asioissa?
Sulla on keinoja auttaa, jos haluat.
Itsestäs kiinni mitä sä teet ja ajattelet.
Mut ymmärrystä toi tyyppi tarvii ja sitä, ettet sä nyt ota asioita itseesi.
Se ei ol käsitellyt sun eroa, on ottanut siitä itselleen näköjään taakkaa ja syyllisyyttä.ne on vaan imenyt ne itseensä ne sun tuskat.
Tunteiden käsittelyä opetteluun ja sitä, ettei ota syyllisyyksiä muiden jutuista.
Sanoisin, että apua nyt hänelle ja miehelleen ja sulle tota samaa järkeä ja tukea, koska olet vahva, ja älä ota itsees. Ymmärrä että sillä on nyt tosinvaikee tilanne. Opetelkaa tunteiden ilmaisua teidän suhteessa...ei muiden vertailussa.
Alue: Aihe vapaa
Omituista...