Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi on rankempaa vauvavuotena: käydä töissä vai olla kotona vauvan kanssa?
25.09.2021 |
Kysymys otsikossa. Mielellään kuulisin perusteluja, miksi juuri näin.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Ensimmäinen vuosi oli kamala, ja nimenomaan siksi, kun se vauva ei nukkunut. Taaperona yöherätyksiä oli tyypillisesti enää viisi, mikä helpotti jaksamista jo todella paljon. Ja siitä se sitten väheni. Neljävuotiaana alkoikin oikein kissan päivät, kun yöherätyksiä oli yleensä enää vain yksi, ja lapsella alkoi olla vähän järkeäkin päässä. Teinivuosia odotellessa, ehkä sitten saa taas valvoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Ensimmäinen vuosi oli kamala, ja nimenomaan siksi, kun se vauva ei nukkunut. Taaperona yöherätyksiä oli tyypillisesti enää viisi, mikä helpotti jaksamista jo todella paljon. Ja siitä se sitten väheni. Neljävuotiaana alkoikin oikein kissan päivät, kun yöherätyksiä oli yleensä enää vain yksi, ja lapsella alkoi olla vähän järkeäkin päässä. Teinivuosia odotellessa, ehkä sitten saa taas valvoa?
Saa valvoa ja paljon. Huolissaan odotella, missä se nuppunen nyt menee. Sitten se huoli vasta alkaakin, kun nuppunen muuttaa pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?
Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.
Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.
Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee. Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan.
Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.
Miksi teit lapsen miehen kanssa, joka ei lasta halunnut?
Miksi niin oletat? Lapsi oli oikein haluttu. Kummallekin vaan tuli yllätyksenä, miten kamalan rankkaa on, kun lapsi on erityisen vaativa eikä kukaan nuku.
En oleta, vaan luin sen ihan sinun kirjoituksestasi. "Mies tuli kotiin ja halusi ensin levätä" "Olisin jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut". Suomeksi: Mies ei vauvaa halunnut.
No voit sitten kysyä mieheltä itse, miksi ei vauvaa halunnut. Minulle hän sanoi haluavansa useammankin, joten sillä oletuksella mennään. Siinä vaiheessa kun vauva on maailmassa, sillä ei ole enää palautusoikeutta.
Teot puhuu puolestaan. Vastuullinen ja lapsirakas mies ei jätä vaimoaan yksin vauvan kanssa tuolla tavalla. Sinun miestäsi kiinnostaa vaan lasten tekeminen, ei hoitaminen. Onnea vaan tulevaan yh-elämään!
Kiitos :D Jos tuo mies nyt tästä yli 20 vuoden jälkeen lähtee, niin luulen jo pärjääväni ihan kivasti.
Lapsikin on sittemmin osoittautunut rennoksi tyypiksi, joka on samanlainen yksin viihtyvä introvertti kuin minä. Vaikka vähäuninen se on edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Ensimmäinen vuosi oli kamala, ja nimenomaan siksi, kun se vauva ei nukkunut. Taaperona yöherätyksiä oli tyypillisesti enää viisi, mikä helpotti jaksamista jo todella paljon. Ja siitä se sitten väheni. Neljävuotiaana alkoikin oikein kissan päivät, kun yöherätyksiä oli yleensä enää vain yksi, ja lapsella alkoi olla vähän järkeäkin päässä. Teinivuosia odotellessa, ehkä sitten saa taas valvoa?
Teinivuosina sinä ihmettelet, miten lapsi jaksaa nukkua kellon ympäri. Kaikki teinit ei juokse iltoja kaupungilla.
Helppo vauva on tylsä ja päivät on pitkiä virikkeettömyyden vuoksi. Vaikea tekee ihmisestä lopun. Töissä on aina helpompaa oli olot siellä mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helppo vauva on tylsä ja päivät on pitkiä virikkeettömyyden vuoksi. Vaikea tekee ihmisestä lopun. Töissä on aina helpompaa oli olot siellä mitä tahansa.
