Mieheni "muutti" autotalliin. Neuvoja miten solmuja voisi aukaista?
Kaipaisin apuja umpisolmujen avaamiseen. Aloitimme mieheni kanssa omakotitalon rakennuttamisen 2017. Kesken rakentamisen mieheni halusi hakea lisää lainaa autotallin rakentamista varten. Olin itse sitä mieltä, että näillä rahoilla ostettaisiin perheeseen parempi auto kuin rakennettaisiin talli "romuja" varten. Mies halusi välttämättä rakentaa tallin ja saimme lisälainan tallille. Nyt olemme asuneet talossa reilut kaksi vuotta ja mieheni on käytännössä "muuttanut" autotalliin. Kaikki illat ja viikonloput touhuaa autotallissa omiaan ja yhteinen aika on todella vähissä. Yhteisiä lapsia on kaksi ja 16-vuotiaan pojan mopokaverit kokoontuvat viikonloppuisin meidän autotallissa. Isäntä on siellä teinien kanssa. Viikonlopun jäljiltä autotallissa on oluttölkkejä nuorten ja varmasti myös mieheni jäljiltä. Mies korjailee tallissa muiden autoja ja saa toki tästä jotain rahaakin. Kaikki aika menee hänellä kuitenkin tallissa. En tiedä miten lähtisin asiaa purkamaan mieheni kanssa, koska asian esilletuominen on selvästi "punainen vaate" miehelle. Osaisiko joku antaa neuvoja? Olen lopen kyllästynyt tähän.
Kommentit (80)
Mitäs jos nauttisit omasta ajasta? Pyydä sukulaisia ja kavereita kylään, järjestä kutsuja, hanki omia harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä miehellesi on tärkeintä? Tissutella rauhassa?
Mainio vaihtoehto jos toisena vaihtoehtona on kälättävä, valittava, kiukutteleva ja kaikki tietävä ämmä.
Mitä luulette, kumman noista kahdesta suurin osa ellei jopa kaikki valitsisi?
No jostain syystä se mies on tuon ämmän itselleen vapaaehtoisesti kuitenkin valinnut, niin ei se varmaan ihan kamala voi olla.
Niin, tai rehellisesti vastattuna antanut kusettaa itseään kun akka on leikkinyt alkuajan enkeliä ja muuttunut sittemmin perkeleeksi. Mutta näinhän se aina menee.
Muuta sinäkin autotalliin. Voit vähän siivota siellä paikkoja ja jos olet osaava niin vaikka tapetoida seinät.
Itse korjaan nämä tällaiset tilanteet seksillä. Toki tilanteemme ei ole noin paha, eikä mieheni koskaan linnottaudu pois luoltani kokonaan, mutta aika ajoin hän on vetäytyneempi, harrastukset alkavat täyttää enemmän vapaa-aikaa jne. Olen iloinen hänen harrastuksistaan, mutta samaan aikaan tiedän, ettei parisuhteemme kestä, jos hän on hyvin paljon poissa. Siksi ensin yleensä keskustelen asiasta hänen kanssaan, sen jälkeen panostan seksiin.
Pitkässä avioliitossani olen huomannut, että miehet ovat melko puupäitä. Ei niitä kiinnosta jatkuvat syvälliset keskustelut ja arjen hoitaminen yhdessä, niitä kiinnostaa oma henkilökohtainen hyvinvointi ja kun se on paketissa, on heillä vasta sen jälkeen kykyä nähdä muutkin.
Karkea yleistys, eikä tee oikeutta miehelleni, mutta jokseenkin näin se menee rumasti kerrottuna. Onneksi pidän itsekin seksistä, koen itseni seksikkääksi ja onneksi mieheni on kiltti, mukava ja älykäs ihminen, joka ei kuitenkaan ihan aina muista, että olen loistavaa seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet suhteessa jossa et ole onnellinen?
Miksi parisuhteessa vain toinen saa olla onnellinen. Tässähän valinta on ap:n mielestä hänen onnellisuutensa tai miehen joka on löytänyt oman onnellisuutensa ja se on estettävä.
Minä antaisin ukon kykkiä autotallissa ja hommaisin nuoren rakastajan.
Lukematta käytä keskustelua muutama pointti mietittäväksi:
- Valitatko vain siitä, että miehellä on omaa aikaa ja omia harrastuksia? Älä tee sitä. Se on nalkutusta ja henkistä väkivaltaa, toinen kokee että haluaisit rajoittaa häntä. Jokainen tarvitsee omaa aikaa ja harrastuksia ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään, myös perheessä ja parisuhteessa. Sellaisen ylimalkainen tuomitseminen pahoittaa kenen tahansa mielen.
