Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on tullut väkivaltaiseksi, muttei myönnä mitään
15.11.2014 |
Suhteen aikana on haukkunut mua, nimitellyt, imitoinut ja väheksynyt. On käskenyt tappaa itseni. On sanonut että olen tuhonnut hänen elämänsä. On sanonut että voisi tappaa mut. Kaikki siis vihaisena ollessaan, jonka vuoksi sillä ei ole väliä!! Ajatteletteko tekin näin? Että kun ihminen on vihainen, hän saattaa sanoa hassuja juttuja joita ei tarkoita, ja siksi ei saa ottaa tosissaan tai suuttua?
Hän on kaatanut mut, tukistanut, lyönyt naamaan, puristanut ja kiskonut. Kylpyhuoneen liukkaalla lattialla tarttui mua tukasta ja ravisti, ja kun pelkäsin kaatuvani ja lyöväni pääni lattiaan niin kiljahdin,-josta hän suuttui ja loukkaantui että kuinka kehtaan korottaa ääntäni kun naapurit voivat kuulla ja hän on nimenomaan kieltänyt korottamasta ääntä. On kuulemma ihan ansaittua että riuhtaisi mua sen jälkeen koska on ihan yhtä paha olla väkivaltainen kuin on korottaa ääntä. Onko teidänkin mielestä?
En jätä häntä koska en pelkää väkivaltaa. Olen ollut masentunut jo kauan ennen kuin hänet edes tapasin ja olen itsekin itseäni kohtaan väkivaltainen, siksi en oikeastaan välitä. Kaikkein eniten suren vain sitä ettei hän ymmärrä tekevänsä mitään ikinä väärin, ei myönnä ikinä koskeneensa muhun tai väittää ilkeilyjään vitsailuksi. Tätäkin enemmän silti suren sitä, etten voi hänelle puhua kuinka paljon loukkaa ajattelemattomuutensa. En voi kysyä edes pienintä palvelusta, kun hermostuu. Enkä voi selittää syytäni tai kantaani asiaan, koska vain valehtelen tai en suostu myöntämään että oikeasti syy oli minun. En koskaan hauku häntä, varon viimeiseen asti sanomasta mitään väärin koska tiedän mikä helvetti siitä syntyisi. Mutta silloinkin kun itken hysteerisesti että yritä ymmärtää mua edes tämän kerran, niin olen vain rasite ja feikki ja mun pitäisi painua vittuun talosta.
En tahtoisi vastauksia kuten "jätä se" koska en aio jättää. Koen olevani itse syyllinen moneen asiaan. Ehkä toivoisin kuulevani jos joku toinenkin tietää millaisesta tilanteesta puhun.. miten tässä näin kävi. Olen vasta kaksikymppinen.
Kommentit (57)
Mieheni hakkasi minut viimeisen kerran viime maanantaina. Hyppäsi päälle kun nukuin. Löi silmän mustaksi, potkaisi ilmat pihalle, repi sängystä minut hiuksista lasten huoneeseen että saan 'hyvästellä' ne ennen kuin hän vie minut keittiöön ja tappaa. Jollain ihme keinolla pääsin irti ja juoksin naapuriin ja sain poliisit paikalle. Mies sanoi niille poliiseille että mä olen sairas ja psykoosissa että keksin juttuja. Poliisit uskoi miestä vaikka hiukset lähti tuppoina päästä ja silmä punoitti. (Mustelma tuli myöhemmin.) Ei ne väkivaltaiset miehet koskaan myönnä!!!! Eikä muutu. Kuusi vuotta otin turpaan. Nyt en enää ikinä suostu pelkäämään kotonani. Ja juu olin parikymppinen ku miehen tapasin... Lähde vielä kun voit. Mä pääsin viimeisen kerran pakoon, mutta se oli kyllä sekunneista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sairas aloitus. Miksi edes kirjoitteĺet tänne, jos et aio jättää? Toivottavasti joku saa taottua järkeä sun päähän.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 20:00"]
Aika sairas aloitus. Miksi edes kirjoitteĺet tänne, jos et aio jättää? Toivottavasti joku saa taottua järkeä sun päähän.
