Lue keskustelun säännöt.
Hirveä morkkis exän kosketuksen kaipuusta.
24.09.2021 |
Ihan kamalaa, jotenkin ajatuksista on päästävä yli. Hirveän huono omatunto tulee ajatuksistani. Onneksi tapailukumppani ei pysty kuulla ajatuksia.
Aiemmin lopetin muutaman vuoden suhteen miehen kanssa. Suhteessa oli sekä hyviä, että huonoja asioita. Lopulta hampaat irvessä yrittämisen jälkeen huonot alkoi olla päällimmäisenä.
Melkein koko ajan suhteen lopettamisen jälkeen olen ajoittain kaivannut hänen kosketustaan.
Hänen tapansa koskea minuun, miltä hän tuntui seksissä, miten hän lohdutti, kun olin surullinen ja miten hän katsoi minua hyvinä hetkinämme on osa niistä asioista joita kaipaan.
Minulla on uusi suhde monissa asioissa hyvän miehen kanssa. Hän on kärsivällinen, avulias, moniosaaja, hyvä huumorintaju yms. Läheisyyttäkin hän tykkää antaa, kosketuksesta ei vaan välity jotenkin tunnetta, en saa siitä sellaista tyydytyksen tunnetta. Seksissä on ollut harjoittelemista, nykyään toimii paremmin, mutta hiomista edelleen, että sovitaan hyvin toisillemme sillä alueella. Jos olen surullinen tai huolissani jostain hän on läsnä ja puhuu välillä jotain, mutta enimmäkseen on hiljaa ja katsoo minua, ei kosketa eikä läsnäolo tee olosta helpompaa vaikka käytännön asioita ajatellen silloin on helpompaa jos ei tarvitse olla yksin, mutta tunnepuolella yksinäisyys tuntuu kokoajan.
Näin tänään edellisen miesystäväni kaupassa ja se nosti kaikki ajatukset pintaan, kun jo valmiiksi tunsin itseni yksinäiseksi. Siinä hän yhtäkkiä olikin kassajonossa edessäni ja tervehdittyäni useamman minuutin katselin hänen upeaa, vahvaa selkää ja käsivarsia, selvästi ollut aikaa treenata. Oikein tunsin hekuman aallon sisälläni. Kuinka pääsisin irti tästä kaipuusta?
Kommentit (103)
Kauhea kynnys aloittaa keskustelu nykyisen kanssa. Olenko yrittänyt tarpeeksi, tulisiko ajan kanssa tyydyttävä suhde vai onko tämä alamäkeä. Onnistuuko ystävyys oikeasti? Pää täynnä kysymyksiä. En haluaisi kuitenkaan kokonaan menettää tätä ihmistä. Meillä on hauskaa yhdessä jos teemme asioita joista molemmat nauttii. Sitä kipinää tosiaan puuttuu ja tuntuu että ystävinä suhde oli muutenkin antoisampi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita on nykyajan suhteet. Ei osata olla yhdessä, muttei yksinkään. Kuvitellaan, että läheisen ihmisen voi vaihtaa toiseen kuin auton. Uutta terapiasukupolvea pukkaa...
Kyllä nykyään on paljon sinkkuja.
Kyllä, deiitipalstoilla on vaikka kuinka paljon porukkaa ja osa haluaa olla sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Ihmissuhdetaidot yleisesti hänen suurin ongelmansa.
Hänen tapansa koskea minuun, miltä hän tuntui seksissä, miten hän lohdutti, kun olin surullinen ja miten hän katsoi minua hyvinä hetkinämme on osa niistä asioista joita kaipaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhdetaidot yleisesti hänen suurin ongelmansa.
Hänen tapansa koskea minuun, miltä hän tuntui seksissä, miten hän lohdutti, kun olin surullinen ja miten hän katsoi minua hyvinä hetkinämme on osa niistä asioista joita kaipaan.
Mikä tämän lainauksen ajatus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tunne kuin olisimme taas yhdessä olleet kaupassa, mutta ennen silitin hänen selkäänsä maksuvuoroa odotellessamme.
Ap
Yih. Oletteko teinejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tunne kuin olisimme taas yhdessä olleet kaupassa, mutta ennen silitin hänen selkäänsä maksuvuoroa odotellessamme.
Ap
Yih. Oletteko teinejä?
Emme. Onko arkihellyys vain teinejä varten?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli tunne kuin olisimme taas yhdessä olleet kaupassa, mutta ennen silitin hänen selkäänsä maksuvuoroa odotellessamme.
Ap
Yih. Oletteko teinejä?
Emme. Onko arkihellyys vain teinejä varten?
