Lue keskustelun säännöt.
Miehet: kun omaa puolisoa "parempi" tulee iskemään ...
18.11.2014 |
Varoitan jo valmiiksi, että tässä selostuksessani en edes yritä olla poliittisesti korrekti.
Olemme nyt kiistelleet ystäväni kanssa tästä sen jälkeen, mitä tapahtui kun olimme kauppakeskuksessa viikonloppuna.
Eli ystäväni on todella hyvännäköinen, täydellinen kroppa, ihanat pitkät vaaleat hiukset ja aina kerää paljon katseita. Oletusarvo on, että hänen näköisensä seurustelisi jonkun hunk-tyyppisen miehen kanssa. Hänellä kuitenkin on aina ollut todella persoonallinen miesmaku, eikä oikeanlaista ole juuri ikinä löytynyt.
Nyt oltiin tosiaan kauppakeskuksessa ja hän kiinnitti huomionsa yhteen mieheen (yleisesti ottaen tosi tavanomainen, joidenkin mielestä ehkä jopa huono), ja meni aika pasmat sekaisin. Sanoin, että harvoinhan tuollaista nyt tulee, että oikeasti kolahtaa, mene juttelemaan. No hän sitten meni kyselemään, tietääkö mies tuosta pelistä jotain tms. kun hän on itse katsonut sitä ... (mies katsoi jotain pelejä ...) ja kaikki näytti aluksi minusta menevän ihan hyvin.
Sitten homma kosahti, kun miehen puoliso/vaimo tuli jostain kärriensä kanssa vihaisena ja nalkuttavana tilanteeseen. Ja kiinnitin huomion siihen, miten emäntä oli meikitön, huolittelematon ja reippaasti ylipainoinen. Kaverini sitten jotenkin onnistui poistumaan tilanteesta arvokkaasti ajatellen toki ettei enää ikinä juttele kellekään missään selvin päin, mutta tän jälkeen ollaan non-stoppina pohdittu miehen näkökulmaa tähän. Hän oli aidosti kiinnostuneen oloinen aluksi. Ystäväni on sitä mieltä, että miestä varmana jollain tasolla ottaa päähän, että on tyytynyt tuollaiseen naiseen. Itse olen sitä mieltä, että sen jälkeen kun valinta on tehty, ei enää katsella muita, harmitella tai jossitella.
Mitä te miehet tällaisesta ajattelette? Olisitteko ajatelleet, että teitte aikanaan hätäisen valinnan, kun parempaakin olisi tarjolla? Vai lakkaako tuollaiset ajatukset siinä vaiheessa kun valinta on tehty?
Kommentit (98)
No niin elikkä. En tarkoittanutkaan kysyä, mitä mieltä olette siitä, että vuosien parisuhde heitettäisiin viemäriin siksi, että huomataan upean henkilön osoittavan huomiota. Vaan että mitä tuollaisella hetkellä heilahtaa mielessä. Onko yhtään ns. ketutusta siitä, mihin onkaan tyytynyt.
Ja ei tämäkään mies varmana lukeudu niihin jonkun luonnehtimaan viiteen prosenttiin, joita isketään. Hän oli nimenomaan tosi tavallinen, eikä varmana ajatellut kauniimpien naisten katsovankan häneen päin (tämä tosin vain oma arvioni).
Ja kyllä ystäväni oli selvästi "iskemässä" häntä, eikä kyselemässä pelistä. Ei missään kaupassa päivänvalossa pysty menemään alleviivatusti iskemään tyyliin kukas sä oot, mennäänkö kahville. Eli ymmärrän kyllä kaveriani siinä. Se olisi todella kornia, ja kun nyt tavallinen juttelukin oli vaikeaa aloittaa. Kyllä se on aloitettava ihan tavallisella viattomalla puhumisella, jonka kautta sitten huomaa, onnistuuko. Ja nyt ei onnistunut.
Ja kyllä se rouva oli sen puoliso, jonkun täällä kyseenalaistamasta "VAIMOSTA" en mitään varmaa osannutkaan sanoa, kuten aloituksessa ilmaisin... Kävi kuitenkin siitä tilanteesta ja hänen lauseistaan selkeästi ilmi.
