Lue keskustelun säännöt.
Hirveä morkkis exän kosketuksen kaipuusta.
24.09.2021 |
Ihan kamalaa, jotenkin ajatuksista on päästävä yli. Hirveän huono omatunto tulee ajatuksistani. Onneksi tapailukumppani ei pysty kuulla ajatuksia.
Aiemmin lopetin muutaman vuoden suhteen miehen kanssa. Suhteessa oli sekä hyviä, että huonoja asioita. Lopulta hampaat irvessä yrittämisen jälkeen huonot alkoi olla päällimmäisenä.
Melkein koko ajan suhteen lopettamisen jälkeen olen ajoittain kaivannut hänen kosketustaan.
Hänen tapansa koskea minuun, miltä hän tuntui seksissä, miten hän lohdutti, kun olin surullinen ja miten hän katsoi minua hyvinä hetkinämme on osa niistä asioista joita kaipaan.
Minulla on uusi suhde monissa asioissa hyvän miehen kanssa. Hän on kärsivällinen, avulias, moniosaaja, hyvä huumorintaju yms. Läheisyyttäkin hän tykkää antaa, kosketuksesta ei vaan välity jotenkin tunnetta, en saa siitä sellaista tyydytyksen tunnetta. Seksissä on ollut harjoittelemista, nykyään toimii paremmin, mutta hiomista edelleen, että sovitaan hyvin toisillemme sillä alueella. Jos olen surullinen tai huolissani jostain hän on läsnä ja puhuu välillä jotain, mutta enimmäkseen on hiljaa ja katsoo minua, ei kosketa eikä läsnäolo tee olosta helpompaa vaikka käytännön asioita ajatellen silloin on helpompaa jos ei tarvitse olla yksin, mutta tunnepuolella yksinäisyys tuntuu kokoajan.
Näin tänään edellisen miesystäväni kaupassa ja se nosti kaikki ajatukset pintaan, kun jo valmiiksi tunsin itseni yksinäiseksi. Siinä hän yhtäkkiä olikin kassajonossa edessäni ja tervehdittyäni useamman minuutin katselin hänen upeaa, vahvaa selkää ja käsivarsia, selvästi ollut aikaa treenata. Oikein tunsin hekuman aallon sisälläni. Kuinka pääsisin irti tästä kaipuusta?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos pitää kumppanille sanoa tai yrittää selittää minkälaista seksiä haluaa, niin jo siinä ollaan tilanteessa jossa on ongelma."
Tämä tuntuu vähintäänkin omituiselta. Mistä ihmeestä mies tai nainen voi tietää millaista seksiä kumppani haluaa, jos kumppani ei sitä tavalla tai toisella kerro?
Minusta hyvin monenlainen seksi voi tuntua hyvältä silloin kun toista oikeasti himoitsee. Ei tarvitse opastaa sitä teknistä puolta, kun voimakas halu peittää ne pienet "virheet". Suhteen kehittyessä voi sitten harrastaa sitä hienosäätöä. Mutta jos jo alussa seksissä on häiritsevän suuria ongelmia, niin todennäköisesti kyse on siitä ettei vaan ole riittävästi kemiaa.
Niin se varmaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Itse olen mieluummin suhteessa, jossa seksi ei ole niin mahtavaa, mutta kaikki muut osa-alueet toimii, kuin suhteessa, jossa seksi on mahtavaa ja intohimoa riittää, mutta se arjen eläminen on vaikeaa. Parisuhde kun on seksiä murto-osa yhteisestä ajasta ja se muu on sitä arkea ja yhdessä olemista. Jos kommunikaatio tökkii ja ihmisestä ei saa henkisellä tasolla sitä mitä tarvitsisi niin eipä se seksikään kohta enää toimi. Toki ihanteellisinta olisi se, että ne muut ongelmat saataisi korjattua, mutta jos se ei onnistu niin eipä tule olemaan tyydyttävä suhde ihanasta seksistä huolimatta. Ainakaan minulle. En ole miehen kanssa vain seksin takia vaan kyllä pitää sielunkumppanuus olla.
