Lue keskustelun säännöt.
Tarinani siitä, kuinka hurahdin lastenvaatteisiin ja käytin niihin 4500 euroa.
27.09.2021 |
Olen ollut ennen suht järkevä kuluttaja, joka ei ostele turhan takia tavaraa. Kuitenkin kun aloin odottaa esikoistani, tyttöä, aloin ostamaan vauvanvaatetta jo hyvissä ajoin varastoon. Ostin syntymättömälle lapselleni satunnaisia vaatteita jopa 1-vuotiaaksi asti. Alkuun minulla ei ollut väliä vaatteen merkillä tai edes hirveästi ulkonäöllä, kunhan löytyi jotain halpaa, joka ei ollut törkeässä kunnossa. Ostin livekirppiksiltä ja Torin kautta vaatepaketteja. Kun tyttö syntyi, hänellä oli käytössä ensimmäiset 2kk melkein pelkästään äitiyspakkauksesta saadut vaatteet.
Sitten me muutimme monen sadan kilometrin päähän perheestä ja ystävistä mieheni töiden takia. Olin yksin pienen vauvan kanssa kotona. Olin stressaantunut ja ehkä jälkeenpäin ajateltuna masentunutkin. Aloin selata Toria enemmän ja löysin Facebookin lastenvaatekirppikset. Siitä se sitten lähti.
Facebook-kirppikset olivat koukuttavia. Yhteisöstä tuli melkein kuin ystäviä. Muut äidit laittoivat kuvia ostoksistaan ja lapsistaan puettuna ihaniin uutuusvaatteisiin. Ostoksia vertailtiin ja hehkutettiin. Facebookin kirppareilla hinnat eivät ole livekirppisten tasoa, vaan kalliimpia. Jopa 10 euroa tai enemmän yhdestä käytetystä bodystä siksi, että se on jotain tiettyä merkkiä ja kuosia, joka on jo poistunut kaupoista. En paljasta nimeltä missä ryhmässä vaikutin eniten, mutta kerron sen, että kyseessä oli suositun, mutta silti uutenakin suht edullisen merkin ryhmä. Siellä myytiin siis lähes uuden hinnalla käytettyjä tai monesti kalliimmallakkin, kuin mitä vaatteesta oli maksettu uutena. Ja kauppa kävi. Itsekkin sekosin touhuun ja rahaa paloi. Jälkikäteen en voi oikein edes käsittää miten sillä lailla menetin rationaalisen ajattelun. Ehkä äitiyshormonit ja yksinäisyys yhdessä aiheuttivat sen.
Kommentit (12)
Lastenvaatteiden ostamisesta tuli harrastus ja käytin siihen kaiken aikani. En ostanut pelkästään käytettynä, vaan myös uutena kaupasta. Alennusmyynneistä ostin aina isot määrät, mutta ostin myös tarpeettoman paljon ihan täydellä hinnalla uutena. Kännykkä oli aina liimattuna käteen ja selasin jatkuvasti niitä facekirppiksiä, kuin myös Toria. Minulla oli jatkuvasti tulossa kotiin useita vaatekirjeitä ja postipaketteja. Yhdessä kuukaudessa meni tavallisesti 300-500 euroa lastenvaatteisiin, ihan huomaamatta. 100 euron kertatilaus ei edes kirpaissut minua, kun olin tottunut siihen, että yksi käytetty vaatekin oli noin kympin ja vielä postit päälle.
Enää minua kiinnosti vain merkkivaatteet, joten ne vauvanvaatteet, joita olin ennen hurahtamista ostanut jemmaan eivät enää kelvanneetkaan puettavaksi lapselleni. Aloin myymään niitä pois, mutta ne eivät kelvanneet muillekkaan. Halusin epätoivoisesti päästä niistä eroon, joten päädyin myymään isolla tappiolla vaatteita, jotka eivät koskaan käyneetkään lapsellani päällä ja melko iso osa niistä vaatteista pyörii siltikin vielä kaapissa.
