Kinkkinen tilanne, pitkä stoori.
Nyt pyytäisin mielipiteitänne ja arvostan suoraa ja rehellistä palautetta toiminnastani.
Minulla on ystävä, jonka olen tuntenut yli puolet elämästäni. Tämä nainen on tajuttoman hauska, oli suurena tukena elämäni isoimmassa kriisissa (avioero) ja muutenkin jaamme saman kaltaisen arvomaailman hänen kanssaan.
Olen kuitenkin alkanut viime vuosina ärsyyntyä hänen käytöksestään ja huomata, että ystävyydessämme on enemmän negatiivisia kuin positiivisia puolia. Suurin syy siihen, miksi en häntä jaksa on se että, hän ei osaa iloita muiden puolesta ja hän vertailee itseään aina muihin. Ts. hänen mielestään jonkun muun onnellisuus ja menestys on suoraan häneltä pois. Koen, että hän järjestelmällisesti on alkanut mitätöidä minua, saadakseen nostetta omalle huonolle itsetunnolleen. Esimerkkinä: Kerroin että ostamme puolisomme kanssa asunnon. Kerroin hintatason jota olemme ajatelleet. Ystäväni kommentti: Ai NOIN VÄHÄN. ette tule saamaan tolla mitään kelvollista. (Hän miehensä kanssa on ostanut ylihintaisen asunnon, joka ei mene kaupaksi, vaikka ovat myyneet sitä monta kk.) Sanoin ystävälleni että olisimme me enemmänkin saaneet lainaa, mutta me ostamme asunnon meidän tarpeisiin, ja tämä riittää. Ystäväni alkoi tivaamaan kuinka paljon minä tienaan, kuinka paljon mieheni tienaa, ja alkoi vertailla tulojamme. Hän oli silminnähden ärsyyntynyt, kun tajusi etteivät he olekaan parempituloisia kuin me (hän tiedottaa kovaan ääneen miehensä tulot, varallisuutensa yms.). Minä en ole katsonut asiaksi puhua minun/mieheni tuloista, toisin kuin hän joka viime illan istujaisissa mainosti ensimmäisen puolen tunnin aikana koko seurueelle eurolleen miehensä tulot. (!!)
Tämä tieto siitä, että minä ja puolisoni tienaamme enemmän kuin ystäväni miehineen, sai aikaan seuraavan tapahtumaketjun:
Ystäväni miehensä kanssa oli meillä kylässä ja hän alkoi erittäin kovaan ääneen haukkua miestään liittyen tämän työsopimuksen ehtoihin. Tyyli puhua oli ala-arvoinen. Koin suurta myötähäpeää.
Heidän vierailunsa jälkeen alle kouluikäinen lapseni kysyi minulta, miksi ystäväni puhuu muille nätisti, mutta xxxxx:lle (miehelleen) niin rumasti. Oma puolisoni totesi, että jos minä puhuisin ikinä hänelle tuolla tavalla hän jättäisi minut. Samoin tekisin minä, mikäli puolisoni puhuisi minulle noin. Tämän lisäksi enemmän kuin yksi yhteinen tuttavamme oli ihmetellyt ystäväni ala-arvoista tapaa puhua miehelleen.
Koska tunnen lainsäädännön työsuhteissa, lupasin tarkistaa ystäväni miehen työsopimuksen, onko se lainvoimainen. Tarkistin ja totesin että asia on aivan laillinen ja lähetin tästä facebookissa yhteisviestin tälle ystävälleni ja miehelleen. Ystäväni alkoi sättiä miestään tyyliin "olet pilannut elämäni" (suostumalla vähän tyhmään työsopimukseen).
Sanoin suoraan ystävälleni että hänen tapansa puhua miehelleen on kammottava. Että jos minun puolisoni puhuisi minulle tähän sävyyn, jättäisin hänet, samoin kuin puolisoni tekisi minulle.