[/quote]
Joo no ainakaan mies ei toivottavasti enää tao ap:tä päähän...
"Tukholma-syndrooma on dramaattinen uhrin tuntema positiivinen tunneside kaappaajaansa. Tukholma-syndroomaa voidaan tavata panttivangeilla, keskitysleirien vangeilta, sotavangeilta, prostituoiduilta, insestin uhreilta, pahoinpidellyiltä lapsilta ja _pahoinpidellyiltä vaimoilta_"
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:21"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:08"]
Eli hetkonen, tulet palstalle kertomaan että miehesi hakkaa sinua, sinusta se on ok, mutta sua kyrpii se, ettei mies sanallisesti myönnä tekevänsä väärin sinua kohtaan?
Jos siis äijä sanoisi että "okei olen väkivaltainen paskiainen, eikä sussa ole mitään syytä", sitten sä vastaisit että "Okei, kulta ihanaa, nyt saat hakata mut muussiksi, hienoa kun tiedän, etten saa turpaan omasta syystäni, vaan sen takia että sä olet häiriintynyt ja käytät mun heikkoa itsetuntoa hyväksesi. Hyvä!"
Just joo.
[/quote]
Paha sanoa, mutta melkeinpä näin. Ehkä vika on mun omassa päässä, mutta olen oikeasti aika välinpitämätön. Tiedän että suurin osa ihmisistä ei katselisi päivääkään, siksi ehkä teinkin tämän keskustelun. Että kuulisin mitä terveet tavalliset naiset ajattelevat tästä. Tahdon ehkä jonkun sanovan etten oikeasti ole syyllinen, kuulla tuollaisen tavallisen vastauksen. Olen ehkä sokeutunut tälle tilanteelle, sitä tässä mietinkin. Ehkä kaipaan jollain tapaa silti noita sanoja, että ansaitsen parempaa. Kun tuntuu etten tosiaan ansaitse. Miten mua voidaan vihata ja rakastaa niin rajusti samaan aikaan! Meillä on ihanaa myös, ei kaikki ole pahaa.
Kriisinumerot ovat paskaa. Olen soittanutkin, mutteivat he siellä mitään osaa sanoa. Kuuntelevat ja toteavat että onpa ikävä tilanne. Käyn terapiassa tosin, muista syistä. Mutta en osaa oikeasti puhua tästä aiheesta.
Tiedän että esim muslimien vaimot käyvät läpi tällaista arkea, siksi ajattelin että joku toinen samassa tilanteessa tulisi tunnustautumaan.
kiitos vastauksista.
[/quote]
No sehän se juttu onkin, kun on välillä "ihanaa" niin luulet, että tämä on elämäsi rakkaus ja muut suhteet olisivat vielä huonompia.
Totuus on toinen.
Olet niin nuori, ettet osaa vielä ajatella, että vastaan voi kävellä myös sellainen mies, joka rakastaa eikä hakkaa.
Mieti elämääsi kymmenen vuoden päähän. Miten haluat silloin elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro terapeutillesi. Jos et saa puhuttua, vie tämän ketjun aloitusviesti ensi kerralla hänelle. Tai kirjoita uusi teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahinko alapeukku, itsekin kokenut saman..
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 18:52"]Suhteen aikana on haukkunut mua, nimitellyt, imitoinut ja väheksynyt. On käskenyt tappaa itseni. On sanonut että olen tuhonnut hänen elämänsä. On sanonut että voisi tappaa mut. Kaikki siis vihaisena ollessaan, jonka vuoksi sillä ei ole väliä!! Ajatteletteko tekin näin? Että kun ihminen on vihainen, hän saattaa sanoa hassuja juttuja joita ei tarkoita, ja siksi ei saa ottaa tosissaan tai suuttua?