- Jos haluat miehen kanssa yhteistä aikaa, niin konkretisoi halusi joksikin nimenomaiseksi aktiviteetiksi äläkä ole epämääräinen. Kerro että haluat esim. ruokailla yhdessä, katsoa elokuvan tai tv-ohjelman yhdessä tai muuta sellaista, josta todella pystyy muodostamaan mielipiteen ja valitsemaan oman harrastuksen tai yhteisen tekemisen välillä. "Yhteinen aika" ei merkitse mitään terminä, siitä ei pysty käsittämään, mitä se tarkoittaisi. Muista myös ehdottaa aikataulua eli ajankohtaa, jotta asiasta voidaan sopia ja se toteutuu, muutoin se jää leijumaan epämääräisenä "sitten joskus" -lupauksena ja unohtuu kuitenkin. Miehellä on ajatuksissaan ne omat harrastukset selkeinä ja konkreettisina tekemistä odottavina hommina ehkä jossain aikataulussa tai tärkeysjärjestyksessä siellä autotallissaan odottamassa, ja ellei ole konkreettisia vaihtoehtoisia tekemisiä ja aikatauluja, niin hän ei tietenkään niitä päädy valitsemaan.
- Jos itse tekemiset ja niiden aikataulutus eivät ole kuitenkaan varsinainen ongelma vaan mies pakenee sinua jostain syystä, niin sitten ongelma voi olla laajempi ja monimutkaisempi. Parisuhteessanne voi olla vikaa tai (oluen kulutuksesta päätellen) orastava alkoholismi ja salassa juominen on se varsinainen juttu. Näistä keskusteleminen on hankalaa ja pitkällisempi prosessi. Mutta välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Itse korjaan nämä tällaiset tilanteet seksillä. Toki tilanteemme ei ole noin paha, eikä mieheni koskaan linnottaudu pois luoltani kokonaan, mutta aika ajoin hän on vetäytyneempi, harrastukset alkavat täyttää enemmän vapaa-aikaa jne. Olen iloinen hänen harrastuksistaan, mutta samaan aikaan tiedän, ettei parisuhteemme kestä, jos hän on hyvin paljon poissa. Siksi ensin yleensä keskustelen asiasta hänen kanssaan, sen jälkeen panostan seksiin.
Pitkässä avioliitossani olen huomannut, että miehet ovat melko puupäitä. Ei niitä kiinnosta jatkuvat syvälliset keskustelut ja arjen hoitaminen yhdessä, niitä kiinnostaa oma henkilökohtainen hyvinvointi ja kun se on paketissa, on heillä vasta sen jälkeen kykyä nähdä muutkin.
Karkea yleistys, eikä tee oikeutta miehelleni, mutta jokseenkin näin se menee rumasti kerrottuna. Onneksi pidän itsekin seksistä, koen itseni seksikkääksi ja onneksi mieheni on kiltti, mukava ja älykäs ihminen, joka ei kuitenkaan ihan aina muista, että olen loistavaa seuraa.
Onko sinulle itsellesi tullut koskaan mieleen että tavoitteesi täydelliselle parisuhteelle on aika itsekeskeiset? Entäs jos mies ei ole vaan kiinnostunut arjen pyörittämisestä pätkääkään, kuten monet ihmiset ei ole eli sitä tehdään just se minimi mikä on pakko? Sama keskustelujen kanssa. Kaikkia ei vaan kiinnosta jaaritella loputtomiin asioita jotka ei siitä jaarittelusta muutu loppujenlopuksi mitenkään.
Voi olla vain alkuhuumaa. Paista korvapuusteja ja osta kaljakoppa sisälle. Sillä se pysyy sisällä. Anna myös omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin ukon kykkiä autotallissa ja hommaisin nuoren rakastajan.
Tämä viesti kertoo kaiken nykynaisten moraalista. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Muuta sinäkin autotalliin. Voit vähän siivota siellä paikkoja ja jos olet osaava niin vaikka tapetoida seinät.
Herättelit vanhan provosi henkiin? 😂
4/5, vaikka liekki onkin tästä jo hiipunut
Miehelläsi on yhteinen harrastus pojan kanssa ja tienaa sillä vielä vähän rahaakin.
Sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse korjaan nämä tällaiset tilanteet seksillä. Toki tilanteemme ei ole noin paha, eikä mieheni koskaan linnottaudu pois luoltani kokonaan, mutta aika ajoin hän on vetäytyneempi, harrastukset alkavat täyttää enemmän vapaa-aikaa jne. Olen iloinen hänen harrastuksistaan, mutta samaan aikaan tiedän, ettei parisuhteemme kestä, jos hän on hyvin paljon poissa. Siksi ensin yleensä keskustelen asiasta hänen kanssaan, sen jälkeen panostan seksiin.
Pitkässä avioliitossani olen huomannut, että miehet ovat melko puupäitä. Ei niitä kiinnosta jatkuvat syvälliset keskustelut ja arjen hoitaminen yhdessä, niitä kiinnostaa oma henkilökohtainen hyvinvointi ja kun se on paketissa, on heillä vasta sen jälkeen kykyä nähdä muutkin.
Karkea yleistys, eikä tee oikeutta miehelleni, mutta jokseenkin näin se menee rumasti kerrottuna. Onneksi pidän itsekin seksistä, koen itseni seksikkääksi ja onneksi mieheni on kiltti, mukava ja älykäs ihminen, joka ei kuitenkaan ihan aina muista, että olen loistavaa seuraa.
Onko sinulle itsellesi tullut koskaan mieleen että tavoitteesi täydelliselle parisuhteelle on aika itsekeskeiset? Entäs jos mies ei ole vaan kiinnostunut arjen pyörittämisestä pätkääkään, kuten monet ihmiset ei ole eli sitä tehdään just se minimi mikä on pakko? Sama keskustelujen kanssa. Kaikkia ei vaan kiinnosta jaaritella loputtomiin asioita jotka ei siitä jaarittelusta muutu loppujenlopuksi mitenkään.
Juuri kerroin, etteivät miehet välttämättä niin kovasti innostu arjen pyörittämisestä ja syvällisistä keskusteluista. Meillä kuitenkin on useampia lapsia, joten jonkinlaista arjen pyörittämistä tarvitaan, enkä sitä kokonaan yksin suostu hoitamaan. Lisäksi olemme parisuhteessa ja siihen mielestäni kuuluu yhdessä olemista ja asioiden tekemistä yhdessä. Jos minulle tulee tunne, että olen liikaa yksin, enkä saa tarpeeksi huomiota puolisoltani, sanon sen hänelle ääneen. Minun vastuulla on aina vähän ollut se, että pidän parisuhdettamme enemmän kasassa. Seksi on toimiva väline siihen tarkoitukseen.
En tavoittele täydellistä parisuhdetta. Todella irrationaalinem, tyhjästä keksitty oletus. Haluan parisuhteen, jossa olemme molemmat onnellisia ja meillä on hyvä olla yhdessä.
Kapeneeko miehen tila "yhteisessä kodissa". esimes vaatekaapeissa miehen vaatteille varattu tila pienenee ja naisen vaatteet valtaa alaa hylly hyllyltä pikkuhiljaa jne
reagoiko miehesi reviirisotaasi?
En jaksanut kahlata ketjua läpi, mutta tuohon alaikäisten kaljoitteluun teidän autotallissa täytyy puuttua. Joko sinä lopetat sen tai sitten sen tekee viranomaiset.
Muuten sanoisin, että anna sen miehen olla siellä tallissaan ja hanki itselleskin joku elämä kodin ulkopuolella. Se muuten äkkiä häviää se mies sieltä tallista erillisen katon alle.
Kannattais sitä riemurasiaa antaa useammin.
Jos minulla olisi talli, minäkin "asuisin" siellä. Nyt rummut on kaapissa, mutta niillä olisi mukava soittaakin. Eivät sovi sisustukseen ja pölyäkin keräävät, sanoi hän.
Sehän on vain hyvä merkki, että miehen löytää autotallista parempi se siellä autotallissa on poikia juomaan opettamaan, kun tuolla kylillä rilluttelemassa ympäri päissään, parempihan se on auto remppaakin pienessä pierussä tehdä ei vastoinkäymiset vituta mutta kannattaa selvinpäin vielä työnjälki tarkastaa ennenkuin viee leimalle. tai lähtee niin sanotusti vironreissulle hakemaan sotasankaria kotiin.
KYllä se näin on että kyllä kalja kuuluu kaikille !!! (paitsi keliakikoille)
Tiedän näitä tapauksia, yhteistä kaikille on se että mieluummin nukkuu vaikka betonilla kuin vaimon vieressä saati että on samassa tilassa puolisonsa kanssa.