Minulle taas ajatuskin sielunkumppanista jonka kanssa seksi ei toimi on paradoksi. Jos kaikki muut kohdat klikkaa mutta seksikemia ei pelaa, niin minulle sellainen on läheinen ystävä. Ja se henkisten tarpeiden täyttyminen ei minulle ole mitään joko-tai vaan liukuva skaala täydellisestä sopivuudesta täydelliseen yhteensopimattomuuteen. Tietysti pitää sopia riittävän hyvin yhteen, mutta ei tarvitse olla täydellistä. On ihan okei ettei toinen ymmärrä jotain yksittäistä aspektia elämässäni tai ole kaikesta samaa mieltä. Viime kädessä näitä tarpeita voi tiettyyn rajaan asti siirtää muihinkin ihmisiin. Jos kumppani ei jaa vaikka teatteri-innostustani niin siellä voin käydä myös kaverin kanssa. Mutta jos seksi ei toimi, niin sitä ei yksiavioisessa suhteessa voi ulkoistaa minnekään muualle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Itse olen mieluummin suhteessa, jossa seksi ei ole niin mahtavaa, mutta kaikki muut osa-alueet toimii, kuin suhteessa, jossa seksi on mahtavaa ja intohimoa riittää, mutta se arjen eläminen on vaikeaa. Parisuhde kun on seksiä murto-osa yhteisestä ajasta ja se muu on sitä arkea ja yhdessä olemista. Jos kommunikaatio tökkii ja ihmisestä ei saa henkisellä tasolla sitä mitä tarvitsisi niin eipä se seksikään kohta enää toimi. Toki ihanteellisinta olisi se, että ne muut ongelmat saataisi korjattua, mutta jos se ei onnistu niin eipä tule olemaan tyydyttävä suhde ihanasta seksistä huolimatta. Ainakaan minulle. En ole miehen kanssa vain seksin takia vaan kyllä pitää sielunkumppanuus olla.
Minulle taas ajatuskin sielunkumppanista jonka kanssa seksi ei toimi on paradoksi. Jos kaikki muut kohdat klikkaa mutta seksikemia ei pelaa, niin minulle sellainen on läheinen ystävä. Ja se henkisten tarpeiden täyttyminen ei minulle ole mitään joko-tai vaan liukuva skaala täydellisestä sopivuudesta täydelliseen yhteensopimattomuuteen. Tietysti pitää sopia riittävän hyvin yhteen, mutta ei tarvitse olla täydellistä. On ihan okei ettei toinen ymmärrä jotain yksittäistä aspektia elämässäni tai ole kaikesta samaa mieltä. Viime kädessä näitä tarpeita voi tiettyyn rajaan asti siirtää muihinkin ihmisiin. Jos kumppani ei jaa vaikka teatteri-innostustani niin siellä voin käydä myös kaverin kanssa. Mutta jos seksi ei toimi, niin sitä ei yksiavioisessa suhteessa voi ulkoistaa minnekään muualle.
Tuo on totta. Ystävien kanssa voi tehdä asioita joista kumppani ei nauti, mutta seksi pitää suhteessa toimia tai suhde ei voi olla hyvä parisuhteena.
Ota yhteyttä exään jos asiat vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Tämähän muuttuu iän mukana. Vaikka ei vielä neli, tai 5-kymppisenä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse tein niin että hummasin kolmevitoseksi asti, ja kun sain tarpeekseni, niin vakiinnuin ihanan miehen kanssa. Näin 10 v myöhemmin ei todellakaan päivittäin kipinöi, ja sairauttakin on tullut riesaksi, mutta onneksi rakkaus kestää, ja hyvä suhde muotoutuu moneen silloin kun se on kahden ihmisen välinen aikuinen suhde. Pilke silti säilynyt kummallakin silmäkulmassa, ja rakastelu toimii läheisyytenä sinlloin, kun sen aika on.
Normaalia, että pitkässä suhteessa välillä tasaisempaa ja tylsempääkin, kipinä syttyy roihuvammin välillä.