Ap
Ei saisi olla. Liian monessa suhteessa arkihellyys jää kaipauksen asteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Tähän kiinnostaisi kuulla mielipiteitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Ongelma on se, että intohimoa joko on tai ei.
Sitä ei voi luoda sormia napsauttamalla. Et voi neuvotella halukkuutta. Jos pitää kumppanille sanoa tai yrittää selittää minkälaista seksiä haluaa, niin jo siinä ollaan tilanteessa jossa on ongelma. Eikä se muutu sen keskustelun kautta. Sen jälkeen se toinen tekee asioita, eikä vain ole.
Toisten kanssa on intohimoa ihan vain olemalla, ei tekemällä.
Omasta kokemuksesta sellainen on harvinaista, joten todellakin sellaisen löytäminen vastaa pienimuotoista lottovoittoa, jota et halua menettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Ongelma on se, että intohimoa joko on tai ei.
Sitä ei voi luoda sormia napsauttamalla. Et voi neuvotella halukkuutta. Jos pitää kumppanille sanoa tai yrittää selittää minkälaista seksiä haluaa, niin jo siinä ollaan tilanteessa jossa on ongelma. Eikä se muutu sen keskustelun kautta. Sen jälkeen se toinen tekee asioita, eikä vain ole.
Toisten kanssa on intohimoa ihan vain olemalla, ei tekemällä.
Omasta kokemuksesta sellainen on harvinaista, joten todellakin sellaisen löytäminen vastaa pienimuotoista lottovoittoa, jota et halua menettää.
Tässä on sellainen tunne itselläkin, että suorittaa seksiä ja koittaa miettiä tekeekö toiselle oikein.
Edellisen kanssa seksi oli mahtavaa ensimmäisestä kerrasta lähtien ja parani vaan kokoajan.
Koitan kerrata exän kanssa eroon johtaneita asioita ja saada sen ylitsepääsemättömän tilanteen tunteen joka silloin oli jotta en ottaisi häneen yhteyttä.
Tämän nykyisen suhteen olen ajatellut lopettaa romanttisessa mielessä ja siihen pitäisi löytää oikeat sanat jotta ystävyys säilyy.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos pitää kumppanille sanoa tai yrittää selittää minkälaista seksiä haluaa, niin jo siinä ollaan tilanteessa jossa on ongelma."
Tämä tuntuu vähintäänkin omituiselta. Mistä ihmeestä mies tai nainen voi tietää millaista seksiä kumppani haluaa, jos kumppani ei sitä tavalla tai toisella kerro?
Vierailija kirjoitti:
"Jos pitää kumppanille sanoa tai yrittää selittää minkälaista seksiä haluaa, niin jo siinä ollaan tilanteessa jossa on ongelma."
Tämä tuntuu vähintäänkin omituiselta. Mistä ihmeestä mies tai nainen voi tietää millaista seksiä kumppani haluaa, jos kumppani ei sitä tavalla tai toisella kerro?
Joidenkin ihmisten välillä seksuaalinen kemia on olemassa ensi hetkestä saakka, eli ovat seksuaalisesti yhteensopivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos pitää kumppanille sanoa tai yrittää selittää minkälaista seksiä haluaa, niin jo siinä ollaan tilanteessa jossa on ongelma."
Tämä tuntuu vähintäänkin omituiselta. Mistä ihmeestä mies tai nainen voi tietää millaista seksiä kumppani haluaa, jos kumppani ei sitä tavalla tai toisella kerro?
Mielestäni kehonkielestä ja joidenkin kanssa seksi vaan toimii heti puhumatta siitä sen enempiä. Jos perusseksi on hyvää niin myöhemmin voi puhua jostain uusista asioista mitä haluaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Veikkaan sen riippuvan ihmisestä. Jotkut löytävät helpommin sitä kemiaa ja jännitettä kuin toiset. Joillakin vain hyvin harva sytyttää. Ja sitten on niitä, joilla on traumojen tai muiden ongelmien vuoksi taipumus tuntea intohimoa vain "vääriin" miehiin. Tällaiset ongelmat pitää purkaa terapiassa ennenkuin on mahdollista rakastua oikeaan.
