G: Abortoisitko jos olisi todennäk. että lapsella downin syndrooma?

jos saisin tietää asian riittävän ajoissa. En usko että omat voimavarani riittäisivät.

Olen ollut paljon tekemisissä kehitysvammaisten lasten (muidenkin kuin Downin) kanssa ja he ovat pääsääntöisesti aivan ihania, niin aurinkoisia ja viattomia. Mutta kääntöpuolena on se, että näiden lasten vanhemmista 2/3 on eronneet. Vanhemmat ovat toki iloisia lapsistaan, mutta uupuneita. On raskasta katsoa miten uupuneita he ovatkin. Itsekin olen uupunut vietettyäni 2vrk kehitysvammaisen lapsen kanssa.



Lisäksi elämäni on nyt jo niin suuressa myllerryksessä ja vastoinkäymisiä on ollut enemmän vuoden aikana kuin moni kohtaa koko elämänsä aikana. Jos nyt lähivuosina saisin raskausaikana tietää Downin syndroomasta, saattaisin abortoida :(

Minulla ei olisi mitään oikeutta " lopettaa" omaa lastani siksi, ettei hän olekaan fyysisesti ja psyykkisesti täydellinen. :(

Olen ollut 10 vuotta ja olen edelleenkin työssä kehitysvammaisten kanssa.

Saattaisin abortoida muutenkin, jos tulisin vielä raskaaksi, koska en ole tarpeeksi vahva ottamaan vastaan edes lisää terveitä lapsia. Saati vammaista.

Minulle tämä asia kuuluu sarjaan " ei vaihtoehto" . Tässä kategoriassa minulla on esim. seuraavia asioita: En lyö lasta, vaikka kuinka suuttuisin. En petä miestäni, vaikka kuinka ihastuisin toiseen. En tapa down-lasta, vaikka kuinka tietäisin elämän olevan raskaampaa kuin terveen kanssa.

en edes vaikka elämää olisi lapselle annettu vain 1h syntymän jälkeen.

Minulla ei ole oikeutta lopettaa kenekään elämää ja jokainen elämä oli se sitten lyhyt tai pitkä on aina arvokas!

kyllähän on sen laatuisia kehityshäiriöitä, että se tunninkin elämä voi olla lapselle silkkaa kidutusta.

Kun näkee oman lapsensa ultralla, liikkeet ja sydämen sykkeen niin miten voisi päättää että nyt sinä tulet kuolemaan??? Että itse päättäisit toisen elämästä? Että sinun lapsesi imettäisiin pois koneella ja heitettäisiin roskikseen. Pahimmassa tapauksessa joutusi vielä synnyttämään sen lapsen!!! Ihan kamalaa ajatuksenakin...

Ei olisi mitään syytä aborttiin. Down ei ole sairaus. Down ei mitenkään estä ihmisen onnellista elämää. Kaikkea sitä ihmiset edes miettivät.

Kenellä tahansa voi olla, mutta ei sairauksien takia tapeta ketään. Sydänvika on osalla downeista. Yleensä sellainen vika, joka voidaan korjata. Tuollainen sydänvika voi olla ilman downiakin, mutta tapetaanko sitä sairastavat? Epilepsia ei downeilla mitenkään erityisen yleinen ole. Epilepsiaa on muillakin, tapetaanko kaikki epileptikot?

t: Kaihoisa

Downeja on eri tasoisia. On aivan eriasia saada down lapsi joka jonakin päivänä pystyy esim asumaan tuetussa asumismuodossa, olla tukityöpaikassa ym. Kuin saada down lapsi joka kommunikoi vain " örinällä" , sotkee ulosteella, repii vaatteitaan -> riisuu vaatteensa repimällä, jne jne... Tarraa sinua tukasta niin että tuppuja lähtee päänahasta alkaen.

Öriseviä, ulosteilla sotkevia ei heissä ole yhtään. Suurin osa tuntemistani ja tietämistäni downeista on lievästi tai keskitasoisesti kehitysvammaisia. Vaikeasti kehitysvammaisia olen tainnut urani aikana nähdä pari. Syvästi kehitysvammaista downia en kertaakaan ja luulisi että laitoksessa jos missä heitä olisi.

Kaihoisa

Mutta aika todennäköisesti en abortoisi, en usko pystyväni siihen.



Mutta minäkään en enää lapsia halua, joten ei onneksi tarvitse koskaan tätä asiaa tosissaan pohtia.

Vierailija 6 mukaan abortti olisi helpotus myös down-lapselle!!??



Mitäs jos kysyisit down-syndroomaa sairastavalta toivoisiko hän että olisi jäänyt syntymättä? Tapaamani down-syndroomaa sairastavat ovat olleet järjestään elämäniloisia ja valloittavia persoonia, ja lisäksi tuoneet rikkautta ja syvyyttä myös heidän äitien elämään.



Mielestäni kyseisellä tavalla ajatteleva osoittaa kyllä mitä suurinta itsekkyyttä, mikäli tällä tavoin hakee oikeutta ajattelutavalleen. Mielestäni myöskään kukaan täydellä järjellä varustettu henkilö ei voi sanoa olevansa liian " heikko" kasvattamaan down- lasta. Kyseessä on taas vaan nykypäivän itsekeskeinen ajattelutapa. Jokainen kyllä löytää voimavaroja sen mukaan minkälaisia vaatimuksia elämä tuo tullessaan - mikäli siis itsellä on motivaatiota tilanteista selviytyä.



Itselläni on nyt 2.5 kk ikäinen ihana terve tyttö. Kävin aikoinani niskapoimussa - en siksi että olisin raskauden keskeyttänyt mikäli tulokset olisivat olleet toiset vaan että olisin saanut aikaa sopeutua ja valmistautua henkisesti vammaisen lapsen kasvattamiseen.

Ei ole järkeä tietoisesti tuottaa yhteiskuntaan vammaisia yksilöitä.

Vierailija:

Ei ole järkeä tietoisesti tuottaa yhteiskuntaan vammaisia yksilöitä.

Eli nyt ollaan siis natsi-linjalla? Vain parhaimmat yksilöt oikeutettuja elämään? Huh! Aika vaarallinen ajattelutapa...

ja " laitoksessa" , vaikka nykyisinhän kutsumanimet eivät enää ole laitoksia... Olen todella kauan ollut kyseisessä työssä ja todellakin nähnyt myös hyvin matalatasoisia downeja, mutta myös kääntöpuolen eli hyvätasoisia.

En!

Nyt sanoisin, että en usko, että tekisin, mutta tilanne ei olekaan päällä juuri nyt.

Meillä on kehitysvammainen teini-ikäinen tytär ja tiedän jo siis, että lievän kehitysvamman kanssa voi elää ihan hyvää ja normaalia elämää, mutta tiedän myös, että se vaatii paljon töitä. Sekä lapselta että vanhemmilta ja sisaruksilta.

Mikäli siis siinä vaiheessa, jos tuollainen tilanne sattuisi eteen, olisin väsynyt, saattaisin tehdäkin abortin. Jos taas olisin sekä henkisesti että fyysisesti pirteä, en usko että tekisin. Molemmissa tilanteissa voisi olla, että myöhemmin katuisin jotain. Jälkimmäistä tilannetta katuisin vähemmän.