Millaiseksi miehesi on muokannut sinua vuosien varrella?

Mobi

2

Mieheni on opettanut minua kärsivällisemmäksi, pitämään paremmin puoliani sekä huolehtimaan kodin siisteydestä paremmin, ennek kuin tapasimme kotini oli aina kuin pommin jäljiltä, tavarakasoja kertyi paikkoihin ja nurkat näki imurin sillon kun minua sattui huvittamaan. Olen aina ollut melko suurpiirteinen ja ns.rento eläjä. Miehelleni taas puhdas koti jossa tavarat ovat paikoillaan on todella tärkeä viihtyvyyden kannalta. Vuosien varrella mieheni on oppinut sietämään satunnaisia sotkuja ja huomannut että maailma ei kaadu vaikka mattoja ei joka viikko ulos veisikään..minä taas olen oppinut arvostamaan siistiä ja puhdasta kotia ja jopa nauttimaan siivouksesta. Joskus jopa sanon miehelleni hoitavani viikkosiivouksen kokonaan yksin jos hän vie lapset jonnekin jaloista pyörimästä. Tuolloin käännän nupit kaakkoon ja annan mopin heilua :D.

Mieheni on rauhoitti minut. Pitkän suhteen loputtua tuli sellainen sekava sinkkuvaihe, ryyppäsin ja rellestin. Nykyisen mieheni tavattuani en ole ollut humalassa kertaakaan ja polttamisenkin lopetin. Eikä ole kyllä ikävä noita aikoja, nyt en mene kyllä kovin mielelläni baariin, eikä humaltuminenkaan kiinnosta.

Surulliseksi, masentuneeksi, paljon itkeväksi, turhautuneeksi. väsyneeksi / uupuneeksi, sellaiseksi, joka tuntee tulleensa pahasti petetyksi ja yksin jätetyksi.

Luottamaan itseeni ja kykyihini. Ottamaan riskejä ja olemaan rennommin. Monipuolistanut kiinnostuksenkohteitani. 

Kyyniseksi. En usko enää rakkauteen.

Fiksummaksi.

exä yriti muokata minusta vaatimatonta kotihiirtä samalla kun petti. Nykyinen mies kehuu ja kannustaa ja on siten muokannut mua olemaan reilusti oma itseni vaan.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 19:50"]Kyyniseksi. En usko enää rakkauteen.
[/quote]

Samoin.

Rennommaksi raha-asioiden ja elämän suhteen.

Kun entisessä elämässä oli niin tiukalla ja aina se viimeinen joka mitään sai niin nykyinen mieheni käänsi asian ympäri: äiti ensin sitten vasta muut! Tähän oli vaikea tottua että olikin jonkin arvoinen ja sai toivoa ja haluta asioita.

Ja muutenkin kehottaa hellittämään jatkuvasta suorittamisesta, muistuttaa aina ettei koskaan olla oltu ilman ruokaa tai kotia, laskut on maksettu ja lapset hoidettu.

Vielä näin 18 vuoden jälkeenkin vaikea hellittää! Yhä edelleenkin perustelen kovasti jos lähden shoppailemaan tai tekemään jotain vain itselleni.

Onnellisemmaksi, itsevarmemmaksi, rohkeammaksi. Kumppanini on myös kehittänyt väittelytaitojani ihan älyttömästi, koska hän on todella hyvä argumentoija. Tästä on ollut hyötyä ihan kaikilla elämän osa-alueilla.

Sosiaalisemmaksi ja rennommaksi. On opettanut näkemään, että mikään ei ole niin mustavalkoista.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 19:47"]

Surulliseksi, masentuneeksi, paljon itkeväksi, turhautuneeksi. väsyneeksi / uupuneeksi, sellaiseksi, joka tuntee tulleensa pahasti petetyksi ja yksin jätetyksi.

[/quote]

Viesti voisi olla minun. :(

Luulin, että parisuhteessa molemmat laittavat likoon saman verran. Petyin pahasti, kun huomasin, että näin ei ollutkaan meidän kohdalla. Kolme vuotta sain olla yksin ajatusteni kanssa ennekuin flippasin täysin. Mies yritää nyt kuunneella enemmän, mutta en vain pysty toipumaan vanhoista asioista. Olen todennäköisesti sairastunut tästä suhteesta.

Se on nostanut mun itsetunnon pilviin, saanut mut rohkeammaksi ja persoonallisemmaksi. Opettanut mulle luovuutta, uskallusta ja ylpeyttä.

Tosikommaksi, itsevarmuus huonontunut, passiivisemmaksi, kaikkia pienimmäisiäkin sääntöjä noudattavaksi.

Musta on vuosien saatossa tullut mieheni kaltainen huonolla itsetunnolla varustettu pilkunviilaaja kotonaistuja. Olen alkanut pyristellä siitä pois ja yrittänyt löytää sen oman rennomman itseni takaisin.

Sen, että itseään vähättelemällä tekee karhunpalveluksen itselleen. Yritänkin olla työmaailmassa nykyään itsevarmemman oloinen kuin aiemmin.
Lisäksi sen, että meidän perhe tulee ensin ja muiden miellyttämisessä pitää pitää jotain rajaa.
Vahvistanut kykyäni löytää arjessa ja surkeissakin käänteissä hauskoja puolia ja naurunaihetta.
Ollaan oltu tosi nuorista yhdessä ja mulla on ollut vaikea sanoa ei ihmisille.

Yritti tehdä minusta henkilöä, joka hoitaa kaiken kotona: siivouksen, ruuan laitoin, lasten hoidon. Ja lisäksi alistumaan hänen tahtoonsa.

Mielenkiintoinen kysymys... Toisaalta hän on lisännyt arvostusta itseäni kohtaan. Ja sitten taas toisaalta sosiaalisen elämäni rajoittaminen tuntuu kurjalta. Ei siis kiellä tapaamasta ystäviä, mutta kotiin palatessa vastassa on mökötystä jne.

Siistimmäksi.