Ystäväni raivostui, ja sanoi minulle, että "tietäisitpä vaan miten paljon paskaa sinusta puhutaan, ihmiset puhuvat aivan hirveitä asioita sinusta". En tajunnut miten tämä liittyi mihinkään. Lisäksi ystäväni vauhkosi, kuinka olin kuulemma avioeron aikaa vuosia sitten käyttäytynyt huonosti, mutta ei hänkään siitä minulle sanonut. Totesin vain yrittäneeni auttaa, enkä kokenut ansainneeni moista paskamyrskyä. Mainittakoon että ystäväni kokee oikeudekseen huomautella ihmisille kaikesta, ylpeilee "suorapuheisuudellaan" ja loukkaa usein ihmisiä "sanomalla vain mielipiteensä".
Parin päivän päästä ystävältäni tuli sovintoyritys-sähköposti jossa myönsi jotenkuten ettei hänen reaktionsa ollut sopiva, mutta samaan hengenvetoon vauhkosi kuinka hänen mielestään minä teen väärin tässä, tässä ja tässä asiassa. Lisäksi hän selitteli käytöstään ties millä vaikeuksilla (ystäväni käytös on aina ollut huonoa, ja hän löytää siihen syyn elämäntilanteestaan, puolisostaan, ties mistä. Paitsi itsestään).
Vastasin suoraan että olen lopen väsynyt tähän. Listasin suoraan kuinka väsynyt olen siihen, että ystäväni ei kestä MINKÄÄNLAISTA kritiikkiä. Hän saa kritisoida, mutta häntä ei saa. Myönsin auliisti virheeni, sanoin että en todellakaan ole täydellinen, ja tiedostan tämän itse (myönsin olevani itsekeskeinen, ajattelematon ja piittaamaton). Lisäsin, että olen väsynyt siihen että ystävälläni on aina jokin ulkopuolinen syy huonoon käytökseensä, muttei se syy ole koskaan hänessä itsessään. Pyysin häntä miettimään vakavasti, olenko minä todella sellainen ihminen jonka haluaa elämäänsä, koska en enää jaksa tällaista käytöstä. Minulla ei ole vaikeuksia tässä määrin kenenkään muun ihmisen kanssa, paitsi tämän ystäväni. Kerroin esimerkin eräästä toisesta ystävyyssuhteestani, jossa sanoin eräästä asiasta ystävälleni, jossa hän käyttäytyi mielestäni huonosti. Tilanteesta teki kannaltani tekopyhän se että olin itse aiemmin käyttäytynyt samanlailla. Eli periaatteessa minulla ei ollut varaa sanoa, mutta sanoin, koska en halunnut ystäväni tekevän samoja virheitä kuin minä. Sen sijaan että olisin saanut loukkausten kirjon silmille, tämä ystävä tajusi tarkoitusperäni ja kiitti minua välittämisestä.
Olenko toiminut väärin? Minusta tuntuu helpottavalta tietää että en joudu olemaan tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Silti vuosien ystävyyssuhteen päättyminen tuntuu kummalta, ja syytän osittain itseäni.
Kommentit (34)
No minusta on hyvää tuo avoimuus ja rehellisyys että kerroit miltä ystävän käytös tuntuu. Olet varmaankin itse kasvanut ihmisenä ja nyt huomannut asioita mitä ennen et tiedostanut. On oikein rajoittaa ihmistä joka on rajaton ja loukkaava.
Jäi vähän epäselväksi, mitkä ne tämän ystävän hyvät puolet ovat ja minne väliin ne mahtuvat, kun tuli niin iso laidallinen valitusta ystävästä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:22"]
Jäi vähän epäselväksi, mitkä ne tämän ystävän hyvät puolet ovat ja minne väliin ne mahtuvat, kun tuli niin iso laidallinen valitusta ystävästä.