Hän on kaatanut mut, tukistanut, lyönyt naamaan, puristanut ja kiskonut. Kylpyhuoneen liukkaalla lattialla tarttui mua tukasta ja ravisti, ja kun pelkäsin kaatuvani ja lyöväni pääni lattiaan niin kiljahdin,-josta hän suuttui ja loukkaantui että kuinka kehtaan korottaa ääntäni kun naapurit voivat kuulla ja hän on nimenomaan kieltänyt korottamasta ääntä. On kuulemma ihan ansaittua että riuhtaisi mua sen jälkeen koska on ihan yhtä paha olla väkivaltainen kuin on korottaa ääntä. Onko teidänkin mielestä?
En jätä häntä koska en pelkää väkivaltaa. Olen ollut masentunut jo kauan ennen kuin hänet edes tapasin ja olen itsekin itseäni kohtaan väkivaltainen, siksi en oikeastaan välitä. Kaikkein eniten suren vain sitä ettei hän ymmärrä tekevänsä mitään ikinä väärin, ei myönnä ikinä koskeneensa muhun tai väittää ilkeilyjään vitsailuksi. Tätäkin enemmän silti suren sitä, etten voi hänelle puhua kuinka paljon loukkaa ajattelemattomuutensa. En voi kysyä edes pienintä palvelusta, kun hermostuu. Enkä voi selittää syytäni tai kantaani asiaan, koska vain valehtelen tai en suostu myöntämään että oikeasti syy oli minun. En koskaan hauku häntä, varon viimeiseen asti sanomasta mitään väärin koska tiedän mikä helvetti siitä syntyisi. Mutta silloinkin kun itken hysteerisesti että yritä ymmärtää mua edes tämän kerran, niin olen vain rasite ja feikki ja mun pitäisi painua vittuun talosta.
En tahtoisi vastauksia kuten "jätä se" koska en aio jättää. Koen olevani itse syyllinen moneen asiaan. Ehkä toivoisin kuulevani jos joku toinenkin tietää millaisesta tilanteesta puhun.. miten tässä näin kävi. Olen vasta kaksikymppinen.
[/quote]
Otan nyt kantaa tuohon otsikkoon. Miten suhtautuisit asiaan, jos esim kaupan kassa muuttuisi sinua kohtaan väkivaltaiseksi? Miten reagoisit siihen? Miten reagoisit , jos joku hyökkäisi kimppuusi ja pahoinpitelisi sinut, kun kävelet kotiisi? Luimestilisitko nurkissa todeten: Itse olen syyllinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 23:00"][quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 18:52"]Suhteen aikana on haukkunut mua, nimitellyt, imitoinut ja väheksynyt. On käskenyt tappaa itseni. On sanonut että olen tuhonnut hänen elämänsä. On sanonut että voisi tappaa mut. Kaikki siis vihaisena ollessaan, jonka vuoksi sillä ei ole väliä!! Ajatteletteko tekin näin? Että kun ihminen on vihainen, hän saattaa sanoa hassuja juttuja joita ei tarkoita, ja siksi ei saa ottaa tosissaan tai suuttua?
Hän on kaatanut mut, tukistanut, lyönyt naamaan, puristanut ja kiskonut. Kylpyhuoneen liukkaalla lattialla tarttui mua tukasta ja ravisti, ja kun pelkäsin kaatuvani ja lyöväni pääni lattiaan niin kiljahdin,-josta hän suuttui ja loukkaantui että kuinka kehtaan korottaa ääntäni kun naapurit voivat kuulla ja hän on nimenomaan kieltänyt korottamasta ääntä. On kuulemma ihan ansaittua että riuhtaisi mua sen jälkeen koska on ihan yhtä paha olla väkivaltainen kuin on korottaa ääntä. Onko teidänkin mielestä?