Siksipä onkin vähän hassua hakea parisuhteelta ennen kaikkea loppuelämän jatkuvaa tajunnan räjäyttävää intohimoa ja seksiä, vaikka muu ei suhteessa toimisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Tämähän muuttuu iän mukana. Vaikka ei vielä neli, tai 5-kymppisenä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse tein niin että hummasin kolmevitoseksi asti, ja kun sain tarpeekseni, niin vakiinnuin ihanan miehen kanssa. Näin 10 v myöhemmin ei todellakaan päivittäin kipinöi, ja sairauttakin on tullut riesaksi, mutta onneksi rakkaus kestää, ja hyvä suhde muotoutuu moneen silloin kun se on kahden ihmisen välinen aikuinen suhde. Pilke silti säilynyt kummallakin silmäkulmassa, ja rakastelu toimii läheisyytenä sinlloin, kun sen aika on.
Normaalia, että pitkässä suhteessa välillä tasaisempaa ja tylsempääkin, kipinä syttyy roihuvammin välillä.
Siksipä onkin vähän hassua hakea parisuhteelta ennen kaikkea loppuelämän jatkuvaa tajunnan räjäyttävää intohimoa ja seksiä, vaikka muu ei suhteessa toimisikaan.
Alussa kuitenkin seksin pitäisi olla himokasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Itse olen mieluummin suhteessa, jossa seksi ei ole niin mahtavaa, mutta kaikki muut osa-alueet toimii, kuin suhteessa, jossa seksi on mahtavaa ja intohimoa riittää, mutta se arjen eläminen on vaikeaa. Parisuhde kun on seksiä murto-osa yhteisestä ajasta ja se muu on sitä arkea ja yhdessä olemista. Jos kommunikaatio tökkii ja ihmisestä ei saa henkisellä tasolla sitä mitä tarvitsisi niin eipä se seksikään kohta enää toimi. Toki ihanteellisinta olisi se, että ne muut ongelmat saataisi korjattua, mutta jos se ei onnistu niin eipä tule olemaan tyydyttävä suhde ihanasta seksistä huolimatta. Ainakaan minulle. En ole miehen kanssa vain seksin takia vaan kyllä pitää sielunkumppanuus olla.
Minulle taas ajatuskin sielunkumppanista jonka kanssa seksi ei toimi on paradoksi. Jos kaikki muut kohdat klikkaa mutta seksikemia ei pelaa, niin minulle sellainen on läheinen ystävä. Ja se henkisten tarpeiden täyttyminen ei minulle ole mitään joko-tai vaan liukuva skaala täydellisestä sopivuudesta täydelliseen yhteensopimattomuuteen. Tietysti pitää sopia riittävän hyvin yhteen, mutta ei tarvitse olla täydellistä. On ihan okei ettei toinen ymmärrä jotain yksittäistä aspektia elämässäni tai ole kaikesta samaa mieltä. Viime kädessä näitä tarpeita voi tiettyyn rajaan asti siirtää muihinkin ihmisiin. Jos kumppani ei jaa vaikka teatteri-innostustani niin siellä voin käydä myös kaverin kanssa. Mutta jos seksi ei toimi, niin sitä ei yksiavioisessa suhteessa voi ulkoistaa minnekään muualle.
Lainaamasi kirjoittajahan ei puhunut siitä että seksi ei toimi, vaan että sen ei tarvitse olla niin mahtavaa, mikäli tyyppi on muuten just hyvä. Kyllä minä ainakin ymmärrän tämän. Minulla on ollut ihan mahtavia kokemuksia useiden eri miesten kanssa sillä saralla, mutta tuskinpa kenenkään kanssa ilotulitusraketit paukkuvat joka kerta pitkässä juoksussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Tämähän muuttuu iän mukana. Vaikka ei vielä neli, tai 5-kymppisenä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse tein niin että hummasin kolmevitoseksi asti, ja kun sain tarpeekseni, niin vakiinnuin ihanan miehen kanssa. Näin 10 v myöhemmin ei todellakaan päivittäin kipinöi, ja sairauttakin on tullut riesaksi, mutta onneksi rakkaus kestää, ja hyvä suhde muotoutuu moneen silloin kun se on kahden ihmisen välinen aikuinen suhde. Pilke silti säilynyt kummallakin silmäkulmassa, ja rakastelu toimii läheisyytenä sinlloin, kun sen aika on.
