Lasten vaikea kaveriongelma
Haluaisin tukea ja ajatuksia inhottavan konfliktin tiimoilta.
Kaksi lastani ovat tiiviin kaveriporukan jäsen, jossa on kuusi n. 10-vuotiasta. Porukka on pitänyt yhtä päiväkodista asti, ja on ollut tosi kiva kun aina on joku, jonka kanssa voi leikkiä. Kaikki leikkivät keskenään todella hienosti lähes kaikissa eri muodostelmissa.
Ainoa muodostelma, joka ei ole oikein toiminut omille lapsilleni on ollut leikkiä neljästään "Ainon" ja "Leon" kanssa, koska lapsilleni ja Ainolle tulee kilpailutilanne Leon huomiosta. Tämä ei ole ollut kauhea ongelma tähän asti, mutta nyt jouduimme tosi ikävään tilanteeseen.
Pari vuotta sitten lapseni löysivät kivan urheiluharrastuksen, josta ovat todella nauttineet. Olin niin iloinen, koska aiemmat harrastukset ovat nopeasti menneet pakkopullaksi. Vuosi sitten myös Leo liittyi tähän pieneen harrastusjoukkoon. Lapseni olivat onnellisia kun saivat vähän omaa aikaa Leon kanssa rakkaan harrastuksen parissa. Viime harjoituksissa Aino oli kuitenkin yht'äkkiä liittynyt joukkoon, Leon vanhemmat olivat vihjanneet Ainon vanhemmille vapaasta paikasta.
Olen huomannut, että Aino on ollut mustasukkainen Leon ja tyttöjen yhteisestä harrastuksesta ja sanonut välillä ikäviä kommentteja. Olen kuitenkin antanut tämän olla, koska Ainollakin on jopa kaksi muuta harrastusta yhdessä Leon kanssa, ja Leo on muutenkin muuttamassa paikkakunnalta myöhemmin. Lapseni olivat myös kysyneet Ainolta aiemmin haluaisiko tämä heidän mukanaan harrastukseen, mutta Aino ei ollut kiinnostunut. Luulenkin että harrastuksessa eniten houkuttelee Leon kanssa oleminen.
Erityisesti toinen lapsistani on ollut vähän surullinen, että Aino yrittää jättää heidät ulkopuolelle Leon kanssa leikkiessä. Nyt tämä ei enää halunnut mennä harjoituksiin. Tilanne on todella vaikea: en haluaisi että lapseni lopettavat rakkaan harrastuksensa tämän takia, mutta en todellakaan voi "kieltää" toista lasta liittymästä harrastuporukkaan. Yritin selittää Ainon äidille että lapseni tuntevat itsensä ulkopuoliseksi tässä muodostelmassa, mutta hän ei oikein halunnut ymmärtää ongelmaa. Hänen mielestään meidän pitäisi tukea kaverisuhteita. Hän on oikeissa siinä, mutta haluaisin kuitenkin tukea tätä kaverisuhdetta jossain muussa harrastuksessa kuin juuri tässä omien lasteni suosikkijutussa. Ainolla ei ole mitään hävittävää, hänellä on jo kaksi "omaa" harrastusta Leon kanssa.
Olen myös vähän surullinen, että Leon vanhemmat tekivät näin. He tietävät, miten tärkeä harrastus on lapsilleni. Olen joskus heille maininnut, että Leo on liian suosittu kun nämä noin kilpailee hänen ajastaan, mutta ehkä he olivat unohtaneet että juuri tämä nelikko ei välttämättä keskenään toimi. Jotenkin olisi tuntunut kivemmalta, jos olisivat meille maininneet, että meinasivat Ainon vanhemmille vinkata vapaasta paikasta. Tai edes maininneet ennen harjoituksia, että Ainokin muuten halusi tulla mukaan kokeilemaan.
Yritin myös Ainon äidille ehdottaa yhtenä mahdollisuutena, että tytöt ottaisivat viikossa ylimääräisen treenikerran Ainon kanssa, niin Ainokin saisi harrastaa samaa lajia. En ole saanut vastausta tähän.
Onko tässä mitään järkevää tapaa toimia?
Kommentit (80)
En usko hetkeäkään että tämä on lapsille yhtä iso asia kuin äidille.