[/quote]
Tämä nainen on tajuttoman hauska, oli suurena tukena elämäni isoimmassa kriisissa (avioero) ja muutenkin jaamme saman kaltaisen arvomaailman hänen kanssaan.
Siinä sulle, lukutaidoton.
AP:lle, vaikutat fiksulta ihmiseltä. Ystäväsi ei ansaitse kaltaistasi ystävää.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:24"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:22"]
Jäi vähän epäselväksi, mitkä ne tämän ystävän hyvät puolet ovat ja minne väliin ne mahtuvat, kun tuli niin iso laidallinen valitusta ystävästä.
[/quote]
Tämä nainen on tajuttoman hauska, oli suurena tukena elämäni isoimmassa kriisissa (avioero) ja muutenkin jaamme saman kaltaisen arvomaailman hänen kanssaan.
Siinä sulle, lukutaidoton.
AP:lle, vaikutat fiksulta ihmiseltä. Ystäväsi ei ansaitse kaltaistasi ystävää.
[/quote]Niin mutta kun siitäkin tuli sanomista. Ja mitä se älytön hauskuus merkkaa, jos kuitenkin on ihan bitch. Nää on niitä, että jutun aluksi kiillotetaan oma kehä kirkkaaksi vähän kehumalla, ennen kuin päästään asiaan.
Et ole toiminut väärin missään nimessä! Jos minulla olisi tuollainen "ystävä", niin varmaan aika äkkiä unohtaisin moisen ihmisen.
Ystäväsi vaikuttaa äärimmäusen itsekkäältä ihmiseltä, ja sellainen ihminen harvoin muuttuu. Itselläni on kokemusta itsekkäästä työkaverista, joka myrkytti ilmapiiriä inhottavalla ja alentavalla käytöksellä. Lopulta sai potkut, onneksi!
Miksi et jätä tuollaista ihmistä?
Ystäväsi kuulostaa hankalalta ihmiseltä. Jätö energiasyöpöt pois elämästäsi
Minusta toimit ihan oikein, joskus on vaan hyvä puhua suunsa puhtaaksi ja katsoa mitä siitä seuraa, varsinkin kun asia on kaivellut jo pitkään.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:27"]
Et ole toiminut väärin missään nimessä! Jos minulla olisi tuollainen "ystävä", niin varmaan aika äkkiä unohtaisin moisen ihmisen. Ystäväsi vaikuttaa äärimmäusen itsekkäältä ihmiseltä, ja sellainen ihminen harvoin muuttuu. Itselläni on kokemusta itsekkäästä työkaverista, joka myrkytti ilmapiiriä inhottavalla ja alentavalla käytöksellä. Lopulta sai potkut, onneksi! Miksi et jätä tuollaista ihmistä?
[/quote]
Tilanne on se että olen tavallaan yrittänyt miettiä hänen hyviä puoliaan ja ajatella, että kaikissa meissä on hyvät ja huonot puolensa. Kuten kirjoitin, hänen tapauksessaan nämä negatiiviset puolet vaan tuntuvat ohittavan hyvät puolet.
Tajusin yhden vastaajan viestistä, että rajat puuttuvat tältä ihmiseltä nimenomaan. Hänen humalakäytöksensä esim. on niin hirvittävää, että vaikka itsekin sorrun ylilyönteihin, en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa mitä hän humalapäissään tekee. Myönnettäköön että minua ärsyttää aivan suunnattomasti myös se että ennen lapsen saamista ystäväni oli kova tuomitsemaan "väärinkasvattavat" äidit. Hän vannoi esim. kestovaippojen nimeen ENNEN lapsen saamista, haukkui pystyyn ihmiset jotka eivät kestovaippailleet. Noh, viikon kokeilun jälkeen hän siirtyi kokonaan kertisvaippoihin mutta kiisti koskaan kritisoineensa tai valittaneensa äideistä jotka käyttivät kertakäyttövaippoja. Ymmärrättekö mitä ajan takaa? Hän vain nollasi oman käytöksensä ja kiistää koskaan mitään sanoneensa.