Normaalia, että pitkässä suhteessa välillä tasaisempaa ja tylsempääkin, kipinä syttyy roihuvammin välillä.
Siksipä onkin vähän hassua hakea parisuhteelta ennen kaikkea loppuelämän jatkuvaa tajunnan räjäyttävää intohimoa ja seksiä, vaikka muu ei suhteessa toimisikaan.
Alussa kuitenkin seksin pitäisi olla himokasta.
Tuohan ei liittynyt juuri minun kirjoitukseeni mitenkään. Vinkki: ei kannata lainata vain lainaamisen vuoksi, vaan esim. tuo sinun vastauksesi voi kirjoittaa lainaamatta viestiä johon se ei liity oikeastaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Tämähän muuttuu iän mukana. Vaikka ei vielä neli, tai 5-kymppisenä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse tein niin että hummasin kolmevitoseksi asti, ja kun sain tarpeekseni, niin vakiinnuin ihanan miehen kanssa. Näin 10 v myöhemmin ei todellakaan päivittäin kipinöi, ja sairauttakin on tullut riesaksi, mutta onneksi rakkaus kestää, ja hyvä suhde muotoutuu moneen silloin kun se on kahden ihmisen välinen aikuinen suhde. Pilke silti säilynyt kummallakin silmäkulmassa, ja rakastelu toimii läheisyytenä sinlloin, kun sen aika on.
Normaalia, että pitkässä suhteessa välillä tasaisempaa ja tylsempääkin, kipinä syttyy roihuvammin välillä.
Siksipä onkin vähän hassua hakea parisuhteelta ennen kaikkea loppuelämän jatkuvaa tajunnan räjäyttävää intohimoa ja seksiä, vaikka muu ei suhteessa toimisikaan.
Alussa kuitenkin seksin pitäisi olla himokasta.
Tuohan ei liittynyt juuri minun kirjoitukseeni mitenkään. Vinkki: ei kannata lainata vain lainaamisen vuoksi, vaan esim. tuo sinun vastauksesi voi kirjoittaa lainaamatta viestiä johon se ei liity oikeastaan mitenkään.
Sain viestistä käsityksen, että jos haluaa seksin toimivan alussa luulee sen olevan aina tajunnan räjäyttävää. Siksi kerroin mielipiteeni, että alussa kuitenkin olisi hyvä toimia vaikka ei aina olettaisi olevan yhtä hyvää. Lainaus oli siis tarkoituksella viestiisi eikä irrallinen ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Tämähän muuttuu iän mukana. Vaikka ei vielä neli, tai 5-kymppisenä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse tein niin että hummasin kolmevitoseksi asti, ja kun sain tarpeekseni, niin vakiinnuin ihanan miehen kanssa. Näin 10 v myöhemmin ei todellakaan päivittäin kipinöi, ja sairauttakin on tullut riesaksi, mutta onneksi rakkaus kestää, ja hyvä suhde muotoutuu moneen silloin kun se on kahden ihmisen välinen aikuinen suhde. Pilke silti säilynyt kummallakin silmäkulmassa, ja rakastelu toimii läheisyytenä sinlloin, kun sen aika on.
Normaalia, että pitkässä suhteessa välillä tasaisempaa ja tylsempääkin, kipinä syttyy roihuvammin välillä.
Siksipä onkin vähän hassua hakea parisuhteelta ennen kaikkea loppuelämän jatkuvaa tajunnan räjäyttävää intohimoa ja seksiä, vaikka muu ei suhteessa toimisikaan.
Alussa kuitenkin seksin pitäisi olla himokasta.
