Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on shoppailuriippuvuus - apua! Psykologia linjoilla?
12.11.2014 |
Tiedän, että tulen saamaan tänne hirveästi huonoja kommentteja, mutta aion poimia joukosta vain ne rakentavat ja fiksut, joten ei ehkä kannata tuhlata aikaansa minun ruoskimiseeni - olen tehnyt sitä itselleni jo ihan tarpeeksi.
No niin, olen jo jonkin aikaa tiennyt, että olen luultavasti hieman shoppailuriippuvainen. Kaikki raha mikä tulee, se myös menee. Ihan sama paljonko sitä tulee, niin mikään ei riitä. Ei, vaikka kaiken järjen ja laskelmien mukaan pitäisi riittää. Tarvitsen apua, en halua elää enää näin.
Kerron hieman tilanteestani nyt - se ei ole hyvä. Kun olin 17, sain perintörahaa n. 30 000 euroa. Pian täytin 18, jonka jälkeen myös säästötilini aukesi. Säästötilillä oli muutamia tuhansia euroja. Minulla oli siis juuri täysi-ikäistyneenä n. 35 000 euroa rahaa, ja ne oli tarkoitettu lähinnä siihen, että voin maksaa vuokratakuut ja ostaa huonekaluja ensimmäiseen asuntooni. Oli mahtavaa, ettei vanhempieni tarvinnut auttaa minua yhtään. Ostin kaiken, sohvan, pöydät, television, kodinkoneet... Eikä se siihen jäänyt. Ostin myös toki vaatteita, pari kivempaa laukkua, sen sellaista. Matkustelin vähän. Kävin kuitenkin samaan aikaan töissä, ja tienasin siitä ihan ok. Opiskelin myös. Rahaa siis tuli jatkuvasti, mutta myös meni. Tein suuria hankintoja nopealla aikataululla. En myös pihistellyt elämässäni, ja olin onnellinen, ettei minun tarvinnut kituuttaa pienellä opiskelijabudjetilla. Ostin ruokakaupasta mitä halusin ja koska halusin, ja söin paljon ulkona, sinkku kun olin ja itselleen oli kurja kokkailla.
No, vajaa vuosi meni, ja olin PA. Töitä ei ollut enää niin paljoa tarjolla kuin ennen, rahat olivat kuluneet ties mihin, ja vuokran kanssa alkoi olemaan ongelmia. Sain sen aina maksetuksi, mutta paljon se vaati. Aloin ottamaan pikavippejä: otin yhden, jonka ajattelin maksavani seuraavasta palkasta pois. Otin toisen, sillä tuli jokin "yllättävä meno". Kolmas piti ottaa, sillä kahdesta pikavipistä oli muodostunut liian suuret kulut. Arvaattekin varmaan jo? Jouduin pikavippikierteeseen. Minulla oli niitä kymmeniä. Kaikilta sivustoilta, joista sain pikavipin otettua sen ikäisenä. Olin syvemmällä kuin koskaan - nuori nainen velkakierteessä ilman mitään oikeaa syytä. Menetin yöuneni ja järkeni, ja itkin laskukasassani. Tässä tulee se nyt kohta, jonka vuoksi tulen saamaan useita "provo" kommentteja: aloin myymään itseäni, 19-vuotiaana. Tästä ei tiedä kukaan, ei kukaan, eikä tule koskaan tietämäänkään.
Aloin siis huoraksi ja etsin asiakkaita netin kautta. Se oli helppoa: olin blondi ja nuori "opiskelijatyttö", liikuin peitenimellä ja osasin olla juuri sellainen kuin pitikin. Seksi ei ole koskaan ollut mulle iso juttu. Rahaa tuli niin helposti ja nopeasti aina kun sitä tarvitsin. Sain vuokrani ja laskut maksettua. Huorasin n. 4 kuukautta, mutta sitten lopetin. Olin niin lähellä jäädä kiinni, että minun oli pakko.
Jossain kohtaa menetin luottotietoni. Rahat eivät huoraamisen jälkeen enää riittäneet, mutta pikavippilaskut, osamaksut ja kaikki muut kulut jatkoivat tulemistaan. En olisi millään pystynyt maksamaan niitä. Lainasin jopa kummitädiltäni rahaa, joka ei ole hyväksyttyä meidän suvussamme, mutta sekään ei auttanut. Olin liian syvällä. Lakkasin välittämästä.
No, valmistuin koulusta ja löysin miehen. Luottotiedot ovat menneet, ja sen mieheni tietää, muttei tarkalleen että miksi. Hän ei ole kysellyt, ja hyvä niin. Velkaa on tällä hetkellä ulosotossa n. 6000e, ja olen 22 vuotias. Jälkiperinnästäkin tipahtelee välillä edelleen laskuja, mutta en oikein tiedä, että ovatko ne menossa perintään vai ei. En vain välitä niistä, vaan hoidan nykyisin vain ajankohtaiset laskut. En aio päästää enää yhtäkään uutta laskua ulosottoon.