AP
Melkein pelottavan samanlainen tilanne mulla, ystävä jonka oon tuntenut lähes koko elämän ja aina pitänyt itsestään selvänä että me ollaan aina sydänystäviä. Viimeaikoina oon kuitenkin tajunnut että mun ei tarvi sietää ilkeää käytöstä ja negatiivista asennetta (mitä oon siis viimevuosina joutunu kestämään, nuorempana ei ollut näin paljoa ongelmia) ja että Tää ystävä vaan vie multa energiaa. Päätin keskittyä mun ihaniin muihin ystäviin ja poikaystävään, ja nyt parin kk jälkeen olo on todella onnellinen ja helpottunut ja mietin miksi aina turhaan ahdistuin ja itkin tuon ilkeän kaverin takia.
kuulostais että sullakin on ihana mies ja perhe, pidä kiinni niistä, et tarvi sun elämään negatiivisia ihmisiä. Tsemppiä tähän tilanteeseen sulle!
Ihmiset eivät usko helposti että lähipiiristäkin voi löytyä narsisti, mutta sellaisia on. Jatkuva piikittely, vahingonilo, kuittailu niin ettei toinen muka huomaa, vertailu, loukkaaminen vailla katumusta, arvostelu ja kateellisuus ovat merkkejä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.
Nämä ihmiset ovat paatumattomia ja parhaiten heidän tunnistaa hauskasta olemuksesta, johon jäät koukkuun ja loukkauksista ja kuittailuista joista jää paha olo, mutta joihin on vaikea tarttua, koska ne eivät liity tilanteeseen vain narsistin sisäiseen kateellisuuteen. Narsisti voi myös olla kateellinen siitä, että sinä ap olet menestynyt ja tienaat enemmän vaikka hän on aina ollut teistä nokkelampi, parempi ja vahvempi. ;)
Ei ap väärin ole toiminut, mutta olisihan homma mennyt ihan toisin, jos ap olisi pitänyt huolen omista asioistaan, eikä mennyt mukaan tulovertailuun tai alkanut antaa toiselle parisuhde- tai käytösneuvoja. Että sinänsä ap on kyll vähintään yhtä syylilnen "kinkkiseen" tilanteeseen kuin tämä kaverinsakin.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:41"]
Melkein pelottavan samanlainen tilanne mulla, ystävä jonka oon tuntenut lähes koko elämän ja aina pitänyt itsestään selvänä että me ollaan aina sydänystäviä. Viimeaikoina oon kuitenkin tajunnut että mun ei tarvi sietää ilkeää käytöstä ja negatiivista asennetta (mitä oon siis viimevuosina joutunu kestämään, nuorempana ei ollut näin paljoa ongelmia) ja että Tää ystävä vaan vie multa energiaa. Päätin keskittyä mun ihaniin muihin ystäviin ja poikaystävään, ja nyt parin kk jälkeen olo on todella onnellinen ja helpottunut ja mietin miksi aina turhaan ahdistuin ja itkin tuon ilkeän kaverin takia. kuulostais että sullakin on ihana mies ja perhe, pidä kiinni niistä, et tarvi sun elämään negatiivisia ihmisiä. Tsemppiä tähän tilanteeseen sulle!
[/quote]
Kiitos :) Millainen ystäväsi on noin muuten, onko hänellä paljon muita ystäviä? Minun tällä ystävälläni on jonkun verran, mutta sellaisia sydänystäviä hänellä ei oikein ole. Tosin, piikkinä minulle, hän päivitti eilen facebookiin statuksen: Kiitos rakkaat ystävät XXX ja XXXXX että olette olemassa <3
Ystäväni ei ole pidetty ihminen, muta hän jotenkin ylpeilee sillä. Häntä kun ei kiinnosta muiden mielipiteet eikä mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Minä olen häntä jaksanut, koska olen ollut jotenkin ehkä epäterveen riippuvainen hänen hyväksynnästään ja mielipiteistään, varsinkin nuorempana. Nyt lähinnä hänen ehdottomuutensa, erilaisten mielipiteiden suvaitsemattomuutensa ja kateutensa ärsyttävät.