Helpon vauvan kanssa on helppo niitä virikkeitä hankkia. Se helppo vauva kun on helppo myös ottaa mukaan eri paikkoihin. Vaikean vauvan kanssa olet enemmän sidoksissa kotiin, kun ei huutokonserttia kovin usein viitsi viedä koko kansan nautittavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Ensimmäinen vuosi oli kamala, ja nimenomaan siksi, kun se vauva ei nukkunut. Taaperona yöherätyksiä oli tyypillisesti enää viisi, mikä helpotti jaksamista jo todella paljon. Ja siitä se sitten väheni. Neljävuotiaana alkoikin oikein kissan päivät, kun yöherätyksiä oli yleensä enää vain yksi, ja lapsella alkoi olla vähän järkeäkin päässä. Teinivuosia odotellessa, ehkä sitten saa taas valvoa?
Klassinen: Pienillä lapsilla pienet murheet, isoilla lapsilla isot murheet. Heijastelee suoraan myös äitiin. Onhan se "hieman" eri asia vääntää siitä laitetaanko t-paita vain villatakki tai vaihtoehtoisesti selvitellä, missä teini luuhaa, kun ei tullutkaan kotiin klo 23 niin kuin sovittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Ensimmäinen vuosi oli kamala, ja nimenomaan siksi, kun se vauva ei nukkunut. Taaperona yöherätyksiä oli tyypillisesti enää viisi, mikä helpotti jaksamista jo todella paljon. Ja siitä se sitten väheni. Neljävuotiaana alkoikin oikein kissan päivät, kun yöherätyksiä oli yleensä enää vain yksi, ja lapsella alkoi olla vähän järkeäkin päässä. Teinivuosia odotellessa, ehkä sitten saa taas valvoa?
Saa valvoa ja paljon. Huolissaan odotella, missä se nuppunen nyt menee. Sitten se huoli vasta alkaakin, kun nuppunen muuttaa pois kotoa.
Kyllä se sitten loppuukin, kun nuppuset järkiintyvät. Edes mun erityisnuppuseni ei enää juuri huoleta oltuaan pari vuotta maailmalla ja näytettyään pärjäävänsä siinä missä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä arki kotona vauvan kanssa. Miksikö?
Töissä saa käydä vessassa ilman, että kukaan huutaa perääsi kun häviät näköpiiristä. Saat juoda rauhassa kahvit, ilman että pitää sadatta kertaa nostaa pudonnutta lelua. Töissä saat taukoja, kotiarjessa et. Töissä voit jutella aikuisten kans fiksuja juttuja, kotona on vauvan kanssa ne samat asiat tai yrität keskittyä vauvan hoitamisen ohella juttelemaan vaikka kaverin kanssa jakaen huomiosi kahteen asiaan yhtä aikaa.
Tämä! Harvalla on niin superkiireinen ja haastava työ ettei taukoja saisi. Kotona voi olla sellainen vauva ettei mitään saa tehtyä kun vauva on jatkuvasti sinussa kiinni.
Suurimmalla osalla vauvoista on myös isä paikalla. Jättää vauvan isän hoiviin niin hyvin pääsee suihkuun tai vaikka minilomalle, jos niikseen tulee. Vauvan on terveellistäkin muodostaa suhde myös isäänsä. Moni äiti vain turhaan eristää isän vauvasta ja samalla tehokkaasti nakertaa myös parisuhdettaan.
Ei meillä kyllä ollut isä koko vauvavuotta paikalla. 8 h työpäivä + tunnin työmatka aamuin illoin + ”ihan kamalasti ylitöitä” just silloin kun vauvalla oli erityisen kitisevä kausi. Eli ihan vähintään 10 tuntia putkeen vaativan vauvan kanssa yksin viitenä päivänä viikossa, useamman kuukauden pahat univelat niskassa. Sitten kun mies tuli kotiin, hän halusi aina ensin levätä rankan työpäivän päälle, kun toimistossa istuminen on niin kamalan ranssaa. Ja aina välillä 1-2 viikon työmatkoja. Olisin ilosta hihkuen palannut töihin lepäämään ja jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut.
Miksi teit lapsen miehen kanssa, joka ei lasta halunnut?
Miksi niin oletat? Lapsi oli oikein haluttu. Kummallekin vaan tuli yllätyksenä, miten kamalan rankkaa on, kun lapsi on erityisen vaativa eikä kukaan nuku.
