Kumpi on rankempaa vauvavuotena: käydä töissä vai olla kotona vauvan kanssa?

Kotona kahden vauvan kanssa oli kuin lomalla! Aikataulut oli ihan omia, tekemiset oli ihan omia, ei mitään painetta saada aikaan tulosta tai antaa hyvää kuvaa meidän yrityksestä. Kotona taukoja oli tämän tästä, töissä 2 kertaa työvuoron aikana. Kotona saattoi syödä tuoretta, vastavalmistettua ruokaa, töissä pitää tyytyä lämmitettyyn. Töissä ei tuosta vain lähdetä ulkoilemaan, kotona saattoi olla pihamaalla koko päivän.

Koskaan ennen tai jälkeen tuon 4 vuoden takaisen vanhempainvapaan minulla ei ole ollut yhtä helppoa, rattoisaa ja mukavaa! Perustin yrityksen, jota pyöritän päätyön ohessa, aloitin uusia harrastuksia ja elin hetkessä. Seuraavan kerran yhtä ihanaa on vasta eläkkeellä!

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Just tuo intensiivisyys tekee vauva-arjesta raskasta. Oli ihana palata töihin, muutaman kerran jäi vessan ovi auki duunissakin ihan ajattelematta kun ei ollut tottunut. Mun minuus unohtui pikkulapsiarjessa täysin, jälkikäteen yritän keräillä palasia ja koota niistä jotain. Se, että ei tarvi olla kokoajan ”vaan” äiti on tärkeämpää kuin arvasinkaan ja nimenomaan muiden aikuisten seura. En silti pystyis alle 1v äitinä lähtemään töihin, on se niin ihanaa (vaikka raskasta) aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Miksi teit lapsen miehen kanssa, joka ei lasta halunnut?

Vierailija kirjoitti:

Ja tämähän,on hyvin relevantti kysymys.

Jos vauva on raskas = hoitoon, ja äkkiä!!!!

Minne se vauva laitetaan hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Meillä jos olisi tuollaista ollut, eipä olisi mieheltä kysytty haluaako vai ei. Olisin lykännyt vauvan syliin kun tulee töistä ja lähtenyt itse vähintään pariksi tunniksi pois kotoa. Miehen vapaapäivänä pidemmäksikin aikaa. Jos olisi kitissyt (se mies siis), olisin todennut, että enpä minä yksin lasta tehnyt, joten en sitä myöskään yksin hoida. 

Mulla ei ole kokemusta kuin kotona olemisesta, mutta mies on sitä mieltä että töissä olo on helpompaa ja kevyempää. Tosin ei päde ehkä ihan pienen vauvan kanssa kun silloin imetyksen yms takia paljon äidin vastuulla, mutta kun kasvaa niin isänkin panos kasvaa.

Jos olet hoitoalalla töissä niin tunnet olevasi hyvin ansaitulla lomalla, vaikka vauvalla olisi koliikki. Ai niin ja vaipanvaihto tuntuu höyhenen kevyeltä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kokemusta kuin kotona olemisesta, mutta mies on sitä mieltä että töissä olo on helpompaa ja kevyempää. Tosin ei päde ehkä ihan pienen vauvan kanssa kun silloin imetyksen yms takia paljon äidin vastuulla, mutta kun kasvaa niin isänkin panos kasvaa.

Korjaan vielä että tottakai on mullakin siis kokemusta työssä käymisestä, mutta ei vauvavuoden ajalta. Ennen vauvaa töissä oli myös välillä raskasta, mutta toisaalta pystyi myös olemaan paljon vapaammin mitä nyt lapsen kanssa. Aikakin varmaan kultaa muistoja ettei siellä töissä nyt niin raskasta kai ollut, siksi en voi suoraan verrata että kumpi on helpompaa, olla töissä vai kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Miksi teit lapsen miehen kanssa, joka ei lasta halunnut?

Miksi niin oletat? Lapsi oli oikein haluttu. Kummallekin vaan tuli yllätyksenä, miten kamalan rankkaa on, kun lapsi on erityisen vaativa eikä kukaan nuku.

Omalla kohdalla rankempaa ehdottomasti töissä. Vauva pahimmillaankin vain itkee. Ei esim. huutele solvauksia tai yritä käydä käsiksi. 

Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Miksi teit lapsen miehen kanssa, joka ei lasta halunnut?

Miksi niin oletat? Lapsi oli oikein haluttu. Kummallekin vaan tuli yllätyksenä, miten kamalan rankkaa on, kun lapsi on erityisen vaativa eikä kukaan nuku.