En jätä häntä koska en pelkää väkivaltaa. Olen ollut masentunut jo kauan ennen kuin hänet edes tapasin ja olen itsekin itseäni kohtaan väkivaltainen, siksi en oikeastaan välitä. Kaikkein eniten suren vain sitä ettei hän ymmärrä tekevänsä mitään ikinä väärin, ei myönnä ikinä koskeneensa muhun tai väittää ilkeilyjään vitsailuksi. Tätäkin enemmän silti suren sitä, etten voi hänelle puhua kuinka paljon loukkaa ajattelemattomuutensa. En voi kysyä edes pienintä palvelusta, kun hermostuu. Enkä voi selittää syytäni tai kantaani asiaan, koska vain valehtelen tai en suostu myöntämään että oikeasti syy oli minun. En koskaan hauku häntä, varon viimeiseen asti sanomasta mitään väärin koska tiedän mikä helvetti siitä syntyisi. Mutta silloinkin kun itken hysteerisesti että yritä ymmärtää mua edes tämän kerran, niin olen vain rasite ja feikki ja mun pitäisi painua vittuun talosta.
En tahtoisi vastauksia kuten "jätä se" koska en aio jättää. Koen olevani itse syyllinen moneen asiaan. Ehkä toivoisin kuulevani jos joku toinenkin tietää millaisesta tilanteesta puhun.. miten tässä näin kävi. Olen vasta kaksikymppinen.
[/quote]
Otan nyt kantaa tuohon otsikkoon. Miten suhtautuisit asiaan, jos esim kaupan kassa muuttuisi sinua kohtaan väkivaltaiseksi? Miten reagoisit siihen? Miten reagoisit , jos joku hyökkäisi kimppuusi ja pahoinpitelisi sinut, kun kävelet kotiisi? Luimestilisitko nurkissa todeten: Itse olen syyllinen.
[/quote]
Luimistelisitko*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksiköhän ap ei ei halua irti väkivaltaisesta suhteesta? Täysin käsittämätöntä. Olis vaikka yksin mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikkei siltä tunnu, niin uskon että nimenomaan tarvitset kehotuksia jättää tuollainen tyyppi. Olet jo pitkällä valmistautumassa siihen, usko pois. Ehkä joihinkin muihinkin vaihtoehtoihin.
Jollet pysty jättämään häntä nyt, niin hae nyt ainakin itsellesi tosielämän apua. Mikä sinua pitää suhteessa jossa ei ole turvallista eikä mukavaa? Ei ainakaan turvallisuudenkaipuu eikä mukavuudenhaku, oletan.
Vaikuttaa että et arvosta itseäsi vaan arvostuksesi on kiinni siippasi mielipiteestä ja mielialasta. Sen ei tarvitse olla niin. Miehesi tyylinen ihminen on ottanut vääränlaisen vallan käsiinsä, mutta sinä olet myös ojentanut sen hänelle. En sano tätä syyttävästi, ainoastaan totean että noin on todennäköisesti päässyt käymään. Vaikka tällä hetkellä ehkä tyydyt siihen niin tilanne voi pahentua hyvin nopeasti. Hae apua, ala miettiä mukavampia tapoja elää kuin miehesi talutushihnassa.
Ap, ansaitset parempaa. Olet hyvä ja arvokas ihminen, jolta löytyy tarvittaessa voimaa mihin vain. [halaus sulle]
Jospa nyt vaan lähtisit sieltä. Menisit vaikka vanhempiesi tai jonkun tutun tai ystävän luokse. Sinun ei tarvitse jäädä kenekään nyrkkeilysäkiksi. Riittää vain, että lähdet. Sitten kun olet turvassa teet rikosilmoituksen poikaystävästäsi ja toivot, että todisteet riittävät sulkemaan hänet vankilaan mahdollisimman pitkäksi ajaksi.
Käyt jo terapiassa mutta muista syistä. Nyt olisi hyvä ruveta puimaan myös niitä syitä, miksi olet jäänyt noinkin pitkäksi ajaksi mokoman sadistin hakattavaksi. Nyt kun aloitat asian puimisen, ehdit vielä parantuakin traumastasi.
Terveisin väkivaltaisen isän masentunut tytär, joka kävi terapiassa vuosia päästäkseen jaloilleen
Jäätkö ihan oikeasti odottamaan sitä päivää, että mies tappaa sut? Hakeudu turvaan ja jätä tuollainen psykomies loppuiäksi.