Ja vielä, ei, ystäväni ei ole white trash.
Erityisesti miehille kiitoksia rehellisistä ja tyhjentävistä vastauksista. Tai niistä mitä täällä nyt joitain on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minua tulisi joku "out-of-scale" jututtamaan olisin ainoastaan otettua asiasta. Eihän noin nopean tuttavuuden jälkeen tiedä yhtään mitä vastapuolella oli mielessä. Ja luulen että yleisesti ei se oman vaimon vaihto ihan noin nopeasti tule mieleen jos suhteessa on kunnioitusta. Pinnallisuuskeskustelu on turhaa, kuvailit hyvin tilanteen. Kuka nyt ei haluaisi jumalaisen näköistä puolisoa itselleen, sehän on kuitenkin katsojan silmässä. Omalla kohdallani on enemmänkin ongelma etten uskalla mennä jututtamaan liian kauniita naisia. ja tosta yllä olevasta kommentista voi hyvin lukea että kirjoittajan mielestä kaunis = tyhmä. Näinhän se ei todellakaan ole. Mulle kauni = pelottava :)
En tietenkään voi tästä miehestä tietää, mutta henkilökohtaisesti ei kyllä itselle käy mielessäkään oman suhteen miettiminen, jos joku ulkopuolinen tulee juttelemaan. Ehkä johtuu siitä, etten ole "tyytynyt" mihinkään, vaan olen mieheeni ja suhteeseemme oikein tyytyväinen. En myöskään osaa arvottaa ihmisiä ulkonäön perusteella, todella harvoin kukaan on sen näköinen, että pelkällä ulkonäöllään saisi minut ihastumaan, kyllä siihen tarvitaan aina persoonaa ja pidempiaikaista tuttavuutta.
Tietysti miehet yleisesti ottaen varmaan helpommin ihastuvat pelkän ulkonäön perusteella, mutta en rehellisesti ymmärrä, miten ap:n ystävä voi tuossa tilanteessa olettaa, että miestä jotenkin harmittaisi oma puolisovalintansa. Eiköhän useimmille meistä olisi aika erikoinen tilanne, jos vastakkaista sukupuolta edustava, entuudestaan täysin tuntematon henkilö tulisi flirttailemaan kesken kauppareissun? Varmaan reaktio voi olla ihan mitä tahansa jo tilanteen yllättävyyden takia.
Oma mieheni olisi varmasti imarreltu, ja tottakai kiinnittäisi huomiota, jos hänen tyylisensä nainen tulisi juttelemaan ja näin on tapahtunutkin, mutta ei siinä sen kummempaa. Se on realismia, että pitkässä suhteessa varmasti tulee tilanteita ja hetkiä, jolloin voi fantasioida jostain muusta kuin omasta puolisosta, mutta eiköhän jokainen hyvässä suhteessa oleva aikuinen ihminen osaa jättää nämä fantasian tasolle ja ymmärtää oman suhteensa hyvät puolet.
Otan valtuudet kääntää asian toisin päin, koska en osaa lukea mieheni ajatuksia, ja kysyttäessä en välttämättä saisi sellaista vastausta, joka palstan mielestä olisi rehellinen.
Tarkastelen asiaa siis siitä näkökulmasta, että joku huomattavan hyvännäköinen mies tulisi iskemään minua.
Jos niin kävisi, niin luultavasti olisin iloinen ja imarreltu. Se nostaisi itsetuntoani ja tuntuisi epäilemättä hyvältä vielä pitkään jälkikäteenkin. Mutta ei mulle tulisi siinä tilanteessa mieleenkään verrata tuota tuntematonta miestä omaan mieheeni. Mieheni on minun rakkaani, ja meillä on yhteinen historia ja yhteinen elämä, oletettavasti myös yhteinen tulevaisuus. Olemme sitoutuneet toisiimme. Hänessä on omat puutteensa niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, mutta rakastan häntä silti, vaikka tiedän hänen puutteensa. Joku random adonis ei saa minua kyseenalaistamaan rakkauttani tai yhteenkuuluvuuden tunnetta mieheeni.