Eipä näyttänyt isä lasta haluavan, kun ei sitä edes halunnut hoitaa. Ylityöt jne. vain tekosyy, jonka varjolla vältteli oman lapsen hoitamista. Mies, joka todella haluaa lapsen, myös on sen lapsen kanssa niin paljon kuin töiltä mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Miksi teit lapsen miehen kanssa, joka ei lasta halunnut?

Miksi niin oletat? Lapsi oli oikein haluttu. Kummallekin vaan tuli yllätyksenä, miten kamalan rankkaa on, kun lapsi on erityisen vaativa eikä kukaan nuku.

En oleta, vaan luin sen ihan sinun kirjoituksestasi. "Mies tuli kotiin ja halusi ensin levätä" "Olisin jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut". Suomeksi: Mies ei vauvaa halunnut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Meillä jos olisi tuollaista ollut, eipä olisi mieheltä kysytty haluaako vai ei. Olisin lykännyt vauvan syliin kun tulee töistä ja lähtenyt itse vähintään pariksi tunniksi pois kotoa. Miehen vapaapäivänä pidemmäksikin aikaa. Jos olisi kitissyt (se mies siis), olisin todennut, että enpä minä yksin lasta tehnyt, joten en sitä myöskään yksin hoida. 

Tässä on vaan sellainen juttu, että tuollaisen katoamistempun jälkeen olisin jatkossa saanut odotella miestä kotiin entistä pidempään. Nykyiselläänkin tuli aikaisintaan klo 18, ja minä olin siinä vaiheessa päivää jo fyysisestikin niin loppu, että en jaksanut muuta kuin maata. Lienee ollut jotain raskauden jälkeistä fyysistä puutetta tai vaivaa, mutta olin niin väsynyt, että en tajunnut edes lääkäriin mennä. Joskus yllätin miehen nukkumasta autosta parkkipaikalla työpäivän jälkeen. Olimme kumpikin ihan tosi loppu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Meillä jos olisi tuollaista ollut, eipä olisi mieheltä kysytty haluaako vai ei. Olisin lykännyt vauvan syliin kun tulee töistä ja lähtenyt itse vähintään pariksi tunniksi pois kotoa. Miehen vapaapäivänä pidemmäksikin aikaa. Jos olisi kitissyt (se mies siis), olisin todennut, että enpä minä yksin lasta tehnyt, joten en sitä myöskään yksin hoida. 

Tässä on vaan sellainen juttu, että tuollaisen katoamistempun jälkeen olisin jatkossa saanut odotella miestä kotiin entistä pidempään. Nykyiselläänkin tuli aikaisintaan klo 18, ja minä olin siinä vaiheessa päivää jo fyysisestikin niin loppu, että en jaksanut muuta kuin maata. Lienee ollut jotain raskauden jälkeistä fyysistä puutetta tai vaivaa, mutta olin niin väsynyt, että en tajunnut edes lääkäriin mennä. Joskus yllätin miehen nukkumasta autosta parkkipaikalla työpäivän jälkeen. Olimme kumpikin ihan tosi loppu.

Ihana porvoolainen helmi tuo miehesi <3 Voi kun tuollaisen olisin itsekin löytänyt. NOT!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Miksi teit lapsen miehen kanssa, joka ei lasta halunnut?

Miksi niin oletat? Lapsi oli oikein haluttu. Kummallekin vaan tuli yllätyksenä, miten kamalan rankkaa on, kun lapsi on erityisen vaativa eikä kukaan nuku.

En oleta, vaan luin sen ihan sinun kirjoituksestasi. "Mies tuli kotiin ja halusi ensin levätä" "Olisin jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut". Suomeksi: Mies ei vauvaa halunnut. 

Itse uskon, että tuossa mies on halunnut vauvan, mutta ei hoitaa sitä. Siis niin kuin perinteiset miehet ovat tehneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?

Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.

Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.

Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee.  Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan. 

Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.

Miksi teit lapsen miehen kanssa, joka ei lasta halunnut?

Miksi niin oletat? Lapsi oli oikein haluttu. Kummallekin vaan tuli yllätyksenä, miten kamalan rankkaa on, kun lapsi on erityisen vaativa eikä kukaan nuku.

En oleta, vaan luin sen ihan sinun kirjoituksestasi. "Mies tuli kotiin ja halusi ensin levätä" "Olisin jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut". Suomeksi: Mies ei vauvaa halunnut. 

No voit sitten kysyä mieheltä itse, miksi ei vauvaa halunnut. Minulle hän sanoi haluavansa useammankin, joten sillä oletuksella mennään. Siinä vaiheessa kun vauva on maailmassa, sillä ei ole enää palautusoikeutta.

Ei lapsia ei ongelmia.

Työkaveri ainakin sanoi, että ihanaa tulla töihin lepäämään.