Aikuisen yksinäisyydestä
Olen 44-vuotias perheetön nainen. Viime vuosina olen huomannut tuntevani oloni usein sangen yksinäiseksi. Minulla on ystäviä ja seksiseuraakin saa helposti tarvittaessa (parisuhdekelpoista miestä vaan ei ole helppoa löytää), mutta olo tuntuu usein kieltämättä aika tyhjältä.
Yksi perheellinen ystäväni luetteli minulle taannoin yksinelelyni hyviä puolia. Ihan kuin en itsekin niitä tietäisi ja osaisi nauttia niistä...En viitsinyt sanoa hänelle, että anteeksi, mutta älä sinä kuule puhu sellaisesta asiasta mistä et mitään tiedä. (Koin sen jopa loukkaavaksi sellaisen ihmisen suusta, jolla on hyvä avioliitto ja lapsia ja joka ei ole ollut sinkkuna tyyliin kahteenkymmeneen vuoteen.)
Millä te muut aikuiset yksinäiset täytätte tyhjän kohdan elämässänne?
Joudun valitettavasti poistumaan paikalta ja palaan vasta illalla. Toivottavasti siihen mennessä on tullut mielenkiintoista keskustelua aiheesta!
Kommentit (2)
No se on varmaa että yksineläjiä on paljon. Tiedän tasan tarkkaan, mistä ap kirjoittaa. Silti, tämä vauva-palsta tuntuu väärältä paikalta keskustella asiasta. Vauvojen äideissä on kamalasti yksinäisiä, myös. Ongelman perimmäinen syy lienee suomalaisessa kulttuurissa. Sodat ja niiden traumat ovat vaikuttaneet ihmisiin ja yhä vaikuttavat. Suomessa on yleisesti ottaen aika sairas vuorovaikutuskulttuuri. Ihmiset ovat pipiä, ei kyetä luomaan yhteyttä ja yksinäisyydestä kärsii moni, oli perhe tai ei.
No, minä yritän parhaani mukaan ollakseni tekemättä itsemurhaa niin kauan kuin äitini on elossa. Minulle elämällä ei ole mitään tarkoitusta ilman omaa perhettä ja tapan itseni heti, kun äitiäni ei enää ole.