Jos taas olisin jo valmiiksi tyytymätön parisuhteeseeni, silloin voisin miettiä enemmänkin, että miksi haaskaan elämääni vastenmielisen puolison kanssa, kun maailmassa on muutakin tarjolla. Pelkkä kolmannen osapuolen upea ulkomuoto ei kuitenkaan missään tapauksessa saisi aikaan tyytymättömyyttä parisuhteeseen.
Meistä kukaan ei voi tietää ap:n tarinan perusteella, mitä mieltä kyseinen mies oli parisuhteestaan. Ja koska nimenomaan se on käsittääkseni määrittävä tekijä, jotta voitaisiin vastata kysymykseen miehen mahdollisesta haikailusta vihreämmän ruohon perään, kysymys jää ratkaisematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, täällä tuskin saat mitään realistista keskustelua miesnäkökulmasta aikaan, kun vastaukset tulevat lähinnä tuota tuskaista pullukkaa vaimoa edustavasta näkökulmasta. Eli "senkin pinnallinen horo".
Pointti nyt hyvät naiset on, että mitään ei tapahtunut, eikä kai tarkoituskaan ole arvioida "paremmuutta" muuten kuin ulkoisesti. Ja kai tässä haetaan teoreettista pohdintaa, mitä miehet ovat ehkä hiljaisesti käyneet itseksensä.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:44"]
Ap, täällä tuskin saat mitään realistista keskustelua miesnäkökulmasta aikaan, kun vastaukset tulevat lähinnä tuota tuskaista pullukkaa vaimoa edustavasta näkökulmasta. Eli "senkin pinnallinen horo".
Pointti nyt hyvät naiset on, että mitään ei tapahtunut, eikä kai tarkoituskaan ole arvioida "paremmuutta" muuten kuin ulkoisesti. Ja kai tässä haetaan teoreettista pohdintaa, mitä miehet ovat ehkä hiljaisesti käyneet itseksensä.
[/quote]
NIin tai ainakin alapeukku ryöppyä sopii odottaa aloitukselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut edes lukea koska otikko oli jo lähtökohtisesti sellainen että ei koske minua.
Olen tavallinen suomalainen mies, enkä kuulu siihen 5% miesryhmään, jota naiset tulee iskemään.
Avasin keskustelun ja petyin kun puhuttiinkin vain ulkonäöstä... En uskoa että kukaan on valmis vaihtamaan vaimoaan vain koska joku mahdollisesti kauniimpi ja laitetumpi tulee "iskemään"
Mitäs mieltä olette tästä, entäs jos vaimo on todella kaunis, ja tapaakin toisen naisen, joka ei ole ihan yhtä kaunis, mutta jolla on enemmän samoja kiinnostuksen kohteita ja ehkä myös vähän enemmän samanlainen arvomaailma ja tasan samanlainen huumorintaju kuin miehellä? Miettiikö mies siinä vaiheessa, että hei, ehkä tämä alkuperäinen ei olekaan mulle se oikea vaikka paljon kauniimpi onkin. Voiko näin käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omasta mielestäni ulkonäkö ei ole niitä kärkipään kriteerejä siinä kohtaa kun elämänkumppania hakee. Suhteen alussa siitä on tietty plussaa. Mutta arjessa auttaa huomattavasti enemmän se, että luonteet sopii keskenään yhteen ja tulee kumppanin kanssa hyvin toimeen huonoinakin päivinä. Syvällisemmin ei taas kiinnosta tutustua muihin kun oma rakas puoliso on jo löytynyt. Mutta on toki muunkinlaisia miehiä kuin allekirjoittanut.
T: eräs mies
Puolison valintaan pätee sama kuin työntekijän valintaan. Ei edes kannata etsiä täydellistä, riittää että onnistuu välttämään todella hankalat tapaukset, sillä niiden kanssa polttaa itsensä loppuun nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kiinnostus johtui ihan siitä että tyyppi kyseli pelistä josta mieskin oli kiinostunut. Mä ilahdun aina jos joku osoittaa että mulla on hyvä maku pelien/musiikin/leffojen suhteen, ja saan vielä päteä tiedoillani kyseisestä aiheesta. Eli mies ei kiinnostunut ystävästäsi vaan puheena olevasta aiheesta, sori.