Se vain ei ole helppoa. Vaikka olen nykyään töissä, ja tiedän miltä tuntuu se järkyttävä raha-ahdistus, jatkan silti. Koko palkkani menee aina kahdessa viikossa. Ostan hyvää ruokaa, vaatteita, ties mitä. En vain osaa karsia. Olen todellinen materialisti, enkä vain pysty olemaan onnellinen ilman niitä asioita, mitä haluan. Joka kuukausi vannon säästäväni edes 100e, mutten pysty siihenkään. Minun pitäisi pystyä. Joskus jätän tarkoituksella laskut maksamatta, odotan että maksumuistutus tulee ja ostan sillä välin vaikka uuden paidan. Sitten kotimatkalla tunnen järkyttävää ahdistusta ja teen laskutoimituksia päässäni siitä, että miten pärjään loppukuun. En vain osaa kontrolloida itseäni.
Tuntuu jatkuvasti, että joku vain "imee" rahani. Kyllä, ostan usein valmiita lounaita töihin (n. 6e päivä), ostan ehkä 2 tupakkaskia kuussa (10e), käyn kahvilla ystävieni kanssa (5e kerta) jne. Silti tuntuu, että kaikki muut tekevät kaikkea, mutta minä en pääse tekemään koskaan mitään ja vaatekaappi ammottaa tyhjyyttään. Ystäväni, jotka tienaavat huonommin kuin minä, tuntuvat matkustelevan ja ostelevan kivoja juttuja jatkuvasti. Mulla se raha vain katoaa aina jonnekkin, mutten tiedä minne. Enkä pysty lopettamaan.
Jos en saa jotain, mitä haluan, saatan tuntea siitä ihan fyysistä ahdistusta. Unelmani ovat hulppeita, ja jos tuntuu että joudun pihistelemään, olen huonolla tuulella ja saatan jopa itkeä. Sairasta, tiedän.
Mua ei ole missään nimessä kasvatettu tähän, vaan pikemminkin päinvastoin. Tosin, mua ei ole juuri kasvatettu ollenkaan. Olen elänyt sekä rikkaudessa että todellisessa köyhyydessä lapsuuteni, ja olen nähnyt kummatkin puolet lyhyen elämäni aikana. Perheessäni on paljon mielenterveysongelmia ja alkoholismia, on ollut myös perheväkivaltaa ja hirveitä uhkauksia ja sanoja. Minut on heitetty kotoa pakkaseen yöllä ja olen myös nähnyt kun esim. äitini on hakattu tohjoksi keittiömme seinää vasten. Luulen, että olen päässyt tästä kaikesta yli, mutta toisaalta joskus mietin, että vaikuttaako tämä kaikki jotenkin tähän ongelmaani nyt. Mikä mua vaivaa?
Tarvitsen apua. Kipeästi. En jaksa tätä enää. Laitoin juuri reilu 300 euroa nettikauppoihin, ja nyt taas vähän harmittaa ja pitää laskea loppukuukauden rahat. Inhoan itseäni.
Saisinko kommentteja tai kokemuksia?
Kommentit (25)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:18"]
Tarvitset terapiaa. Mitä pikemmin, sen parempi. Tuosta tuskin paranee omin avuin.
[/quote]
Yritin kerran mennä terapiaan, mutta se oli kuin yhtä tyhjän kanssa... Olin enemmän turhautunut sen jälkeen kuin ennen sitä. Olin todella valmis keskustelemaan asioista, mutta terapeutti ei tajunnut mua yhtään ja lateli ihan itsestäänselvyyksiä. Se teki oloni typeräksi. Ja on myös todella kallista...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta itsesi ruoskiminen! Sinulla on vain ongelma, joka vaikeuttaa elämääsi ja tekee olosi kurjaksi. Ihan sama kuin alkoholisti on riippuvainen alkoholista, niin sinä olen rahankäytöstä. Syitä siihen voi olla satoja. Nyt pitää vain miettiä, miksi teet niin kuin teet ja mitä "saat" siitä, ja miten sen saa kohtuullistettua.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:22"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 22:18"]
Tarvitset terapiaa. Mitä pikemmin, sen parempi. Tuosta tuskin paranee omin avuin.