En oleta, vaan luin sen ihan sinun kirjoituksestasi. "Mies tuli kotiin ja halusi ensin levätä" "Olisin jättänyt miehen kotiin vauvan kanssa, vaan eipä tuo suostunut". Suomeksi: Mies ei vauvaa halunnut.
No voit sitten kysyä mieheltä itse, miksi ei vauvaa halunnut. Minulle hän sanoi haluavansa useammankin, joten sillä oletuksella mennään. Siinä vaiheessa kun vauva on maailmassa, sillä ei ole enää palautusoikeutta.
Teot puhuu puolestaan. Vastuullinen ja lapsirakas mies ei jätä vaimoaan yksin vauvan kanssa tuolla tavalla. Sinun miestäsi kiinnostaa vaan lasten tekeminen, ei hoitaminen. Onnea vaan tulevaan yh-elämään!
Tottahan tämä on. Yhtä paljon se isä voi katsoa lapsen perään työpäivästä loppuun kulutettuna kuin kotona ollut äitikin. Pitää ymmärtää että vauva aika on yhtä piinallista joustamista kummaltakin ja sieltä pimeästä putkests tullaa ulos aivan yhtä puhki kulutettuna. Jos ei äidillä ole lupaa levätä niin sitä ei ole isälläkään vaikka kuinka töissä kävisi. Kärsimys jaetaan tasan. Ja tuskin mies haluaa sen jälkeen lapsia kun oikeasti joutuu venymään samoin kuin vaimonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Ensimmäinen vuosi oli kamala, ja nimenomaan siksi, kun se vauva ei nukkunut. Taaperona yöherätyksiä oli tyypillisesti enää viisi, mikä helpotti jaksamista jo todella paljon. Ja siitä se sitten väheni. Neljävuotiaana alkoikin oikein kissan päivät, kun yöherätyksiä oli yleensä enää vain yksi, ja lapsella alkoi olla vähän järkeäkin päässä. Teinivuosia odotellessa, ehkä sitten saa taas valvoa?
Saa valvoa ja paljon. Huolissaan odotella, missä se nuppunen nyt menee. Sitten se huoli vasta alkaakin, kun nuppunen muuttaa pois kotoa.
Kyllä se sitten loppuukin, kun nuppuset järkiintyvät. Edes mun erityisnuppuseni ei enää juuri huoleta oltuaan pari vuotta maailmalla ja näytettyään pärjäävänsä siinä missä muutkin.
Kaikki nuppuset ei ihan niin vaan järkiinny. Ei edes ne tavalliset nuppuset. Osalla kestää rauhoittuminen kauemmin ja osa ei rauhoitu koskaan. Ja kyllä sitä rauhallistakin nuppusta ainakin tämä äiti huolissaan monesti miettii, vaikka mitään todellista syytä huoleen ei tietääkseni olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Ensimmäinen vuosi oli kamala, ja nimenomaan siksi, kun se vauva ei nukkunut. Taaperona yöherätyksiä oli tyypillisesti enää viisi, mikä helpotti jaksamista jo todella paljon. Ja siitä se sitten väheni. Neljävuotiaana alkoikin oikein kissan päivät, kun yöherätyksiä oli yleensä enää vain yksi, ja lapsella alkoi olla vähän järkeäkin päässä. Teinivuosia odotellessa, ehkä sitten saa taas valvoa?
Saa valvoa ja paljon. Huolissaan odotella, missä se nuppunen nyt menee. Sitten se huoli vasta alkaakin, kun nuppunen muuttaa pois kotoa.
Kyllä se sitten loppuukin, kun nuppuset järkiintyvät. Edes mun erityisnuppuseni ei enää juuri huoleta oltuaan pari vuotta maailmalla ja näytettyään pärjäävänsä siinä missä muutkin.
Kaikki nuppuset ei ihan niin vaan järkiinny. Ei edes ne tavalliset nuppuset. Osalla kestää rauhoittuminen kauemmin ja osa ei rauhoitu koskaan. Ja kyllä sitä rauhallistakin nuppusta ainakin tämä äiti huolissaan monesti miettii, vaikka mitään todellista syytä huoleen ei tietääkseni olekaan.