Kyllähän miestä kiinnostaa kauniin naisen huomio, olkoon vaikkakin vain kaupassa teksisen asian selvittely. Ei se tiukkapipoinen vaimo ole kuin hidaste, jos haluaa suhteen vieraaseen naiseen. Vieraan naisen ei kyllä kannata paljoa laittaa toivoa siihen, että se mies vaihtaisi sen nalkuttavan, vuosia lasten äitinä ja piikana olleen vaimonsa tähän uuteen huoliteltuun. Hauskaa kyllä saattaa pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäköön ehkä ihastutaan aluksi mutta kyllä sen jälkeen aletaan seurustella sen PERSOONAN kanssa kuka se ihminen on, jos molemmilla kolahtaa. Työssäni tapaan paljon mukavia hyvännäköisiä miehiä, mutta en todellakaan ole jättämässä omaa kultaista tavallisennäköistä miestäni, jos joku random alkaa flirttailla.
Nyt valoja päälle ap:n kaverille.
Vaimo tuskin edes huomasi miehen vieressä änkyttävää tekoripsisutturaa, vaan vihaisuus ja nalkutus johtui todennäköisesti siitä että mies oli jo pelannut yöt ja päivät koko viikon, ja taas uutta ostamassa.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 11:14"]
Eli ystäväni on todella hyvännäköinen, täydellinen kroppa, ihanat pitkät vaaleat hiukset ja aina kerää paljon katseita. Oletusarvo on, että hänen näköisensä seurustelisi jonkun hunk-tyyppisen miehen kanssa.
[/quote]
Ystäväsi on tyyliä wt bimbo?
Ei ole omaa parempaa vielä tullut vastaan. Eikä tule.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 19:41"]
Mitäs mieltä olette tästä, entäs jos vaimo on todella kaunis, ja tapaakin toisen naisen, joka ei ole ihan yhtä kaunis, mutta jolla on enemmän samoja kiinnostuksen kohteita ja ehkä myös vähän enemmän samanlainen arvomaailma ja tasan samanlainen huumorintaju kuin miehellä? Miettiikö mies siinä vaiheessa, että hei, ehkä tämä alkuperäinen ei olekaan mulle se oikea vaikka paljon kauniimpi onkin. Voiko näin käydä?
[/quote]
Luulisi oikeasti ettei ulkonäkö ole nyt miehillekään kaikki kaikessa...Jos oikeasti löytää sielunkumppanin vähemmän viehättävästä naisesta (eikä tarvitse olla ruma vaan ei superkaunis kuten nykyinen). Miten on?
Tuleeko tässä ensimmäinen edes lähelle kysymystä vastaus?
Kun joku nainen on osoittanut kiinnostusta (tarkoittaa varmaan tässä yhteydessä "iskemään") en ole kyllä missään vaiheessa verrannut häntä ulkonäöllesi omaan puolisooni (en tiedä onko hän itse)
Mutta enpä tosiaan tiedä onko syynä se, että "riittävän hyvännäköinen" ei vain ole vielä tullut vastaan vai johtuuko se minusta. Veikkaisin kuitenkin jälkimmäistä, ei ole tarpeen vertailla ulkonäköä, etenkään oman vaimon. Pidän vaimoni ulkonäöstä, vaikka en sen vuoksi häneen ihastunut.
Mistä ihmeestä ystäväsi voi tietää pelkän ulkonäön perusteella, että miehen puoliso on häntä huonompi? Tottakai mies voi ilahtua, kun mukavan näköinen ja oloinen ihminen tulee juttelemaan. Ei se tarkoita, että olisi loppuelämänsä valmis jakamaan toisen kanssa.
Jotenkin tästä keskustelusta välittyy niin pinnallinen ja ikävä ihmiskuva, että en pidä hirveän suurena ihmeenä, ettei ystävälläsi ole vakituista kumppania.