Tuohan ei liittynyt juuri minun kirjoitukseeni mitenkään. Vinkki: ei kannata lainata vain lainaamisen vuoksi, vaan esim. tuo sinun vastauksesi voi kirjoittaa lainaamatta viestiä johon se ei liity oikeastaan mitenkään.
Sain viestistä käsityksen, että jos haluaa seksin toimivan alussa luulee sen olevan aina tajunnan räjäyttävää. Siksi kerroin mielipiteeni, että alussa kuitenkin olisi hyvä toimia vaikka ei aina olettaisi olevan yhtä hyvää. Lainaus oli siis tarkoituksella viestiisi eikä irrallinen ketjussa.
No sitten. Nähtävästi ihan kaiken voi jotenkin vääntää omassa mielessään miten sattuu, vaikka viesti ei mitenkään kertoisi sellaista :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Tämähän muuttuu iän mukana. Vaikka ei vielä neli, tai 5-kymppisenä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse tein niin että hummasin kolmevitoseksi asti, ja kun sain tarpeekseni, niin vakiinnuin ihanan miehen kanssa. Näin 10 v myöhemmin ei todellakaan päivittäin kipinöi, ja sairauttakin on tullut riesaksi, mutta onneksi rakkaus kestää, ja hyvä suhde muotoutuu moneen silloin kun se on kahden ihmisen välinen aikuinen suhde. Pilke silti säilynyt kummallakin silmäkulmassa, ja rakastelu toimii läheisyytenä sinlloin, kun sen aika on.
Normaalia, että pitkässä suhteessa välillä tasaisempaa ja tylsempääkin, kipinä syttyy roihuvammin välillä.
Siksipä onkin vähän hassua hakea parisuhteelta ennen kaikkea loppuelämän jatkuvaa tajunnan räjäyttävää intohimoa ja seksiä, vaikka muu ei suhteessa toimisikaan.
Alussa kuitenkin seksin pitäisi olla himokasta.
Tuohan ei liittynyt juuri minun kirjoitukseeni mitenkään. Vinkki: ei kannata lainata vain lainaamisen vuoksi, vaan esim. tuo sinun vastauksesi voi kirjoittaa lainaamatta viestiä johon se ei liity oikeastaan mitenkään.
Sain viestistä käsityksen, että jos haluaa seksin toimivan alussa luulee sen olevan aina tajunnan räjäyttävää. Siksi kerroin mielipiteeni, että alussa kuitenkin olisi hyvä toimia vaikka ei aina olettaisi olevan yhtä hyvää. Lainaus oli siis tarkoituksella viestiisi eikä irrallinen ketjussa.
No sitten. Nähtävästi ihan kaiken voi jotenkin vääntää omassa mielessään miten sattuu, vaikka viesti ei mitenkään kertoisi sellaista :D
Ihmeen kärkäs ja nälvivä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä exään jos asiat vaivaa.
Ennen sitä nykyinen suhde poikki!
Parasta varmasti nyt lopettaa tämä nykyinen suhde ja olla yksin tai vaan joku deittailusuhde joka ei etene nopeasti muuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä kiinni hyvästä seksistä niin ei tarvitse myöhemmin ruveta pettämään. Ei auta muut hyvät ominaisuudet jos ei seksi suju. Pitää muutenkin läheisyyden suhteessa tuntua hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Pidä kiinni hyvästä seksistä niin ei tarvitse myöhemmin ruveta pettämään. Ei auta muut hyvät ominaisuudet jos ei seksi suju. Pitää muutenkin läheisyyden suhteessa tuntua hyvältä.
Noin se menee minullakin. Kriteerilistallani ensimmäisenä on se että miehen tulee olla minun silmiini seksikäs ja herättää halut. Jos ei noin tapahdu, niin miehen muut hyvät ominaisuudet on loppujen lopuksi ihan merkityksettömiä, kun kumppanin hausta puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä kiinni hyvästä seksistä niin ei tarvitse myöhemmin ruveta pettämään. Ei auta muut hyvät ominaisuudet jos ei seksi suju. Pitää muutenkin läheisyyden suhteessa tuntua hyvältä.