Heräsin vasta kun mieheni huusi minulle, koska hänellä oli mennyt hermot siihen, miten en ollut läsnä vaimona vaan räpläsin vain puhelinta, koska kärkyin uusia myynti-ilmoituksia ja olin osallisena monissa huutokaupoissa. Silloin tajusin tilanteen ja järkytyin. Tein sopimuksen itseni kanssa, että Facebook jää tauolle enkä enää selaa Toria. Laskin kuinka paljon rahaa olin käyttänyt ja sain summaksi yli 4500 euroa. Menin kalpeaksi kasvoistani. Miten saatoin päästää asiat tuohon pisteeseen!
Nyt ainokainen lapseni on 6kk vanha ja hänellä on kaikki vaatteet ostettu 4-vuotiaaksi asti valmiiksi kaappiin. Jokaisessa vaatekoossa on vähintään kolminkertainen määrä vaatetta todelliseen tarpeeseen nähden. Niin paljon vaatetta, että vaikka joka päivä olisi eri asu, niin sama vaate ei kävisi päällä kuin korkeintaan 2 kertaa.
Moni niistä vaatteista, jotka olin ostanut jemmaan ei enää olleetkaan hetken päästä makuni mukaisia ja päädyin laittamaan niitä myyntiin. Olin jossain vaiheessa tykästynyt joihinkin tiettyihin kuoseihin ja ostanut niiden kuosin vaatteita monessa eri koossa ja kyllästynytkin niihin ennenaikaisesti.
Olen jumissa tämän vaatemäärän kanssa. Ei paljoa lohduta, että saan yhden parilla eurolla eteenpäin myytyä, kun olen itse maksanut tuntuvasti enemmän, vaikka en ole ehtinyt ottaa niitä edes käyttöön lapsellani ja vaatteita on siis satoja.
Tiedän että tämä ei kuulosta täysipäisen ihmisen teksiltä, mutta käynkin nykyään terapiassa ja olen oppinut paljon itsestäni ja olen paljon tasapainoisempi ja läsnäolevampi ihminen nykyään. Silmäni ovat auenneet, eikä minua saisi enää hurahtamaan samalla tavalla mihinkään, että ostaisin mahdottomasti yli tarpeiden.
Nyt kaduttaa ja hävettää että annoin homman päästä käsistä täysin. Ehkä tästä tarinasta voi joku oppia jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös parivuotias tyttö ja tuhansia mennyt, en ole laskenut. Mekkoja on valtavasti
En viitsi lukea aloitusta, mutta ap ei ole normaali.
kun on masentunut niin tulee tuhlattua rahaa kaikenlaiseen turhaan.
Kiitos teille jotka kerroitte rehellisesti "harharetkistänne". Himoshoppailu jolla lääkitään masennusta on nykyajan vitsaus. Ehkä tarinanne herättää jonkun joka on lähtenyt sille tielle. Turhuuden markkinoille. Onni ei löydy sieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun puoliso shoppailee kun on ahdistunut tai masentunut. Mikään muu ei tunnu auttavan. Känisee ja tulee huonolle tuulelle, jos yritän estää/ehdottaa muuta/ohjata muuhun asiaan/puhun asiasta. On joku pakko lievittää ahdistusta ostamalla jotain, mielellään vähän överiä ja kallista. Ei siis riitä et menee kauppaan ostamaan normaalit ostokset, vaan on saatava jotain uutta kivaa.
En voi itse tehdä asialle mitään, toista ei voi muuttaa ja hänen rahat ei ole minun. Joten... minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun puoliso shoppailee kun on ahdistunut tai masentunut. Mikään muu ei tunnu auttavan. Känisee ja tulee huonolle tuulelle, jos yritän estää/ehdottaa muuta/ohjata muuhun asiaan/puhun asiasta. On joku pakko lievittää ahdistusta ostamalla jotain, mielellään vähän överiä ja kallista. Ei siis riitä et menee kauppaan ostamaan normaalit ostokset, vaan on saatava jotain uutta kivaa.
En voi itse tehdä asialle mitään, toista ei voi muuttaa ja hänen rahat ei ole minun. Joten... minkäs teet.
Ja olet aseella uhaten pakotettuna hänen kanssaan olemassa ja asumassa. Minkäs teet.
Njääh mitä väliä. Itse ostin 20 000e hevosen ja siihen menee rahaa noin 900e/kk.
Halvemmaksi tulisi ostella lumppuja 😆
😂