No mutta sehän onkin ihan eri asia kuin huolen vasta alkaminen. En tiedä rauhallisista, mulla ei sellaista ollut. Meillä on menty vain parempaan suuntaan järkkyjen teinivuosien ja "varsa kevätlaitumella" -vapaudenhuuman jälkeen. Selvittiin, kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki työssä käyvän osuus on rankka mutta sanoisin silti, että sen vauvan kanssa olevan osa on rankempi. Raskaana ollessani heräilin joka yö useasti ja unen päästä oli hankalaa saada kiinni. Oli aivan rättiväsynyt töissä mutta viihdyin silti työkavereiden seurassa enkä päästänyt huutoitkuja, sain käydä vessassa, suihkussa, syödä. Nyt olen vauvan kanssa (1kk) kotona, mies ei ole edes kerennyt vielä töihin ja olen aivan loppu. Joka ilta kauheaa rääkymistä ja tuntuu ettei mikään auta. Ja kaiken lisäksi ketään ei ole jakamassa kanssani tätä vaikeinta aikaa päivästä kanssani, koska mies tekee töitä iltaisin. Eli kyllä olen erittäin kateellinen ja olen sanonutkin miehelle monta kertaa, että harmi kun olen nainen, koska miehen osa sopisi minulle paljon paremmin. Tekisin mielelläni kaiken muun mutta en jaksaisi imettää ja olla neljän seinän sisällä hyssyttelemässä vauvaa. Aina kun mies yrittää minun antaa nukkua ja vahtia vauvaa niin ei siltä itkulta mitään torkkuja saa nukuttua, hän saa kyllä nukkua koska pitäähän töissä jaksaa ja hän ei osaa. En ole nukkunut täysiä yöunia koko tänä vuonna ja tuntuu kidutukselta ajatus, että mennään vielä varmaan yli vuosi, että siihen on ehkä mahdollisuus.
Jätät miehen vauvan kanssa ja menet vaikka hotelliin nukkumaan. Ei tarvitse ruveta marttyyriksi, vaikka äidiksi tuleekin.
Hotelliin vaan. Helppoa.🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo vauva on tylsä ja päivät on pitkiä virikkeettömyyden vuoksi. Vaikea tekee ihmisestä lopun. Töissä on aina helpompaa oli olot siellä mitä tahansa.
Helpon vauvan kanssa on helppo niitä virikkeitä hankkia. Se helppo vauva kun on helppo myös ottaa mukaan eri paikkoihin. Vaikean vauvan kanssa olet enemmän sidoksissa kotiin, kun ei huutokonserttia kovin usein viitsi viedä koko kansan nautittavaksi.
Oletko koskaan seurannut helpon vauvan ja vaikean vauvan äitejä. Vaikean vauvan äiti hösää, säheltää, on levoton, epävarma, omalla toiminnallaan saa aikaan sen, että vauvakin uskoo, että asiat ovat hullusti ja jotain kamalaa tapahtumassa.
vaikea vauva on itseopetettu ominaisuus.
Voi luoja, yritäpä viettää edes vuorokausi suuritarpeisen vauvan kanssa ja katsotaan sitten kuka höseltää epävarmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helppo vauva on tylsä ja päivät on pitkiä virikkeettömyyden vuoksi. Vaikea tekee ihmisestä lopun. Töissä on aina helpompaa oli olot siellä mitä tahansa.
Helpon vauvan kanssa on helppo niitä virikkeitä hankkia. Se helppo vauva kun on helppo myös ottaa mukaan eri paikkoihin. Vaikean vauvan kanssa olet enemmän sidoksissa kotiin, kun ei huutokonserttia kovin usein viitsi viedä koko kansan nautittavaksi.
Oletko koskaan seurannut helpon vauvan ja vaikean vauvan äitejä. Vaikean vauvan äiti hösää, säheltää, on levoton, epävarma, omalla toiminnallaan saa aikaan sen, että vauvakin uskoo, että asiat ovat hullusti ja jotain kamalaa tapahtumassa.
vaikea vauva on itseopetettu ominaisuus.
Voi luoja, yritäpä viettää edes vuorokausi suuritarpeisen vauvan kanssa ja katsotaan sitten kuka höseltää epävarmasti.
Se suuritarpeinen vauva on opetettu suuritarpeiseksi! Anna lapsi viikoksi tänne, saat takaisin helpon ja mukavan tyypin, joka uskaltaa luottaa elämään.