Noin se menee minullakin. Kriteerilistallani ensimmäisenä on se että miehen tulee olla minun silmiini seksikäs ja herättää halut. Jos ei noin tapahdu, niin miehen muut hyvät ominaisuudet on loppujen lopuksi ihan merkityksettömiä, kun kumppanin hausta puhutaan.
Ex todella herätti halut, aiemmin ja nyt hänet nähdessäni. Tuli sellainen muisto, että melkein tunsin miten hän kietoi käsiensä suojaan ja miltä selän kaaret tuntui käsissäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Kyllä muut asiat on helpompi käsitellä kuin seksiongelmat.
Siis miksi ihmeessä erosit exäsi kanssa? Kannattaa varmaan muistella niitä syitä, minkä vuoksi erositte. Ei niitä aikoja, milloin asiat oli hyvin! Niitä olisi pitänyt muistella ENNEN eroa ja tosissaan yrittää. Silloin! Ei enää, kun päätös erosta on tehty. Tietsti molemmathan voi aina tulla katumapäälle ja sitten ehkä suhde toimia, mutta siihen vaaditaan molemmilta töitä. Nyt ruokit itseäsi, kun ajattelet vain niitä hyvä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä erosit exäsi kanssa? Kannattaa varmaan muistella niitä syitä, minkä vuoksi erositte. Ei niitä aikoja, milloin asiat oli hyvin! Niitä olisi pitänyt muistella ENNEN eroa ja tosissaan yrittää. Silloin! Ei enää, kun päätös erosta on tehty. Tietsti molemmathan voi aina tulla katumapäälle ja sitten ehkä suhde toimia, mutta siihen vaaditaan molemmilta töitä. Nyt ruokit itseäsi, kun ajattelet vain niitä hyvä asioita.
Totta, yritän tosi kovin hakea sitä loppuunpalamisen tunnetta mikä oli. Kuinka väsyin sukulaisten suuttumiseen ja puuttumiseen, kuinka hän ei osannut luoda lämmintä suhdetta lasten kanssa, oli äärimmäisen tarkka rahoistaan, että ei varmasti maksaisi yli osuutensa, ei osannut mustasukkaisuutensa ja huonon itsetuntonsa takia iloita kaikista minun hyvistä asioista, oli jotenkin häneltä pois jos joku muu auttoi minua, ei paljon muuta tehty yhdessä kuin oltiin kotona, yhteinen tekeminen lasten kanssa oli jokseenkin vaikeaa. Tässä hieman listaa.
Kuitenkin erityisesti esikoinen jäi häntä kaipaamaan ja oli pahana, kun ei saanut häneltä edes tervehdystä eron jälkeen.
Eron jälkeen mies kuitenkin kertoi käsitelleensä näitä kaikkia asioita ja ei ollut osannut antaa itseään täysin suhteeseen ja minun perheeseeni, alitajuntaisen menetyksen pelon vuoksi. Hän kertoi ymmärtävänsä olleen kamala ihminen ja haluavansa kunnostautua näissä asioissa. Halusi minun tietävän tämän kaiken siitä huolimatta olinko löytänyt jonkun tapailukumppanin vai en. Hänelle sillä ei ollut merkitystä vaan hän näkee minut itselleen oikeana elämänkumppanina jonka ajoi pois.
Tätä kaikkea pyöritän mielessäni, kun kehoni huutaa hänen kosketustaan ja mieli niitä sanoja jotka hän osasi sanoa niin oikein silloin, kun murehdin jotain.
Ap
Minusta hyvin monenlainen seksi voi tuntua hyvältä silloin kun toista oikeasti himoitsee. Ei tarvitse opastaa sitä teknistä puolta, kun voimakas halu peittää ne pienet "virheet". Suhteen kehittyessä voi sitten harrastaa sitä hienosäätöä. Mutta jos jo alussa seksissä on häiritsevän suuria ongelmia, niin todennäköisesti kyse on siitä ettei vaan ole riittävästi kemiaa.