Kumpi on rankempaa vauvavuotena: käydä töissä vai olla kotona vauvan kanssa?

riippuu vauvasta. helpon vauvan kans voi olla tosi helppoa olla kotona. haastavan vauvan kans päinvastoin.

työkin vaikuttaa. helppo työ voi olla jopa pakopaikka tuossa tilanteessa. raskas työ taas kuormittaa.

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Minusta olisi henkisesti rankkaa olla lapsesta erossa vauva-aikana.

mulla kokemusta vain yhdestä vauvasta (nyt 6kk). on oikeasti aika rankkaa, kun on niin sidottu kotiin. meillä on ollut tosi vaativa vauva, imetyksessä oli haasteita, oli koliikki ja vauva on aina nukkunut vähän ikäisiinsä verrattuna. kadehdin miestä, kun hän saa poistua töihin. ollaan samalla alalla niin tiedän mitä työnsä on. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Vierailija kirjoitti:

mulla kokemusta vain yhdestä vauvasta (nyt 6kk). on oikeasti aika rankkaa, kun on niin sidottu kotiin. meillä on ollut tosi vaativa vauva, imetyksessä oli haasteita, oli koliikki ja vauva on aina nukkunut vähän ikäisiinsä verrattuna. kadehdin miestä, kun hän saa poistua töihin. ollaan samalla alalla niin tiedän mitä työnsä on. 

Onhan teillä keinutuoli? Omalla vauvallani oli koliikki ja ainoa keino oli keinua keinutuolissa vauva sylissä. Ei ollut turvallista lähteä keskellä yötä jäiselle tielle vaunulenkille vauvan kanssa. Mies joutui kerran kävelemään 27 kilometriä, että sai vauvan nukahtamaan.

Tärkeintä on saada ne ilmakuplat vauvan sisältä joko röyhtäyksinä tai paukkuina ulos. Suolisto voi venyä vaikka kuinka paljon ja se sattuu. Siksi vauva huutaa koliikissa. Kärsii itsekin siitä, ettei saa nukuttua tarpeeksi virkistäviä unia.

Riippuu vauvasta ja työstä. Meillä oli tyytymätön, huonosti nukkuva vauva, joka valvotti ja kitisi. Tunsin itseni lehmäksi, joka vain imetti ja imetti. Kävelin päin seiniä kun olin niin loppu, ja aloin saada rytmihäiriöitä unen puutteen takia. kVauvavuosi oli ihan kamala, ja elämä helpottui tosi paljon kun lapsi oli 18 kk, ja meni päiväkotiin, ja minä palasin töihin. Elämäni raskain vuosi, vaikka kaikenlaista kurjaa on tullut ennen sitä koettua.

Mutta oli se lapsen isällekin rankkaa, kun ei saanut nukkua rauhassa öisin, ja kotona odotti työpäivän jälkeen tyytymätön vauva ja rättiväsynyt vaimo. Usein kyllä kadehdin miestä, joka pääsi ”töihin lepäämään”, ja sai olla aikuisten seurassa ja esim. syödä ja käydä vessassa rauhassa. Välillä mies pääsi viikon tai jopa kahden viikon työmatkalle, hotelliin, mistä olin ihan sairaan kateellinen, kun hän sai nukkua. Mies toisaalta luuli, että voin rauhassa nukkua vauvan kanssa päikkärit ja lötköillä kotona. En kyllä tiedä miksi, kun ei kumpikaan meistä viikonloppunakaan onnistunut päikkäreitä nukkumaan, jos ei toinen vienyt vauvaa vaikka vaunukävelylle sillä välin.

Sanoisin, että minulla oli meistä kahdesta rankempi vauvavuosi, mutta mies voi olla eri mieltä. Ja ns. helpon vauvan kanssa vuosi olisi voinut olla hyvin erilainen.

Töissä. En olisi millään pystynyt jättämään vauvaikäistä lasta koko päiväksi jonkun muun hoiviin. En edes isänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Riippuu varmaan lapsesta/ lapsista ja työstä. Itse olin kaksosten kanssa kotona kolme vuotta. En kokenut sitä yhtään raskaaksi, päin vastoin se oli ihanaa aikaa. Vauva-aika oli leppoisaa. Vasta kun pojat lähtivät liikkeelle alkoi tulla äksöniä päiviin. Nyt olen etätöissä, enkä koe kyllä tätäkään raskaaksi vaikka teen varmasti enemmän duunia kuin toimistolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Harvalla? Et ole ilmeisesti koskaan ollut hoitoalan töissä. 

Toki työssä käyvän osuus on rankka mutta sanoisin silti, että sen vauvan kanssa olevan osa on rankempi. Raskaana ollessani heräilin joka yö useasti ja unen päästä oli hankalaa saada kiinni. Oli aivan rättiväsynyt töissä mutta viihdyin silti työkavereiden seurassa enkä päästänyt huutoitkuja, sain käydä vessassa, suihkussa, syödä. Nyt olen vauvan kanssa (1kk) kotona, mies ei ole edes kerennyt vielä töihin ja olen aivan loppu. Joka ilta kauheaa rääkymistä ja tuntuu ettei mikään auta. Ja kaiken lisäksi ketään ei ole jakamassa kanssani tätä vaikeinta aikaa päivästä kanssani, koska mies tekee töitä iltaisin. Eli kyllä olen erittäin kateellinen ja olen sanonutkin miehelle monta kertaa, että harmi kun olen nainen, koska miehen osa sopisi minulle paljon paremmin. Tekisin mielelläni kaiken muun mutta en jaksaisi imettää ja olla neljän seinän sisällä hyssyttelemässä vauvaa. Aina kun mies yrittää minun antaa nukkua ja vahtia vauvaa niin ei siltä itkulta mitään torkkuja saa nukuttua, hän saa kyllä nukkua koska pitäähän töissä jaksaa ja hän ei osaa. En ole nukkunut täysiä yöunia koko tänä vuonna ja tuntuu kidutukselta ajatus, että mennään vielä varmaan yli vuosi, että siihen on ehkä mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Harvalla? Et ole ilmeisesti koskaan ollut hoitoalan töissä. 