AP
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:58"][quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:41"]
Melkein pelottavan samanlainen tilanne mulla, ystävä jonka oon tuntenut lähes koko elämän ja aina pitänyt itsestään selvänä että me ollaan aina sydänystäviä. Viimeaikoina oon kuitenkin tajunnut että mun ei tarvi sietää ilkeää käytöstä ja negatiivista asennetta (mitä oon siis viimevuosina joutunu kestämään, nuorempana ei ollut näin paljoa ongelmia) ja että Tää ystävä vaan vie multa energiaa. Päätin keskittyä mun ihaniin muihin ystäviin ja poikaystävään, ja nyt parin kk jälkeen olo on todella onnellinen ja helpottunut ja mietin miksi aina turhaan ahdistuin ja itkin tuon ilkeän kaverin takia. kuulostais että sullakin on ihana mies ja perhe, pidä kiinni niistä, et tarvi sun elämään negatiivisia ihmisiä. Tsemppiä tähän tilanteeseen sulle!
[/quote]
Kiitos :) Millainen ystäväsi on noin muuten, onko hänellä paljon muita ystäviä? Minun tällä ystävälläni on jonkun verran, mutta sellaisia sydänystäviä hänellä ei oikein ole. Tosin, piikkinä minulle, hän päivitti eilen facebookiin statuksen: Kiitos rakkaat ystävät XXX ja XXXXX että olette olemassa <3
Ystäväni ei ole pidetty ihminen, muta hän jotenkin ylpeilee sillä. Häntä kun ei kiinnosta muiden mielipiteet eikä mitä ihmiset hänestä ajattelevat. Minä olen häntä jaksanut, koska olen ollut jotenkin ehkä epäterveen riippuvainen hänen hyväksynnästään ja mielipiteistään, varsinkin nuorempana. Nyt lähinnä hänen ehdottomuutensa, erilaisten mielipiteiden suvaitsemattomuutensa ja kateutensa ärsyttävät.
AP
[/quote]
Aiemmin tämä mun ystävä on kyllä ollut pidetty ja samassa ystäväpiirissä ollaan aina enemmän tai vähemmän liikuttu. Nyt on kuitenkin muutkin meidän ystävät huomanneet tämän negatiivisuuden, ja huomaan että kun en enää liiku tämän ystävän seurassa niin hän onkin Se joka jää porukkamme ulkopuolelle, ihan tieostaen sen. Tavallaan ihana huomata että meidän muut ystävät pitää mua edelleen hyvänä tyyppinä ja on tiedostaneet että Tää toinen ystävä on Se joka on tässä "ongelma".
Kuulostaa todella tutulta tuo hyväksynnän haku nuorena, tajusin vasta itsekkin että olen jotenkin aina ajatellut että tällä ystävällä menee paremmin kuin minulla ja olen ollut "riippuvainen" hänestä. Nyt kuitenkin ihana huomata että olen täysin onnellinen ilman häntä, ja näyttää että hänelle viimein alkaa valjeta mitä negatiivisuudesta seuraa.
Kuulostat fiksulta. Mielestäni olit asiallinen ja toivottavasti ystäväsi herää vähän miettimään käytöstään. Hänenkin elämä voi parantua sen myötä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 15:11"]
Kuulostat fiksulta. Mielestäni olit asiallinen ja toivottavasti ystäväsi herää vähän miettimään käytöstään. Hänenkin elämä voi parantua sen myötä.