Lähtökohtaisesti ajattelisin, että yleensä kannattaa pitää kiinni ihmisestä jonka kanssa seksi toimii ja suhde ei ole väkivallan, päihdeongelman tms vuoksi mahdoton. Toki tässä on kyse myös henkilökohtaisista preferensseistä. Jos valittavana on muuten loistavasti toimiva suhde huonolla seksillä tai ongelmallinen suhde hyvällä seksillä niin kumman valitsisit? En sano ettei näitä voi saada samassa paketissa, mutta täydellistä suhdetta ei ole olemassakaan ja jostain pitää aina tehdä kompromissi. Ehkä kannattaisi pohtia, miten suuria ne suhteen ongelmat loppupeleissä on ja olisiko niistä kuitenkin mahdollista selvitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Oma kokemus on se että on olemassa miehiä joiden kanssa saa tajunnan räjäyttävää seksiä, ja on miehiä jotka sopivat hyvin tasapainoiseen ja toista kunnioittavaan parisuhteeseen.
Kenelläkään ei tunnu olevan noita molempia ominaisuuksia, minun tapauksessani siis. Toivottavasti kokemukseni on poikkeus eikä sääntö.
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Tämähän muuttuu iän mukana. Vaikka ei vielä neli, tai 5-kymppisenä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse tein niin että hummasin kolmevitoseksi asti, ja kun sain tarpeekseni, niin vakiinnuin ihanan miehen kanssa. Näin 10 v myöhemmin ei todellakaan päivittäin kipinöi, ja sairauttakin on tullut riesaksi, mutta onneksi rakkaus kestää, ja hyvä suhde muotoutuu moneen silloin kun se on kahden ihmisen välinen aikuinen suhde. Pilke silti säilynyt kummallakin silmäkulmassa, ja rakastelu toimii läheisyytenä sinlloin, kun sen aika on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Ei kai oikeasti voi olla niin vaikeaa löytää hyvää miestä jonka kanssa seksikin hyvää? 🤔 Onkohan elämänsä suurin virhe lähettää pois elämästään mies joka mahtava sängyssä, mutta puutteellinen muilta taidoiltaan? Mikäli ei ole kyse väkivallasta tai päihdeongelmasta niin onkohan helpompi käsitellä niitä muita ongelmia kuin yrittää saada seksistä hyvää?
Tässä ajatuksia joita lainaamani viesti toi mieleen. Mitä mieltä olette palstailijat? Kokemuksia tai mielipiteitä?
Itse olen mieluummin suhteessa, jossa seksi ei ole niin mahtavaa, mutta kaikki muut osa-alueet toimii, kuin suhteessa, jossa seksi on mahtavaa ja intohimoa riittää, mutta se arjen eläminen on vaikeaa. Parisuhde kun on seksiä murto-osa yhteisestä ajasta ja se muu on sitä arkea ja yhdessä olemista. Jos kommunikaatio tökkii ja ihmisestä ei saa henkisellä tasolla sitä mitä tarvitsisi niin eipä se seksikään kohta enää toimi. Toki ihanteellisinta olisi se, että ne muut ongelmat saataisi korjattua, mutta jos se ei onnistu niin eipä tule olemaan tyydyttävä suhde ihanasta seksistä huolimatta. Ainakaan minulle. En ole miehen kanssa vain seksin takia vaan kyllä pitää sielunkumppanuus olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Romanttisessa parisuhteessa seksi & intohimo on KAIKKEIN TÄRKEIN ASIA.
Jos se ei ole kunnossa, niin ei ole mitään järkeä elää sellaisessa suhteessa ainakaan monogamiassa. Tulee yksinkertaisesti olla vaikka avoin suhde ja olla rakastaja siinä sivussa.
Ihanteellisinta tietysti olisi, kun se yksi ja ainoa kumppani olisi juuri sellainen. Mutta harvassa on ne oikeasti hyvät nussijat joiden kanssa sitä intohimoa on, joten sellaisen kun löytää niin sitä ei voi koskaan unohtaa.
Tämähän muuttuu iän mukana. Vaikka ei vielä neli, tai 5-kymppisenä, niin jossain vaiheessa kuitenkin.
Itse tein niin että hummasin kolmevitoseksi asti, ja kun sain tarpeekseni, niin vakiinnuin ihanan miehen kanssa. Näin 10 v myöhemmin ei todellakaan päivittäin kipinöi, ja sairauttakin on tullut riesaksi, mutta onneksi rakkaus kestää, ja hyvä suhde muotoutuu moneen silloin kun se on kahden ihmisen välinen aikuinen suhde. Pilke silti säilynyt kummallakin silmäkulmassa, ja rakastelu toimii läheisyytenä sinlloin, kun sen aika on.
Normaalia, että pitkässä suhteessa välillä tasaisempaa ja tylsempääkin, kipinä syttyy roihuvammin välillä.
Tuo nykyinen mies ei selvästi ole oikea. Ystävänä varmasti hyvä.
Erillinen asia on ex. Tunteita ei ole käsitelty tarpeeksi ennen uuden suhteen yrittämistä.