Saat juuri sellaisen lapsen, jollaisen itse haluat. Sairaat lapset erikseen, mutta muuten se olet juuri sinä, joka opettaa lapsen joko luottamaan turvaasi tai sitä jatkuvasti epäilemään.
Tämä sama asiaton jankuttaja oli yhdessä toisessakin ketjussa. Älkää vastatko sille, ihan turhaa.
Vauvoja on niin monenlaisia, joillakin on rytmi kunnossa, joillakin vuorokausirytmi ihan sekaisin. Aika on rankkaa, mutta olet tärkein ihminen hänelle tällä hetkellä. Pikkuhiljaa tilanne paranee, vaikka muistan olleeni sekaisin väsymyksestä, hormonit heitteli ja vaikka apuja oli, en pystynyt irroittamaan. Työelämässä olisi ollut ” helpompaa”, mutta nyt kaipaan niitä vuosia, läheisyyttä ja tarpeellisuutta. Vauvojen äideille pitäisi olla enemmän ihan konkreettista apua useastakin suunnasta, ei vain vuorottelua isän kanssa. Hyvin pärjäävät nekin 1-vuotiaat päivähoidossa olevat lapset. Mieti oma tilanteesi ja huonoa omaatuntoa ei tarvitse kantaa. Kun äiti voi hyvin, lapsikin voi. Tsemppiä, voimia ja siunausta elämään.
Oma vauva on toistaiseksi ollut varsin helppo tapaus, joka nukkuu hyvin ja on päivisin kuin pieni aurinko. Miehellä on töissä varmaan rankempaa vaikka joskus tuntuu, että hän pääsee helpommalla. Oma aika kotona menee helposti kotitöitä tehdessä ja toisaalta vauva määrittää aikataulut milloin mitäkin tehdään. Esimerkiksi ruoka syödään, kun tulee sopiva hetki, eikä silloin, kun huvittaa. Ikinä ei myöskään voi olla varma aikatauluista, vauva voi nukkua puolen tunnin päiväunet tai viisi tuntia. Sitä voi ehtiä leipomaan siinä ajassa tai sitten ei. Muuten kotona on varsin leppoisaa ja ehtii pitää esimerkiksi omasta kunnosta paremmin huolta, kun voi lähteä hyvällä säällä vain ulos kävelylle tai vaikka museoon.
Kotona olo olisi toisenlaisen vauvan kanssa varmasti paljon rankempaa.
Musta oli aivan ihanaa olla lapsen kanssa kotona reilu 1.5v! Oli todellinen aivojen nollaus ajanjakso, elämäni parasta aikaa ehdottomasti! Ei vauvan/pienen lapsen kanssa tarvitse toki pelkkiä seiniä tuijotella, vaan voi myös kotoota poistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se eka vuosi kaikkein pahin ole. Useimmat vauvat nukkuvat valtaosan ajasta. Sitten se tivoli alkaa, kun vauva lähtee liikenteeseen. Siinä sitten ihmetteletkin 20 vuotta, että mihin se oma elämä hävisi.
Minä olen tästä täysin eri mieltä. Ensimmäinen vuosi oli kamala, ja nimenomaan siksi, kun se vauva ei nukkunut. Taaperona yöherätyksiä oli tyypillisesti enää viisi, mikä helpotti jaksamista jo todella paljon. Ja siitä se sitten väheni. Neljävuotiaana alkoikin oikein kissan päivät, kun yöherätyksiä oli yleensä enää vain yksi, ja lapsella alkoi olla vähän järkeäkin päässä. Teinivuosia odotellessa, ehkä sitten saa taas valvoa?
Sinulla kävi vauvan nukkumisen kanssa sitten hieman huonoa onnea.
Laita tuttipulloon maidon sekaan tummaa rommia niin vauva nukkuu varmasti hyvin ja saat itsellesi omaa aikaa. Vauva ei rasita sinua itkulla. Näin itse teen pari kertaa kuukaudessa.
Alue: Aihe vapaa
Teot puhuu puolestaan. Vastuullinen ja lapsirakas mies ei jätä vaimoaan yksin vauvan kanssa tuolla tavalla. Sinun miestäsi kiinnostaa vaan lasten tekeminen, ei hoitaminen. Onnea vaan tulevaan yh-elämään!