[/quote]
Tätä NIMENOMAAN toivoisin. Kirjoitin hänelle, että sensijaan että hän ajattelisi minun automaattisesti haluavan loukata häntä, voisi hän miettiä todellisia tarkoitusperiäni miksi sanon asiasta hänelle: Koska välitän.
Häntä tuntui eniten häiritsevän se, miksi sanoin kriisin keskellä hänelle hänen käytöksestään miestään kohtaan. Vastasin tähän että niin kauan kun olen ystäväni tuntenut, on hänen elämässään ollut jokin kriisi meneillään. Muistan esim. 10 vuoden takaa kun ystäväni eräiden juhlien jälkeisenä aamuna krapuloissaan päätti tappaa itsensä (mun allergia lääkkeillä......) ja huusi sen olevan mun syytä, jos hän kuolee. Suhtauduin häneen silloin kuin kiukuttelevaan lapseen, eli piilotin allergialääkkeeni ja passitin makuuhuoneeseen nukkumaan päätään selväksi.
AP
Tilanne päivitystä.
ystäväni lähetti lyhyem meilin, jossa irtisanoi ystävyytemme. Ilmoitti ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Poisti facebook kavereista, ja samoin teki miehensä. Miehensä vielä blokkasi mut, lähetettyään minulle viestin: Vittu sä oot sokee ämmä. Onnee.
...eilä tässä vielä kaikki. Yhteisistä ystävistämme kaksi on myös poistanut mut kavereistaan. Nämä ihmiset ovat olleet vuosia ystäviäni, enkä koskaan ole riidellyt heidän kanssaan. Tämä sattuu.
Onko tällainen ihan normaalia käytöstä kun kyseessä on 30-40 vuotiaat ihmiset?
ap
Tuo viimeisin kuulostaa kyllä ihan teinityttöjen touhulta. Mikäli ne kaksi muuta ovat oikeasti ystäviäsi, asia kyllä korjaantuu ajan kanssa. Monesti nuo omaan napaan tuijottavat saavat muutaman ihmisen puolelleen aluksi, mutta kyllä heidänkin silmänsä vielä aukeavat.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 00:41"]
Tilanne päivitystä.
ystäväni lähetti lyhyem meilin, jossa irtisanoi ystävyytemme. Ilmoitti ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Poisti facebook kavereista, ja samoin teki miehensä. Miehensä vielä blokkasi mut, lähetettyään minulle viestin: Vittu sä oot sokee ämmä. Onnee.
...eilä tässä vielä kaikki. Yhteisistä ystävistämme kaksi on myös poistanut mut kavereistaan. Nämä ihmiset ovat olleet vuosia ystäviäni, enkä koskaan ole riidellyt heidän kanssaan. Tämä sattuu.
Onko tällainen ihan normaalia käytöstä kun kyseessä on 30-40 vuotiaat ihmiset?
ap
[/quote]
ohhoh, hurjan kuuloista :( Voimia ap. Anna näiden ihmisten olla ja jatka omaa elämääsi.
Hyvät ystävät ovat juuri niitä, jotka pystyvät puhumaan vaikeistakin asioista. Niin kuin sinäkin nyt sanoit ystävällesi asioita, joita hän ei halunnut kuulla, mutta jotka hänen pitää kuulla. Se on todellista välittämistä, että pysäyttää jonkun ihmisen ajattelemaan omia tekojaan ja niiden seurauksia.
Jos pystyt vielä puhumaan tuon ystävän kanssa, niin minusta olisi aiheellista selvittää, mistä tuo hänen käytöksensä kumpuaa. Eihän tässä ole kyse pelkästään huonosta käytöksestä, vaan se on hänen tapansa käsitellä jotain vaikeaa ongelmaa, jota hän ei itse pysty kohtaamaan. Tässä pitäisi mennä vähän pintaa syvemmälle ja auttaa häntä kohtaamaan ne vaikeat asiat, joita hän yrittää tukahduttaa pinnan alla ja työstää niitä.