[/quote]
Yritin kerran mennä terapiaan, mutta se oli kuin yhtä tyhjän kanssa... Olin enemmän turhautunut sen jälkeen kuin ennen sitä. Olin todella valmis keskustelemaan asioista, mutta terapeutti ei tajunnut mua yhtään ja lateli ihan itsestäänselvyyksiä. Se teki oloni typeräksi. Ja on myös todella kallista...
ap
[/quote]
Tarvitset toisen terapeutin, sellaisen jonka kanssa synkkaa. Ihan oikeasti. Kognitiivinen käyttäytymisterapia on ainoa, joka tuohon auttaa: kerron kokemuksesta. Minullakin oli shoppailuriippuvuus, jonka laukaisi traumaattiset kokemukset (läheisten menetykset) ja yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Ei siihen ole mitään pillereitä, täytyy vaan yksinkertaisesti oppia ymmärtämään ja hallitsemaan käytöstään, eikä siihen riippuvainen ihminen pysty yksin.
Terapia ON kallista, mutta terapeutti neuvoo, miten sen saa osittain Kela-korvattavaksi (tarvitaan psykiatrin lausunto). Pankkitilisi ja psyykesi kiittää sinua siitä vielä tulevaisuudessa tuhatkertaisesti. Usko minua!
Ja muista tosiaankin, että psykoterapeutin pitää olla pätevä ja sen kanssa täytyy synkata ensi hetkestä alkaen. Jos ei synkkaa, jos tuntuu siltä ettei terapeutti ymmärrä tai ettei sille voi olla täysin avoin, terapiasta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Ihan turha kuvitella, että omin nokkinesi saisit kierteen katkaistua. Ei sinun tarvitsekaan pystyä siihen yksin. Sinulla on ihan oikea ongelma, siinä missä päihderiippuvuuskin.
Sä yrität ostaa turvallisuutta tavaroiden avulla.
Mieti miten muuten saat turvallisuuden tunteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa sanoa muuta kuin että tarinasi kosketti. Toivottavasti saat apua!
Terapeutti voi auttaa korvien välisiin ongelmiin, mutta tarvitset myös ihan käytännön apua. Pyydä, että miehesi auttaa. Kerro hänelle koko karu tilanne ja sano, että tarvitset kipeästi hänen apuasi. Tehkää pankissa paperit, että hän saa käyttöoikeuden tiliisi. Avaatte yhden tilin käyttörahaa varten ja siihen debit kortti. Toinen tili jää miehen hallintaan ja hän maksaa siitä kaikki laskut.
Kyllä se shoppailu loppuun sitten kun ei ole millä shopata. Ja kun raha-asiat ovat sillä tavalla järjestyksessä, että velat pikku hiljaa kuittaantuu ja lisää ei tule, pääset pahimmasta ahdistuksesta ja voit miettiä mikä ihme sinua oikein vaivaa.
Jos et luota mieheesi niin että voisit epävirallisesti antaa hänen hallita tiliäsi, käykää maistraatissa tekemässä tilapäinen edunvalvontasopimus. Tämä lienee mahdollista? Tällöin maistraatti valvoo, että miehesi maksaa rahoillasi vain ja ainoastaan sinun laskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et psta vaan varasta taukoamatta maksaa
Sulla on kolme ongelmaa: menneisyyden kokemukset, raha-asiat retuperällä ja se, ettet ole tunnustanut näitä asioita lähimmillesi.
Tunnusta miehellesi asia ja pyydä empatiaa ja tukea, sitten hoidat itsesi terapiaan, ja jonkun asiantuntevan avulla pistätte raha-asiasi kuntoon.
Rahankäyttösi näyttää jotenkin olevan tapa, jolla yrität ostaa onnellisuutta ja huolettomuutta; ostaa takaisin sen ajan jolloin sulla oli ne ihanat 35 000 euroa pankissa ja elämä edessä. Ehkä koitat rahalla ostaa myös tavallisuutta, olla sellainen kuin nuo muut, mutta ikävät asiat menneisyydestä ja nykyisen tilanteesi huolet pulpahtelevat silti esiin. Nämä asiat käyt siellä terapiassa läpi.
Ellet pääse velkaneuvontaan, etsikää joku fiksu henkilö, joka neuvoo raha-asioittesi hoidossa. Kun raha-asioihin tulee realistinen ote ja otat ne hoitoon, se helpottaa ahdistusta. 6000 e velkaa on vielä pieni, sen pystyy hoitamaan. Velkojille usein tärkeintä ei ole se että maksat huomenna rahat, vaan että sovit maksujärjestelyistä ja otat vastuun. Vaikka velka ei olisi maksettu, mutta asia on sovittu ja järjestyksessä, se tulee helpottamaan ahdistusta ja häpeää. (Sanon tämän valitettavasti omasta kokemuksesta, jätin pöhkönä nuorena lainan maksamatta, ja jouduin maksamaan takaisin monta kertaa suuremman summan kuin sinä.)