Tosi moni ei ole ollut hoitoalan töissä. Nämä on niitä asioita, joissa voit valita. Itsekkään en ole ja tiedän kiireen, joten en edes halua.

Ja tämähän,on hyvin relevantti kysymys.

Jos vauva on raskas = hoitoon, ja äkkiä!!!!

Vierailija kirjoitti:

Toki työssä käyvän osuus on rankka mutta sanoisin silti, että sen vauvan kanssa olevan osa on rankempi. Raskaana ollessani heräilin joka yö useasti ja unen päästä oli hankalaa saada kiinni. Oli aivan rättiväsynyt töissä mutta viihdyin silti työkavereiden seurassa enkä päästänyt huutoitkuja, sain käydä vessassa, suihkussa, syödä. Nyt olen vauvan kanssa (1kk) kotona, mies ei ole edes kerennyt vielä töihin ja olen aivan loppu. Joka ilta kauheaa rääkymistä ja tuntuu ettei mikään auta. Ja kaiken lisäksi ketään ei ole jakamassa kanssani tätä vaikeinta aikaa päivästä kanssani, koska mies tekee töitä iltaisin. Eli kyllä olen erittäin kateellinen ja olen sanonutkin miehelle monta kertaa, että harmi kun olen nainen, koska miehen osa sopisi minulle paljon paremmin. Tekisin mielelläni kaiken muun mutta en jaksaisi imettää ja olla neljän seinän sisällä hyssyttelemässä vauvaa. Aina kun mies yrittää minun antaa nukkua ja vahtia vauvaa niin ei siltä itkulta mitään torkkuja saa nukuttua, hän saa kyllä nukkua koska pitäähän töissä jaksaa ja hän ei osaa. En ole nukkunut täysiä yöunia koko tänä vuonna ja tuntuu kidutukselta ajatus, että mennään vielä varmaan yli vuosi, että siihen on ehkä mahdollisuus.

Jätät miehen vauvan kanssa ja menet vaikka hotelliin nukkumaan. Ei tarvitse ruveta marttyyriksi, vaikka äidiksi tuleekin. 

Ei voi verrata, sillä kummassakin on omat rankat puolensa. Toki töissä saa tauot ym, mutta sinne saa raahautua puolikuolleena ja työ on kuluttavaa usein. Sitten kotona on pakko hoitaa vauvaa, koska toisella on myös huonosti nukuttu yö takana ja vauva on koko päivän vaatinut jotakin. Hyvässä lykyssä toinen ei ole saanut päivässä yhtään ihmiskontaktia itseni ja vauvan lisäksi.

Vauvan kanssa on molemmilla rankkaa ja kilpailu siitä kenellä on rankinta ei johda mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Harvalla? Et ole ilmeisesti koskaan ollut hoitoalan töissä. 

Tosi moni ei ole ollut hoitoalan töissä. Nämä on niitä asioita, joissa voit valita. Itsekkään en ole ja tiedän kiireen, joten en edes halua.

Kysehän ei nyt ollut mistään alanvalintajutusta. Ihan vain siitä, että "harva" ei ole sana, joka kuvaa sitä määrää ihmisiä, joilla on niin hektinen työ ettei taukoja juurikaan ehdi pitää. Niitä on toki muuallakin kuin hoitoalalla. Se nyt vain ensimmäisenä tuli mieleen. En minäkään hoitoalalla ole. 

Minulle rankempaa olisi ollut töissä. Meillä on 2 lasta ja molemmat olivat perusterveitä ja aika rauhallisia vauvoja. Ei ollut ikinä mitään ongelmia itse syödä, käydä suihkussa tai vaikka lukea lehteä. Esikoinen alkoi nukkua täydet yöt 3kk ja kuopus 8kk. Joten en ollut kovin väsynytkään ja jos olin niin nukuin lapsen kanssa päikkärit. Kodinhoitokin meni siinä sivussa melkein vasemmalla kädellä koska olen muutenkin järjestelmällinen ja tehokas siinä mitä milloinkin teen. Mieheni teki aika paljon töitä mutta hän oli ja on yhä perhekeskeinen ja osallistuva isä. Omaa aikaakin oli ihan tarpeeksi. Molemmat mummotkin asui myös lähellä. Ainut harmi oli imetys. Ekan lapsen kanssa maito ei noussut millään keinolla. Toisen lapsen kanssa onnistui osaimetys kun maito nousi (vähän) 5 päivää synnytyksen jälkeen. Mutta korvikkeella kasvoi terveitä ja hyvin nukkuvia vauvoja. 6kk ikäisinä meni jo soseet ja puurot ym. Vauva-aika ja pikkulapsiaika olikin ihan parasta aikaa elämässä.

Molemmat rankkaa, mutta eri tavoilla. Älä edes yritä järjestää miehesi kanssa mitään kilpailua tästä aiheesta. 

Riippuu vauvasta. Esikoinen oli koliikki, joten ei paljoa nukuttu yöllä eikä päivällä. Kuopus normivauva ja oli helpompaa olla kahden lapsen kanssa, vaikka toinen oli vielä taapero kuin koliikkivauvan kanssa. Eli riippuu vauvasta ja varmasti työstäkin.