Lue keskustelun säännöt.
Neuroottinen ja itkuinen lapsi, luonteestako johtuvaa?
16.11.2014 |
5-v tyttö, joka on erittäin itkuherkkä (aika usein myös ns tekoitkee, jos vähänkään syytä). Pesee käsiään vähän väliä, usein tulee kysymään minulta että pitääkö nyt pestä kädet, tai pesee kysymättäkin. Hankaa oikein saippualla niin että käsien iho on jo kärsinyt. Olen yrittänyt selittää, missä tilanteissa kädet on syytä pestä, ja että esim vessassa käynnin jälkeen riittää kun nopsasti pesaisee eikä tarvitse kamalasti hangata saippualla. Silti pesee niitä kamalasti, joskus myös ovi lukittuna.
Kun pikkuveli leikkii lastenhuoneessa, vahtii koko ajan onko sotkuista, ja nostelee lelut samantien takaisin hyllyihin kun pikkuveli niitä sieltä ottaa alas.
Käyttäytyminen on välillä jotenkin levotonta ja herkästi menee myös hysteeriseksi. Pyörittää päätään vähän väliä (ts yrittää saada hiuksia pois silmiltä, vaikka ne on leikattu lyhyemmäksi joten eivät pyöri silmillä).
Itse olen ollut lapsena jossain määrin neuroottinen, mutta en ehkä näin paljoa. Eivätkä muut lapsemme ole yhtään neuroottisia. Onko tämä luonteesta kiinni vai mistä johtuvaa?
Kommentit (17)
Ja tyttöhän syö todella pieniä annoksia. Ruokapöydässäkin on usein levoton, puhua pälpättää ja lähtee pöydästä kesken syönnin huitelemaan ties mihin milloinkin, hakemaan talouspaperia jos pikkuisenkaan on tippunut pöydälle tai paidalle jotain, tai jääkaapista ketsuppia tai mitä vaan. Lämmin ruoka ei tahdo mennä alas, ei juuri koskaan syö hyvällä ruokahalulla. Ja on todella hoikka.
Eräänä päivänä luettiin kirjoja ja oli kaksi kirjaa, kun toinen oli luettu, tyttö halusi välttämättä käydä viemässä sen heti takaisin hyllyyn ennenkuin alettiin lukea toista kirjaa... Oikea siisteysintoilija, kun olisikin kyse vain sellaisesta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvin tarkalta lapselta, jolla on taipumusta neuroottisuuteen, joka saattaa kehittyä pakonomaiseksi. Monilla pienillä lapsilla (5-10v?) on sellainen neuroottinen kausi, se kuuluu ihan ikään, voit lukea siitä jostain kirjoista varmasti tarkemmin. Tärkeää on seurata mihin suuntaan tämä lapsen neuroottisuus kehittyy. Se on varmasti jossain määrin myös persoonallisuuden piirre. Kannattaa varmaan miettiä keinoja, joilla voit tukea häntä pois siitä. Usein tällainen neuroottinen lapsi tukeutuu paljon vanhempiin ja tarvitsee "hyväksyntää". Älä torju häntä siinä ja jätä itse "selviytymään", vaan vaikka tuntuisi tosi tyhmältä, niin ole se vahva aikuinen, jolta lapsi voi kysyä onko ok tehdä näin ja äin (vaikka tiedät, että lapsi tietää itsekin).
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 00:09"]
Kuulostaa hyvin tarkalta lapselta, jolla on taipumusta neuroottisuuteen, joka saattaa kehittyä pakonomaiseksi. Monilla pienillä lapsilla (5-10v?) on sellainen neuroottinen kausi, se kuuluu ihan ikään, voit lukea siitä jostain kirjoista varmasti tarkemmin. Tärkeää on seurata mihin suuntaan tämä lapsen neuroottisuus kehittyy. Se on varmasti jossain määrin myös persoonallisuuden piirre. Kannattaa varmaan miettiä keinoja, joilla voit tukea häntä pois siitä. Usein tällainen neuroottinen lapsi tukeutuu paljon vanhempiin ja tarvitsee "hyväksyntää". Älä torju häntä siinä ja jätä itse "selviytymään", vaan vaikka tuntuisi tosi tyhmältä, niin ole se vahva aikuinen, jolta lapsi voi kysyä onko ok tehdä näin ja äin (vaikka tiedät, että lapsi tietää itsekin).