Kun raha-asiasi ovat maksujärjestelyssä, ahdistuksen tunne ja ehkä myös tarve tuhlata (ostaaksen heti huolettomuutta ja onnea) lakkaa. Saat enemmän energiaa hoitaa niitä todellisia syitä terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksisuuntainen mielialahäiriö, mania?
Yrität täyttää sisäistä tyhjyyttäsi riippuvuudella. Pohjimmaisena syynä on se, ettet rakasta itseäsi. Sinun on käsiteltävä väkivaltainen lapsuutesi ja opeteltava rakastamaan itseäsi. Tämä on pitkä prosessi, mutta sen tehtyäsi kaikki tulee muuttumaan paremmaksi.
Laita rajat lempeästi itsellesi.
Sait myös liikaa rahaa liian nuorena käyttöösi, ja tuhlasit sen. Se että sinusta tuntuu, että kaikilla muilla on sitä ja tätä, on vain oma huonommuudentuntosi eikä todellista. Mieti, mitä sinulla on ja mikä on oikeasti tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ed. lisää. Rikoit itseäsi vielä lisää myymällä itseäsi. Sinun on käsiteltävä myös se asia.
ap, epävakaa pers.häiriö, osuisko paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanista ja auttavista vastauksista, niistä on todella apua ja arvostan niitä kovasti.
Olen kyllä jollakin tapaa ymmärtänyt sen, että tämä kaikki johtuu menneisyydestäni. Se ei ollut helppo. Tätä en ole koskaan myöntänyt parhaimmille ystävällinekään, mutta joskus tuntuu, että mulla on kaksi puolta.
Se puoli, joka tekee tunnollisesti töitä, on kiinnostunut liikunnasta ja hyvästä ruokavaliosta, on järjestelmällinen ja aikaansaava, on hyvä ystävä ja avopuoliso.
Ja sitten se toinen, joka aina vaivihkaa nostaa päätään ja vaikuttaa jatkuvasti jotenkin tuolla taustalla: ihan-sama-asenteinen nuori nainen, jota ahdistaa jostain käsittämättömästä syystä, eikä tiedä minne asettua, minne kuuluu, kenen kanssa ja mikä ura olisi esimerkiksi paras itselleen. Joskus haluan olla nuori ja kaunis terveysintoilija, välillä taas poltan röökiä ketjussa ja mietin niin synkkiä ajatuksia, että hirvittää.
Jotenkin yritän tasapainoilla tämän kaiken kanssa. Kukaan ei näe sitä myrskyä joka sisälläni välillä pyörii. Se vain kuluttaa itseäni ja se pilaa myös elämäni.
Kiitos noista neuvoista avokkiini liittyen, mutta se ei ikävä kyllä ole vaihtoehto. En luota häneen näissä asioissa (kuulostaa kornilta tässä tilanteessa, mutta hoidan kaikki laskumme ja olen ylipäätänsä käytännön asioissa parempi) ja en todellakaan voisi ikinä kertoa hänelle esim. tuosta huoraamisestani.
Terapia olisi ehkä se vaihtoehto. En vain osaa etsiä sitä oikeaa terapeuttia, sellaista joka keskustelisi kanssani ja haastaisi mut. Ei ole varaa käydä joka viikko uudella kokeilemassa onneaan...
Ottaisin mieluusti lisää vastauksia ja kokemuksia, jos joku haluaa laittaa. :) Tästä on ollut apua. Olen oikeasti aika surullinen. En halua olla tälläinen.
ap
Yritä Seiskajulkkikseksi, saat heiltä silikonirahaa ja pääset jonnekin Tallinnan laivan bileisiin juomaan ilmaista viinaa.
Jos hyvin käy niin voit löytää uuden miehen jostain alkoholisoituneesta has-been julkkiksesta.
säälin miestä joka tietämätön siitä että naisensa on ollut horo ja jakanut pesää kaikille :((( anteeksi sanavalintani, mutta tottahan tuo näyttää juttusi perusteella olevan.
Soita siihen Kirsin himoshoppaajaohjelmaan, ne on parempia kuin kaiken maailman psykologit ja saa aina hommat onnistumaan!
Ja sama trollaa samaa juttua parille muulle palstalle. onko koululaisilla joku loma nyt??
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 13:05"]
Yritä Seiskajulkkikseksi, saat heiltä silikonirahaa ja pääset jonnekin Tallinnan laivan bileisiin juomaan ilmaista viinaa.
Jos hyvin käy niin voit löytää uuden miehen jostain alkoholisoituneesta has-been julkkiksesta.
[/quote]
jos mies saa selville prostituutiomenneisyyden, niin varmaan tuo on oikeasti seuraava askel...
Alue: Aihe vapaa
Tarvitset terapiaa. Mitä pikemmin, sen parempi. Tuosta tuskin paranee omin avuin.