Vierailija kirjoitti:
Onko Leo alfa vai kilttipoika? 🤔
Leo on muuten todellinen kilttipoika, kaukana alfasta! Ja koulussa on vielä useampi tyttö hänen seurastaan kilpailemassa :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä Leon vanhempien pitäisi raportoida teille, että Ainokin on tulossa harrastukseen? Nyt en ymmärrä ollenkaan...
Olet pyytänyt kaveria elokuviin. Hän suostuu ilomielin, mutta ottaakin toisen kaverin mukaan, joka on ollut ilkeä sinulle.
Tämä ei ole verrannollinen tilanne, koska Aino ei ole ollut ilkeä, vaan ihan kiva kaveri, joka on käynyt aloittajan lasten luona leikkimässä. Leo haluaa enemmän olla Ainon kanssa, ja ap yrittää poistaa Ainon kuvioista, jotta Leo valitsisi ”kakkosvaihtoehdon” eli hänen lapset.
En varmaan selittänyt tarpeeksi selvästi, että Aino todellakin on ilkeä kun tämä nelikko on yhdessä. Minulle ei ole mikään ongelma, että Aino ja Leo on hyviä kavereita. En halua poistaa Ainoa pois kuvioista. Haluan poistaa konfliktin harrastuksesta.
Sitten lastesi pitäisi oppia pitämään puoliaan. Et sinä voi heidän kanssa kulkea käsi kädessä lopun elämää.
Ihan normisettiä. Sitä kutsutaan kasvamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt ihan tosissaan tehty kirjoitus? Rauhoitu nyt hyvä ihminen, et voi kontrolloida toisten perheiden elämää tuolla tavoin. Toivottavasti et ole puhunut lapsillesi tästä.
Tiedän että olen herkkä, niinkuin lapsenikin ja kovettamista täytyy tehdä. En todellakaan ole puhunut lapsilleni, muuten kuin yrittänyt kannustaa ja lohduttaa. Jos olisi ollut kyseessä mikä tahansa muu harrastus, olisin tosiaan vain kohauttanut olkiani.
Herkkien ei pitäisi koskaan tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normisettiä. Sitä kutsutaan kasvamiseksi.
Ja elämäksi.
Kukaan ei voi siis ymmärtää tunnetta, kun lapset vihdoin ovat löytäneet sen oman "jutun", mihin ilomielin menevät ja sitten tällaisen takia eivät yht'äkkiä haluakaan mennä harrastukseen.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi siis ymmärtää tunnetta, kun lapset vihdoin ovat löytäneet sen oman "jutun", mihin ilomielin menevät ja sitten tällaisen takia eivät yht'äkkiä haluakaan mennä harrastukseen.
Ymmärrän toki, mutta et voi valitettavasti tehdä asialle mitään muuta kuin kannustaa lapsiasi, että jatkavat tätä omaa juttuaan, ja nauttivat harrastuksesta, ja sanoa, että konfliktit kuuluvat elämään, ja pyrkivät ratkaisemaan ne itse.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi siis ymmärtää tunnetta, kun lapset vihdoin ovat löytäneet sen oman "jutun", mihin ilomielin menevät ja sitten tällaisen takia eivät yht'äkkiä haluakaan mennä harrastukseen.
Totta kai ymmärtää, mutta noin vaan ei voi toimia. Lapsille pitää antaa tilaa kokea myös niitä ei kovin kivoja asioita ja asioilla on tapana järjestyä.
Tämä ei ole totta, eihän? Vaikuttaa vahvasti provolta. Sama tyyli kuin aina näiden pitkien, yktyiskohtaisten tarinoiden kirjoittajalla. Mutta täytyy nostaa hattua ahkeruudesta. Hänellä on aikaa ja viitseliäisyyttä keksiä näitä juttuja. Ja seuraahan näistä ihan hyviä keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi siis ymmärtää tunnetta, kun lapset vihdoin ovat löytäneet sen oman "jutun", mihin ilomielin menevät ja sitten tällaisen takia eivät yht'äkkiä haluakaan mennä harrastukseen.
No opeta sitten heitä keskittymään siihen harrastukseen eikä draamailuun.
Tiesin että täällä tulisi p-myrsky ja olin varautunut sateenvarjolla. Mutta olisi merkannut paljon, jos joku olisi edes ymmärtänyt, että tilanne on ikävä. Vähän empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole totta, eihän? Vaikuttaa vahvasti provolta. Sama tyyli kuin aina näiden pitkien, yktyiskohtaisten tarinoiden kirjoittajalla. Mutta täytyy nostaa hattua ahkeruudesta. Hänellä on aikaa ja viitseliäisyyttä keksiä näitä juttuja. Ja seuraahan näistä ihan hyviä keskusteluja.