[/quote]
Ja siis missään nimessä en tarkoittanut leimata lasta neuroottiseksi, älkää tekin ajatelko tai määritelkö häntä sellaisena. Minä olen ollut hyvin "neuroottinen" lapsi ja siitä ei ole kyllä aikuisena jälkeäkään. Se oli ohimenevää. Ehkä lapsi myös reagoi stressiin?
Niin tosiaan, streprokokki-infektion on epäilty aiheuttaneen lapsille pakko-oireista häiriötä. 9
Joku turvattomuus?
Onko tyttö vanhin lapsi? Huolehtiiko muuten sisaruksesta/sisaruksista paljon? Entäpä vanhemmista tai jostain muusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiantuntijalle mars! Ennen kouluA
Ei ole vanhin lapsi, toiseksi nuorin on. Ja kaksi isompaa sisarusta on myös.
Hän ottaa jotenkin hirveän raskaasti kaiken, jos sattuu jokin vahinko niin sitä pitää kauan aikaa todistella meille vanhemmille että se oli vahinko. Ja se ei tahdo unohtua millään häneltä, vaan pitää kauan aikaa asiaa yrittää hänelle selvittää ja lohduttaa.
On vähän sellainen säikky myöskin, vaikkei varsinaisesti arka olekaan. Ja tietyllä tavalla "kömpelö", jää helposti "jalkoihin".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla tavalla saa hoivaa kuin muutkin lapset. Tietysti pikkuveljen syntymä on vaikuttanut niin että vauva on saanut enemmän huomiota, pakostakin. Pyrin kuitenkin aina huomioimaan myös häntä. Kuten isompiakin.
Tuo itkuisuus on aika raskasta, kun välillä tuntuu että ei tarvitse olla kuin tosi pikku juttu (isosisko moittii hänen piirustustaan tmv) niin itkee ja kauan, se ei meinaa loppua millään. Sitten kuitenkin kohta taas nauraa.
ap
Hommaa ammattiapua, sairaus oireilee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hieman pakko-oireiselta tuollainen käytös. Käsienpesu ja siisteysvimma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko huomannut että tuo käytös olisi alkanut jonkin flunssan tai muun infektion jälkeen? Lapsilla esiintyy pakko-oireita (ja tic-oireita, jota tuo hiusten heittely voisi olla) niiden seurauksena, jostain olen lukenut siis tuosta mutten sen enempää tiedä asiasta.
Minkä ikäinen pienin lapsi on, onko oireilu alkanut vasta hänen syntymän jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allergioita hänellä on todettu useita, mutta lievinä, pähkinä ainoastaan on niin paha että se on tietysti täysin pois ruokavaliosta. Munaa myös vältetään. Maito ja viljat oli lievästi koholla, niitä syö kuitenkin nykyään. Mahaoireilua myöskin on, usein lähes heti ruokailun jälkeen menee vessaan ja kakkaa, joskus löysää mutta useimmiten ihan tavallista. Keliakiaa ei ole. Astmalääkitys menee.
ap
Pienin on nyt 1v, ja kyllä tuo käsien peseminen ainakin on alkanut vasta pienimmän syntymän jälkeen.
ap
Meillä kolmella lapsella allergioita. Ja kyllä he kaikki ovat hyvinkin itkuisia jos syövät sopimatonta ruokaa vaikka juuri muita isoja oireita ei tulisikaan.
Meidän esikoinen oppi vasta reilu 8v iässä sanomaan että on "allergiahuono-olo". Siihen asti pelkästään raivosi huonoa oloaan ja itsekskeli jos olis syönyt jotain sopimatonta esim. pähkinöitä, kanelia, E472C lisäsainetta (margariineissa). Tällä lapsella ei tule mitään muuta oireita sopimattomasta ruuasta kuin kiukkuamista, levottomuutta ym. Kuitenkin myös allergiatesteissä näkyy nämä allergiat. Ja lapsi voi selkeästi paremmin ruokavaliolla mitä syöden hänelle hieman sopimattomia ruokia.
Oletteko kokeilleet säännöllsitä antihistamiini lääkitystä lapselle tai tiukempaa ruokavalioa jossa nuo sopimattomat ruuat olisivat tarkasti pois ? Seuraa vaikuttaako ruoka-aineet lapsen käytökseen ?
Tsemppiä