Valitettavasti ei ole provo. Yritin selittää asian mahdollisimman lyhyesti, mutta en esimerkiksi saanut mukaan, että Aino on ollut todella ikävä lapsia kohtaan tämän mustasukkaisuuden takia. Koulussa lähtee leikistä pois kun lapset tulevat mukaan, ja menee mukaan taas kun nämä lähtevät. On haukkunut tämän harrastuksen tosi tyhmäksi ja haukkunut valmentajaa, jota ei tällöin tuntenut. Ymmärsin tämän mustasukkaisuudeksi. Ei ollut mitään järkeä sekaantua silloin, lapset hoitaa ja Leo on kuitenkin muuttamassa. Olisi vain ollut kiva jatkaa harrastusta ilman tätä ikävää riitelyä ja lasten luotsimista ja tsemppausta. Elämä on muutenkin tarpeeksi raskasta. Olen ehkä sitten sekä liian herkkä että laiska äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kannustan lapsiani jatkamaan, mutta ikävää jos tämä kiva juttu muuttuu vatsakivuksi.
Tiedätkö, että pettymykset kuuluu elämään. Oiva tilaisuus sulla auttaa heitä selviytymään ja oppimaan tuosta tilanteesta parhaalla mahdollisella tavalla, keskity siihen!
Älä mene mukaan tuohon ’kateuteen’ mutta auta tyttöjäsi johonkin uuteen juttuun mistä saa iloa ja kavereita.
Nyt oli hyvä, jopa 6/5.
Tai sitten Ap on typerä minäminäminä ja minun lapset-äiti joka on sokea kaikelle muulle kuin omien lastensa edulle.
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli hyvä, jopa 6/5.
Tai sitten Ap on typerä minäminäminä ja minun lapset-äiti joka on sokea kaikelle muulle kuin omien lastensa edulle.
Ja Ainon äiti ei ole sokea oman lapsensa edulle? Emmekö me kaikki jossain määrin? Kunhan hän saa harrastaa ja tehdä niinkuin haluaa, ei väliä vaikka ilkeilemällä sulkee toiset piirin ulkopuolelle. Lapseni eivät ole yrittäneet sulkea Ainoa ulos leikeista tai hänen harrastuksistaan Leon kanssa.
Hämmästyttävää yksimielisyyttä tässä keskustelussa, kerrankin.
Mä en nyt oikein ymmärrä miksi aloittajalla pyyhitään pöytää. Krapula kaikilla? Ärsyttää kun pitäisi viitsiä nousta imurin kanssa kaulailemaan?
En tiedä millaisia te muut olitte lapsina, mutta en minä päässyt koskaan tuollaisen tilanteen yli. Muutin itse pois paikkakunnalta mutta kun tapasin Ainoni aikuisena, en arvostanut häntä pätkääkään ja oletan, ettei syytäkään oikein ollut. Hän oli kasvanut rasittavaksi ihmiseksi. Kun tapasin niitä, jotka olivat kaveriporukkaan jääneet, he ilmaisivat turhautumistaan siitä että joutuivat häntä sietämään teinivuotensakin. Vaikutti, että nuo kymmenvuotiaina kivettyneet asetelmat ovat pysyviä ja luonnekin alkaa vakioitua.
Eli jos jätätte pilkkaamatta aloittajaa niin mitä te oikeasti suosittelette tuohon tilanteeseen - mitan ottamista Ainosta, tyytymistä tilanteeseen jolloin Aino pyyhkii jatkossa heillä pöytää ja kiusaaminen on fakta, vai mitä?
Vierailija kirjoitti:
Hämmästyttävää yksimielisyyttä tässä keskustelussa, kerrankin.
Todellakin. Olen varmaan todella outo ihminen ja annan itsestäni inhottavan ihmisen vaikutelman, kun kaikki yhdessä rintamassa haluavat kivittää. Jatkan selittämistä lapsille, että Aino on ilkeä, koska on mustasukkainen Leosta, yrittäkää kestää.
Olisiko sinun ja sinun lasten jo aika oppia ettei aina saa sitä mitä haluaa?